SJ kirjoitti:
Mosuri kirjoitti:
Minun puolestani voit hajauttaa koneet vaikka 20 kentälle. Ensimmäisen sotapäivän aikana noille kentille ammutaan 100-200 tykistöohjusta vaikka kone olisi selvinnyt sirotepommeista ja taistelukärjet olisivat osuneet valemaaleihin niin pioneerit raivaavat vielä monttuja ja sirotemiinoja kiitoradoilta kun vihollisen rynnäkkökoneet tulevat viimeistelemään tuhotyön.
Haluaisin edelleen tietää, että kuinka vihollinen saa tietää, että juuri nuo kentät ovat käytössä? Vai ammutaanko ihan kaikkia mahdollisia kenttiä vastaavalla määrällä ohjuksia?
Ai miten? Kannattaisi varmaan perehtyä ihan sotilastiedustelun perusteisiin. On se kumma kuinka Kuuban kriisin aikoihin pystyttiin paikantamaan vihollisen yksiköiden sijainteja (vaikka kyseessä oli suljettu yhteiskunta ja salailuun panostetttiin, myös tiedustelun keinot on huimasti parantuneet 50 vuodessa)?Yksinkertaisin tapa on tietysti kerätä se tieto julkisista lähteistä tai vaikka soittaa paikkakunnalla asuvalle kyseisen maan kansalaiselle ja kysyä asiaa. (Toimi yllätävän hyvin mm. Pearl Harborissa.)
Oma veikkaukseni on että jokaisen lentokentän/varalaskupaikan läheisyyteen viedään jo harmaan vaiheen aikana sensori joka analysoi äänet ja lähettää tiedon eteenpäin joko matkapuhelinverkon tai satelliitin kautta. (Vastaanvanlaisia laitteita kylvettiin itä-Eurooppaan 80-luvun lopussa seuraamaan puna-armeijan vetäytymistä.) Tietysti joku voi sanoa, että laitteet voi käydä keräämäässä pois metsistä- eli etsiä neulaa heinäsuovasta. Naamioitu sensori on vähän vaikeampi löydettävä kuin kuollut varusmies jonka löytämiseeen varuskunnan läheltä meni päivä.