Ilmavoimat 100 vuotta

D

Deleted member 2762

Guest
asa on laihtunut sitten liikennelentämisen ajoilta. Olen hänet viimeksi tavannut, kun menin Turusta Tukholmaan Avron kyydissä ja asa oli kipparina. Olikohan vuosi 2009 vai muistankohan väärin.
Jep, oli ilmeisen lihavaa aikaa, itsekään en meinannut tuntea kun tupsahti vastaan Varsovassa
 

TBman

Respected Leader
Jep, oli ilmeisen lihavaa aikaa, itsekään en meinannut tuntea kun tupsahti vastaan Varsovassa
hyvä ruoka, hankalat työajat, mitätön liikkuminen... hankala yhdistelmä.
Minulla ainakin käy niin, että kun tulee toimistojakso työssä ja suora kantaminen ja työmaalla juokseminen lakkaa, alka kilot muuttua. Tosin nyt pääsee vapaisiin tankoihin kiinni ja samalla se lihasmassakin kasvaa. Kun tulin nyt sieltä sademetsän keikalta pääkonttorille, niini olin riutunut jo ihan "neuvolaosaston portaille" saakka, mutta nyt kunnon ruoka ja 4 tuntia salia joa ilta taas palauttaa mun vireeni takaisin... Jos ennen seuraavaa puskavääntöä saisin edes 136 kiloa mittariin ja penkistä normaalin 300 kg liikkeelle... Sitä ikäänkuin "herää" taas... :)
 

Patu

Eversti
Ei tarvinnut olla lentäjä huomatakseen, että Gowler lähti täydessä aselastissa toisin kuin muut. Se kävi näyttämässä mahaansa. Olisin halunnut nähdä kaikki koneet tekemässä manööverit siten.

Typhoon lensi RIATissa 2016 täydessä raskaassa aselastissa, eikä se juuri tyhjän koneen liikehdinnästä eronnut.


Käynnistetään vanha Kauhavan Lentäjien juhannus uudestaan Tikkakoskella. Siinähän se olisi.

Tämä on muuten oikeasti aika helvetin hieno idea. Olisimme paikalla perheen voimin joka vuosi! Nimim. Lentäjien Juhannuksessa 2003 kihloihin mennyt. :giggle:
 

fulcrum

Respected Leader
En tiedä, kultaako aika muistot, mutta:
Oulussa järjestettiin suuri lentonäytös myös 1997. Keli oli upea ja tapahtuma sujui ilman ongelmia. Vaikka porukkaa oli silloinkin kuin pipoa. Lentonäytökset olivat hienoja ja Mustangin Merlin V-12:n sulosoinnut jäivät lähtemättömästi muistiin. Olavi Kauppila väänsi Mig-21:tä solmuun ilmassa, Draken ja Hornet lensivät, länsikoneita oli vino pino maassa ja ilmassa. Venäläinen taitolentoryhmä veti hienon näytöksen lopuksi.

Tuo Oulun näytöshän onkin ihan legenda, isoja kuljetus- ja meritoimintakoneita oli alue väärällään ja hävittäjien rivi jatkui horisonttiin asti....ei varmaan Suomessa enää tuollaista tulla näkemään. Ja väkeä oli todella paljon eikä organisaatiossa ollut mitään ongelmia toisin kuin nyt Tikkakoskella.
MiG-soolo oli hieno. Katselin perjantaina harjoituksia ja siellä muutama ulkomaan pilotti seurasi sitä kiinnostuneena. Olli väänsi MG:n heti noususta mutkalle ja lentäjät kommentoivat kaarron tiukkuutta hämmästelevin elein saman tien: veti muuten aika poikittain...
Perttu Karivalon mukaan 'Tervapääskyjen' komentaja oli myöhemmin käynyt kasvotusten kiittelemässä Kauppilan esitystä: paljon olen MiGeillä lentänyt mutta en ole noin hienoa sooloa ennen nähnyt enkä edes tiennyt että sellaista voi tehdä.
 

aab

Kapteeni
Typhoon lensi RIATissa 2016 täydessä raskaassa aselastissa, eikä se juuri tyhjän koneen liikehdinnästä eronnut.


Onko kellään tietoa kuinka "aito" aseistus noissa näytöksissä on.
Tuskin kuormassa on räjähteitä mutta onko pelkät kuoret vai ovatko "look like" lasikuitu aseistus?

