Ilmavoimien tulevaisuus

Tuo 480kpl L-Sidewinderia ei mielestäni ole uskottava luku vaan hyvin todennäköisesti raakasti yläkanttiin. Hyvä jos on ostettu puolet tuosta. Panostus oli kuitenkin vahvasti tutkaohjuksissa ja AIM-9 on Hornetille pelkkä apuase. Vähän niin kuin pistooli jalkaväkimiehelle. Valitettavasti tuota ei ole missään virallisessa lähteessä ollut koska kauppa on sen verran vanhaa perua. Siprin tiedot ovat suuntaa antavia ja tässäkin tapauksessa alatyyppi on väärin eli meille tuli M eikä L. AIM-9X:n tarkka hankintamäärä on 143kpl. Se on jenkkilässä julkistettua tietoa.

Ensimmäinen Amraam-satsi oli muuten B-mallia, eikä A ja mitä C7-hankintaan tulee niin 300 on vientiluvan maksimi. Toteutuva määrä voi siis olla pienempikin. Nasamsien yhteydessä ei lopulta hankittu lainkaan ilmatorjunnalle korvamerkittyjä ohjuksia vaan ne syövät samasta laarista kuin Hornetit. Suomen noin 700 Amraamin varanto on kyllä eurooppalaisessa vertailussa erinomaista tasoa. Siitähän riittää (teoreettisesti) ilmatorjunnalle pari lavettikertaa ( á 144kpl ) ja lisäksi vielä vähintään 6kpl joka Hornetille.

B mallia se olikin kuten sanoit. Varmuutta tuosta ostetusta määrästä ei ole sillä se oli muistaakseni osa koko Hornet- kauppoja. Kuitenkin useat lähteet (Sipri/deagel) mainitsevat nuo samat määrät (sekä joitain harjoitelukappaleita). Todennäköisesti kokonaismäärä on pienempi johtuen harjoituksissa ammutuista kappaleista sekä siitä ettei koko osto-optiota ole varmaan hankittu tappiin asti kuten Aim-9X:ssä. Kuitenkin uskoisin ettei nuo luvut ole kovin kaukana todellisista määristä. Aim-9 ohjuksista tulee myös muistaa että Suomi käytti Drakeneita (sekä hawkkeja) vielä 2000-luvulle asti jolloin Hornetit eivät olleet ainoita ohjuksen käyttäjiä. Aim-9:t puolestaan olivat Drakeneiden (ja nykyäänkin Hawkkien) pääaseistusta, ja L/M malleja joita Suomeen hankittiin pystyttiin käyttämään koneissa ilman mitään muutoksia (muistaakseni myös jopa Migeissä). Pelkäksi apuaseeksi en k. ohjuksia vielä mieltäisi, sillä niillä on monta pudotusta tehty vielä viimeisimmissäkin rähinöissä

Joka tapauksessa aikaisemmin hankittu erä Amraameja ja Aim-9 ohjuksia on vanhentumassa ennen tuota 2025- vuotta joten niitä todennäköisesti hankitaan vielä lisää vuosikymmenen vaihteen kieppeillä.
 
B mallia se olikin kuten sanoit. Varmuutta tuosta ostetusta määrästä ei ole sillä se oli muistaakseni osa koko Hornet- kauppoja. Kuitenkin useat lähteet (Sipri/deagel) mainitsevat nuo samat määrät (sekä joitain harjoitelukappaleita). Todennäköisesti kokonaismäärä on pienempi johtuen harjoituksissa ammutuista kappaleista sekä siitä ettei koko osto-optiota ole varmaan hankittu tappiin asti kuten Aim-9X:ssä. Kuitenkin uskoisin ettei nuo luvut ole kovin kaukana todellisista määristä. Aim-9 ohjuksista tulee myös muistaa että Suomi käytti Drakeneita (sekä hawkkeja) vielä 2000-luvulle asti jolloin Hornetit eivät olleet ainoita ohjuksen käyttäjiä. Aim-9:t puolestaan olivat Drakeneiden (ja nykyäänkin Hawkkien) pääaseistusta, ja L/M malleja joita Suomeen hankittiin pystyttiin käyttämään koneissa ilman mitään muutoksia (muistaakseni myös jopa Migeissä). Pelkäksi apuaseeksi en k. ohjuksia vielä mieltäisi, sillä niillä on monta pudotusta tehty vielä viimeisimmissäkin rähinöissä

Joka tapauksessa aikaisemmin hankittu erä Amraameja ja Aim-9 ohjuksia on vanhentumassa ennen tuota 2025- vuotta joten niitä todennäköisesti hankitaan vielä lisää vuosikymmenen vaihteen kieppeillä.

