Ilmatorjunta

Onko täällä kellään postausta, joka lyttäisi Ahti Lapin mallisen ilmapuolustuksen? Jos joku tunnistaa kirjoittaneensa moisen, voisiko jakaa sen?
 
Vietnamin sodassa USS Long Beach ampui Talosilla MiGin alas n. 100 km päästä. Myös toinen MiG tuhoutui samalla lentäessään romusateeseen.
Vaikuttaa siltä, että nämä, n. 50 vuotta sattuneet tapaukset ovat edelleen pisimmälle tehdyt pudotukset edelleen. Aika jännä juttu verrattuna siihen kuinka näitä S-300/400/500 ja mitäniitänumeroitanytonkaan- tapaukset ovat kohua nostattaneet.
 
Onko täällä kellään postausta, joka lyttäisi Ahti Lapin mallisen ilmapuolustuksen? Jos joku tunnistaa kirjoittaneensa moisen, voisiko jakaa sen?

Kannattaa varmaan hakea foorumin haulla Ahtia. Onhan herrasta kirjoitettu paljonkin, yli 10 sivua helposti.
 
Kannattaa varmaan hakea foorumin haulla Ahtia. Onhan herrasta kirjoitettu paljonkin, yli 10 sivua helposti.
Yritän jankata Twitterissä jollekin vassarille siitä kuinka ilmatorjunta ei ole halvempaa kuin uudet hävittäjät. Jotenkin tässä alkaa tehdä mieli vaan lopettaa koko homma ja avata huurteinen jääkaapista...
 
Viimeksi muokattu:
Maulerin kehitys lopetettiin 1960-luvulla, Rolandia hankittiin 1 pataljoona kansalliskaartille ja unohdettiin sinne, ADATSin kohdalla kylmän sodan loppuminen lopetti projektin. Siinä lyhyesti jenkkien räpellys kehittyneempien lyhyen kantaman järjestelmien kanssa 1960-1990. Chaparral, Redeye ja Stinger eivät oikein sopineet panssaridivisioonien suojaksi. Tykkien puolella oli vielä Sgt. York, 2x40mm Bofors M48:n alustalla ja modifioitu F-16:ta tutka, jota valmistettiin vain 50 kappaletta jotka kirjaimellisesti pommitettiin pommitusharjoituksissa romuksi. Myöhemmin kehitetty CLAWS/SLAMRAAM ei tullut koskaan käyttöön. Avengerin lisäksi oli Bradleyn alustalle rakennettu Linebacker, mutta siinäkin oli pelkkä Stinger ilman tutkaa.
Lisäksi oli vielä ainakin LAV-AD.

Yritän jankata Twitterissä jollekin vassarille siitä kuinka ilmatorjunta ei ole halvempaa kuin uudet hävittäjät. Jotenkin tässä alkaa tehdä mieli vaan lopettaa koko homma ja avata huurteinen jääkaapista...
Säästä mielenterveyttäsi, ei noiden päätä saa kääntymään.
 
Yritän jankata Twitterissä jollekin vassarille siitä kuinka ilmatorjunta ei ole halvempaa kuin uudet hävittäjät. Jotenkin tässä alkaa tehdä mieli vaan lopettaa koko homma ja avata huurteinen jääkaapista...
Juu, suosittelen lämpimästi viimeistä vaihtoehtoa. Kyseessä on kuitenkin todennäköisesti joku trolli, joka tietää mitä tekee. Näitä Suomen puolustuksen heikentäjiä on tällä samalla teemalla ollut liikkeellä jo vuosia (Mustajärvi, Paavo "Olympia"- Arhinmäki jne jne).

Antaa niiden mesoa, ei niillä enää mitään merkitystä ole, Suomen hallitus on valintansa ja linjauksensa tehnyt ja Suomen Ilmavoimat jatkaa taas sen seuraavat 30 vuotta.
 
Asiasta kukkaruukkuun, kun nousi tuo LAV-AD pinnalle. Aina sanotaan, että yhdistämällä tykki ja ohjus samaan lavettiin on niistä toinen huonossa tuliasemassa. Mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan, miten ohjuksen ja tykin optimaalinen tuliasema poikkeavat toisistaan?
 
No en ole ekspertti, mutta tykillä haluaisin ampua suoraan kohti tulevaa, koska tällöin pienet virheet ampuma-arvoissa vaikuttavat vähiten tarkkuuteen. Lyhyen kantaman ohjuksella (etenkin lämpöhakuisella) mieluiten ampuisin kylkeen, koska tällöin koneen väistöliiikkeillä on vähemmän vaikutusta kuin kohti tulevaa amuttaessa, mutta kantamaa on enemmän kuin loittonevaa ammuttaessa.
 