Komeeltahan tuo lento näyttää aseistuksen kanssa, onko Hornetilla tehty jossain/joskun vastaava esitys?
 

aab

Kapteeni
...MiG-soolo oli hieno. Katselin perjantaina harjoituksia ja siellä muutama ulkomaan pilotti seurasi sitä kiinnostuneena. Olli väänsi MG:n heti noususta mutkalle ja lentäjät kommentoivat kaarron tiukkuutta hämmästelevin elein saman tien: veti muuten aika poikittain...

Löytyykö tuosta videtallenetta mistään?
 

fulcrum

Respected Leader
Löytyykö tuosta videtallenetta mistään?

Youtubesta löytyy jonkun käsikameralla kuvaama videokooste jossa myös tuo MiG-21 -demo vilahtaa jossain välissä. Lisäksi on Rissalan melko samanlainen esitys, tosin ei kokonaisuudessaan. Ylehän tuonkin taltioi, ehkä joskus pistävät näytille.
Kauppilan vaakakierteet MG:llä oli kyllä oh la la, ei ole niin särmiä pyöräytyksiä ilmanäytöksissä sen jälkeen nähty.
 

Patu

Eversti
Onko kellään tietoa kuinka "aito" aseistus noissa näytöksissä on.
Tuskin kuormassa on räjähteitä mutta onko pelkät kuoret vai ovatko "look like" lasikuitu aseistus?

Aseiden todenmukaisuudesta en tiedä, mutta tuossa RIAT 2016:n Typhoonissa kuormaa oli useampi tonni. Se paino kyllä kerrottiin aikoinaan esitteissä ja paikanpäällä, mutta en lukemaa enää muista.
 

Ottoville

Respected Leader
BAN
Kotimaa|Hävittäjät

Kolmen polven lentäjät​

Sotilasilmailun ammattilaiset kehuvat kilvan Hawk-harjoitushävittäjää, jonka valinnassa yhdellä miehellä oli ratkaiseva rooli.

f49144e8fabd4bfc83138ff3dba3c300.jpg

Tero Janhunen ja Kari Janhunen elokuussa Kauhavalla lentonäytöksessä.
Hawkin kyljessä näkyy nimikirjoitus Paavo Janhunen, joka toi ensimmäisen Hawkin Suomeen 40 vuotta sitten.
KUVA: ANTTI LEHTO

c05cc85cbab049eba615b44459183533.jpg

Porissa otetussa uutiskuvassa näkyy tilanne, jossa majuri Paavo Janhunen on juuri lentänyt ensimmäisen Hawk-hävittäjän Suomeen.
Kuva on päivätty joulukuulle vuonna 1980
.KUVA: ILKKA RANTA / LEHTIKUVA

4bafe04c4ab34f469830f0d3cf939756.jpg

Jukka Ahlberg Kauhavalla vuonna 2013 lähdössä lennolle Hawk Mk66 -koneella. Sveitsistä tilatut Hawkit olivat punaisia.
Ahlberg kuittaa kuvassa koneen vastuulleen.
KUVA: JUKKA AHLBERGIN KOTIALBUMI

ISOISÄ oli lentäjä. Isä oli lentäjä. Ja niin pojastakin tuli lentäjä.

Joulukuussa tulee täyteen 40 vuotta siitä, kun Suomen ilmavoimat sai ensimmäisen Hawk-harjoitushävittäjänsä. Sen lensi Englannista Poriin majuri Paavo Janhunen.


Hän oli 1970-luvulla alkaneen harjoituskonehankinnan pääkoelentäjä ja oli mukana valitsemassa konetyyppiä, kun Suomi etsi seuraajaa Fouga Magister -suihkuharjoituskoneelle.


Janhusten suku kietoutuu aivan erityisellä tavalla Hawkeihin. Paavon poika Kari Janhunen, 60, on entinen Satakunnan lennoston komentaja, joka lensi Hawkilla 1 200 tuntia ja jäi everstinä eläkkeelle vuonna 2010.


Ja nyt Karin poika, kapteeni Tero Janhunen, 31, lentää Hawk-hävittäjiä koelentäjänä Pirkkalassa, jossa hän kuuluu Tukilentolaivueeseen.


On harvinaista, että samalla konetyypillä voidaan lentää täysipäiväisesti 40 vuotta saman maan ilmavoimissa ja kouluttaa sillä hävittäjälentäjiä vuosikymmenestä toiseen.


Yhtä harvinaista on, että on olemassa suku, jossa jo kolmas polvi lentää samaa konetta.


SUOMESSA on yksi Hawk-harjoitushävittäjä, jonka kyljessä on Paavo Janhusen nimikirjoitus.

