Ilmatorjunta

Ampuminen (ja osuminen) haastavissa sääolosuhteissa voi osoittautua mahdottomaksi? Aika tulenavaukseen kasvaa? (HEKO tai risteilyohjus ei välttämättä ole kauaa hollilla.)

En ole IT-mies, mutta mietin aivan samaa.
Joku osaaja voisi kertoa onko tuo oikea puute.

On se kuitenkin modernimpi, kuin Vääpelin alunperin mainitsema M247 York, joka oli 70-80-luvuilta. Siinä se vasta huono tutka olikin.

https://en.wikipedia.org/wiki/M247_Sergeant_York#Cancellation



Ruotsin armeijalla on LvKv 90 käytössä mm. Gotlannissa, joten tuskin aivan obsoliittina sitä pitävät.
http://www.helagotland.se/samhalle/stridsgruppen-ovar-med-kommande-luftvarn-14773237.aspx

Vaunussa on peräti seitsemän miehen miehistö: vagnchef, stridsledare, förare, skytt, laddare, radarobservatör, LuLIS-observatör - verrattuna esim. Marksmanin kolmihenkiseen miehistöön. Liekö suuremmasta miehistöstä apua kun täytyy vahtia taivasta/ilmatilannekuvaa 24/7. Tietty Marksmanissakin taitaa olla varamiehistöt, mutta eivät arvatenkaan kulje samassa vaunussa.
Vaunu on toki parempi kuin York ja varmasti parempi kuin moni muu, mutta kuinka hyvä se on?

Tuo miehistön määrä tuntuu erikoiselta. Iso miehistö toki helpottaa ympärivuorokautista toimintaa, mutta pelkään, että todellinen syy isoon miehistöön on elektroniikan puutteellisuus.
 
Tästä ongelmasta ei siis kärsi 1000 laukausta minuutissa sylkevä revolveritykki, vaan ongelma on nimenomaan kahdessa putkessa? Laukeavatko molemmat putket täysin samanaikaisesti, ja jos kyllä, niin miksi niitä ei laiteta ampumaan vuorotellen?

Revolveritykissä ammukset tulee samasta putkesta, joten ongelmaa ei ole. Kun ammukset tulevat peräkkäin, niin se edellä lentävä kranu on jo kaukana. Jos konetykki ampuu 15 kertaa sekunnissa, niin 1/15 sekunnissa se edellä menevä kranaatti on sen verran kaukana, ettei heräte kuku.

Mitä taas tulee tuohon samanaikaisuuteen, niin joillakin tykeillä aseiden nimenomaan pitää laueta samanaikaisesti. (Syy ehkä asetekninen. Aseteknikko tai insinööri osaa varmaankin selittää miksi se on tarpeellista tai toivottavaa.) Toki kannattaa muistaa, että Oerlikonin perusversio edustaa 50 luvun teknologiaa ja aikalaiset tuskin kuvittelivat, että konetykeillä koskaan tultaisiin ampumaan heräteammuksia.

Toki ongelma on myös mahdollista kiertää esimerkiksi ampumalla vain aseen yhdellä putkella kerrallaan. Markkinoilla on myös 35 millinen oerlikoneihin tarkoitettu herätesytyttimellä varustettu kranaatti - kyseistä a-tarviketta ei ole vielä tilannut yksikään käyttäjä.
 
Mitä taas tulee tuohon samanaikaisuuteen, niin joillakin tykeillä aseiden nimenomaan pitää laueta samanaikaisesti. (Syy ehkä asetekninen. Aseteknikko tai insinööri osaa varmaankin selittää miksi se on tarpeellista tai toivottavaa.)

Samanaikaisuus liittyy siihen, että IT tykki on pyörivällä lavetilla, jossa aseet ovat keskipisteen molemmin puolin. Aseiden rekyyli aiheuttaa vääntöä toiseen suuntaan. Vaikutus on sitä suurempi, mitä kauempana aseet ovat keskilinjasta.
 
Viimeksi muokattu:
Käsittääkseni ja nyt menee ihan muistikuvan mukaan ogelmana oli läpäisy eli klommoa tuli tuli aikaisemmin ja nyt pitäisi mennä jälleen läpi. Toki pellettien määrä on pieni niin täytyy osua suhteellisen lähelle kohdetta ja lisäksi ampua useampi kranaatti. Eli kyllä 35mm vaikutusta saadaan mutta on vain ammuttava enemmän. Kyseessä on myös tätä myöden aika eli 35mm torjunta tapahtuu lähempänä mitä 40mm. 2,5km vs 4km. Ero on huomattava kun puhutaan nopeista kohteista. Lennokit tosiaan ovat hitaita maaleja eli niiden torjunta tuskin on ongelma. Voisin jopa väittää, että yksi 40mm kranaatti vehekkeellä jossa on hyvät laskimet ja sensorit riittää.