Drakenille ja Hawkille on kuitenkin ollut käytössä J-mallin Sidewinderiä. M tuli vasta 90-luvulla selkeästi Hornetille ja on sittemmin vilahtanut myös Hawkin siivessä. Vanhat mallit lienevät jo kokonaan poistuneet ja X on nykyään ensijainen valinta Hornetille joten Hawkitkin voivat päästä osingoille.
 
Drakenille ja Hawkille on kuitenkin ollut käytössä J-mallin Sidewinderiä. M tuli vasta 90-luvulla selkeästi Hornetille ja on sittemmin vilahtanut myös Hawkin siivessä. Vanhat mallit lienevät jo kokonaan poistuneet ja X on nykyään ensijainen valinta Hornetille joten Hawkitkin voivat päästä osingoille.

J/M/L/X mallin ohjukset ovat keskenään vaihdettavia joten niitä pystytään ampumaan mistä tahansa koneesta joka pystyy mitä tahansa noista malleista ampumaan. J-mallin sidewinderit ovat 100% myös varmasti poistuneet jo käytöstä, mutta kun L/M malleja hankittiin (90-luvun alku), olivat drakenit vielä lentokäytössä ja suurin osa Horneteista palikoina tehtaalla ja laivoissa matkalla kohti Suomea, joten ohjuksia todennäköisesti hankittiin koko lentokaluston, myös tulevien Hornettien aseistamiseksi.
 
J/M/L/X mallin ohjukset ovat keskenään vaihdettavia joten niitä pystytään ampumaan mistä tahansa koneesta joka pystyy mitä tahansa noista malleista ampumaan. J-mallin sidewinderit ovat 100% myös varmasti poistuneet jo käytöstä, mutta kun L/M malleja hankittiin (90-luvun alku), olivat drakenit vielä lentokäytössä ja suurin osa Horneteista palikoina tehtaalla ja laivoissa matkalla kohti Suomea, joten ohjuksia todennäköisesti hankittiin koko lentokaluston, myös tulevien Hornettien aseistamiseksi.

Se oli AIM-9M. On erittäin epätodennäköistä että ohjuksia olisi tullut pikana maahan jo ennen koneita kun aseistuksen hankintapäätöskin ajoittui itse koneiden hankintaa myöhemmäksi. Ei noilla ainakaan mitään merkittävää roolia ole Drakenien kohdalla ollut. Eikä määrää ainakaan ole Draken-kaluston tarpeelle mitoitettu kun koko kalusto oli jo lähtenyt loppuliukuun. Hawkille niitä on riittänyt sitten kun Hornetit saivat AIM-9X-ohjukset.
 
Se ei olisi mitenkään mahdotonta.
Tosin ei välttämättä järkevää, sillä risteilyohjuksia on kaupan aika monella kilpailijallakin.

Storm Shadow, Taurus KEPD, JSM, SOM.

Riippunee lähinnä kuka yrittäisi integroida. Jos sellainen, johon JASSM on jo kertaalleen myyty niin luulisi olevan suurempi diplomaattinen loukkaus kieltää.
 
90-luvun -9M hankinnat varmaan isolta osin oli tarkoitettu Hawkiin, miksi muuten määrä olisi niinkin iso. @Rannari olisiko lähdetä tuolle -9X määrälle, jotenkin muistelen että varsinaisten ohjusten määrä olisi ollut 100 paikkeilla ja lisäksi joitain kymmeniä CATM-ohjuksia. Kaikki ohjusversiot omaavat uniikkeja ominaisuuksia (esim. kantama) ja jotta hävittäjän tj-järjestelmä voi esim. HUDilla näyttää oikeat tiedot (kuten sopiva laukaisuetäisyys maalin liiketekijöillä) lentäjälle täytyy ohjuksen parametrit olla asennettuna. Eli ei Hornetilla välttämättä pysty ampumaan 9L-mallia vaikka siihen olisi 9M ja 9X integroitukin.
 