Se on kopioitu nimikirjoituksesta, jonka hän kirjoitti kolmatta luokkaa kansakoulussa käyvän poikansa Karin koulutodistukseen vuonna 1969 Kuorevedellä.


Nimikirjoitus koneen kyljessä on Ilmavoimissa erityinen kunnianosoitus.


Pojanpoika Tero lentää yhä silloin tällöin samaa, isoisän nimikirjoituksella varustettua konetta. Se on viimeinen Valmetin Kuoreveden Hallissa koottu yksilö.


Jukka Harju HS

2:00 | Päivitetty 6:56

ISOISÄ oli lentäjä. Isä oli lentäjä. Ja niin pojastakin tuli lentäjä.

Joulukuussa tulee täyteen 40 vuotta siitä, kun Suomen ilmavoimat sai ensimmäisen Hawk-harjoitushävittäjänsä. Sen lensi Englannista Poriin majuri Paavo Janhunen.


Hän oli 1970-luvulla alkaneen harjoituskonehankinnan pääkoelentäjä ja oli mukana valitsemassa konetyyppiä, kun Suomi etsi seuraajaa Fouga Magister -suihkuharjoituskoneelle.


Janhusten suku kietoutuu aivan erityisellä tavalla Hawkeihin. Paavon poika Kari Janhunen, 60, on entinen Satakunnan lennoston komentaja, joka lensi Hawkilla 1 200 tuntia ja jäi everstinä eläkkeelle vuonna 2010.


Ja nyt Karin poika, kapteeni Tero Janhunen, 31, lentää Hawk-hävittäjiä koelentäjänä Pirkkalassa, jossa hän kuuluu Tukilentolaivueeseen.


On harvinaista, että samalla konetyypillä voidaan lentää täysipäiväisesti 40 vuotta saman maan ilmavoimissa ja kouluttaa sillä hävittäjälentäjiä vuosikymmenestä toiseen.


Yhtä harvinaista on, että on olemassa suku, jossa jo kolmas polvi lentää samaa konetta.


SUOMESSA on yksi Hawk-harjoitushävittäjä, jonka kyljessä on Paavo Janhusen nimikirjoitus.

Se on kopioitu nimikirjoituksesta, jonka hän kirjoitti kolmatta luokkaa kansakoulussa käyvän poikansa Karin koulutodistukseen vuonna 1969 Kuorevedellä.


Nimikirjoitus koneen kyljessä on Ilmavoimissa erityinen kunnianosoitus.


Pojanpoika Tero lentää yhä silloin tällöin samaa, isoisän nimikirjoituksella varustettua konetta. Se on viimeinen Valmetin Kuoreveden Hallissa koottu yksilö.


Tunne on erityinen, Janhunen kuvailee. Kone on teknisesti samanlainen kuin muutkin Hawk-hävittäjät. Lentäminen tuntuu siis samalta.


”Mutta sitten, kun koneessa harvoin sattuu sellainen hetki, että on aikaa miettiä ja fiilistellä, niin onhan sitä tunnetta vaikea sanoin kuvailla. Tuntuu siltä, että on osa jotakin itseään suurempaa.”


Everstiluutnantti Paavo Janhunen kuoli 44-vuotiaana Kuorevedellä keväällä 1985, kun hänen koelentämänsä Valmet Redigon edeltäjä Valmet Turbo Vinha syöksyi järven jään läpi kierteessä, joka ei oiennut.


”Itsehän en koskaan tuntenut Paavoa, hän kuoli ennen kuin synnyin. Olen kuullut, että hän oli mukava työkaveri ja aikaansaava tyyppi. Hän oli maatalon poika, joka tyhjästä ja heikollakin koulumenestyksellä ponnisti oman alansa huipulle. Kyllä se lämmittää mieltä”, Tero Janhunen kertoo.





”Halusin lentäjäksi jo pikkupoikana. Isä sanoi, että kannattaa pyrkiä lento-Rukkiin, kun intti pitää kuitenkin käydä. Pyrin ja pääsin. Näin, että isä piti ammatistaan, ja näkeehän sen jo naamasta muutenkin, kun ihminen on tullut lentämästä. Sitä voi kysyä keneltä tahansa lentäjän vaimolta.”


PAAVO JANHUSEN vaikutus Hawkien valintaan on ollut ratkaiseva. Näin sitä ainakin kuvaa Janhusesta kirjaa kirjoittava entinen Karjalan lennoston komentaja Ari Jussila.

