Ilmavoimien tulevaisuus

Juuri tuossa @fulcrum kanssa haarukoitiin, että hävittäjät on mahdollista hankkia myös pienellä tasokorotuksella normaaleihin hankintamenoihin, täyttä erillisrahoitusta ei välttämättä vaadita.

Oleellista onkin huomata, että ratkaisevaa ovat elinkaarikulut. Hankintahinta on vain noin 30% koko hankkeen kustannuksista. Se näkyy myös korostuneesti Norjan tapauksessa.

Aiheesta yksi artikkeli.

http://yle.fi/uutiset/ilmavoimien_t...a_mitaan_vastuuttomia_paatoksia_tehda/8138978







Siitä olen samaa mieltä, että jos F-35 valitaan, merkitsee se todennäköisesti alhaisempaa lukumäärää kuin 64 konetta. Mutta tämä siis elinkaarikulujen takia.

Muoks. Ja lisäys tähän vielä. Gripen NG:n elinkaarikulut lienevät alhaisemmat kuin Hornetilla, joten siinä suhteessa konemäärä voisi kasvaakin.
Tähän juuri perustuukin suurelti Gripenin vahvuus eli konemäärä voisi pysyä samana. Toinen on teknologiasiirto eli PV haluaa edelleenkin että tietty osa huolloista ja korjauksista on pystyttävä tekemään kotimaassa. Tämä edellyttää teknologiasiirtoa ja Patrian henkilöstön kouluttamista.

Asia ei ole vähäpätöinen vaan sillä on merkitystä huoltovarmuuden lisäksi ilmailuteknologian ja tietotaidon lisäämisen osalta suomessa. Luulen että löytyy 2 valmistajaa jotka ovat edellä tuossa kohdassa muita: Saab ja Boeing (F-18E/F).
Nykyinen Hornet on koneena tuttu Patrialaisille ja teknologiasiirto oli onnistunut 1990-luvulla koska kokoonpanotkin saatiin tehtyä suomessa. Perusteita ja perinteitä löytyy siis.
 
Niin, siis meinaatko oikeasti että kone valittaisiin ilman koelentoa? Ei kai nyt sentään...

Gripen NG:stä ei ole muuten myöskään tuplaa ainakaan ensialkuun.

Ymmärtääkseni norjalaiset ja ruotsalaiset ovat valinneet F-35:n ja Gripenin ilman koelentoa. Heillä ei ollut käytössään mittausdataakaan tuotantokoneesta. Meillä on nyt tulossa varmaan vähintään mittausdata, ja esimerkiksi ohjaamoon on varmasti mahdollista tutustua riittävällä tarkkuudella maassa ja simulaattorissa. Mitä muuta tietoa saadaan koelentämällä kone? Penkin pehmusteiden laatu 9G:n kaarrossa?

Gripenistä on tulossa kaksipaikkainen versio brasilialaisten kehittämänä, mutta kokonaan toinen asia on, saadaanko sitä Suomeen koelennolle. Ehkä saadaankin, aikatauluista ym. riippuen. Periaatteessa konemalleissa tuskin on suurta eroa.
 
Tuossa kuva suomen Hornetista BOL-heittimellä

ab4bcbd9272e6a3d_400x400ar.jpg
 
Ymmärtääkseni norjalaiset ja ruotsalaiset ovat valinneet F-35:n ja Gripenin ilman koelentoa. Heillä ei ollut käytössään mittausdataakaan tuotantokoneesta. Meillä on nyt tulossa varmaan vähintään mittausdata, ja esimerkiksi ohjaamoon on varmasti mahdollista tutustua riittävällä tarkkuudella maassa ja simulaattorissa. Mitä muuta tietoa saadaan koelentämällä kone? Penkin pehmusteiden laatu 9G:n kaarrossa?

Gripenistä on tulossa kaksipaikkainen versio brasilialaisten kehittämänä, mutta kokonaan toinen asia on, saadaanko sitä Suomeen koelennolle. Ehkä saadaankin, aikatauluista ym. riippuen. Periaatteessa konemalleissa tuskin on suurta eroa.

Nuo eivät olleet kovin hyviä esimerkkejä.

Suomikin on hankkinut hävittäjiä ilman koelentoa. On mahdollista.

Mutta ei se mikään iso juttu ole lentää uudella tyypillä kokeneelle lentäjälle. Parhaat ovat lentäneet luokkaa 100 eri konetta...

Esim. F-35 on raportoitu puutteita
  • Näkyvyys ohjaamosta
  • Koneen voimakas tärinä, estää jopa lentoinformaation lukemisen
  • Kypärä ei ole toiminut kunnolla ainakaan kahdessa ensimmäisessä versiossa.
Nämä käyvät ilmi vain koelennolla.
 