90-luvun -9M hankinnat varmaan isolta osin oli tarkoitettu Hawkiin, miksi muuten määrä olisi niinkin iso. @Rannari olisiko lähdetä tuolle -9X määrälle, jotenkin muistelen että varsinaisten ohjusten määrä olisi ollut 100 paikkeilla ja lisäksi joitain kymmeniä CATM-ohjuksia. Kaikki ohjusversiot omaavat uniikkeja ominaisuuksia (esim. kantama) ja jotta hävittäjän tj-järjestelmä voi esim. HUDilla näyttää oikeat tiedot (kuten sopiva laukaisuetäisyys maalin liiketekijöillä) lentäjälle täytyy ohjuksen parametrit olla asennettuna. Eli ei Hornetilla välttämättä pysty ampumaan 9L-mallia vaikka siihen olisi 9M ja 9X integroitukin.

JOS tuo 480kpl pitää paikkansa niin sitten on tosiaan hankittu tavaraa Hawkeille. Uskon tuon luvun kuitenkin vasta kun tueksi löytyy joku kelvollinen lähde. 9X-hankinta oli mielestäni 3+140kpl ja lähde löytyy tältä foorumiltakin. Joku jenkkien pruju se oli. Katsotaan löytyykö jostain?

Edit

Löytyi lähde ( sivu 23 )
 
Viimeksi muokattu:
@peelo
@Rannari

Sen verran 9X-hankinnasta, että olisikin ollut hyvin outoa, mikäli ohjuksia ei olisi hankittu minimissään 124 kappaletta. Sidewinderhan on Hornetin henkivakuutus ja erittäin halpa sellainen. Olisi ollut typeryyttä alkaa tinkimään ohjusten määrässä ja ostaa silti integrointityöt ja kypärätähtäimet koko "fleetille".
 
Tosin ei välttämättä järkevää, sillä risteilyohjuksia on kaupan aika monella kilpailijallakin.

Storm Shadow, Taurus KEPD, JSM, SOM.

Riippunee lähinnä kuka yrittäisi integroida. Jos sellainen, johon JASSM on jo kertaalleen myyty niin luulisi olevan suurempi diplomaattinen loukkaus kieltää.
Meinaat että JASSMit käytettäisiin ennen uuden koneen hankintaa? Tai myytäisiin USAn luvalla johonkin Puolaan/Australiaan/USAan (kai se USAn luvan vaatisi?)? Sehän olisi melkosta tuhlausta, jos koneen vaihtuessa jäisi kalliit ja hyvät aseet hyödyntämättä.
 
Meinaat että JASSMit käytettäisiin ennen uuden koneen hankintaa? Tai myytäisiin USAn luvalla johonkin Puolaan/Australiaan/USAan (kai se USAn luvan vaatisi?)? Sehän olisi melkosta tuhlausta, jos koneen vaihtuessa jäisi kalliit ja hyvät aseet hyödyntämättä.

No, JASSM on joka tapauksessa elinkaarensa loppupuolella viimeisen Hornetin eläköityessä vuonna 2030. Ei siitä tule satojen miljoonien eurojen laskua, vaikka käyttämättä jääneet risteilyohjukset pokattaisiin.

Todennäköisempänä pidän kuitenkin ohjusten käyttöä taistelutoimissa tai ohjusten myymistä jollekin toiselle käyttäjälle. En usko Yhdysvaltojen pistävän pahakseen, jos vaikkapa puolalaiset haluaisivat ostaa meikäläiset ohjukset turvakseen.
 
