Ilmavoimien tulevaisuus

Mosuri kirjoitti:
Caveman kirjoitti:
Teräsmies kirjoitti:
Mosuri kirjoitti:
Mitäs luulet, miten vastustajan ilmatorjunta toimii kun suomalainen tykistön lennokki alkaa pyöriä prikaatin alueella ja johtaa tulta? Kysymys on lähinnä siitä millä aseella kyseinen hidas maali lätkäistään taivaalta.

Varmaankin helpommin sanottu kuin tehty.

Esimerkiksi tämmöisen tiputtaminen on tuskin mitään helppoa hommaa on.
http://en.wikipedia.org/wiki/Scan_Eagle

Varsinkin pimeällä lennokein suoritettavasta lähitiedustelusta voisi olla todella paljon apua. Lämppärillä varustettu lennokki saa mukavasti pimeälläkin selville vihulaisen ryhmitys/majoitus alueet. 50-300m korkeudessa lentävä lennokki ei pidä sellaista ääntä joka havaittaisiin, ja tutkatkin todennäköisesti eivät erota pientä kohdetta maavälkkeestä. Jos ja kun lennokin rakennusmateriaali on joku muu kuin metalli, tutkien kyky havaita maali on heikko.

No voidaan sitten keskustella kuinka vaikea maali sellainen lennokki on? Pienimmät pistelevät sellaista I maailmansodan lentokoneen vauhtia mutta ovat selvästi pienempiä maaleja. Isommat (potkurikäyttöiset) kuten suomessa nyt käytössä olevat pistelevät parhaimmillaan II maailmansodan nopeuksilla.

Isommat lennokit eivät ole vaikea kohde havaittavaksi nykyaikaiselle valvontatutkalle- tämän voin kertoa ihan kokemuksesta. Pienemmät koneet (kokoluokkaa ilmaan heitettävät tai telineestä singottavat) taas lentävät yleensä niin pienillä korkeuksilla ja nopeuksilla, että ne ovat vakavassa vaarassa jo ihan kk-tason aseilla. Jollekkin Shilkalle tai Tunguskalle ne ovat lähinnä suupaloja.

Toki aikaisempiin potkurikoneisiin verrattuna noilla lennokeilla on yksi todella suuri etu - niiden lentäjien ei tarvitse pelätä tulitusta.

Toki lennokkien käytöstä teollisuusmaata vastaan on jo saatu ihan käytännön sotakokemuksia.

http://dragan.freeservers.com/agresija/UAVoverKosovo.htm


Lennokit eivät ole vaikeita maaleja, mutta tulevaisuudessa ongelmaksi voi muodostua puolustuksen kyllästyminen suuren maalimäärän takia. Puolustajalta saattaa loppua sekä hetkellinen tulivoima, että a-tarpeet erityisesti ohjus-it:n osalta.
 
Jos tuo jenkkien Dominator-ohjelma toteutuu, niin kyllä tuollaista parvea vastaan ainakin suomen ilmatorjunnan vähät puikot loppuvat pian. Ja jokainen kylvää tappavia munia...


Pitää ehkä tulevaisuudessa priorisoida maaleja...jos ei saada jotain ihme-säde asetta.
;)
 
Last edited by a moderator:
Kyllä lentävillä parvikoneilla on varmasti tulevaisuutensa, mutta en usko, että tällä tällä vuosikymmenellä päästäisiin teknisellä tasolla siihen pisteeseen, että

a) Venäjä voisi halutessaan käyttää niitä menestyksekkäästi sodassa Suomea vastaan
b) ne soveltuisivat Suomen puolustusvoimien käyttöön

Nykytekniikalla soveltuvat lähinnä vain sotilaallisesti merkittävästi alakynnessä olevien valtioiden ja terroristien höykkyyttämiseen.

Suomen puolustamiseen soveltuvaa parveilua hyödyntävää lentävää asetta saadaan odottaa pitkälle 2020-luvulle.
 
Kysymys ei todellakaan ole siitä tarvitsemmeko lennokkeja vai emme. Vastaus tähän kysymykseen on kyllä. Näkisin, että ongelma on nimenomaan siinä, että meidän pitäisi katsoa eteenpäin. Tavoitteet on asetettava tarpeeksi korkealle- ydinkysymyksen ei todellakaan pitäisi olla miten lennokkeja voidaan käyttää pataljoonan tiedustelussa tai kuinka lennokit auttavat tykistön tulenjohdon yhä suurempaan tarkkuuteen & tehokkuuteen.