Onko Einomies sitä mieltä, että hävittäjä ei pysty väistämään ohjuksia?
En tainnut väittää noin ihan suoraan, pohjasin vaan epäilykseni nimeltä mainitsemani henkilön perusteluihin. Kyse oli enemmänkin IP-ohjuksista ja enkä rupee vannomaan toisen henkilön nimeen kun en tiedä paremmin. Jos luit kirjoitukseni kokonaan, taisit huomata että sanoin että en tunne tekniikkaa aktiivisten tutka-ohjusten osalta ja väistö lienee mahdollinen mutta vaatii kyllä ELSO-järjestelmän apua havainnointiin.
Olen muistaakseni jo useamman kerran linkittänyt tänne faktapitoista asiaa liittyen mm. noihin kiihtyvyyksiin ja kääntösäteisiin, joten kaivoin sitten välillä lentäjän muisteloita/tarinaa asiasta.
Nämä palstakeskustelut nimimerkeillä kyllä eivät minusta täytä "faktapitoisen asian" tunnusmerkkejä, sori vaan.
Kukaan joka esiintyy aliasnimellä kuten täällä foorumilla ei ole minusta uskottava henkilö(ml. minä itse :D). Siksi asiallinen tai faktapitoinen sisältö jota lainataan tulee olla jonkun sellaisen kirjoittajan tuottamaa jonka tausta voidaan todentaa. Mikään "Superboy" tai "Shotgun"-nimimerkki ei kyllä kerro yhtään onko kirjoittaja lainannut tekstiä jostain vai tuottanut itse tai vaan keksinyt päästään. Silloin nämä lainaukset ovat mielipiteitä, eivät faktaa.

Onko sinulla heittää P.Thomeniusta vastaan mitään kovaa dataa?

Toinen seikka on sitten siteerata Vietnamin sodan aikaisia muisteloita eli 45-50 vuoden takaisia kokemuksia alkukantaisista ohjuksista. Miten hyvin nuo väistelyt toimivat sitten nykytilanteessa on toinen juttu.
Sanoin kyllä myös että harhautus on ERI asia kuin puhdas ohjuksen VÄISTÄMINEN ja siihen en ota kantaa enempää. Se on kuitenkin edelleen kumoamatta ettei 30g kiihtyvyydellä liikehtivä ohjus kykenisi osumaan 7 tai vaikka 9g:n kiihtyvyydellä väistelevään maaliin, puhumattakaan jos ohjuksen ketteryys on luokkaa 40-50 g.

AIM-9X block I version testauksessa ammuttiin useita ohjuksia eri kulmilla lentäviin kohteisiin jotka tekivät väistöliikkeitä ja pudottivat soihtuja. Silti ohjukset osuivat droneihin.
Oheisessa videossa näkyy miten tiukkoja käännöksiä moderni IP-ohjus kykenee tekemään suihkunsuuntauksella ja miten ohjuksen kuvantava hakupää näkee maaliin hyvin selkeästi suhteessa taustaan. Siinä ei auta jälkipolton sulkemiset!
Jopa AIM-54 Phoenix kykeni osumaan loppulähestymisessä (mach 5) jopa 6g:n väistöä tekevään maaliin vaikka ohjus oli melkoisen suuri ja painava(lauk.hetkellä 450kg) verrattuna nykyisiin jenkki-ohjuksiin eikä siinä ollut suihkunsuuntausta.

Mainittakoon senverran vielä että mikäli AIM-120D-version spekuloitu kantama olisi sen 180km+, ohjus ei voisi olla tehokas lähellekään tuolla etäisyydellä mikäli siinä ei olisi 2-vaihemoottoria (boost+sustain) eli moottorin kyllä täytyy toimia pidempään kuin aikaisemmat versiot koska ohjuksen täytyy lentää vielä vähintään supersoonisesti lopussa tai muuten sille käy kuin luodille eli se menettää vakautensa kun sillä ei ole työntövoimaa.
Yritin löytää valmistajan Orbital ATK:n sivuilta faktaa uuden AMRAAMin moottorista mutta en löytänyt mitään. https://www.orbitalatk.com/
 
Näkyvyys ohjaamosta

Näkyvyys on lähes sama riippumatta siitä, ollaanko ilmassa vai maassa. Fyysiset mitat eivät muutu merkitsevästi lähdettäessä lentoon.

Yleisesti ottaen ei kai ole mikään salaisuus, että näkyvyys F-35:n ohjaamosta perustuu lähes täysin lentäjän kypärään. Jos siihen tulee vakavaa vikaa, niin ikävämpi juttu, koska koneesta puuttuu myös HUD. Ilman toimivaa kypärää ja/tai HUDia voi olla haastavaa käydä kaartotaistelua. (Tosin vika voi olla myös esimerkiksi yksittäisen IP-sensorin vioittuminen, jolloin näkyvyydellä voi olla jotain merkitystä.)

  • Koneen voimakas tärinä, estää jopa lentoinformaation lukemisen

Mistä tässä on kyse? Tarkempaa tietoa? Kuulostaa aika erikoiselta ongelmalta, mutta en tietenkään tiedä yksityiskohtia.

  • Kypärä ei ole toiminut kunnolla ainakaan kahdessa ensimmäisessä versiossa.

Se on pakko korjata, sillä kyse on yksi koneen olennaisimmista järjestelmistä. Luotan siihen, että se saada kuntoon ajoissa. Vielä on aikaa Suomen hankintaa ajatellen.
 
Mutta ei se mikään iso juttu ole lentää uudella tyypillä kokeneelle lentäjälle. Parhaat ovat lentäneet luokkaa 100 eri konetta...

No joo. Vastuukysymykset voi kyllä olla aika mielenkiintoiset, jos meillä on lainassa 100 miljoonan dollarin hävittäjä, ja sille tapahtuu jotakin. No, elämä on, ja 100 miljoonaa on pieni raha valtion budjetissa.
 
Norjalaislentäjän mukaan näkyvyys F-35:n ohjaamosta oikeastaan ihan hyvä.

“The cockpit view from the F-16 was good, better than in any other fighter I have flown. I could turn around and look at the opposite wingtip; turn to the right, look over the back of the airplane and see the left wingtip,” Hanche wrote. “That´s not quite possible in the F-35, because the headrest blocks some of the view.”

