Ilmavoimien tulevaisuus

Montako kertaa F22 on ampunut kovalla amraamilla F-15:sta? Aivan... Sotapelejä voidaan pelata mutta faktaa siitä miten amraam toimii vaikkapa SU-27/35:sta vastaan tai mitään muutakaan konetta jossa on ylipäätään omasuoja järjestelmiä ei saada muuten kuin tosi toimissa.
Amerikkalaiset ovat muokanneet F-4 phantomeista QF-4 maalidroneja, joita vastaan ohjuksia säännöllisesti testataan niin että droneissa on mm noita @BarrelNut :in mainitsemia ecm-podeja kiinni.
Under United States law (Title 10, Section 2366 of the U.S. Code) a missile system must undergo lethality testing before it can enter full-scale production. This means it must be fired at a combat-configured target, which for air-to-air or surface-to-air missiles is a full-size, fully capable aircraft. The cost and hazards of using a manned aircraft from the active-duty inventory for this purpose are obvious. Instead, the target is an unmanned FSAT drone. As one 82 ATRS pilot summarizes it, "the F-4 is dying, to give birth to new weapons systems."
http://www.fencecheck.com/content/index.php?title=The_Final_Mission:_The_USAF%92s_QF-4_Target_Drones
Tässä vielä pätkä testeistä aim9x:llä, samanlaisia on tehty myös Suomen käyttämällä C7 amraamilla.
Tässä vielä lyhyt pätkä janesin artikkelista koskien C7:a
The new variant's anti-jamming performance was demonstrated last year when it shot down two targets protected by jamming. The first shot, conducted over the Eglin Test Range at Eglin Air Force Base, Florida, on 19 August 2003, resulted in a 'kill' against a full-sized target defended by what Raytheon described as "realistic electronic attack techniques", while the second was against a subscale target at White Sands Missile Range, New Mexico, on 6 September in the presence of "complex electronic attack techniques". Both resulted in direct hits.
 
Viimeksi muokattu:
Kun mainitsin AA-12 Adderin, tarkoitin sitä, että USA:lla on huomattava tekninen etumatka aktiivihakupäällä varustettujen ohjusten kanssa. Kehitystyö menee jatkuvasti eteenpäin. Totta kai jokainen ohjus on jollain tavalla häirittävissä ja kilpajuoksu vastatoimien ja "vasta-vastatoimien" välillä on jatkuvaa.

Venäjän esim. SU-27/35-koneissa kantamat häirintäpodit ovat 80-luvun tekniikkaa suurimmaksi osaksi. Totta kai ne aiheuttavat vaikeuksia AIM-120B-tason ohjukselle, joka on samalta aikajanalta. Sama toimii täysin toisinpäinkin, eli voidaan keskustella miten Hornetin ASPJ vaikuttaa Venäjän ohjuksiin. ASPJ on kuitenkin huomattavasti uudempaa tekniikkaa.
 
Kun mainitsin AA-12 Adderin, tarkoitin sitä, että USA:lla on huomattava tekninen etumatka aktiivihakupäällä varustettujen ohjusten kanssa. Kehitystyö menee jatkuvasti eteenpäin. Totta kai jokainen ohjus on jollain tavalla häirittävissä ja kilpajuoksu vastatoimien ja "vasta-vastatoimien" välillä on jatkuvaa.

Venäjän esim. SU-27/35-koneissa kantamat häirintäpodit ovat 80-luvun tekniikkaa suurimmaksi osaksi. Totta kai ne aiheuttavat vaikeuksia AIM-120B-tason ohjukselle, joka on samalta aikajanalta. Sama toimii täysin toisinpäinkin, eli voidaan keskustella miten Hornetin ASPJ vaikuttaa Venäjän ohjuksiin. ASPJ on kuitenkin huomattavasti uudempaa tekniikkaa.
AMRAAM-ohjuksessahan on muuten HOJ (Home on jam) ominaisuus. Käytännössähän ohjus siis ohjaa itsensä häirintää tekevän koneen luokse. En tosin tiedä miten se toimii uusimpia häirintäpodeja vastaan, mutta veikkaisin, että se on suunniteltu vähän vanhempia podeja vastaan, joista voisi esimerkiksi mainita vaikka L005 Sorbtsiya-podin.
 