On heti kättelyssä myönnettävä, että Suomella ei ole varaa kaikkeen. Meidän on haettava lennokeista apua sellaisiin ongelmiin joita ei voida muuten ratkaista. Keskeisiä ongelmia ovat mm. pitkän kantaman aseiden maalittaminen sekä ilma- että maavoimissa ja ylipäätänsä operatiivisen- ja strategisen tason tiedustelu. Aivan selvää on, että tykistön eväät eivät tule tähän riittämään. Meillä jo oleviin lennokkeihin eväät kyllä riittävät mutta ei missään nimessä tulevaisuuden miehittämättömiin ilma-aluksiin. Tykistöprikaati voi kyllä värvätä lentomekaanikkoja huoltamaan näitä nykyisiä potkuriprutkuja mol.fi:stä rekrytoidulla henkilökunnalla mutta kun äänivallin murtaminen lähestyy ja pitäisi pyörittää ECM laitteistoa niin tulee kyllä luu vetävän käteen.

Mitä taas tulee siihen, että ryhdymme ostamaan jotain styrox siivillä varustettuja lennokkeja pataljoonan tiedustelun avuksi niin totean vain, että patria saa etsiä referenssiasiakkaansa jostain muualta. Todelliset puutteet maavoimien varustuksessa ovat ihan jossain muualla kuin pataljoonan tason lennokkitiedustelussa.
 
Mosuri kirjoitti:
No miten sitä tiedustelutietoa nyt ylipäätänsä kootaan? Yleensähän parhaat tulokset saadaan aikaiseksi siten, että yhden menetelmän antamat tiedot voidaan varmistaa ja tarkentaa toisella menetelmällä.

Ajatellaanpa vaikka seuraavaa tilannetta. Radiotiedustelu havaitsee vilkasta VHF ja HF liikennettä Porvoon suunnalta siinä vaiheessa kun vihollinen on päässyt jo Sipoon tasalle. Nopea tutkimus paljastaa lähetykset vahvasti koodatuiksi ja tietoliikenne täsmää vihollisen komentopaikan viestiliikenteeseen. Tässä vaiheessa liikennettä ryhdytään suuntimaan tarkemmin ja asiasta ilmoitetaan liittolaisille. Nopeasti selviää, että lähetysasemia on kaksi kiinteää ja yksi liikkuva. Liittolaiselta tulee ilmoitus, että alueelta lähtee myös UHF taajuudella viestiä satelliittiin. Näistä tiedoista voidaan päätellä, että kyseessä on vähintään prikaatin komentopaikka.

Ongelmana on tietenkin tässä vaiheessa, että komentopaikan sijainti on selvillä vain 5X5 km tarkkuudella ja asevaikutuksen kohdistaminen maaliin on mahdotonta. Sen jälkeen kun tiedustelu-upseerit ovat tehneet muutamia arvioita missä komentopaikka sijaitsee, alueelle lähetetään pari partiota selvittämään tarkempaa sijaintia. Seuraavana päivänä tiedustelijat ilmoittavat löytäneensä komentopaikan sijainnin - Epoon ala-asteen väestönsuojassa toimii selvästikkin suurempi komentopaikka, paikalla on runsaasti vartiojoukkoja ja kohdeilmatorjuntaa.

Näistä tiedoista sitten todetaan, että kohde on tärkeä ja siihen pitää vaikuttaa nopeasti. Rannikkojääkärikomppanian isku kohteeseen hylätään välittömästi koska vihollisella on ilmaherruus alueella. Yksikään tykistön yksikkö ei ole tulitusetäisyyden päässä ja maakerroksella vahvistettu S-1 tason väestönsuoja on vaikea maali kun käytössä ei ole järeää tykistöä. Maaliin tilataan siis vaikutusta tykistöohjusyksiköltä.

Vaihtoehtoisesti noiden maalien paikantamiseen voidaan käyttää lennokkeja. Tosin ongelmana on tietenkin se, etteivät puolustusvoimien nykyiset lennokit selviä puolustetussa ilmatilassa oli kysymyksessä sitten vihollisen valtio-alue tai vastustajan prikaatin toiminta-alue.

No mietitäänpä. Taas pitää olla liittolainen, entäs jos ei ole? Toki nykyään kuulutaan Lissabonin-sopimuksen piiriin. Sitten se tärkeämpi, kun vastustaja on Sipoossa niin on suuri osa maavoimista joko ohitettu tai kuolleena Vaalimaalta Loviisaan. Olisko pitäny jo vähän aikasemmin ne puikot rykästä ilmaan? Lisäksi silloin seuraavana päivänä kun pistetään sitten se puikko ilmaan niin oltaisiin varmaan joko saatu paikanpäälle sitä raskasta tykistöä (jos sitä on enää jäljellä), tai sitten vastustaja on vähintään Itäkeskuksen tasalla etenemässä, jos on muutenkin jo noin pitkällä. Kolmanneksi vielä, olen ollut kokoajan noiden tykistöohjusten kannalla, ja risteilyohjuksia pitänyt hinta/vaikutussuhteeltaan huonona ratkaisulta.