But Hanche was able to improve his visibility by moving forward in his seat and leaning slightly sideways, before turning his head and looking backwards. This enabled him to see around the sides of the seat.

MNY145074.jpg
 
Mainittakoon senverran vielä että mikäli AIM-120D-version spekuloitu kantama olisi sen 180km+, ohjus ei voisi olla tehokas lähellekään tuolla etäisyydellä mikäli siinä ei olisi 2-vaihemoottoria (boost+sustain) eli moottorin kyllä täytyy toimia pidempään kuin aikaisemmat versiot koska ohjuksen täytyy lentää vielä vähintään supersoonisesti lopussa tai muuten sille käy kuin luodille eli se menettää vakautensa kun sillä ei ole työntövoimaa.

Ainakin yksi AMRAAMin moottori on kyllä kaksivaiheinen:

Propulsion Section, Weapons Propulsion Unit. The Weapons Propulsion Unit (WPU)-6/B consists of an airframe, integral rocket motor, a blast tube and exit cone, and an Arm/Fire Device (AFD) with a visible safe-arm indicator. The high performance rocket motor utilizes a reduced smoke, hydroxyl terminated, polybutadiene propellant in a boost sustain configuration, an asbestos-free insulated case (an integral part of the airframe), and an integral aft closure, blast tube, and nozzle assembly with a removable exit cone to facilitate control section installation/removal. Wings are attached in wing sockets at the forward end of the propulsion section. Provisions are included within this section for mounting the filter rectifier assembly.

http://fas.org/man/dod-101/sys/missile/aim-120.htm

Toisaalta uudemmissa voi ollakin pelkkä "boost"-moottori:

Under contract to the Naval Air Warfare Center Weapons Division at China Lake, ATK/ABL developed and
qualified the enhanced WPU-16/B AMRAAM rocket motor between 1995 and 1997. Designed for integration with
the AIM-120C5 and later versions of AMRAAM, the WPU-
16/B features an all-boost design that delivers a
significant increase in performance over the baseline motor. Production of the WPU-16/B began in 2000 and
continues today at Rocket
Center, West Virginia.

http://enu.kz/repository/2011/AIAA-2011-6941.pdf (s. 10)
 
Mutta USA:ssa noita IRST-järjestelmiä on kuitenkin asennettu koneisiin 60-luvun jälkeenkin, Euroopassa taas ei ole ennen vuotta 2006. Ja venäläiset IRST-järjestelmät ovat lähempänä noita 60-luvun amerikkalaissysteemejä kuin nykyaikaisia länsimaisia IRST järjestelmiä.

Kuten sanoin: 60-luvun jälkeen ainoat jenkkikoneet joihin noita on asennettu ovat olleet F-14A ja -D, ja ensinmainitustakin se poistettiin. Kovin suurta intoa niiden käyttöön ei siis ole ollut ja Euroopassa niitä on laitettu koneisiin innokkaammin mikä oli koko artikkelin pointti. Kokonaan toinen juttu sitten miten merkittävää se on, Rafalenkin IRSTistä jätettiin sittemmin IR-kanava kokonaan pois. Väitteesi on muutenkin väärä sillä sekä Rafalen että Eurofighterin vaatimuksiin kuului IP-etsin jo alusta lähtien, eikä "vasta vuonna 2006".

F-16 Block 60:n järjestelmä on AN/ASQ-32 ja se on yhdistetty FLIR/IRST aivan samoin kuin vaikka Eurofighterin Pirate.

FLIRin ja IRSTin toiminnallisia eroja on avattu jo moneen kertaan. Se että joku IP-sensori pystyy seuraamaan ilmamaaleja ei tee siitä 'IRST'iä termin varsinaisessa mielessä. Jo vanhalla LANTIRNilla pystyi seuraamaan ilmamaaleja. UAEn koneissa oleva järjestelmä vaikuttaa enemmänkin maamaaleja vastaan tarkoitetulta ja IRST-ominaisuudet lienevät toissijaiset.
 
En tiedä että miten tuo olet laskenut, mutta tällä ketkellä Norjalla on käytössä 57 F-16A/B konetta ja heille on tulossa 52 F-35A konetta. Ja tottakai uuden konetyypin käyttööotto vaatii alussa enemmän kustannuksia, henkilökunnan koulutus (myös lentäjät) uudelle tyypille ja uutta infrastruktuuria jne. Alla linkissä kerrotaan Norjan kruununprinssin osallistuvan uuden F-35 koneille tarkoitetun tukikohta-alueen peruskiven muuraukseen.

Oletin, että ovat laskeneet elinikäkustannuksia. F-16:ia oli alunperin 72 kappaletta vaikka niitä onkin paljon menetetty onnettomuuksissa.
Ovat tietysti voineet verrata myös nykyisiä käyttökustannuksia. Siinä tosin on vähemmän järkeä koska F-16:t ovat käyttöikänsä loppupäässä.
 
Juu, kuten kirjoitin niin veikkaisin että hankinnan myöhästysvaihtoehdossa Ruotsista olisi hankittu Drakeneita Migien korvaamiseksi ja Draken-kaluston käyttöiän jatkamiseksi. 1990-luvun alussa Ruotsissa oli juuri poistettu käytöstä J-35F, sama tyyppi mitä Suomessa oli jo käytössä ja kaipa J-35J olisi voinut myös tulla käyttöön. Tuolla hankinnallahan olisi voitu pyörittää Draken-kalustoa vaikka vuosituhannen vaihteen ylikin tarvittaessa. Toki myös Itä-Saksan MiG-21 kalustoa olisi voitu hankkia KarLsto:n Drakenoimisen sijaan.