Tästä syystä olen itsekin tykännyt 40mm kranaatista enemmän. Suurempi kranaatti on enemmän future proof, kun ammukseen on tilaa sijoittaa sinne elektroniikkaa yms. ja silti teho säilyy melko hyvänä. Samoin voidaan modifioida ammusta joko parempaan läpäisyyn tai suurempaan määrään pikkusirpaletta. Pienemmät ammukset ovat sitten käteviä, jos vaikutus perustuu ensisijassa suoraan osumaan. Saadaan samalla kilomäärällä suurempi määrä ammuksia kohti maalia.
 
Tästä syystä olen itsekin tykännyt 40mm kranaatista enemmän. Suurempi kranaatti on enemmän future proof, kun ammukseen on tilaa sijoittaa sinne elektroniikkaa yms. ja silti teho säilyy melko hyvänä. Samoin voidaan modifioida ammusta joko parempaan läpäisyyn tai suurempaan määrään pikkusirpaletta. Pienemmät ammukset ovat sitten käteviä, jos vaikutus perustuu ensisijassa suoraan osumaan. Saadaan samalla kilomäärällä suurempi määrä ammuksia kohti maalia.

Isommassa on myös se etu, että nykyään alkaa tst-hekot sietää jopa 30 millisiä ammuksia. Hyvä varmaankin näin, mutta 40 millisen osumasta kopteri silti muuttaa muotoaan ja ei liene epäselvyyttä siitä, että kykeneekö kopteriin osumaan kyseisellä aseella.
 
Isommassa on myös se etu, että nykyään alkaa tst-hekot sietää jopa 30 millisiä ammuksia. Hyvä varmaankin näin, mutta 40 millisen osumasta kopteri silti muuttaa muotoaan ja ei liene epäselvyyttä siitä, että kykeneekö kopteriin osumaan kyseisellä aseella.

Kuitenkin kannattaa muistaa se, että kun se ammus hekoon osuu, oli se 23mm tai 30mm, niin kyllä ne pilotin halut hieman asettuu, samoin kuin instrumentit voi saada sen verran kipeeä, että nilkutetaan takaisin kentälle. It:n ei suinkaan tarvi kaikkea taivaalla liikkuvaa vihollisen kalustoa ampua alas, hyvä kiusantekokin riittää ;) Eli tuotetaan tappioita ikävälle ilmavihulaiselle ;)
 
Kuitenkin kannattaa muistaa se, että kun se ammus hekoon osuu, oli se 23mm tai 30mm, niin kyllä ne pilotin halut hieman asettuu, samoin kuin instrumentit voi saada sen verran kipeeä, että nilkutetaan takaisin kentälle. It:n ei suinkaan tarvi kaikkea taivaalla liikkuvaa vihollisen kalustoa ampua alas, hyvä kiusantekokin riittää ;) Eli tuotetaan tappioita ikävälle ilmavihulaiselle ;)

Toki, ja noita pienempiä kun ampuu, niin tulinopeuden ollessa mitä on, niin niitä voi osua useampia kuin 40 millisiä. Puhumattakaan siitä, että aseen lavetti on kevyempi mistä on useampikin merkittävä seuraus.
 
Kuitenkin kannattaa muistaa se, että kun se ammus hekoon osuu, oli se 23mm tai 30mm, niin kyllä ne pilotin halut hieman asettuu, samoin kuin instrumentit voi saada sen verran kipeeä, että nilkutetaan takaisin kentälle. It:n ei suinkaan tarvi kaikkea taivaalla liikkuvaa vihollisen kalustoa ampua alas, hyvä kiusantekokin riittää ;) Eli tuotetaan tappioita ikävälle ilmavihulaiselle ;)

Nimenomaan ja kun muistetaan että naapurin huolto ja logistiikkatoiminta on ollut aika värikästä huhujen mukaan. Muistelen sellaisia ehkä tunnepohjaisia ilmaisuja kuin maailman korruptunein tai läpeensä mätä. Sekä kuinka paljon koneita on jatkuvasti huollossa ilman osumiakin.
 