Eikö suomalainen ykkösketjun prikaatin pataljoona pysty ilman lennokkeja selvittämään mitä parin kilometrin päässä tapahtuu? Mitäs luulet, miten vastustajan ilmatorjunta toimii kun suomalainen tykistön lennokki alkaa pyöriä prikaatin alueella ja johtaa tulta? Kysymys on lähinnä siitä millä aseella kyseinen hidas maali lätkäistään taivaalta. Laitan tähän nyt pari esimerkkiä siitä minkälaisia seuraavan sukupolven lennokit ovat.

Kyllä tallainen lentovekotin säästää niitä tiedustelijoita, kun halutaan katsoa mitä sen edessä olevan miehitetyn harjun toisella puolella tapahtuu. Tuollaiset pikkukoneet on aika halpoja, jos vaikka lasketaan, miten paljon tiedustelijan koulutus, henki ja varustus maksaa tuohon verrattuna. Aika hankala loppujenlopuksi tuollaista matalalla lentävää metrin siipivälistä aika äänetöntä pikkukonetta on varsinkin yöllä huomata.

Tykistön lennokeista en paljoa muuta tiedä ominaisuuksiltaan, muutakuin sen että tarkasti ja nopeasti saa häiritsemättömänä tuloksia eli maalitietoja. Tuskin noita pelkästään harjoitukseen on kuitenkaan ostettu, eli varmaan on tutkittu niiden taistelukestävyyttä ja käyttötilanteita.


http://en.wikipedia.org/wiki/EADS_Barracuda

http://en.wikipedia.org/wiki/Dassault_nEUROn

Kalliitahan nuo ovat mutta tuollainen kone voi tuoda jonkun ratkaisevan tiedon, esim. lentäessään Kannaksen yläpuolella. Suomen puolustusvoimat tekevät varmasti enemmän sillä tiedolla, että kolme vihollisen prikaatia on tulossa rintamalle kuin sillä tiedolla, että nyt menee sata metriä pitkäksi Notkosuon itäpuolella. Valintoja täytyy tehdä ja painopiste täytyy johonkin asettaa.

Kyllä on varmaan ainakin jonkunverran saatu arvokasta kokemusta lennokeista noiden rangereiden kautta, eikä niitä käsittääkseni olla lisää ostamassakaan.

Ylipäätänsä olisi tärkeää ymmärtää etteivät tykistöohjukset ole mitään "toooosi pitkälle ampuvaa tykistöä". Ne ovat kokonainen uusi toimiala joka vaatii omat toimintamallit ja esim. tiedustelun pitää pystyä tuottamaan sellaista tietoa joka mahdollistaa maalittamisen. Esimerkiksi parin jalkaväkikomppanian suojaama polttoaineen jakelu- ja varastokeskus Helylässä oli aikaisemmin sellainen kohde johon ei paljon kannattanut uhrata energiaa. Kohde oli liian kaukana ja liian hyvin suojattu, että sitä tuhoamaan olisi kannattanut lähettää joukkoja. Nyt taas tarvitaan tarkkaa tietoa sijainnista, sammutus mahdollisuuksista, onko putket maan pinnalla vai maan alla, onko maahan kaivettujen säiliöiden päällä maata vai kenties betonikate?

Tässäkin tilanteessa jonkun on arvioitava saavutetaanko esim. kahdella sirotekärjellä varustetulla tykistöohjuksella riittävä teho maaliin. Toki ensin on tehtävä päätös siitä mikä on kyseisen paikan merkitys vihollisen huollolle. Aika äkkiä ollaan siinä tilanteessa, että pitää tehdä aika paljon päätöksiä ja olla koko sodan kokonaiskuva selvillä. Nimenomaan tähän tarvitaan sitä ohjusprikaatin komentokeskusta. Tekemään järkeviä ja kokonaistilanne huomioon ottavia päätöksiä. On melko epätodennäköistä, että yksikään tiedustelutulenjohtaja tekisi päätöksiä siitä, että ammutaanko 3 % Suomen tykistöammuksista seuraavan 10 minuutin aikana. Suomalainen tykistö vai varmasti toimia "mass to masses" periaatteen mukaisesti mutta tykistöohjuksilla täytyy ampua vaikutusta tärkeään maaliin joka laakilla. Lisäksi esim. risteilyohjusten maalittamiseen tarvitaan runsaasti tietaitoa ja ajanmukainen kuva vastustajan ilmapuolustuksesta.

