Ok. Tuohan olikin juuri yksi pointti eli AHEAD on kallis ammus, jonka tuotantokapasiteetti on rajallisempi. Lisäksi tungsten- lieriöt käytettynä asutuskeskuksien alueella aiheuttavat merkittävästi itsetuhoutuvaa 20mm/35mm HEI-T paukkua enemmän vaurioita ja henkilötappioita pudotessaan. Tämä on yksi asia, joka on konkretisoitunut Ukrainassa.
Mielenkiinnosta, onko tuosta AHEAD:n vaarallisuudesta suhteessa itsetuhoutuvaan, räjähtävään ammukseen kirjoitettu missään enemmän?
Noin lähtökohtaisesti pitäisi kuitenkin pyrkiä siihen, että lavetit ampuvat turvallisiin sektoreihin. Ts. niitä tykkejä ei laiteta "Eduskuntatalon" katolle, vaan Kehä III:n reunalle. Samoin kuin siihen, että ilmasuojelu toimii eikä henkilöstö ole avoimella uhan yllättäessä ja IT:n avatessa tulen.
Olet oikeassa siinä, että räjähtävän kranaatin itsetuhomekanismissa on etunsa. Mutta kun se itsetuho perustuu yleensä kiinteään aikaviiveeseen, niin entä jos ammutaan alakulmille? Useinhan ainakin alisooniset risteilyohjukset ym. lentävät matalalla, joten alakulmilla ampuminen voisi olla suhteellisen tyypillinen torjuntatilanne. Ehtiikö itsetuhomekanismi toimia vai osuuko ammus ensin maahan (tai talon seinään ja kukkuu siinä, hyvällä tuurilla polttovaikutus vielä sytyttää tuvan tuleen)?
Sinänsä ne AHEAD:n volframipelletit voivat toki aiheuttaa vahinkoa. Yleensä pellettien määräksi kranaatissa mainitaan 152 kpl ja yhden pelletin painoksi 3,3 grammaa. Vaikka
väitetysti on sellaisiakin versioita, joissa pellettejä monta kertaa enemmän ja ne ovat pienempiä/kevyempiä, jolloin niiden aiheuttama vahinko rakennuksille lienee vähäisempää. Ja sitten on tietysti se volframipelletit maalin lähelle kantava kranaatinkuori, jolla on painoa varmaan ainakin sata grammaa... toivottavasti ei tipu minun olohuoneeseen.
Toki pidempi kantama, mutta mihin maaliin? Sensorien kyky havaita ja seurata maalia on tärkeämpi seikka kuin kantama silloin kun torjutaan kohtitulevaa, pientä maalia.
Skyrangerin eroina on esimerkiksi se, että tykkilavettiin ei kuulu valvontatutkaa, vaan ainoastaan tj-tutka sekä optroniset sensorit. C-RAM:a kaikki on lavetin päällä yhdessä paketissa. Skyrangerista ei myöskään ilmoiteta että kykeneekö se toimimaan closed-loop periaatteella eli täysin automaattisesti, kuten C-RAM. Phalanx kehitettiin aluksille torjumaan ohjusuhkia automaattisesti, koska viive havainnosta osumaan on todella pieni kun kyseessä on kohtituleva ohjus. Ihminen välissä on liian hidas tässä tapauksessa. Sama koskee pieniä lennokeita, jotka havaitaan usein vasta todella lähellä kohdetta.
Jos katsot tuota edellisen viestini kuvaa, niin huomaat, että Skyrangerissa on nuo paneelitutkat tornin ympärillä useampaan suuntaan. Eli kyllä se Skyranger pystyy myös valvomaan. Edellisessä viestissäni oli myös linkki specsheetiin (ei tarvitse katsoa, kopioin sen alle) ja vakiona olevan "seurantatutkan" ("tracking radar") lisäksi siihen saa myös "etsintätutkan" ("search radar"), jopa 360 asteen peitolla.
Mitä tulee automaattiseen torjuntaan, niin se onnistuu varmasti Skyrangeriltakin, jos asiakas niin haluaa. Skyranger on erittäin pitkälle automatisoitu, ml. automaattinen maalinhavaitseminen ja maalinseuranta. Siinä vaiheessa on kyse parista rivistä koodia, voiko käyttäjä asettaa järjestelmän ampumaan automaattisesti vai pyytääkö se aina operaattorilta luvan tulenavaukseen kysymällä "Do you want to destroy the target? (Y/N)". Muutenkin Skyranger on saman valmistajan tuote kuin tukikohtien suojaamiseen RAM-uhilta tarkoitettu Skyshield/Mantis, joten yhteisiä komponentteja ja ohjelmistoja löytyy varmasti runsaasti ja järjestelmiä pystytään varmasti myös yhdistelemään asiakkaan toiveiden mukaisesti.