Hawk-koneiden hankinta 1970-luvulla oli isoin yksittäinen asekauppa, jota Suomi oli tehnyt siihen mennessä, Jussila sanoo. Sen arvo oli vähän alle miljardi markkaa, nykyrahassa vajaat 1,5 miljardi euroa.


Janhunen oli tuolloin ilmavoimien kokenein lentäjä.


”Hänen sanansa siitä, minkälainen kunkin koneen suorituskyky oli, oli täysin ratkaiseva”, Jussila sanoo.


Janhusen sana painoi jopa niin paljon, että hänen Suomen koneisiin vaatimiensa muutosten perusteella Hawkien valmistaja British Aerospace teki muutoksia kaikkien tuotannossa olleiden koneiden ominaisuuksiin, Jussila kertoo.


JOKAINEN suomalainen hävittäjälentäjä saa ensikokemuksensa suihkukoneista juuri Hawkissa. Se on nyt 40 vuotta ollut reitti esimerkiksi MiGin tai nyttemmin Hornetin ohjaimiin.

Yksi Suomen eniten Hawk-tunteja (1 340) kellottanut lentäjä on eversti evp Jukka Ahlberg, entinen Lentosotakoulun johtaja ja ensimmäisen Hawkia lentäneen kadettikurssin jäsen.


Hän arvioi, että Paavo Janhunen osasi valita Suomelle oikean koneen.



Jukka Ahlberg Hawkin ohjaamossa.

Jukka Ahlberg Hawkin ohjaamossa.KUVA: JUKKA AHLBERGIN KOTIALBUMI
”Jotain kertoo jo se, että se on lentänyt 40 vuotta ja lentää vielä pitkälle 2030-luvulle. Valinta oli hyvä, koska aikanaan valittiin riittävän suorituskykyinen kone. Toinen syy on, että tasoa on pidetty ja nostettu vuosien varrella koko ajan”, Ahlberg sanoo.


Suomi tilasi Hawk-hävittäjiä 1970-luvulla 50 kappaletta. Niistä valtaosa koottiin Suomessa.


Myöhemmin 1990-luvulla Suomi tilasi koneita seitsemän lisää. Onnenpotkuna alalla pidetään sitä, että Suomi sai ostettua 18 vähänkäytettyä Hawkia Sveitsistä vielä vuonna 2007. Ne toivat koko kalustolle rutkasti lisää käyttövuosia.


”Muuten rungot vanhoissa koneissa olisivat alkaneet väsyä. Ja vaikka niitä kuinka olisi modifioitu, ne eivät olisi kestäneet enää lentämistä. Tällä päästiin siihen, että elinikää näyttää tulevan yli 50 vuotta”, Alhlberg sanoo.


Suuri yleisö muistanee Hawkit parhaiten siitä, että niillä lentää myös Ilmavoimien taitolentoryhmä Midnight Hawks. Tänä vuonna Hawkeissa on nähty juhlavärejä 40-vuotisen lennon merkiksi.




ONNETTOMUUKSISSA Hawkeja on tuhoutunut kaksitoista. Niissä on kuollut viisi lentäjää.

Vuosien varrella koneita on modernisoitu suomalaisvoimin monin tavoin. Niihin on muun muassa integroitu infrapunaohjukset, uusittu avioniikka ja kehitetty lasiohjaamot.


Ne Hawkit, joita 31-vuotias kapteeni Tero Janhunen ajoittain lentää, ovat siis teknisesti aivan eri koneita kuin isoisänsä Paavon lentämät.


Mutta hävittäjätutkaa Hawkeissa ei ole, mikä olisi nykyaikaisessa ilmasodassa iso puute.


Perämerellä Oulun edustalla Ahlberg ampui ensi kertaa harjoituksessa Hawkiin jälkikäteen integroidun infrapunaohjuksen. Sen kohteena oli laskuvarjolla laskeutuva ja kuumana palava maalitonkka.


”Ensimmäinen tunne kun painaa liipaisinta on, että miksi se ei lähde ja onko jotain vialla. Siinä on muutaman sekunnin kymmenyksen viive, jolloin ehtii ajatus käydä mielessä. Sitten ohjus putoaa siiven alta ja rakettimoottori käynnistyy, kuuluu suhahdus ja näkyy valojuova ja savuvana ja se miten se ohjautuu maaliin.”


”Lopuksi räjähtää.”

TOINEN mieleen painunut kerta Hawkin suorituskyvystä sattui ampumaleirillä Lohtajalla.