Öh, luulen ettei tuollainen erillinen prikaati olisi paremmin sodan yleiskuvasta ajantasalla kuin esim. pv:n operatiivinen osasto. Sitäpaitsi, kyllä se on se maalittamisesta vastaava kaveri se joka arvioi kuinka suuren volyymin paukutusta joku kohde tarvitsee, eikä se herra siellä tietokonesalissa sormi laukaisunäppäimellä, joka ei näe kohdetta. Ei ne tulenjohtajatkaan tyhmiä tai ilman koulutusta ole. Sitten se, että onko varaa ampua maaliin ylipäätään on sitten varmaan tässä tapauksessa maavoimien (tai pv:n esikunnan) suunnitteluosaston tykistötarkastajan ja strategisen tai operatiivisen suunnittelun tekemien ehdotusten pohjalta saman esikunnan operatiivisen osaston päätettävissä. Samalla sitten tietenkin päätetään, että tarvitaanko sitä ohjusta muutenkaan vai voidaanko homma hoitaa jotenkin muuten. Tässäkin näen tuon tapauksen palautuvan taas operatiivisen osaston johdettavaksi, eli jos ei sitä ohjusta niin mitä muuta ja miten. Tällaisten maalien tuhoamisella on tietenkin aina joku haluttu vaikutus. Tätä tilanteeseen sopivaa vaikutusta sitten haetaan mm. käyttämällä tykistöohjuksia jotain tietyntyyppisiä maaleja vastaan. Sen ohjusprikaatin pitäisi sitten olla samalla tavalla kokoajan valveilla kaikista suunnitelmista ja tarpeista sekä vaikutuksista ja vaihtoehdoista ennenkuin se voi päättää mitä ammutaan ja mitä ei.

Risteilyohjuksille meillä ei ole maaleja, joita ei voi muutoin hoitaa ennenkuin niitä pystytään ohjaamaan satelliittipaikannuksella tai meillä on lennokkeja osoittamassa ne maalit.
 
LasUps kirjoitti:
Öh, luulen ettei tuollainen erillinen prikaati olisi paremmin sodan yleiskuvasta ajantasalla kuin esim. pv:n operatiivinen osasto. Sitäpaitsi, kyllä se on se maalittamisesta vastaava kaveri se joka arvioi kuinka suuren volyymin paukutusta joku kohde tarvitsee, eikä se herra siellä tietokonesalissa sormi laukaisunäppäimellä, joka ei näe kohdetta. Ei ne tulenjohtajatkaan tyhmiä tai ilman koulutusta ole. Sitten se, että onko varaa ampua maaliin ylipäätään on sitten varmaan tässä tapauksessa maavoimien (tai pv:n esikunnan) suunnitteluosaston tykistötarkastajan ja strategisen tai operatiivisen suunnittelun tekemien ehdotusten pohjalta saman esikunnan operatiivisen osaston päätettävissä. Samalla sitten tietenkin päätetään, että tarvitaanko sitä ohjusta muutenkaan vai voidaanko homma hoitaa jotenkin muuten. Tässäkin näen tuon tapauksen palautuvan taas operatiivisen osaston johdettavaksi, eli jos ei sitä ohjusta niin mitä muuta ja miten. Tällaisten maalien tuhoamisella on tietenkin aina joku haluttu vaikutus. Tätä tilanteeseen sopivaa vaikutusta sitten haetaan mm. käyttämällä tykistöohjuksia jotain tietyntyyppisiä maaleja vastaan. Sen ohjusprikaatin pitäisi sitten olla samalla tavalla kokoajan valveilla kaikista suunnitelmista ja tarpeista sekä vaikutuksista ja vaihtoehdoista ennenkuin se voi päättää mitä ammutaan ja mitä ei.