Miksi sitten Ilmavoimat olisivat tässä, täysin hypoteettisessa tilanteessa, tyytyneet Drakenien käyttöiän jatkamiseen? Kyseessä olisi ollut niin selvästi väliaikaisratkaisu että paine seuraavan hallituksen konehankinnalle olisi ollut ilmeinen. 1990-luvun loppupuolella Gripen-ylijäämä oli jo ilmeinen, oli jo selvää että koneita oli tilattu liikaa ja Suomi olisi ollut täydellinen asiakas. F-16 päivitettynä 1990-luvun lopulla Amraameilla ei olisi ollut suinkaan kehno valinta.

Kyllä puolustuspoliittisesti olisi ollut hyvin vaikea perustella jo selkeästi vanhanaikaisella kalustolla jatkaminen vielä ~10 vuotta (vaikka se teknisesti olisi ollut hyvinkin mahdollista eikä tosiaan edes kovin kallista koska korvauskoneita oli saatavilla romurautahintaan). Suomihan oli jo 'hypännyt yli' yhden hävittäjäsukupolven rahaa säästääkseen, korvaamisen siirtyminen 2000-luvulle ei ollut houkutteleva ajatus kun kv. tilanne ei ysärinäkään ollut niitä vakaampia. Toki sitten meille olisi ollut kyllä ylijäämä-Gripeneitä tarjolla ja nyt olisimme paremmassa tilanteessa kun korvaavan koneen hankintaa ei tarvitsisi vielä aloittaa. Mutta se on tietenkin vain jälkiviisautta "palovakuutus oli turha koska tulipaloa ei syttynyt".

F-4:n, F.1:n tai MiG-23:n ostamiseen en uskoisi kun selvästi pian poistuvalle koneelle olisi pitänyt rakentaa huoltojärjestelmä jne.

MiG-faniuteni pyrkii pintaan... :) nämä olisivat tulleet kysymykseen lähinnä niin että Ilmavoimat olisi vaatinut edes jonkinasteista suorituskykyparannusta. Kaikissa näissä olisi kuitenkin ollut BVR-ohjus ja (huono) look-down tutka. MiG-23ML ja -MLD-versioita olisi saanut lähes ilmaiseksi Saksasta (DDR:ltä jäi 28 ML:ää) ja IVYstä. F-4:ää olisi saanut jenkkien ylijäämävarastoista, koneet olisivat olleet vanhoja mutta F-4 on pitkäikäinen kone. Käyttökustannukset olisivat näissä isoissa ja mutkikkaissa koneissa kyllä sitten olleet huomattavat ja viimeistään 2005 olisi seuraajakoneesta pitänyt kuitenkin allekirjoittaa hankintasopimus. Mutta olisihan ne suomiväreissä olleet pirun komeita~!!
-Miksi muuten harppi-Saksan varastosta ei ostettu Mi-8:ja, vai oliko niin että saksalaiset aikoivat pitää kopterit itsellään.

JaktViggen olisi ollut varmaan paras vaihtoehto, niitä oli Ruotsilla huomattava ylijäämä. Noin 40 konetta olisi varmasti irronnut helpostikin ja lisää sitä mukaa kun Ruotsi olisi poistanut koneita. Tutka ja avioniikat olisivat olleet liki samaa tasoa kuin Hornetissa ja AMRAAM-ohjuskin olisi saatu myöhemmin. Haittana tässäkin sitten kalliit käyttökustannukset ja luultavasti kappalehintakin olisi ollut melko korkea muihin käytettyihin vaihtoehtoihin verrattuna.

Skannailin muuten vanhasta (1991) Siivet-lehdestä pari artikkelia joissa käsiteltiin tulevaa hävittäjähankintaa. Huvikseni skannasin myös lehdessä olleita mainoksia. Hornetin mainosta ei ollut tuossa numerossa, ja Mikojan ei mainostanut ollenkaan, se kai olisi ollut liian kapitalistista hapatusta.
 

Liitteet

  • siivet_591.pdf
    5.2 MB · Luettu: 30
No joo. Vastuukysymykset voi kyllä olla aika mielenkiintoiset, jos meillä on lainassa 100 miljoonan dollarin hävittäjä, ja sille tapahtuu jotakin. No, elämä on, ja 100 miljoonaa on pieni raha valtion budjetissa.

Testilentojen lähtökohtana taitaa olla, että koneita ei ajeta tarkoituksellisesti tonttiin. Testaukset tehdään uskoakseni siten, että lentokorkeudelle on määritelty manöövereissä jonkinlainen turvaminimi erehdysten ja vahinkojen varalta. Mahdolliselle tekniselle vialle ei voi tietenkään mitään. En tiedä, elänkö harhassa, mutta ymmärtääkseni Ilmavoimien lentäjät ovat varsin pätevää ja ammattitaitoista porukkaa myös kansanvälisillä mittareilla mitattuna.

Jos kone ei ole teknisesti valmis testilentoihin, ei sitä kannata edes harkita ostettavaksi. Jokainen tarjoaja myisi ilomielin koneensa myyntiesitteiden perusteella mutta varmasti tietää sen, että testattua tietoa täytyy tarjota ja että ostaja voi haluta itse lentää konetta ennen ostopäätöstä. Norjalaiset eivät suorittaneet testilentoja omissa olosuhteissaan koska kone ei ollut eikä ole vieläkään valmis. He ostivat F-35:n siinä vaiheessa kun kone on vasta kehitys- ja testivaiheessa.