Ahlberg oli leirillä yhteysupseerina. Hän selosti tuhatpäiselle, pääosin reserviläisjoukolle, miten Hawk rynnäköi ja ampuu kerralla kaikki 144 rakettiansa. Viimeistään silloin tajusi, että Hawk on myös kriisiajan kone.


”Kaikki tapahtui sekunnilleen, kuten selostin. Muistan yleisön vaikuttuneisuuden ja sen, miten isossa joukossa oli aluksi hälinää, mutta kun kaikki oli tapahtunut, oli tyystin hiljaista. Oho, olipa vaikuttavaa, yleisö ajatteli.”


Hawk myös opetti hänelle aikanaan vasta muutaman lentotunnin kohdalla, että luontoa vastaan ei kannata taistella.


Hän lähti lennolle ja huomasi, että siipeen alkaa muodostua jäätä. Hävittäjällä ainoa keino poistaa jää on nostaa nopeutta eli syöksyä, mutta se oli hankalaa, kun koko pilvialue oli jäätävää kerrosta.


”Kiihdyttelin konetta monta kertaa ja laskin nokkaa, onneksi moottori toimi. Varmaan viisitoista minuuttia tein syöksyjä ja etsin kuivempaa sekä lämpimämpää ilmakerrosta, ennen kuin sain siiven jäät ropisemaan. Vauhtia oli jotain 800 kilometriä tunnissa. Ainakin opin tarkkailemaan jäätymisen alkamista varhemmin.”


HAWKIT siis lentävät jonnekin 2030-luvulle asti. Samaan aikaan Suomessa pohditaan korvaavaa hävittäjää nykyisille Horneteille. Hankinta maksaa noin kymmenen miljardia euroa. Jossain vaiheessa Hawkitkin on korvattava uusilla.

Kari Janhunen katsoo, että isänsä valitsi oikein.

”Sanoisin, että minun iskäni onnistui aika hyvin, kun valitsi meille sellaisen koulutuskoneen, joka on ollut käytössä koko tämän ajan. Onnettomuuksia niillä on ollut, mutta aika harvoin se on johtunut teknisestä viasta. Se on ollut mukava, helppo ja turvallinen lentää, aivan ykköskamaa”, Kari Janhunen sanoo.


Kolmannen polven Hawk-lentäjä Tero Janhunen sai lokakuussa pojan. Siitä heräsi suvun kesken yksi aivan ilmeinen kysymys.


Voisiko tässä olla suvun neljäs lentäjä? Jos niin käy, kone tuskin olisi enää Hawk.

”En aio syöttää hänelle mitään urapolkua, iskä on siitä aiheesta ollut enemmän innoissaan. Aionkin ulkoistaa lento-opetuksen Kari-papalle”, Tero Janhunen sanoo.
 

tulikomento

Greatest Leader
Kotimaa|Hävittäjät

Kolmen polven lentäjät​

Sotilasilmailun ammattilaiset kehuvat kilvan Hawk-harjoitushävittäjää, jonka valinnassa yhdellä miehellä oli ratkaiseva rooli.

f49144e8fabd4bfc83138ff3dba3c300.jpg

Tero Janhunen ja Kari Janhunen elokuussa Kauhavalla lentonäytöksessä.
Hawkin kyljessä näkyy nimikirjoitus Paavo Janhunen, joka toi ensimmäisen Hawkin Suomeen 40 vuotta sitten.
KUVA: ANTTI LEHTO

c05cc85cbab049eba615b44459183533.jpg

Porissa otetussa uutiskuvassa näkyy tilanne, jossa majuri Paavo Janhunen on juuri lentänyt ensimmäisen Hawk-hävittäjän Suomeen.
Kuva on päivätty joulukuulle vuonna 1980
.KUVA: ILKKA RANTA / LEHTIKUVA

4bafe04c4ab34f469830f0d3cf939756.jpg

Jukka Ahlberg Kauhavalla vuonna 2013 lähdössä lennolle Hawk Mk66 -koneella. Sveitsistä tilatut Hawkit olivat punaisia.
Ahlberg kuittaa kuvassa koneen vastuulleen.
KUVA: JUKKA AHLBERGIN KOTIALBUMI

ISOISÄ oli lentäjä. Isä oli lentäjä. Ja niin pojastakin tuli lentäjä.

Joulukuussa tulee täyteen 40 vuotta siitä, kun Suomen ilmavoimat sai ensimmäisen Hawk-harjoitushävittäjänsä. Sen lensi Englannista Poriin majuri Paavo Janhunen.


