Mielenkiinnosta, onko tuosta AHEAD:n vaarallisuudesta suhteessa itsetuhoutuvaan, räjähtävään ammukseen kirjoitettu missään enemmän?
Voi olla. Perustan tiedon puhtaan volframin ja teräksen tiheyseroon. Volframi tekee enemmän vauriota pudotessaan sieltä 1 km korkeudelta varmasti koska se läpäisee enemmän.
Noin lähtökohtaisesti pitäisi kuitenkin pyrkiä siihen, että lavetit ampuvat turvallisiin sektoreihin. Ts. niitä tykkejä ei laiteta "Eduskuntatalon" katolle, vaan Kehä III:n reunalle. Samoin kuin siihen, että ilmasuojelu toimii eikä henkilöstö ole avoimella uhan yllättäessä ja IT:n avatessa tulen.
Minä nimenomaan laittaisin niitä tykkejä juuri suojattavien kohteiden lähelle, koska ne eivät suojaa eduskuntataloa kehä III varrelta. Alue ympärillä on aivan liian suuri suojattavaksi eri kehillä. En usko mitenkään että jos Helsinkiin kohdistuisi vastaava uhka kuin Kiovaan että ilmapuolustuksemme onnistuisi ampumaan alas kaikki maalit lennokeista ohjuksiin. Ei se onnistu Kiovassakaan ja siellä on paljon kovempi it kuin meillä. On valittava mitkä kohteet suojataan parhaiten ja mitkä jätetään ilmasuojelun varaan.
Vanha totuus pätee: "joka suojaa kaikkea, ei suojaa mitään". Lentokenttä, tärkeä syväsatama ja tärkeä sotilas- sekä siviilijohto pitää suojata joukkojen lisäksi, mutta kaikkeen ei paukut riitä.
Eduskuntatalon päältä olisi varmaankin aika hyvä a-ala, koska se on korkealla. Onhan sitä USA:n pressanpalatsin katollakin ukkoja Stingerien kanssa.
Olet oikeassa siinä, että räjähtävän kranaatin itsetuhomekanismissa on etunsa. Mutta kun se itsetuho perustuu yleensä kiinteään aikaviiveeseen, niin entä jos ammutaan alakulmille? Useinhan ainakin alisooniset risteilyohjukset ym. lentävät matalalla, joten alakulmilla ampuminen voisi olla suhteellisen tyypillinen torjuntatilanne. Ehtiikö itsetuhomekanismi toimia vai osuuko ammus ensin maahan (tai talon seinään ja kukkuu siinä, hyvällä tuurilla polttovaikutus vielä sytyttää tuvan tuleen)?
Tehokkainta olisi ehkä hyökätä risteilyohjuksilla mereltäkäsin, koska silloin puikot voivat lentää aivan pinnassa ja jos on kehittyneitä ohjuksia niin ne voivat puikkelehtia saarten lomasta. Sitten vasta kohteen lähellä, ohjusten pitää tehdä pop-up että ne eivät osu vääriin rakennuksiin ja korkeisiin rakennelmiin matkalla. Lähisaariin kyllä voisi sijoittaa lähitorjuntaa, mutta ei liian kauas keskustasta (jos sitä halutaan suojella).
Melko varmaa on että ilmahyökkäyksen torjunnassa tulee vahinkoa ihmisille ja rakennuksille. Sitä tulee jo putoavasta ohjusromusta, lennokeista ja sitten ammusten jäämistä. Ehkä tungstenin välttäminen tiheästi asutulla alueella voisi pienentää vahinkoja. Mikäli vaikkapa 2 Oerlikongunia pumppaa tyypilliset 20+20 ammusta maalia kohden niin 40 x 152 pellettiä tekee yli 6000 tungsten pellettiä ilmassa. Se on tietysti vain yhteen maaliin, mutta voi päätellä että paljonko sitä roinaa voi sataa alas jos jokainen AHEAD tykki ampuu sen 200 patin rummun tyhjäksi saturaatiohyökkäyksen aikana.
Toki roinaa tulee C-RAMista myös, mutta teräs ei ole yhtä pahasti läpäisevää. Ampuuhan yksi C-RAM keskimäärin 300 laukausta maalia kohden ja paukkuja on rummussa 1550 kpl.
ja onhan tilanne muuttunut siitäkin aika paljon kun siitä täällä on aikoinaan keskusteltu. Todellisuus on jälleen kerran osoittautunut erilaiseksi mitä uskomukset siitä miten ja millaista sota on kun suhteellisen tasaväkiset voimat ottavat yhteen.