AMRAAM-ohjuksessahan on muuten HOJ (Home on jam) ominaisuus. Käytännössähän ohjus siis ohjaa itsensä häirintää tekevän koneen luokse. En tosin tiedä miten se toimii uusimpia häirintäpodeja vastaan, mutta veikkaisin, että se on suunniteltu vähän vanhempia podeja vastaan, joista voisi esimerkiksi mainita vaikka L005 Sorbtsiya-podin.

Aivan.

Toivottavasti ohjusten ja häirinnän tehokkuutta ei jouduta tositilanteessa toteamaan. Mutta tosiasia on, että esim. Lähi-idässä länsimaiset ohjukset ovat olleet "6-0, peli, erä ja ottelu" verrattuna venäläisen teknologiaan.
 
AMRAAM-ohjuksessahan on muuten HOJ (Home on jam) ominaisuus. Käytännössähän ohjus siis ohjaa itsensä häirintää tekevän koneen luokse. En tosin tiedä miten se toimii uusimpia häirintäpodeja vastaan, mutta veikkaisin, että se on suunniteltu vähän vanhempia podeja vastaan, joista voisi esimerkiksi mainita vaikka L005 Sorbtsiya-podin.

Huom. Jamming ja DRFM hämäys ovat täysin erilaisia asioita.
 
Menevät kyllä täysin saman alueen alle, eli ECM (electronic countermeasures).
 
@Mustaruuti maalin suunnan muuttaminen häirinnällä ei taida olla mahdollista (ei edes maagisella DRFM). Etäisyys, nopeuden yms. tietoihin pystytään vaikuttamaan mutta ei suuntaan. Suuntatiedon tarkkuus tulee antennin pää-ja sivuvastaanottokeilojen leveydestä.

HOJ ominaisuus ymmärtääkseni perustuu juurikin suuntatietoon eli häirinnällä on hyvin pieni vaikutus tähän.
 
@Mustaruuti maalin suunnan muuttaminen häirinnällä ei taida olla mahdollista (ei edes maagisella DRFM). Etäisyys, nopeuden yms. tietoihin pystytään vaikuttamaan mutta ei suuntaan. Suuntatiedon tarkkuus tulee antennin pää-ja sivuvastaanottokeilojen leveydestä.

HOJ ominaisuus ymmärtääkseni perustuu juurikin suuntatietoon eli häirinnällä on hyvin pieni vaikutus tähän.

1. Mistä tiedät että sinua häiritään?
2. Pystyy.

https://en.wikipedia.org/wiki/Radar_jamming_and_deception

... or the angle to the plane by using AM techniques to transmit into the sidelobes of the radar.
 
Tulipa muuten mieleen eräs MLU2-päivitykseen liittyvä seikka:
Lisäksi Hornetien ohjaamonäytöt uudistetaan kuvaputkityyppisistä LCD-näytöiksi ja sensoreita sekä omasuojajärjestelmiä päivitetään.
Something to do with DRFM? Lord knows;)
 
Niin mutta kaikissa moderneissa järjestelmissä on juuri pyritty minimoimaan sivukeiloja ja erityisesti häirinnän takia.

Tottakai. Ja erityisesti siis Aesa-tutkissa se toimiikin aika hyvin. Mutta Amraam on msa.

Veikkaisin lisäksi että Aesassa sivukeilojen minimointi on helpompaa isommalla antennilla ja suuremmalla moduulimäärällä. Ohjuksen pää on pieni.
 