Hän oli 1970-luvulla alkaneen harjoituskonehankinnan pääkoelentäjä ja oli mukana valitsemassa konetyyppiä, kun Suomi etsi seuraajaa Fouga Magister -suihkuharjoituskoneelle.


Janhusten suku kietoutuu aivan erityisellä tavalla Hawkeihin. Paavon poika Kari Janhunen, 60, on entinen Satakunnan lennoston komentaja, joka lensi Hawkilla 1 200 tuntia ja jäi everstinä eläkkeelle vuonna 2010.


Ja nyt Karin poika, kapteeni Tero Janhunen, 31, lentää Hawk-hävittäjiä koelentäjänä Pirkkalassa, jossa hän kuuluu Tukilentolaivueeseen.


On harvinaista, että samalla konetyypillä voidaan lentää täysipäiväisesti 40 vuotta saman maan ilmavoimissa ja kouluttaa sillä hävittäjälentäjiä vuosikymmenestä toiseen.


Yhtä harvinaista on, että on olemassa suku, jossa jo kolmas polvi lentää samaa konetta.


SUOMESSA on yksi Hawk-harjoitushävittäjä, jonka kyljessä on Paavo Janhusen nimikirjoitus.

Se on kopioitu nimikirjoituksesta, jonka hän kirjoitti kolmatta luokkaa kansakoulussa käyvän poikansa Karin koulutodistukseen vuonna 1969 Kuorevedellä.


Nimikirjoitus koneen kyljessä on Ilmavoimissa erityinen kunnianosoitus.


Pojanpoika Tero lentää yhä silloin tällöin samaa, isoisän nimikirjoituksella varustettua konetta. Se on viimeinen Valmetin Kuoreveden Hallissa koottu yksilö.


Jukka Harju HS

2:00 | Päivitetty 6:56

ISOISÄ oli lentäjä. Isä oli lentäjä. Ja niin pojastakin tuli lentäjä.

Joulukuussa tulee täyteen 40 vuotta siitä, kun Suomen ilmavoimat sai ensimmäisen Hawk-harjoitushävittäjänsä. Sen lensi Englannista Poriin majuri Paavo Janhunen.


Hän oli 1970-luvulla alkaneen harjoituskonehankinnan pääkoelentäjä ja oli mukana valitsemassa konetyyppiä, kun Suomi etsi seuraajaa Fouga Magister -suihkuharjoituskoneelle.


Janhusten suku kietoutuu aivan erityisellä tavalla Hawkeihin. Paavon poika Kari Janhunen, 60, on entinen Satakunnan lennoston komentaja, joka lensi Hawkilla 1 200 tuntia ja jäi everstinä eläkkeelle vuonna 2010.


Ja nyt Karin poika, kapteeni Tero Janhunen, 31, lentää Hawk-hävittäjiä koelentäjänä Pirkkalassa, jossa hän kuuluu Tukilentolaivueeseen.


On harvinaista, että samalla konetyypillä voidaan lentää täysipäiväisesti 40 vuotta saman maan ilmavoimissa ja kouluttaa sillä hävittäjälentäjiä vuosikymmenestä toiseen.


Yhtä harvinaista on, että on olemassa suku, jossa jo kolmas polvi lentää samaa konetta.


SUOMESSA on yksi Hawk-harjoitushävittäjä, jonka kyljessä on Paavo Janhusen nimikirjoitus.

Se on kopioitu nimikirjoituksesta, jonka hän kirjoitti kolmatta luokkaa kansakoulussa käyvän poikansa Karin koulutodistukseen vuonna 1969 Kuorevedellä.


Nimikirjoitus koneen kyljessä on Ilmavoimissa erityinen kunnianosoitus.


Pojanpoika Tero lentää yhä silloin tällöin samaa, isoisän nimikirjoituksella varustettua konetta. Se on viimeinen Valmetin Kuoreveden Hallissa koottu yksilö.


Tunne on erityinen, Janhunen kuvailee. Kone on teknisesti samanlainen kuin muutkin Hawk-hävittäjät. Lentäminen tuntuu siis samalta.


”Mutta sitten, kun koneessa harvoin sattuu sellainen hetki, että on aikaa miettiä ja fiilistellä, niin onhan sitä tunnetta vaikea sanoin kuvailla. Tuntuu siltä, että on osa jotakin itseään suurempaa.”


Everstiluutnantti Paavo Janhunen kuoli 44-vuotiaana Kuorevedellä keväällä 1985, kun hänen koelentämänsä Valmet Redigon edeltäjä Valmet Turbo Vinha syöksyi järven jään läpi kierteessä, joka ei oiennut.