Me olemme ymmärtääkseni ostamassa valmista konetta. Kaikilla tarjokkailla on mahdollisuus ja saman verran aikaa aikaa paiskia hommia pajalla ennen kuin meillä ollaan kyselemässä testilentojen perään. Gripen E/F on ainoa tarjolla oleva kone, joka ei ole vielä lentänyt. Miksi F-35:n puolesta kampanjoivat olisivat huolissaan; konehan lentää jo nyt, vaikkakin rajoitetuin kyvyin?
 
@Sarek1

Viittasin lähinnä siihen mahdollisuuteen, että F-35 koelennetään samaan tapaan kuin esimerkiksi sotasaaliskone aikanaan - siis ilman tyyppikoulutusta tai vastaavaa syvällistä perehdytystä. Ainakin itselleni jäi sellainen käsitys tästä Mustaruudin kirjoituksesta: "Mutta ei se mikään iso juttu ole lentää uudella tyypillä kokeneelle lentäjälle. Parhaat ovat lentäneet luokkaa 100 eri konetta..."

En tarkoita, että koneet ajettaisiin aina tonttiin ilman virallista sertifikaattia lennettäessä. Jokainen kuitenkin ymmärtää, että riskit tuollaisessa tilanteessa ovat kohonneet verrattuna siihen, että lentäjä olisi saanut asianmukaisen koulutuksen ko. konetyyppiin.

Mainittakoon yhtenä esimerkkinä hätätilanteet. Tyyppikoulutuksen saanut lentäjä tuo koneen alas vaikka ilman moottoria, mutta konetyyppiä tuntematon koelentäjä epäonnistuu samassa tehtävässä. Tyyppikoulutuksen saanut lentäjä nimittäin tiesi tasan tarkkaan, että näin pitkältä etäisyydeltä liidettäessä pitää kaikesta ylimääräisestä kuormasta päästä eroon, jotta voidaan selvitä takaisin lentotukikohtaan. Koelentäjän matka päättyi kilometriä ennen verkkoaitaa, koska häneltä puuttui tieto, eikä hän muutenkaan olisi löytänyt viiden valikon takaa nopeassa tilanteessa sitä nappia, jolla polttoainetankki tyhjennetään viimeistä pisaraa myöten.

Lisäksi nousisi kohu, jos koelentäjä romuttaisi lentämänsä koneen. Parhaassakin tapauksessa Paavo Arhinmäki vastakkainasettelisi romutetun koneen korvaamiseksi laaditun lisäbudjetin ja lastensairaalan rahoituksen. Huonoimmassa tapauksessa romutettu kone olisi evaluaation voittaja, ja sitten pitäisi kertoa, että "Kyllähän se tippui taivaalta, mutta kyseessä oli silti vertailun paras kone". Selitäpä tuo eduskunnalle, saati Suomen kansalle.

Tietysti, jos koelentäjä vedetään (typistetyn) tyyppikoulutuksen läpi, niin nämä uhkakuvat minimoidaan. Kustannuksia se kuitenkin lisää, joskin muutama miljoona on PV:n budjetissa pisara valtameressä. Suurempi huoleni on se, että suomalaispilotti koulutetaan Luke AFB:ssä pelkästään koelentoja varten. Mitä Lockheed Martinin kilpailijat ja kotimaan Gripen-fanit sanovat siihen? Puolustusvoimien komentaja yrittää sitten selittää medialle: "Konetyyppiä tässä vain ollaan valitsemassa, ei kyse ole mistään suhmuroinnista." Eikä olekaan, mutta miltä tuo näyttää kadunmiehen silmään?

*Kaikki tässä sanottu koskee myös muita yksipaikkaisia koneita kuin F-35.
 
Oletin, että ovat laskeneet elinikäkustannuksia. F-16:ia oli alunperin 72 kappaletta vaikka niitä onkin paljon menetetty onnettomuuksissa.
Ovat tietysti voineet verrata myös nykyisiä käyttökustannuksia. Siinä tosin on vähemmän järkeä koska F-16:t ovat käyttöikänsä loppupäässä.
Löysin F-16.net sivustolta luettelon Norjan F-16 onnettomuuksista vuodesta 1980 lähtien. Konetyypille on sattunut yhteensä 25 erityyppistä onnettomuutta vuosien varrella. Syitä on useita mutta listatuista:
- linnuniskemä oli syynä 4 tapauksessa joka johti koneen tuhoutumiseen 3 tapauksessa
- salamanisku 2 kertaa joista toinen poltti 2013 koneen niin pahoin että sitä ei korjattu
- iskeytyminen voimalinjaan 3 kertaa
- moottorivika 2 kertaa jotka johtivat koneen tuhoutumiseen
http://www.f-16.net/aircraft-database/F-16/mishaps-and-accidents/airforce/RNOAF/1/

Äkkiseltään noista voi päätellä että matalalento vuoristoisella alueella ei ole kovin turvallista.

Lisäksi 5 tapauksessa vastaava onnettomuus Hornetille tai 2-moottorikoneelle olisi suurella todennäköisyydellä pelastanut koneen ja pilotin/t.
Näistä 3 johtui eriasteisista moottorihäiriöistä kuten linnuniskemistä lennossa joista ainoan moottorin menetys johti koneen tuhoutumiseen.
1 kpl oli koneen ainoan pystyperäsimen tuhoutuminen joka johti koneen hallinnan menetykseen. Hornetissa 2 peräsintä olisi ehkä estänyt tuhon.
1 kpl johtui todennäköisesti lentäjän tajunnan menetyksestä ja maahansyöksystä jonka Hornetin lennonohjausjärjestelmän Recovery-järjestelmä olisi todennäköisesti estänyt.