Risteilyohjuksille meillä ei ole maaleja, joita ei voi muutoin hoitaa ennenkuin niitä pystytään ohjaamaan satelliittipaikannuksella tai meillä on lennokkeja osoittamassa ne maalit.
[/quote]

Oho kylläpä on tykistössä osaamistaso noussut kun tulenjohtajatkin osaavat jo tykistöohjusten "tulenjohtamisen". Mitä taas tulee noihin risteilyohjuksiin niin niitä on ollut operatiivisessa käytössä/valmiudessa jo ennen kuin ihmiskunta oli saanut yhtään tekokuuta radalle. Risteilyohjuksissa myös käytetään monenlaisia ohjausjärjestelmiä yksi varhaisimmista ja edelleen yksi tarkimmista on suora radiolinkkiohjaus jossa kuvaa saadaan ohjuksen nokassa sijaitsevasta kamerasta. Tähän vanhaan ja koeteltuun menetelmään ollaan osittain palaamassa ainakin joissakin yhdysvaltalaisissa risteilyohjuksissa. Muita menetelmiä ovat mm. maastonseuranta yhdistettynä inertianavigointiin (kun tiedetään täsmälleen nopeus ja suunta voidaan sijainti päätellä sijainti.)

Mitä tulee taas tykistöohjusen/risteilyohjusten organisoimiseen niin ainakin ilmatorjunnassa johtaminen jaetaan taktiseen, tulenkäytön, huollon ja taistelutekniseen johtamiseen. Ilmatorjunnassa on myös luovuttu vanhoista nimityksistä kuten esikunta ja maalinosoituskeskus. Nyt puhutaan suunnittelu- ja taistelunjohtokeskuksesta.

Tykistöohjusten täysimittainen hyväksikäyttö vaatii myös tilannekuvalta paljon. Jos tilannekuva on selvillä vain operatiivisella osastolla niin tappiomme on varma. Ilmatorjunnassa ihan tavallinen tykkimies pystyi seuraamaan maastossa missä tahansa Suomen valtioalueella koko valtakunnan ilmatilannekuvaa jo 20 vuotta sitten ja huom. lentskarit liikkuu pikkasen liukkaammin kuin vaikka panssarirykmenttit.

Ohjusprikaatin taistelunjohtokeskuksen tehtävänä olisi ottaa vastaan "vaikutuspyyntöjä" kaikilta puolustushaaroilta ja etsiä itse potentiaalisia maaleja tuotetusta tiedustelutiedoista sekä pyytää tiedustelua hankkimaan lisätietoja potentiaalisista maaleista maalituksen loppuunsaattamiseksi. Paikan päällä olisi aina tarvittavat valtuudet omaava ja tarpeeksi ammattitaitoinen henkilöstö. Tarpeen tullen pyydettäisiin sitten vaikka tiedustelulla lisätietoja. (Esim. vaikka tilannekuvaruudulla näkyy- vihollisen polttoainevarikko- soitto "aluetta hoitavalle tiedusteluupseerille" ja selvitetään onko säiliöt maan alla vai päällä ja lähettämään alueen piirros & kuvat sähköpostilla tai faksilla. Tämän jälkeen merkitään vaikka potentiaaliseksi maaliksi tai merkitään toisella symbolilla liian "kovaksi" maaliksi. Tämän jälkeen toinen toinen upseeri ryhtyy suunnittelemaan iskua kohteeseen millä isketään, mitä ammusvalikoimaa käytetään jne.) Ohjusprikaatin esikunta olisi jatkuvasti selvillä myös tuliyksiköiden valmiudesta ja pystyisi antamaan selkeät vasteajat mahdollisiin pyyntöihin.

Tietenkin selvää on, että toiminta on harjoiteltava jo rauhan aikana saumattomaksi. Kaikkien upseereiden vähintään majuritasolta on oltava selvillä kyseisen resurssin käytön periaatteista.
 
hornet.jpg
 
Mosuri kirjoitti:
LasUps kirjoitti:
Öh, luulen ettei tuollainen erillinen prikaati olisi paremmin sodan yleiskuvasta ajantasalla kuin esim. pv:n operatiivinen osasto. Sitäpaitsi, kyllä se on se maalittamisesta vastaava kaveri se joka arvioi kuinka suuren volyymin paukutusta joku kohde tarvitsee, eikä se herra siellä tietokonesalissa sormi laukaisunäppäimellä, joka ei näe kohdetta. Ei ne tulenjohtajatkaan tyhmiä tai ilman koulutusta ole. Sitten se, että onko varaa ampua maaliin ylipäätään on sitten varmaan tässä tapauksessa maavoimien (tai pv:n esikunnan) suunnitteluosaston tykistötarkastajan ja strategisen tai operatiivisen suunnittelun tekemien ehdotusten pohjalta saman esikunnan operatiivisen osaston päätettävissä. Samalla sitten tietenkin päätetään, että tarvitaanko sitä ohjusta muutenkaan vai voidaanko homma hoitaa jotenkin muuten. Tässäkin näen tuon tapauksen palautuvan taas operatiivisen osaston johdettavaksi, eli jos ei sitä ohjusta niin mitä muuta ja miten. Tällaisten maalien tuhoamisella on tietenkin aina joku haluttu vaikutus. Tätä tilanteeseen sopivaa vaikutusta sitten haetaan mm. käyttämällä tykistöohjuksia jotain tietyntyyppisiä maaleja vastaan. Sen ohjusprikaatin pitäisi sitten olla samalla tavalla kokoajan valveilla kaikista suunnitelmista ja tarpeista sekä vaikutuksista ja vaihtoehdoista ennenkuin se voi päättää mitä ammutaan ja mitä ei.