”Itsehän en koskaan tuntenut Paavoa, hän kuoli ennen kuin synnyin. Olen kuullut, että hän oli mukava työkaveri ja aikaansaava tyyppi. Hän oli maatalon poika, joka tyhjästä ja heikollakin koulumenestyksellä ponnisti oman alansa huipulle. Kyllä se lämmittää mieltä”, Tero Janhunen kertoo.





”Halusin lentäjäksi jo pikkupoikana. Isä sanoi, että kannattaa pyrkiä lento-Rukkiin, kun intti pitää kuitenkin käydä. Pyrin ja pääsin. Näin, että isä piti ammatistaan, ja näkeehän sen jo naamasta muutenkin, kun ihminen on tullut lentämästä. Sitä voi kysyä keneltä tahansa lentäjän vaimolta.”


PAAVO JANHUSEN vaikutus Hawkien valintaan on ollut ratkaiseva. Näin sitä ainakin kuvaa Janhusesta kirjaa kirjoittava entinen Karjalan lennoston komentaja Ari Jussila.

Hawk-koneiden hankinta 1970-luvulla oli isoin yksittäinen asekauppa, jota Suomi oli tehnyt siihen mennessä, Jussila sanoo. Sen arvo oli vähän alle miljardi markkaa, nykyrahassa vajaat 1,5 miljardi euroa.


Janhunen oli tuolloin ilmavoimien kokenein lentäjä.


”Hänen sanansa siitä, minkälainen kunkin koneen suorituskyky oli, oli täysin ratkaiseva”, Jussila sanoo.


Janhusen sana painoi jopa niin paljon, että hänen Suomen koneisiin vaatimiensa muutosten perusteella Hawkien valmistaja British Aerospace teki muutoksia kaikkien tuotannossa olleiden koneiden ominaisuuksiin, Jussila kertoo.


JOKAINEN suomalainen hävittäjälentäjä saa ensikokemuksensa suihkukoneista juuri Hawkissa. Se on nyt 40 vuotta ollut reitti esimerkiksi MiGin tai nyttemmin Hornetin ohjaimiin.

Yksi Suomen eniten Hawk-tunteja (1 340) kellottanut lentäjä on eversti evp Jukka Ahlberg, entinen Lentosotakoulun johtaja ja ensimmäisen Hawkia lentäneen kadettikurssin jäsen.


Hän arvioi, että Paavo Janhunen osasi valita Suomelle oikean koneen.



Jukka Ahlberg Hawkin ohjaamossa.

Jukka Ahlberg Hawkin ohjaamossa.KUVA: JUKKA AHLBERGIN KOTIALBUMI
”Jotain kertoo jo se, että se on lentänyt 40 vuotta ja lentää vielä pitkälle 2030-luvulle. Valinta oli hyvä, koska aikanaan valittiin riittävän suorituskykyinen kone. Toinen syy on, että tasoa on pidetty ja nostettu vuosien varrella koko ajan”, Ahlberg sanoo.


Suomi tilasi Hawk-hävittäjiä 1970-luvulla 50 kappaletta. Niistä valtaosa koottiin Suomessa.


Myöhemmin 1990-luvulla Suomi tilasi koneita seitsemän lisää. Onnenpotkuna alalla pidetään sitä, että Suomi sai ostettua 18 vähänkäytettyä Hawkia Sveitsistä vielä vuonna 2007. Ne toivat koko kalustolle rutkasti lisää käyttövuosia.


”Muuten rungot vanhoissa koneissa olisivat alkaneet väsyä. Ja vaikka niitä kuinka olisi modifioitu, ne eivät olisi kestäneet enää lentämistä. Tällä päästiin siihen, että elinikää näyttää tulevan yli 50 vuotta”, Alhlberg sanoo.


Suuri yleisö muistanee Hawkit parhaiten siitä, että niillä lentää myös Ilmavoimien taitolentoryhmä Midnight Hawks. Tänä vuonna Hawkeissa on nähty juhlavärejä 40-vuotisen lennon merkiksi.




ONNETTOMUUKSISSA Hawkeja on tuhoutunut kaksitoista. Niissä on kuollut viisi lentäjää.

Vuosien varrella koneita on modernisoitu suomalaisvoimin monin tavoin. Niihin on muun muassa integroitu infrapunaohjukset, uusittu avioniikka ja kehitetty lasiohjaamot.