F-16 hävittäjiä on palvellut Norjassa yhteensä 74 kpl (2 hankittiin myöhemmin täydentämään menetettyjä) ja 56 kpl niistä tehtiin MLU-päivitys.
Lukumääräisesti 1/3 kokonaiskonemäärään suhteutettuna on kohdannut onnettomuus.

Koneita on menetetty ainakin 17 onnettomuuksissa ja hävikki on ollut huomattava eli n. 23%!

http://www.f-16.net/f-16_users_article12.html
 
Kiitos tuosta skannatusta lehdestä @fulcrum !

MiG-faniuteni pyrkii pintaan... :) nämä olisivat tulleet kysymykseen lähinnä niin että Ilmavoimat olisi vaatinut edes jonkinasteista suorituskykyparannusta. Kaikissa näissä olisi kuitenkin ollut BVR-ohjus ja (huono) look-down tutka. MiG-23ML ja -MLD-versioita olisi saanut lähes ilmaiseksi Saksasta (DDR:ltä jäi 28 ML:ää) ja IVYstä. F-4:ää olisi saanut jenkkien ylijäämävarastoista, koneet olisivat olleet vanhoja mutta F-4 on pitkäikäinen kone. Käyttökustannukset olisivat näissä isoissa ja mutkikkaissa koneissa kyllä sitten olleet huomattavat ja viimeistään 2005 olisi seuraajakoneesta pitänyt kuitenkin allekirjoittaa hankintasopimus. Mutta olisihan ne suomiväreissä olleet pirun komeita~!!

Eikös MiG-23 ollut tarjolla myös silloin, kun MiG-21bis valittiin? Vaikea ajatella, että yli vuosikymmen myöhemmin olisi hyväksytty sama perusratkaisu, vaikka sitten aavistuksen uudemmalla avioniikalla ja aseistuksella.

F-4 olisi mielestäni ollut myös outo ja epätodennäköinen valinta, koska perusratkaisu oli vanha, kuten MiG-23:n kohdallakin. Lisäksi koneen raskaus ja kaksipaikkaisuus olisi ollut aika poikkeuksellista Suomessa. Olkoonkin, että konetyypille oli valmis kehityspolku saksalaisten Improved Combat Efficiency -ohjelman puitteissa.

Näin ollen kattavasta luettelostasi todennäköisimmät vaihtoehdot olisivat uskoakseni olleet F-16 A/B, MiG-29 ja ehkä myös Viggen. Ranskalaisilla tuskin olisi ollut minkäänlaista saumaa oikeastaan kaikista mahdollisista syistä johtuen.

F-16 olisi ollut hyvä valinta TURPO-näkökohdista ja käyttökulujen kannalta samoin kuin päivitettävyyden osalta, joskin hankintakustannukset olisivat saattaneet olla suhteellisen korkeat. MiG-29 olisi varmaankin ollut "halvin", jos koneilla olisi kuitattu Neuvostoliitolta Venäjälle periytyneitä velkoja.

Viggen olisi ollut taistelukyvyltään paras, jos koneet olisi otettu käyttöön sellaisenaan, ilman suurempia päivityksiä. Viggenin taakkana olisi kuitenkin ollut päivitettävyys, kun Suomesta olisi tullut nopeasti konetyypin ainoa käyttäjä. Viggenin käyttökulutkin olisivat varmaan olleet korkeammasta päästä, vaikka varaosia olisi suurelta osin voitu kannibalisoida Ruotsin käytöstä poistamista koneista.
 
Eikös MiG-23 ollut tarjolla myös silloin, kun MiG-21bis valittiin? Vaikea ajatella, että yli vuosikymmen myöhemmin olisi hyväksytty sama perusratkaisu, vaikka sitten aavistuksen uudemmalla avioniikalla ja aseistuksella.

Tuossa on arvioitu 90-luvun Mig-modernisointien vaikutusta. Esimerkiksi Mig-21bis -> Mig-21-93 modernisointi olisi tuon mukaan nostanut ilmasta-ilmaan tehon noin 8-kertaiseksi. En perehtynyt, mitä kaikkea luvuissa on mukana, Mig-21-93:ssa oli nyt ainakin Kopyo-tutka, mutta onko aseistuksessa laskettu koko R-73, R-27, R-77 paletti mukaan? Taulukon skaala ei ilmeisesti ainakaan ilmasta-ilmaan lukuja katsottaessa poikkea hirveästi Sveitsin ja Hollannin evaluaatioissa käytetyistä, joissa parhaat pääsivät välille 6-7. Suomen Hornetit lienevät saapuessaan olleet jotain 4+...4½, Mig-23-98-1 olisi ollut 3+.

Taulukossa tummanharmaa: ilmasta-ilmaan, vaaleanharmaa: ilmasta-maahan, keltainen: edellisten keskiarvo

table.gif


http://aviapanorama.su/1998/04/rost-boevoj-effektivnosti-moderniziruemym-migam-obespechen/
 
F-35:sta saa lentää vain koneen ostaneet, esim. Tanska(Level 3 partneri), joka miettii konevalintaa, ei ole päässyt lentämään konetta.

Suomalaiset eivät tule siis lentämään kyseistä konetta ja on myös 99% varmaa, ettei konetta tuoda Suomeen muutenkaan arvioitavaksi.
 