Asiasta kukkaruukkuun, kun nousi tuo LAV-AD pinnalle. Aina sanotaan, että yhdistämällä tykki ja ohjus samaan lavettiin on niistä toinen huonossa tuliasemassa. Mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan, miten ohjuksen ja tykin optimaalinen tuliasema poikkeavat toisistaan?
Tämä riippuu paljolti etäisyydestä mille on tarkoitus torjua, ohjuksen hakeutumis- ja ohjausmenetelmästä sekä tykin kaliiberista. Eli, on liian yksinkertaistettua sanoa näin. Kummallakin on siinä järjestelmässä oma paikkansa ja aikansa torjua enkä näe tätä ongelmana. Ehkä se johtuu siitä, että suosikeissani eli sota-aluksissa ja taistelukoneissa ne ovat aina samassa paikassa.
 
No en ole ekspertti, mutta tykillä haluaisin ampua suoraan kohti tulevaa, koska tällöin pienet virheet ampuma-arvoissa vaikuttavat vähiten tarkkuuteen. Lyhyen kantaman ohjuksella (etenkin lämpöhakuisella) mieluiten ampuisin kylkeen, koska tällöin koneen väistöliiikkeillä on vähemmän vaikutusta kuin kohti tulevaa amuttaessa, mutta kantamaa on enemmän kuin loittonevaa ammuttaessa.
Karkeasti ottaen näin, mutta koska torjuja harvemmin voi valita, on selvittävä kummassakin tilanteessa.
 
Asiasta kukkaruukkuun, kun nousi tuo LAV-AD pinnalle. Aina sanotaan, että yhdistämällä tykki ja ohjus samaan lavettiin on niistä toinen huonossa tuliasemassa. Mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan, miten ohjuksen ja tykin optimaalinen tuliasema poikkeavat toisistaan?
Muistaakseni tätä on sivuttu yleensä Pantsirin kaltaisten joukkojen suojana käytettävien kohdetorjuntajärjestelmien osalta. Esimerkiksi Crotale-pattereissa tykit eivät ole niinkään täydentämässä ohjuslavetteja kuin suojaamassa niitä. Kun tykit toimivat itsenäisesti niin ne ne eivät häiritse ilmamaalieihin vaikuttamista ja voidaan toisaalta sijoittaa niin ettei ohjuslavetteja yhtä helposti yllätetä lähikatveita hyödyntämällä. Ohjuslavetin sijoittelu kun lähes väistämättä aiheuttaa lähikatveongelman.

Esimerkiksi lentokenttää suojatessa tilanne voi hyvin olla toinen ja tykkiä voidaan käyttää ohjusten jatkeena. Kevyemmissä järjestelmissä ei etenkään avomaastossa synny samanlaisia ongelmia vaan asejärjestelmiä voidaan paremmin käyttää rinnan. Eli voi olla huono tai sitten ei. Niukkoja resursseja ei kannata tuolla tavalla ruunata vaan varmistaa mahdollisimman monipuolinen käytettävyys.
 
Muistaakseni tätä on sivuttu yleensä Pantsirin kaltaisten joukkojen suojana käytettävien kohdetorjuntajärjestelmien osalta. Esimerkiksi Crotale-pattereissa tykit eivät ole niinkään täydentämässä ohjuslavetteja kuin suojaamassa niitä. Kun tykit toimivat itsenäisesti niin ne ne eivät häiritse ilmamaalieihin vaikuttamista ja voidaan toisaalta sijoittaa niin ettei ohjuslavetteja yhtä helposti yllätetä lähikatveita hyödyntämällä. Ohjuslavetin sijoittelu kun lähes väistämättä aiheuttaa lähikatveongelman.

Esimerkiksi lentokenttää suojatessa tilanne voi hyvin olla toinen ja tykkiä voidaan käyttää ohjusten jatkeena. Kevyemmissä järjestelmissä ei etenkään avomaastossa synny samanlaisia ongelmia vaan asejärjestelmiä voidaan paremmin käyttää rinnan. Eli voi olla huono tai sitten ei. Niukkoja resursseja ei kannata tuolla tavalla ruunata vaan varmistaa mahdollisimman monipuolinen käytettävyys.
Yhdysvallat suunnitteli 1980-luvulla, että ilmatorjuntatykkipanssarit annetaan divisioonan prikaateille (12x3) ja kohdetorjuntaohjusvaunut (12) keskitetään divisioonan it-pataljoonalle.
 