No, JASSM on joka tapauksessa elinkaarensa loppupuolella viimeisen Hornetin eläköityessä vuonna 2030. Ei siitä tule satojen miljoonien eurojen laskua, vaikka käyttämättä jääneet risteilyohjukset pokattaisiin.
Jaa jo noin aikasin. Sehän muuttaa asiaa.
 
Jaa jo noin aikasin. Sehän muuttaa asiaa.

20 vuotta on JASSMin "shelf life", eli pitkälle 2030-luvulle toimivat pakasta vedettyinä. Eiköhän niiden käyttöikää saa pidennettyä halvemmalla kuin uusien hinnalla. Voihan toki olla että ne menee samalla rysäyksellä uusiksi uusien koneiden kanssa, mutta se on muutama sata miljoonaa pakettiin lisää.
 
Niin, toki jos integrointi Gripeniin maksaisi paljon olisi järkevämpää varmaan ostaa valmiiksi integroituja uudempia ohjuksia.
 
Minä vuonna JASSM toimitettiin? Onko yhtään edes tullut vielä? Uskoisin että niiden osalta vanhentuminen tapahtuu 2034-2037 (20 vuotta) paikkeilla. Sen lisäksi tuon hintaluokassa ohjuksia varmaankin päivitetään jolloin käyttöikää tulee lisää se n. 10 vuotta mahdollisesti enemmänkin. Toisinsanoen uusi hävittäjä tulee kantamaan jo hankittuja ohjuksia.
 
Minä vuonna JASSM toimitettiin? Onko yhtään edes tullut vielä? Uskoisin että niiden osalta vanhentuminen tapahtuu 2034-2037 (20 vuotta) paikkeilla. Sen lisäksi tuon hintaluokassa ohjuksia varmaankin päivitetään jolloin käyttöikää tulee lisää se n. 10 vuotta mahdollisesti enemmänkin. Toisinsanoen uusi hävittäjä tulee kantamaan jo hankittuja ohjuksia.

Noh, ainakin integrointiprosessi on käsittääkseni vielä kesken. Eli ei niitä varmaan montaa kappaletta ole tullut.
 
Minä vuonna JASSM toimitettiin? Onko yhtään edes tullut vielä? Uskoisin että niiden osalta vanhentuminen tapahtuu 2034-2037 (20 vuotta) paikkeilla. Sen lisäksi tuon hintaluokassa ohjuksia varmaankin päivitetään jolloin käyttöikää tulee lisää se n. 10 vuotta mahdollisesti enemmänkin. Toisinsanoen uusi hävittäjä tulee kantamaan jo hankittuja ohjuksia.

"...first lot of AGM-158 JASSM missiles is scheduled to arrive in Finland either in late 2015 or early 2016."

http://www.airforce-technology.com/news/newsus-to-supply-agm-158-jassm-for-finland
 
Jossain oli mainittu, että JASSMin shelf-life olisi 15v. Jatkaminen onnistuu kuten muissakin.
Jussi Niinistö mainitsi myös HX-hankkeen julkistamistilaisuuden yhteydessä, että JASSMit pitää (kyetä?) siirtää uuteen alustaan.
 
Minä vuonna JASSM toimitettiin? Onko yhtään edes tullut vielä? Uskoisin että niiden osalta vanhentuminen tapahtuu 2034-2037 (20 vuotta) paikkeilla. Sen lisäksi tuon hintaluokassa ohjuksia varmaankin päivitetään jolloin käyttöikää tulee lisää se n. 10 vuotta mahdollisesti enemmänkin. Toisinsanoen uusi hävittäjä tulee kantamaan jo hankittuja ohjuksia.

Suihkuturbiinikäyttöisissä ohjuksissa vanhentumismekanismit ja varastoinnin aikainen ylläpito lienevät erilaisia kuin ruutirakettimoottoreissa. Happanevat toki silti.
 
SACM/CUDA projektilla on toki rahoitus, kehitys on DARPA:n vetämää tällä hetkellä.