Eikös MiG-23 ollut tarjolla myös silloin, kun MiG-21bis valittiin? Vaikea ajatella, että yli vuosikymmen myöhemmin olisi hyväksytty sama perusratkaisu, vaikka sitten aavistuksen uudemmalla avioniikalla ja aseistuksella.

Suomelle esiteltiin 1975 MiG-23MS, eli se kaikista kuppaisin karvalakkimalli jossa oli sama asejärjestelmä kuin MiG-21bisissä. Siinä ei tosiaan ollut mitään järkeä koska bissi tarjosi jokseenkin samanlaisen suorituskyvyn puolella hintaa. Harmittavasti jo pari vuotta myöhemmin meille oltaisiin luultavasti tarjottu MF-mallia jossa olisi ollut parempi tutka ja R-23 -ohjus. ML olisi tarjonnut sitten vielä paremmat saavutusarvot ja liikehtimiskyvyn, ja kypärätähtäin ja R-73 olisivat myös olleet mahdollisia lisätä arsenaaliin. Tietysti tutka olisi ollut siltikin vanhanaikainen ja asekuorma vaatimaton. Lisäksi ongelmaksi olisi tullut tuonajan neuvostokoneille tyypillinen lyhyt käyttöikä josta oli osa jo lennetty. Hyvänä puolena korvauskoneita olisi ollut puoli-ilmaiseksi Euraasia väärällään. 2000-luvun alussa Sri Lanka osti Ukrainasta peruskorjattuja MiG-27:ja kappalehintaan $1.7 miljoonaa, joten yhden Hornetin hinnalla olisi saanut laivueellisen Floggereita ja rahaa olisi jäänyt ylikin.

Poliittisesti sitoutuminen neuvostokoneeseen olisi tietysti ollut huono valinta, sama ongelma olisi ehkä tullut vastaan myös Kfirissä jota Israelista olisi ollut saatavilla. Se olisi lisäksi ollut melko kallis.

F-4 olisi mielestäni ollut myös outo ja epätodennäköinen valinta, koska perusratkaisu oli vanha, kuten MiG-23:n kohdallakin. Lisäksi koneen raskaus ja kaksipaikkaisuus olisi ollut aika poikkeuksellista Suomessa. Olkoonkin, että konetyypille oli valmis kehityspolku saksalaisten Improved Combat Efficiency -ohjelman puitteissa.

ICE-standardin F-4 olisi ollut kohtuullisen tehokas, mutta sellaisia ei tietysti ollut saatavilla joten olisimme joutuneet tyytymään siihen Sparroweilla ja 60-luvun tutkalla varustettuun vanhaan rieskaan. Päivitys olisi ollut mahdollinen (mm. Israel tarjosi hyvinkin kattavaa pakettia) muttei järkevä koska sitten sillä rahalla olisi saanut parempia koneita. 2-paikkaisuus olisi tietysti ollut dilemma ja nostanut kustannuksia entisestään. Ongelmana olisi ollut myös se ettei Phantomia hirveästi enää hävittäjäkoneena maailmalla käytetty vaan lähinnä SEAD-koneena tai pommittajana, tai tiedustelukoneena eli olisimme olleet vanhan hävittäjämallin viimeisiä käyttäjiä, tosin varaosia ja -koneita kyllä varmasti olisi ollut saatavilla, samaten ohjuksia. Poliittisesti amerikkalaiskone olisi tietysti tuonut samoja mahdollisesti positiivisia vaikutuksia kuin Hornettikin.

Mirage F.1 olisi ollut edellämainittuja halvempi käyttää mutta luultavasti hankintahinta olisi ollut korkeampi koska Ranskalla ei ollut ihan samanlaista painetta romunpoistoon. Kone olisi muuten sopinut meille ihan hyvin mutta tutka oli siinäkin aika vaatimaton, samaten asekuorma. Itseäni on aina harmittanut ettei Suomen ilmavoimilla ollut koskaan yhtään Miragea. Ne on vaan niin koleita.

Näitä vaihtoehtoja pallottelen siinä hengessä että ilmavoimille olisi ilmoitettu että rahaa ei oikeasti ole YHTÄÄN, keksikää jotain. Niin konkurssissa Suomi ei sentään ollut (vaikka läheltä liippasi).

F-16 olisi ollut hyvä valinta TURPO-näkökohdista ja käyttökulujen kannalta samoin kuin päivitettävyyden osalta, joskin hankintakustannukset olisivat saattaneet olla suhteellisen korkeat. MiG-29 olisi varmaankin ollut "halvin", jos koneilla olisi kuitattu Neuvostoliitolta Venäjälle periytyneitä velkoja.

F-16 olisi ollut ehdottomasti realistisin vaihtoehto jos eduskunta olisi hylännyt alkuperäisen tilausvaltuutuksen. 60 käytettyä konetta oltaisiin saatu hankittua ilman sen isompia taisteluita ja koneissa olisi tietysti ollut hyvä päivityspotentiaali joten niitä ei olisi tarvinnut olla heti vaihtamassa toisin kuin yllämainittuja spugevaihtoehtoja. Huonona puolena BVR-aseistus olisi ollut rajattu kahteen Sparrowiin eli ei juuri sen kummempi kuin vanhemmissakaan koneissa ja kaikissa ei ehkä olisi ollut sitäkään. MLUssa oltaisiin saatu kyllä AMRAAMit, varmaan siihen olisi rahaa riittänyt.