Muistaakseni tätä on sivuttu yleensä Pantsirin kaltaisten joukkojen suojana käytettävien kohdetorjuntajärjestelmien osalta. Esimerkiksi Crotale-pattereissa tykit eivät ole niinkään täydentämässä ohjuslavetteja kuin suojaamassa niitä. Kun tykit toimivat itsenäisesti niin ne ne eivät häiritse ilmamaalieihin vaikuttamista ja voidaan toisaalta sijoittaa niin ettei ohjuslavetteja yhtä helposti yllätetä lähikatveita hyödyntämällä. Ohjuslavetin sijoittelu kun lähes väistämättä aiheuttaa lähikatveongelman.

Esimerkiksi lentokenttää suojatessa tilanne voi hyvin olla toinen ja tykkiä voidaan käyttää ohjusten jatkeena. Kevyemmissä järjestelmissä ei etenkään avomaastossa synny samanlaisia ongelmia vaan asejärjestelmiä voidaan paremmin käyttää rinnan. Eli voi olla huono tai sitten ei. Niukkoja resursseja ei kannata tuolla tavalla ruunata vaan varmistaa mahdollisimman monipuolinen käytettävyys.
Olet pääosin oikeilla jäljillä. Hajauttamisen kautta saatava kykyjen maksimointi on välttämätöntä erityisesti persaukiselle. Jos budjetin puolella on riittävästi pitoa, niin tykkivaunut kannattaa ilman muuta kalustaa myös ohjuksilla ja ohjuslavetit vastaavasti tykeillä. Onhan kakkosaseistus aina toisinaan hyvä olemassa. Sen tuottama suorituskykylisä ei vain riittäisi meillä perusteeksi myönteiselle hankintapäätökselle. Tai pikemminkin ehkä niin, että se menisi hankelaskelmissa kuolleena painona ja kuriositeettina.
 
Stingerin laukaiseminen Javelinin uudesta ampumalaitteesta on mahdollista.

Maulerin kehitys lopetettiin 1960-luvulla, Rolandia hankittiin 1 pataljoona kansalliskaartille ja unohdettiin sinne, ADATSin kohdalla kylmän sodan loppuminen lopetti projektin. Siinä lyhyesti jenkkien räpellys kehittyneempien lyhyen kantaman järjestelmien kanssa 1960-1990. Chaparral, Redeye ja Stinger eivät oikein sopineet panssaridivisioonien suojaksi. Tykkien puolella oli vielä Sgt. York, 2x40mm Bofors M48:n alustalla ja modifioitu F-16:ta tutka, jota valmistettiin vain 50 kappaletta jotka kirjaimellisesti pommitettiin pommitusharjoituksissa romuksi. Myöhemmin kehitetty CLAWS/SLAMRAAM ei tullut koskaan käyttöön. Avengerin lisäksi oli Bradleyn alustalle rakennettu Linebacker, mutta siinäkin oli pelkkä Stinger ilman tutkaa.
Lisäksi oli vielä ainakin LAV-AD.

Näiden lisäksi oli ADATS, jonka Bradley-versiota, jossa olisi ollut 8 ohjusta ja 25 mm konetykki, oli USA:n tarkoitus ostaa jopa 387 kappaletta, mutta amerikkalainen projekti loppui 1990 kylmän sodan päättymiseen, ja ADATS tuli ainoastaan Kanadan käyttöön (jossa sen jatkokehitysversio tehtiin, mutta ei otettu ikinä palveluskäyttöön).
ADATS_at_WSMR.jpg
ADATS_fording.jpg
 
Millainen muuten mahtoi olla sveitsiläisten Oerlikonien hankintaan johtanut prosessi? Ruotsalaisillahan oli 40 mm Boforseista vastaava tutkaohjattu järjestelmä. Verrattiinko siihen ja mikä kaatoi valinnan sveitsiläisen välineen hyväksi?
 
Millainen muuten mahtoi olla sveitsiläisten Oerlikonien hankintaan johtanut prosessi? Ruotsalaisillahan oli 40 mm Boforseista vastaava tutkaohjattu järjestelmä. Verrattiinko siihen ja mikä kaatoi valinnan sveitsiläisen välineen hyväksi?
Oisko se ollut tulentiheydestä kiinni? Silloin Bofors ampui 2 ls/sek kun Oerlikon 18 ls/sek?
 
Back
Top