Risteilyohjuksille meillä ei ole maaleja, joita ei voi muutoin hoitaa ennenkuin niitä pystytään ohjaamaan satelliittipaikannuksella tai meillä on lennokkeja osoittamassa ne maalit.

Oho kylläpä on tykistössä osaamistaso noussut kun tulenjohtajatkin osaavat jo tykistöohjusten "tulenjohtamisen". Mitä taas tulee noihin risteilyohjuksiin niin niitä on ollut operatiivisessa käytössä/valmiudessa jo ennen kuin ihmiskunta oli saanut yhtään tekokuuta radalle. Risteilyohjuksissa myös käytetään monenlaisia ohjausjärjestelmiä yksi varhaisimmista ja edelleen yksi tarkimmista on suora radiolinkkiohjaus jossa kuvaa saadaan ohjuksen nokassa sijaitsevasta kamerasta. Tähän vanhaan ja koeteltuun menetelmään ollaan osittain palaamassa ainakin joissakin yhdysvaltalaisissa risteilyohjuksissa. Muita menetelmiä ovat mm. maastonseuranta yhdistettynä inertianavigointiin (kun tiedetään täsmälleen nopeus ja suunta voidaan sijainti päätellä sijainti.)

Mitä tulee taas tykistöohjusen/risteilyohjusten organisoimiseen niin ainakin ilmatorjunnassa johtaminen jaetaan taktiseen, tulenkäytön, huollon ja taistelutekniseen johtamiseen. Ilmatorjunnassa on myös luovuttu vanhoista nimityksistä kuten esikunta ja maalinosoituskeskus. Nyt puhutaan suunnittelu- ja taistelunjohtokeskuksesta.

Tykistöohjusten täysimittainen hyväksikäyttö vaatii myös tilannekuvalta paljon. Jos tilannekuva on selvillä vain operatiivisella osastolla niin tappiomme on varma. Ilmatorjunnassa ihan tavallinen tykkimies pystyi seuraamaan maastossa missä tahansa Suomen valtioalueella koko valtakunnan ilmatilannekuvaa jo 20 vuotta sitten ja huom. lentskarit liikkuu pikkasen liukkaammin kuin vaikka panssarirykmenttit.

Ohjusprikaatin taistelunjohtokeskuksen tehtävänä olisi ottaa vastaan "vaikutuspyyntöjä" kaikilta puolustushaaroilta ja etsiä itse potentiaalisia maaleja tuotetusta tiedustelutiedoista sekä pyytää tiedustelua hankkimaan lisätietoja potentiaalisista maaleista maalituksen loppuunsaattamiseksi. Paikan päällä olisi aina tarvittavat valtuudet omaava ja tarpeeksi ammattitaitoinen henkilöstö. Tarpeen tullen pyydettäisiin sitten vaikka tiedustelulla lisätietoja. (Esim. vaikka tilannekuvaruudulla näkyy- vihollisen polttoainevarikko- soitto "aluetta hoitavalle tiedusteluupseerille" ja selvitetään onko säiliöt maan alla vai päällä ja lähettämään alueen piirros & kuvat sähköpostilla tai faksilla. Tämän jälkeen merkitään vaikka potentiaaliseksi maaliksi tai merkitään toisella symbolilla liian "kovaksi" maaliksi. Tämän jälkeen toinen toinen upseeri ryhtyy suunnittelemaan iskua kohteeseen millä isketään, mitä ammusvalikoimaa käytetään jne.) Ohjusprikaatin esikunta olisi jatkuvasti selvillä myös tuliyksiköiden valmiudesta ja pystyisi antamaan selkeät vasteajat mahdollisiin pyyntöihin.