Toki, ja noita pienempiä kun ampuu, niin tulinopeuden ollessa mitä on, niin niitä voi osua useampia kuin 40 millisiä. Puhumattakaan siitä, että aseen lavetti on kevyempi mistä on useampikin merkittävä seuraus.

Itse asiassa Boforsin L70 on kevyempi kuin Oerlikonin GDF.

Toivon mukaan suomessa kukaan ei vakavissaan suunnittele mitään perässä vedettävien it-tykkien hankintaa? Oerlikonin 35 itk 88 ei Suomessa koskaan ollut mikään rintamalla käytettävä järjestelmä, koska iso, raskas, hidas liikkeinen ja huonon maastoliikkuvuuden omaava järjestelmä ei siihen käyttöön sopinut.
 
Itse asiassa Boforsin L70 on kevyempi kuin Oerlikonin GDF.

Toivon mukaan suomessa kukaan ei vakavissaan suunnittele mitään perässä vedettävien it-tykkien hankintaa? Oerlikonin 35 itk 88 ei Suomessa koskaan ollut mikään rintamalla käytettävä järjestelmä, koska iso, raskas, hidas liikkeinen ja huonon maastoliikkuvuuden omaava järjestelmä ei siihen käyttöön sopinut.

Tuo on jo 35 millinen ja siinä on kaksi asetta samassa setissä. Ainakin oman muistikuvani mukaan 30 millisen ja 40 millisten painoissa oli varsin merkittävä ero.
 
Tuli ajatukseen, miten se NASAMS II toimii? Suomella on jo ollut sitä nyt jonkin aikaa niin see osuu maaleihin? tutka funkaa? onko jotain pisin ampumakantama? Saakose 10 pistettä kymmeneestä?
 
Itse asiassa Boforsin L70 on kevyempi kuin Oerlikonin GDF.

Toivon mukaan suomessa kukaan ei vakavissaan suunnittele mitään perässä vedettävien it-tykkien hankintaa? Oerlikonin 35 itk 88 ei Suomessa koskaan ollut mikään rintamalla käytettävä järjestelmä, koska iso, raskas, hidas liikkeinen ja huonon maastoliikkuvuuden omaava järjestelmä ei siihen käyttöön sopinut.
Sveitsissä alppitiellä parisen vuotta sitten näin viimeksi Oerlikon GDF:n vedossa ja kieltämättä yllätyin paketin massiivisuudesta! Suomessa edellisestä kohtaamisesta on jo luokkaa 15+ vuotta...

Oerlikoneja alkaisi kohta saada ylijäämämarkkinoilta poistohinnoilla, esimerkiksi Sveitsillä on kallioluolat todennäköisesti täynnä tarpeettomiksi käyneitä yksilöitä:
https://en.wikipedia.org/wiki/Oerlikon_GDF

Alkaako aika olla lopullisesti ajanut ohi tästä urheasta sotaratsusta, vai voisiko sillä olla vielä käyttöä esimerkiksi GDF-007 -tasolle modifioituna kiinteiden kohteiden suojauksessa? GDF-007 toisi mukanaan AHEAD-käyttömahdollisuuden, mutta kustannuksia tulisi tietysti aikamoisesti...
 
Vaunu on toki parempi kuin York ja varmasti parempi kuin moni muu, mutta kuinka hyvä se on?
No esim. viime vuonna Aurora 17 harjoituksessa ruotsalaiset harjoittelivat Lvkv 90 - RBS70 kombolla jenkkien Apacheja vastaan ja toisin päin, joten ehkä tuolla syntyi käsitys miten hyviä mikäkin järjestelmä (vielä) on. Seuraamassa tuota harjoitusta oli muuten myös Suomen puolustusministeriön delegaatio.

Unique opportunity for air defence to exercise against American attackhelicopters
https://www.forsvarsmakten.se/en/ne...exercise-against-american-attack-helicopters/
 
Itkk suojaa.... Sergei kuorma-auton lavalla?
https://scontent.fhel1-1.fna.fbcdn....=b36bf88e023c609826bacc8d56310ca6&oe=5B927D01
33401120_1807293662627348_5037190000400138240_o.jpg
 
US_Smartphone_technology_drives_mini_missile_program.jpg


While the best gifts might come in small packages, so do some of the most challenging and destructive enemy munitions. Their size can make them extremely difficult to detect and defend against.