Ne Hawkit, joita 31-vuotias kapteeni Tero Janhunen ajoittain lentää, ovat siis teknisesti aivan eri koneita kuin isoisänsä Paavon lentämät.


Mutta hävittäjätutkaa Hawkeissa ei ole, mikä olisi nykyaikaisessa ilmasodassa iso puute.


Perämerellä Oulun edustalla Ahlberg ampui ensi kertaa harjoituksessa Hawkiin jälkikäteen integroidun infrapunaohjuksen. Sen kohteena oli laskuvarjolla laskeutuva ja kuumana palava maalitonkka.


”Ensimmäinen tunne kun painaa liipaisinta on, että miksi se ei lähde ja onko jotain vialla. Siinä on muutaman sekunnin kymmenyksen viive, jolloin ehtii ajatus käydä mielessä. Sitten ohjus putoaa siiven alta ja rakettimoottori käynnistyy, kuuluu suhahdus ja näkyy valojuova ja savuvana ja se miten se ohjautuu maaliin.”


”Lopuksi räjähtää.”

TOINEN mieleen painunut kerta Hawkin suorituskyvystä sattui ampumaleirillä Lohtajalla.

Ahlberg oli leirillä yhteysupseerina. Hän selosti tuhatpäiselle, pääosin reserviläisjoukolle, miten Hawk rynnäköi ja ampuu kerralla kaikki 144 rakettiansa. Viimeistään silloin tajusi, että Hawk on myös kriisiajan kone.


”Kaikki tapahtui sekunnilleen, kuten selostin. Muistan yleisön vaikuttuneisuuden ja sen, miten isossa joukossa oli aluksi hälinää, mutta kun kaikki oli tapahtunut, oli tyystin hiljaista. Oho, olipa vaikuttavaa, yleisö ajatteli.”


Hawk myös opetti hänelle aikanaan vasta muutaman lentotunnin kohdalla, että luontoa vastaan ei kannata taistella.


Hän lähti lennolle ja huomasi, että siipeen alkaa muodostua jäätä. Hävittäjällä ainoa keino poistaa jää on nostaa nopeutta eli syöksyä, mutta se oli hankalaa, kun koko pilvialue oli jäätävää kerrosta.


”Kiihdyttelin konetta monta kertaa ja laskin nokkaa, onneksi moottori toimi. Varmaan viisitoista minuuttia tein syöksyjä ja etsin kuivempaa sekä lämpimämpää ilmakerrosta, ennen kuin sain siiven jäät ropisemaan. Vauhtia oli jotain 800 kilometriä tunnissa. Ainakin opin tarkkailemaan jäätymisen alkamista varhemmin.”


HAWKIT siis lentävät jonnekin 2030-luvulle asti. Samaan aikaan Suomessa pohditaan korvaavaa hävittäjää nykyisille Horneteille. Hankinta maksaa noin kymmenen miljardia euroa. Jossain vaiheessa Hawkitkin on korvattava uusilla.

Kari Janhunen katsoo, että isänsä valitsi oikein.

”Sanoisin, että minun iskäni onnistui aika hyvin, kun valitsi meille sellaisen koulutuskoneen, joka on ollut käytössä koko tämän ajan. Onnettomuuksia niillä on ollut, mutta aika harvoin se on johtunut teknisestä viasta. Se on ollut mukava, helppo ja turvallinen lentää, aivan ykköskamaa”, Kari Janhunen sanoo.


Kolmannen polven Hawk-lentäjä Tero Janhunen sai lokakuussa pojan. Siitä heräsi suvun kesken yksi aivan ilmeinen kysymys.


Voisiko tässä olla suvun neljäs lentäjä? Jos niin käy, kone tuskin olisi enää Hawk.

”En aio syöttää hänelle mitään urapolkua, iskä on siitä aiheesta ollut enemmän innoissaan. Aionkin ulkoistaa lento-opetuksen Kari-papalle”, Tero Janhunen sanoo.

Olikohan niin että Janhusen Kari lensi sekä Drakenia että MiG-21:stä ?
 

Hilan lukko

Ylipäällikkö
Yllättävän hyvä "konevanhus", myös kriisiajan käyttöön.
1609416145605.png

Ahlberg oli leirillä yhteysupseerina. Hän selosti tuhatpäiselle, pääosin reserviläisjoukolle, miten Hawk rynnäköi ja ampuu kerralla kaikki 144 rakettiansa. Viimeistään silloin tajusi, että Hawk on myös kriisiajan kone.
 
Top