Tietenkin selvää on, että toiminta on harjoiteltava jo rauhan aikana saumattomaksi. Kaikkien upseereiden vähintään majuritasolta on oltava selvillä kyseisen resurssin käytön periaatteista.
[/quote]

Lueppas vaikka tuosta nyt alkajaisiksi. http://www.ausairpower.net/DT-CM-Guidance-June-2009.pdf
Tulee väkisinkin mieleen, että tuollainen ohjusprikaatin esikunta joutuu käymään lähes kaiken saman informaation läpi kuin PV:n esikunta joka kai vastaa strategisista päätöksistä. Aika paljon toistoa tulee väkisin eikä tilannekuvasta olla kuitenkaan koskaan läheskään täysin selvillä. Kuten jo aikaisemmin sanoin niin joku haluttu vaikutus noilla ohjuksilla olisi saatava. Tuossa esimerkkitapauksessasi ei muuten ole mitään tarvetta ohjusprikaatille. Tiedustelu spottaa maalin, tieto kulkee ylemmäs joissa sitten arvioidaan saadaanko maalin tuhoamisella jollain tasolla merkittävää vaikutusta ja sitten punnitaan resursseja, joista yksi sitten on tykistöohjus.

Ohjusprikaatin pitäisi olla kokoajan selvillä esim. maavoimien prioriteeteistä ja kaikilla tasoilla tilanteesta perillä ja informaatiota varmaan tulvisi aika kovalla tahdilla. Jotenkin tuntuu, että ohjusjoukot, jos sellaisia joskus muodostetaan kannattaisi kiinnittää jonkun esikunnan alaisuuteen jossa voidaan tehdä päätöksiä suoraviivaisemmin ilman, että kierrätetään informaatioita turhan kierroksen kautta yksittäisellä yksiköllä.
 
LasUps kirjoitti:

Olipas uutta asiaa... Joissakin aselajeissa näihin asioihin tutustutaan jo peruskoulutuskauden lopussa.

LasUps kirjoitti:
Tulee väkisinkin mieleen, että tuollainen ohjusprikaatin esikunta joutuu käymään lähes kaiken saman informaation läpi kuin PV:n esikunta joka kai vastaa strategisista päätöksistä. Aika paljon toistoa tulee väkisin eikä tilannekuvasta olla kuitenkaan koskaan läheskään täysin selvillä.

Minkä takia sen pitäisi käydä kaikki informaatio läpi uudelleen? Oletko mahdollisesti juuttunut sinne millimetripaperin ja 1/50 000 kartan aikaan?

LasUps kirjoitti:
Tuossa esimerkkitapauksessasi ei muuten ole mitään tarvetta ohjusprikaatille. Tiedustelu spottaa maalin, tieto kulkee ylemmäs joissa sitten arvioidaan saadaanko maalin tuhoamisella jollain tasolla merkittävää vaikutusta ja sitten punnitaan resursseja, joista yksi sitten on tykistöohjus.

Eli ymmärränkö nyt oikein- ohjusprikaatin tilannekeskus hukkuisi dataan mutta jonkun toisen esikunnan henkilökunta hoitaisi maalitukset ja siihen liittyvät arvioinnit sekä laskelmat oto-hommana? Puhumattakaan siitä, että siellä osattaisiin johtaa itse tuliyksikköjä ml. huolto. Vaikuttaa nyt vähän siltä, ettet pysty tekemään eroa, tilannekuvan, tulivalmiuden ja siihen liittyvän toiminnan sekä ampumispäätöksen välille?

LasUps kirjoitti:
Ohjusprikaatin pitäisi olla kokoajan selvillä esim. maavoimien prioriteeteistä ja kaikilla tasoilla tilanteesta perillä ja informaatiota varmaan tulvisi aika kovalla tahdilla.

No shit sherlock! Kuvitteletko, että suomessa tai ylipäätänsä missään muussakaan maassa perustetaan uusia joukkoja ihan vain huvikseen? Informaatiota ja dataa tulisi varmasti ovista ja ikkunoista - juuri sen takia sen käsittelyyn sekä uuden toimialan johtamiseen tarvitaan ammattitaitoinen ja juuri noihin tehtäviin erikoistunut porukka.

LasUps kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että ohjusjoukot, jos sellaisia joskus muodostetaan kannattaisi kiinnittää jonkun esikunnan alaisuuteen jossa voidaan tehdä päätöksiä suoraviivaisemmin ilman, että kierrätetään informaatioita turhan kierroksen kautta yksittäisellä yksiköllä.

