No miten sitä tiedustelutietoa nyt ylipäätänsä kootaan? Yleensähän parhaat tulokset saadaan aikaiseksi siten, että yhden menetelmän antamat tiedot voidaan varmistaa ja tarkentaa toisella menetelmällä.
Ajatellaanpa vaikka seuraavaa tilannetta. Radiotiedustelu havaitsee vilkasta VHF ja HF liikennettä Porvoon suunnalta siinä vaiheessa kun vihollinen on päässyt jo Sipoon tasalle. Nopea tutkimus paljastaa lähetykset vahvasti koodatuiksi ja tietoliikenne täsmää vihollisen komentopaikan viestiliikenteeseen. Tässä vaiheessa liikennettä ryhdytään suuntimaan tarkemmin ja asiasta ilmoitetaan liittolaisille. Nopeasti selviää, että lähetysasemia on kaksi kiinteää ja yksi liikkuva. Liittolaiselta tulee ilmoitus, että alueelta lähtee myös UHF taajuudella viestiä satelliittiin. Näistä tiedoista voidaan päätellä, että kyseessä on vähintään prikaatin komentopaikka.
Ongelmana on tietenkin tässä vaiheessa, että komentopaikan sijainti on selvillä vain 5X5 km tarkkuudella ja asevaikutuksen kohdistaminen maaliin on mahdotonta. Sen jälkeen kun tiedustelu-upseerit ovat tehneet muutamia arvioita missä komentopaikka sijaitsee, alueelle lähetetään pari partiota selvittämään tarkempaa sijaintia. Seuraavana päivänä tiedustelijat ilmoittavat löytäneensä komentopaikan sijainnin - Epoon ala-asteen väestönsuojassa toimii selvästikkin suurempi komentopaikka, paikalla on runsaasti vartiojoukkoja ja kohdeilmatorjuntaa.
Näistä tiedoista sitten todetaan, että kohde on tärkeä ja siihen pitää vaikuttaa nopeasti. Rannikkojääkärikomppanian isku kohteeseen hylätään välittömästi koska vihollisella on ilmaherruus alueella. Yksikään tykistön yksikkö ei ole tulitusetäisyyden päässä ja maakerroksella vahvistettu S-1 tason väestönsuoja on vaikea maali kun käytössä ei ole järeää tykistöä. Maaliin tilataan siis vaikutusta tykistöohjusyksiköltä.
Vaihtoehtoisesti noiden maalien paikantamiseen voidaan käyttää lennokkeja. Tosin ongelmana on tietenkin se, etteivät puolustusvoimien nykyiset lennokit selviä puolustetussa ilmatilassa oli kysymyksessä sitten vihollisen valtio-alue tai vastustajan prikaatin toiminta-alue.
No mietitäänpä. Taas pitää olla liittolainen, entäs jos ei ole? Toki nykyään kuulutaan Lissabonin-sopimuksen piiriin. Sitten se tärkeämpi, kun vastustaja on Sipoossa niin on suuri osa maavoimista joko ohitettu tai kuolleena Vaalimaalta Loviisaan. Olisko pitäny jo vähän aikasemmin ne puikot rykästä ilmaan? Lisäksi silloin seuraavana päivänä kun pistetään sitten se puikko ilmaan niin oltaisiin varmaan joko saatu paikanpäälle sitä raskasta tykistöä (jos sitä on enää jäljellä), tai sitten vastustaja on vähintään Itäkeskuksen tasalla etenemässä, jos on muutenkin jo noin pitkällä. Kolmanneksi vielä, olen ollut kokoajan noiden tykistöohjusten kannalla, ja risteilyohjuksia pitänyt hinta/vaikutussuhteeltaan huonona ratkaisulta.
Eikö suomalainen ykkösketjun prikaatin pataljoona pysty ilman lennokkeja selvittämään mitä parin kilometrin päässä tapahtuu? Mitäs luulet, miten vastustajan ilmatorjunta toimii kun suomalainen tykistön lennokki alkaa pyöriä prikaatin alueella ja johtaa tulta? Kysymys on lähinnä siitä millä aseella kyseinen hidas maali lätkäistään taivaalta. Laitan tähän nyt pari esimerkkiä siitä minkälaisia seuraavan sukupolven lennokit ovat.
Kyllä tallainen lentovekotin säästää niitä tiedustelijoita, kun halutaan katsoa mitä sen edessä olevan miehitetyn harjun toisella puolella tapahtuu. Tuollaiset pikkukoneet on aika halpoja, jos vaikka lasketaan, miten paljon tiedustelijan koulutus, henki ja varustus maksaa tuohon verrattuna. Aika hankala loppujenlopuksi tuollaista matalalla lentävää metrin siipivälistä aika äänetöntä pikkukonetta on varsinkin yöllä huomata.
