Helpoin menetelmä estää omien alas ampuminen ilmatorjunnalla, on muodostaa ajallisesti ja paikallisesti
Ilmatilanjako tehdään siten, että omat koneet eivät lennä siinä ilmatilan 4D-osassa, johon ilmatorjunta saa ampua. Tästä kehittyneempi versio on dynaaminen ilmatilanjako, jossa ilmatorjunnalta kielletään ampumasta siihen sektoriin, missä omia koneita kulloinkin on.
Ensin mainittu on ainoa mahdollisuus, jos IT-yksiköt eivät ole reaaliaikaisesti johdettavissa. On epävarmaa, pystyykö esim. Venäjäkään käyttämään yllämainittuja kehittyneempiä keinoja IT:n ja lentotoiminnan yhteensovittamiseen.
Toisessa ääripäässä on järjestelmä, jossa IT ja hävittäjät ovat samassa datalinkkiverkossa ja saman tulenjohdon alla. Tällöin voidaan toimia hyvin dynaamisesti samassa ajassa ja paikassa.
Väliin mahtuu ainakin vielä järjestestelmä, jossa taistellaan saman taistelunjohdon alls samalla sektorilla. Taistelunjohto jakaa maalit ja omakonetunnuslaitteilla yritetään varmistaa, että omia ei ammuta. Vaatii hyvän tilannekuvan ja paljon johtamiskykyä ja harjoittelua.
Ukrainan tilanteessa on epäselvää, onko edes Patriotin ja F-16:n omakonettunnusjärjestelmä toiminassa tai yhteensopivia.