Sinä se et tunnu ymmärtävän tuota jaettua tilannekuvaa. Tieto ei "kierrä" missään vaan on mahdollista lisätä uusia "lappuja" esim. yksikön tietoihin. Esimerkiksi radiotiedustelu voi ilmoittaa, että joku yksikkö kärsii vaikka ammuspulasta- tämä tieto lisätään alaviitteetteeksi siihen pataljoonan merkin alle. Tietokoneruudulla siihen pataljoonan merkin viereen sitten ilmestyy punainen "L". Kun viet hiiren siihen "L":n päälle niin ruudulle ilmestyy tieto "Yksikkö ilmoittanut radiolla kärsivänsä ammuspulasta 13.3.2013 klo 12.31. Tiedon tuottanut radiotiedustelu komppania 21. Majuri Viitanen. Viite 1258532." Jos tämä tieto ei sitten riitä voi tarkemmat tiedot kaivella esille viitteen avulla.

Aivan samanlaisia viitteitä voitaisiin lisätä vaikka ohjusprikaatin johtokeskuksen puolesta. Esim. huoltokeskuksen merkin vieressä sijaitse merkki "OM" kertoisi kaikille jotka tietoja tarvitseville, että ohjusmaalitus on tehty. Kun taas veisi hiiren "OM":n päälle ilmestyisi ruudulle tieto "Kohde maanpäällinen polttoainevarasto. Kohteen lamauttamiseksi tarvitaan kaksi sirotekärjille varustettua tykistöohjusta. Ohjusprikaatin maali 00491." Ja tuttuun tapaan punaisesta L:stä saisi muita tietoja kohteesta sekä lähteet. Jos armeijakunnan esikunta sitten päättää tuhota maalin niin ohjusprikaatin johtokeskukselle annetaan käsky "maali 00491 toimikaa maalitussuunnitelman mukaan. Kiireellisyys heti". Johon päivystävä upseeri vastaa "maali 00491- kaksi sirotekärkeä. Mikkelässä oleva tuliyksikkö ampuu kymmenen minuutin sisällä."
 
Tässä taitaa nyt kokemus käytännön työelämästä ja "paperilla hyvin toimiva" suunnitelma olla ristiriidassa.

Oikeesti voiko joku lukea kovin pitkiä viestejä ruudulta tositilanteessa jossa vihulainen liikkuu 2 machin nopeudella ja toiminta täytyy tapahtua sekunneissa ?
 
Juke kirjoitti:
Tässä taitaa nyt kokemus käytännön työelämästä ja "paperilla hyvin toimiva" suunnitelma olla ristiriidassa.

Jaettu tilannekuva ja tietokantojen hallinta tietokoneella on arkipäivää työelämässä.

Juke kirjoitti:
Oikeesti voiko joku lukea kovin pitkiä viestejä ruudulta tositilanteessa jossa vihulainen liikkuu 2 machin nopeudella ja toiminta täytyy tapahtua sekunneissa ?

Kaikista ihmeellisintä on, ettei kukaan tuollaista väitäkkään. Muutenkin noi machin luvut kannattaa jättää sinne Tom Clancyjen sivuille. Ilmatorjunnassa ainakin käytetään metriä sekunnissa mittayksikköä nopeuden ilmaisemiseen. Jopa tykkimies osaa hahmottaa kuinka paljon koneella menee maalille vaikka 80 kilometrin päästä jos nopeus on 400 m/s. Toki tietokone on niin viisas vekotin, että se osaa tarvittaessa muuntaa yksikköjä. Jokainen voi sitten käyttää niitä yksikköjä jotka sopivat- jalkaväenupseeri voi käyttää km/h:a, ilmatorjuntaupseeri m/s:a ja ilmavoimien yhteysupseeri vaikka NATO ilmailun mittayksiköitä.

Jos nyt tarkotat, tuota hahmottelemaani mahdollisuutta lukea lisätietoja taktisen merkin vierestä niin jätät vaan sohimatta hiirellä sitä ikonia, jos et ehdi tai et osaa lukea.
 
Teräsmies kirjoitti:
Aero India: Boeing's advanced Super Hornet upgrade options

Mietinkin tuossa aikoinaan, että milloin alkavat myymään tuollaisia paketteja ihan tosissaan...
 
Last edited by a moderator:
SJ kirjoitti:
Teräsmies kirjoitti:
Aero India: Boeing's advanced Super Hornet upgrade options

Mietinkin tuossa aikoinaan, että milloin alkavat myymään tuollaisia paketteja ihan tosissaan...

Sitten, kun ne alkavat käydä wanhanaikaisiksi tai niissä on jotain sellaista, joka ei välttämättä palvelekaan Kotimaansa Asian Etua?
 
Last edited by a moderator:
X-47B lentää jo tukialukseltakin...tarvitaanko miehitettyjä kohta ollenkaan ?
 
X-47B on tehty lähinnä vakoiluun ja pommien pudotteluun. Kyllä, miehitettyjä koneita tullaan tostaiseksi vielä tarvitsemaan.
 
Back
Top