Tykistön lennokeista en paljoa muuta tiedä ominaisuuksiltaan, muutakuin sen että tarkasti ja nopeasti saa häiritsemättömänä tuloksia eli maalitietoja. Tuskin noita pelkästään harjoitukseen on kuitenkaan ostettu, eli varmaan on tutkittu niiden taistelukestävyyttä ja käyttötilanteita.
http://en.wikipedia.org/wiki/EADS_Barracuda
http://en.wikipedia.org/wiki/Dassault_nEUROn
Kalliitahan nuo ovat mutta tuollainen kone voi tuoda jonkun ratkaisevan tiedon, esim. lentäessään Kannaksen yläpuolella. Suomen puolustusvoimat tekevät varmasti enemmän sillä tiedolla, että kolme vihollisen prikaatia on tulossa rintamalle kuin sillä tiedolla, että nyt menee sata metriä pitkäksi Notkosuon itäpuolella. Valintoja täytyy tehdä ja painopiste täytyy johonkin asettaa.
Kyllä on varmaan ainakin jonkunverran saatu arvokasta kokemusta lennokeista noiden rangereiden kautta, eikä niitä käsittääkseni olla lisää ostamassakaan.
Ylipäätänsä olisi tärkeää ymmärtää etteivät tykistöohjukset ole mitään "toooosi pitkälle ampuvaa tykistöä". Ne ovat kokonainen uusi toimiala joka vaatii omat toimintamallit ja esim. tiedustelun pitää pystyä tuottamaan sellaista tietoa joka mahdollistaa maalittamisen. Esimerkiksi parin jalkaväkikomppanian suojaama polttoaineen jakelu- ja varastokeskus Helylässä oli aikaisemmin sellainen kohde johon ei paljon kannattanut uhrata energiaa. Kohde oli liian kaukana ja liian hyvin suojattu, että sitä tuhoamaan olisi kannattanut lähettää joukkoja. Nyt taas tarvitaan tarkkaa tietoa sijainnista, sammutus mahdollisuuksista, onko putket maan pinnalla vai maan alla, onko maahan kaivettujen säiliöiden päällä maata vai kenties betonikate?
Tässäkin tilanteessa jonkun on arvioitava saavutetaanko esim. kahdella sirotekärjellä varustetulla tykistöohjuksella riittävä teho maaliin. Toki ensin on tehtävä päätös siitä mikä on kyseisen paikan merkitys vihollisen huollolle. Aika äkkiä ollaan siinä tilanteessa, että pitää tehdä aika paljon päätöksiä ja olla koko sodan kokonaiskuva selvillä. Nimenomaan tähän tarvitaan sitä ohjusprikaatin komentokeskusta. Tekemään järkeviä ja kokonaistilanne huomioon ottavia päätöksiä. On melko epätodennäköistä, että yksikään tiedustelutulenjohtaja tekisi päätöksiä siitä, että ammutaanko 3 % Suomen tykistöammuksista seuraavan 10 minuutin aikana. Suomalainen tykistö vai varmasti toimia "mass to masses" periaatteen mukaisesti mutta tykistöohjuksilla täytyy ampua vaikutusta tärkeään maaliin joka laakilla. Lisäksi esim. risteilyohjusten maalittamiseen tarvitaan runsaasti tietaitoa ja ajanmukainen kuva vastustajan ilmapuolustuksesta.
Öh, luulen ettei tuollainen erillinen prikaati olisi paremmin sodan yleiskuvasta ajantasalla kuin esim. pv:n operatiivinen osasto. Sitäpaitsi, kyllä se on se maalittamisesta vastaava kaveri se joka arvioi kuinka suuren volyymin paukutusta joku kohde tarvitsee, eikä se herra siellä tietokonesalissa sormi laukaisunäppäimellä, joka ei näe kohdetta. Ei ne tulenjohtajatkaan tyhmiä tai ilman koulutusta ole. Sitten se, että onko varaa ampua maaliin ylipäätään on sitten varmaan tässä tapauksessa maavoimien (tai pv:n esikunnan) suunnitteluosaston tykistötarkastajan ja strategisen tai operatiivisen suunnittelun tekemien ehdotusten pohjalta saman esikunnan operatiivisen osaston päätettävissä. Samalla sitten tietenkin päätetään, että tarvitaanko sitä ohjusta muutenkaan vai voidaanko homma hoitaa jotenkin muuten. Tässäkin näen tuon tapauksen palautuvan taas operatiivisen osaston johdettavaksi, eli jos ei sitä ohjusta niin mitä muuta ja miten. Tällaisten maalien tuhoamisella on tietenkin aina joku haluttu vaikutus. Tätä tilanteeseen sopivaa vaikutusta sitten haetaan mm. käyttämällä tykistöohjuksia jotain tietyntyyppisiä maaleja vastaan. Sen ohjusprikaatin pitäisi sitten olla samalla tavalla kokoajan valveilla kaikista suunnitelmista ja tarpeista sekä vaikutuksista ja vaihtoehdoista ennenkuin se voi päättää mitä ammutaan ja mitä ei.
Risteilyohjuksille meillä ei ole maaleja, joita ei voi muutoin hoitaa ennenkuin niitä pystytään ohjaamaan satelliittipaikannuksella tai meillä on lennokkeja osoittamassa ne maalit.