Otin tuon vaan esimerkiksi siitä kuinka USA:ssa mietitään tulevaisuutta ihan eri lailla kuin täällä euroopassa. Siellä kehitetään uutta tulevaisuuteen projisoitujen uhkakuvien perusteella, täällä lähinnä yritetään tehdä marginaalisesti parempia versioita vanhasta kalustosta. Koko Meteorin premissi on sellainen että siinä ei ole ollenkaan otettu huomioon häivekoneiden kehitystä ja leviämistä myös Kiinan, Venäjän yms. arsenaaliin. Mitä teet 200+ km kantaman omaavalla ohjuksella jos näet vihollisen vasta 30 km etäisyydeltä? Et yhtään mitään. Meteoria parempi energiataso 50 - 80 km etäisyydelle ja muuten paremmat ominaisuudet sekä kompakti koko on paljon tärkeämpää. Ja, itseasiassa, onko Meteor edes parempi kuin nykyinen AMRAAM näille häivekone-etäisyyksille ammuttaessa? Tuskin.

Kantama ei ole pelkkää ulottuvuutta vaan myös kykyä osua nopeisiin ja/tai liikehtimiskykyisiin maaleihin. Vaikka Meteorin maksimikantamaa ei voisikaan käyttää hyväksi, se olisi silti useimmissa tilanteissa parempi koska mahdollisuudet osua esimerkiksi loittonevaan tai sivuttain liikkuvaan nopeaan maaliin olisi voimakkaammalla ohjuksella selkeästi paremmat. Tästä syystä venäläisillä on ollut tapana laittaa myös IR-hakupäitä BVR-ohjuksiinsa, ei niillä pysty BVR-etäisyyksille yleensä ampumaan mutta pakenevaa kohdetta vastaan ne ovat omiaan.

Ja ohjuksien ottaminen esimerkiksi amerikkalaisten teknisestä ylivoimasta nyt on kyllä aika huono, yhtä hyvinhän sitä olisi 10 vuotta sitten voinut sanoa että amerikkalaiset ovat pahasti jäljessä ohjusteknologiassa kun keskittyvät vain hiomaan jo vanhahtavaa AMRAAMia kun muilla on tulossa selkeästi edistyneempiä ohjuksia kuten RVV-AE, Meteor jne. Sama pätee lähitaisteluohjuksiin joissa amerikkalaiset olivat 90-luvulla kymmenen vuotta muita maita jäljessä ennen kuin pääsivät jotenkuten pariteettiin.

Tottakai CUDA:ssa on myös lähisytytin ja pieni taistelukärki. Mutta CUDA:ssa on rakettithrusterit aivan kuten saman firman valmistamassa PAC-3 ohjuksessa jonka on tarkoitus osua pieneen nopeaan ohjusmaaliin. Idea on säästää tilaa ja painoa moottorille kun haetaan täysosumaa (tai melkein täysosumaa).

Automaattiväistö on tehokkain ohjusta vastaan joka ei pysty seuraamaan väistöä, siis kaartamaan riittävän jyrkästi kovassa nopeudessa. CUDA:n ideana on pystyä kaartamaan tarvittavan jyrkästi koska siinä ei luoteta pelkkiin aerodynaamisiin siivekkeisiin.

PAC-3 on kai enempi tarkoitettu ohjusten ja heitteiden kohdetorjuntaan ja oletusarvona on että nopea, mutta heikosti manööveroiva kohde tulee kohti. Samantapaista "Pif-Paf" järjestelmäähän käyttää myös Aster.
Ohjausjärjestelmästä riippumatta ohjuksen kääntösäde ei kuitenkaan voi koskaan olla likikään samaa tasoa kuin lentokoneella joten jää nähtäväksi miten tuollainen järjestelmä sitten toimii ilmatst-ohjuksen kanssa.
Toisaalta, CUDAlla ehkä voisi tuhota kohti tulevia ohjuksia. Joidenkin nykyistenkin ohjusten väitetään pystyvän siihen ainakin paperilla, mutta ohjustentorjuntaan suunnitellun PACin perillisellä se voi onnistua paremmin. Olen joskus miettinyt että koneet voisivat kantaa mukanaan jonkinlaisia miniohjuksia joita saisi mukaan esim. 6-10 kpl ja niiden ainoa jopi olisi torjua kohti tulevia ohjuksia.
 
Back
Top