MiG-29:t olisivat olleet uusia, toimittamatta jääneitä. Koneiden hinta olisi ollut samaa luokkaa kuin käytetyillä F-16:lla, valitettavasti käyttöikä ei olisi ollut sen kummempi (Malesia on tällä hetkellä tuskailemassa mitä tehdä ysärin puolivälissä ostetuille MiG-29:lle, samaan aikaan hankitut Hornetit porskuttavat vielä hyvin). Ohjus olisi ollut R-27, ja R-77 integraatio olisi maksanut...hyvänä puolena kypärätähtäin olisi tullut vakiona. Varaosat ja aseistus olisi ollut turvallisuuspoliittinen ongelma, tosin ei ehkä niin paljon kuin yleensä esitetään - onhan MiG-29 tälläkin hetkellä käytössä Nato-maissa, varaosia valmistetaan mm. Intiassa ja ohjuksia olisi saanut esimerkiksi Ukrainasta. F-16 olisi kuitenkin ollut selkeästi järkevämpi valinta samaan hintaan pl. mahdollinen velkojenkuittausskenaario.

Viggen olisi ollut taistelukyvyltään paras, jos koneet olisi otettu käyttöön sellaisenaan, ilman suurempia päivityksiä. Viggenin taakkana olisi kuitenkin ollut päivitettävyys, kun Suomesta olisi tullut nopeasti konetyypin ainoa käyttäjä. Viggenin käyttökulutkin olisivat varmaan olleet korkeammasta päästä, vaikka varaosia olisi suurelta osin voitu kannibalisoida Ruotsin käytöstä poistamista koneista.

Viggeneille tehtiin isoja remontteja suht myöhäänkin, vanhat rynnäkköviggenit päivitettiin AJS-standardiin 90-luvun alussa ja JaktViggenit saivat AMRAAMit 90-luvun lopulla, loppuvuosina käytössä oli AIM-120B. AJS:iä oltaisiin varmasti saatu edullisesti, koneita pistettiin romuksi miltei suoraan perushuollosta tulon jälkeen mutta tutka oli heikko eikä siinä ollut Sidewinderiä kummempaa ilmatst-ohjusta joten se ei varmaan olisi kelvannut. Vuoden 2005 jälkeen päivitettävyys olisi kyllä tullut ongelmaksi vaikka varaosia varmasti kyllä olisi ollut, JaktViggeneitä valmistettiin 110 kappaletta. Näissä vaihtoehdoissa tiimat koneista olisivat loppumassa jokseenkin näillä näppäimillä eli korvaavat koneet olisivat jo tehtaalla tulossa (jos olisivat).

Epärealistisimpia vaihtoehtoja jos haluaa etsiä niin sitten vaikka Jeltsinin tarjoamat MiG-31:t tai Iso-Britannialta ylijääneet Tornado F.3:t...
 
Viggeneille tehtiin isoja remontteja suht myöhäänkin, vanhat rynnäkköviggenit päivitettiin AJS-standardiin 90-luvun alussa ja JaktViggenit saivat AMRAAMit 90-luvun lopulla, loppuvuosina käytössä oli AIM-120B. AJS:iä oltaisiin varmasti saatu edullisesti, koneita pistettiin romuksi miltei suoraan perushuollosta tulon jälkeen mutta tutka oli heikko eikä siinä ollut Sidewinderiä kummempaa ilmatst-ohjusta joten se ei varmaan olisi kelvannut. Vuoden 2005 jälkeen päivitettävyys olisi kyllä tullut ongelmaksi vaikka varaosia varmasti kyllä olisi ollut, JaktViggeneitä valmistettiin 110 kappaletta.

Itse siis kirjoitin sillä olettamuksella, että olisimme halunneet nimenomaan JA-version Viggenistä. Seuraavaksi tulee Wikipedia-tasoa, mutta:

JA 37D -standardiin päivitettiin vain 35 konetta. Näistä edelleen 20 konetta päivitettiin JA 37DI -standardiin. Meille olisi siis kaiken järjen mukaan ollut tarjolla vain perusmallinen JA 37 (/ JA 37C), joka sekin olisi aikalaisekseen ollut hyvin pätevä kone. Nuo päivitetyt koneet kun olivat käytössä pitkälle vuosituhannen yli, ja 20 tai 35 konetta olisi muutenkin ollut liian vähän (vertaa Suomen vahvuus n. 60 konetta) Jos mukaan olisi haluttu se rauta ja softa, joka noissa D- ja DI-päivityksissä saavutettiin, niin siitä olisi jouduttu maksamaan erikseen päivitysten muodossa.

Ruotsinkielisen Wikipedian mukaan AMRAAM saatiin asevalikoimaan vasta JA 37D -standardissa, ja siinä yhteydessä vaihdettiin keskustietokone sekä uusittiin ohjaamoon LCD-näytöt CRT-näyttöjen tilalle. JA 37DI -standardissa tuli sitten solmut ja jalat nopeuden ja korkeuden yksiköiksi.

Näissä vaihtoehdoissa tiimat koneista olisivat loppumassa jokseenkin näillä näppäimillä eli korvaavat koneet olisivat jo tehtaalla tulossa (jos olisivat).

Viittaatko nyt ainoastaan Viggeneihin? Myöhemmällä lisähankinnalla F-16 (esim. Hollanti on myynyt käytettyjä MLU-päivitettyjä koneita Chileen naurettavan halvalla) voisi varmaankin lentää pitkälle 2020-luvulle. Lentäähän alun perin 1980-luvun koneet vielä tänäkin päivänä monessa maassa, jotka eivät ole vielä edes tehneet päätöstä korvaajasta (Belgia, Tanska).
 
Back
Top