This challenge led Lockheed Martin to develop their Miniature Hit-to-Kill missile that borrows consumer electronics technology to defend against threats like drones and IEDs (Improvised Explosive Devises). Roughly the size of a collapsed umbrella, the missile is part of the Army’s Indirect Fire Protection Capability program focused on defending against compact artillery, mortar, and rocket threats that are typically less expensive to produce, very fast, and remarkably precise.

According to Lockheed, advances in miniaturized electronics have developed more rapidly in the consumer sector than aerospace or military applications. This led the company to utilize a design and bill of materials similar to a smartphone, and a tracking system that borrows from medical imaging technology in converting radio frequencies to light signals.

Apparently, this platform offers a unique dynamic where the electronics are durable enough for military use but don’t interfere with each other despite their compact enclosure. The result is a ‘baby’ missile that weighs five pounds and stands about 30” tall. Embedded into this compact design is an advanced radio-frequency seeker for tracking and hitting a smaller target traveling at high speeds. Essentially, it’s kind of like a bullet tracking and impacting another bullet.

Detection and control systems, a rocket motor similar to those used in aircraft ejection seats, and the fuel supply are all embedded into a footprint small enough to be launched from a 1-1/2” diameter tube, but with enough mass to destroy its target. In addition to the cost and maneuverability advantages, these smaller munitions can also limit collateral damage to civilians and surrounding infrastructure.

Lockheed and the Army hope to have Miniature Hit-to-Kill missiles in action by 2022.
http://www.armyrecognition.com/may_...e_technology_drives_mini-missile_program.html
 
Seitsemänsivuinen juttu Singaporen ilmatorjunnan tulevaisuudesta. Linkitetään nyt kuitenkin, vaikka asukastiheys asettaa varsin erilaiset haasteet kuin Suomessa.

https://www.mindef.gov.sg/oms/conte...ore-s Ground-Based Air Defence.compressed.pdf

Sveitsissä alppitiellä parisen vuotta sitten näin viimeksi Oerlikon GDF:n vedossa ja kieltämättä yllätyin paketin massiivisuudesta! Suomessa edellisestä kohtaamisesta on jo luokkaa 15+ vuotta...

Oerlikoneja alkaisi kohta saada ylijäämämarkkinoilta poistohinnoilla, esimerkiksi Sveitsillä on kallioluolat todennäköisesti täynnä tarpeettomiksi käyneitä yksilöitä:
https://en.wikipedia.org/wiki/Oerlikon_GDF

Alkaako aika olla lopullisesti ajanut ohi tästä urheasta sotaratsusta, vai voisiko sillä olla vielä käyttöä esimerkiksi GDF-007 -tasolle modifioituna kiinteiden kohteiden suojauksessa? GDF-007 toisi mukanaan AHEAD-käyttömahdollisuuden, mutta kustannuksia tulisi tietysti aikamoisesti...

On noita ilmeisesti jo ollutkin tarjolla edullisesti, jos foorumin kapiukkoihin luotetaan.

Sinällään esimerkiksi lentotukikohtien suojaksi olisi kiva saada ammuksia torjumaan kykeneviä järjestelmiä, mutta pelkäänpä, että lähinnä itse tykit olisivat käyttökelpoisia. Sen sijaan tutkat, taistelujohtokeskukset ja ammukset menisivät väkisinkin uusiksi, ja olisiko se sitten enää halpaa?
 
Isommassa on myös se etu, että nykyään alkaa tst-hekot sietää jopa 30 millisiä ammuksia. Hyvä varmaankin näin, mutta 40 millisen osumasta kopteri silti muuttaa muotoaan ja ei liene epäselvyyttä siitä, että kykeneekö kopteriin osumaan kyseisellä aseella.

Muistelen että maataistelukoneissa ja muissa on perinteisesti ollut pilotin suojakaukalo joka kestää isompia ammuksia, muuta lentopeliä on vaikea panssaroida kovinkaan kestävästi painonnousun vuoksi. Tietenkin kevyttä sirpalesuojaa on myös tärkeimpien komponenttien ympärillä.

Ruotsalaisille 40mm on siitä hyvä, että sillä voi myös täräytellä vihollisen rynnäkkövaunuja myös tulevaisuudessa, meikäläinen pienempi kaliperi voidaan jossain välissä joutua uusimaan. Ruotsalaiset CV:t siis kaikki ovat 40mm Boforsilla, muistaakseni osittain myös siitä syystä että niitä oli varastossa saatavilla.
 
Back
Top