Noh meidän seuraavassa hävittäjässä on vimosen päälle lpi-aesa ja kärpäsen tutkipoikkipinta-ala, sitä vastaan ei paljon drfm:ät auta. Joten ollos huoleton! :)

Oliko Gripenissä niin pieni rcs? ;)

Kyse oli Amraamista, ei F-35.
 
Tulipa muuten mieleen eräs MLU2-päivitykseen liittyvä seikka:
Lisäksi Hornetien ohjaamonäytöt uudistetaan kuvaputkityyppisistä LCD-näytöiksi ja sensoreita sekä omasuojajärjestelmiä päivitetään.
Something to do with DRFM? Lord knows;)

Lisättiinkö siellä lähinnä heitteitä? Sellainen muistikuva olisi.
 
Tiesittekö muuten että USAFin F-15 koneet ovat käyttäneet tuota DRFM-häirintää erittäin surkealla menestyksellä F-22 vastaan?

Häirintää simuloidaan jotensakin niin että kun ohjuslaukaisu ilmoitetaan niin etukäteen lasketulla prosentilla tulkitaan osa laukauksista ohimenneiksi. Koska F-22:n nopeuden, häiveen ja LPI-tutkan vuoksi toisen puolen koneen harvoin edes näkevät sitä, ei luonnollisesti ole paljoa merkitystä lopputuloksen kannalta lasketaanko ohjuksien osumaprosentiksi 100 vai 50.
Tämä on tietysti sotapelin ja harjoituksen kannalta mielekästä, mutta välttämättä ei simuloi todellisuutta kovin hyvin.
 
Kun mainitsin AA-12 Adderin, tarkoitin sitä, että USA:lla on huomattava tekninen etumatka aktiivihakupäällä varustettujen ohjusten kanssa. Kehitystyö menee jatkuvasti eteenpäin. Totta kai jokainen ohjus on jollain tavalla häirittävissä ja kilpajuoksu vastatoimien ja "vasta-vastatoimien" välillä on jatkuvaa.

Venäjän esim. SU-27/35-koneissa kantamat häirintäpodit ovat 80-luvun tekniikkaa suurimmaksi osaksi. Totta kai ne aiheuttavat vaikeuksia AIM-120B-tason ohjukselle, joka on samalta aikajanalta. Sama toimii täysin toisinpäinkin, eli voidaan keskustella miten Hornetin ASPJ vaikuttaa Venäjän ohjuksiin. ASPJ on kuitenkin huomattavasti uudempaa tekniikkaa.

Elso-järjestelmät toimivat tehokkaimmillaan niin että niissä on uhkakirjasto, kun tutkan signaali saadaan niin katsotaan kirjastosta mikä tutka se on ja käynnistetään ao. tutkalle suunnatut vastatoimet. Tarkat tiedot häirittävästä tutkasta ovat tietysti suureksi eduksi. Mikäli tietoja ei ole, pahimmillaan uhkaa ei edes noteerata. Jom Kippur-sodassa SA-6 ei näkynyt aluksi lainkaan israelilaisten tutkavaroittimissa. APG-63:ssa oli joitain LPI-ominaisuuksia ja se ei aluksi näkynyt useimmissa tuon ajan tutkavaroittimissa. yms. Luonnollisesti tällaisten tietojen saaminen on elektronisen sodankäynnin Graalin malja. Elektronisen tiedustelun lisäksi tietojen hankkimiseen käytetään perinteistä vakoilua...

On vaikea tietää etukäteen paljonko vastustaja on saanut selville tutkien ominaisuuksista. Ongelma korostuu jos tutka on tuontitavaraa, sillä valmistajamaa on voinut jättää pois ns. sotamoodeja osittain tai kokonaan. Israel esimerkiksi sai loikkareiden, sotasaaliin ja vakoilun avulla perusteellisesti selvitettyä arabien käyttämien neuvostotutkien ominaisuudet ja pystyi häiritsemään niitä erittäin tehokkaasti. Jom Kippur-sodassa israelilaiset häiritsivät Styx-ohjukset täysin tehottomiksi. Kun Länsi-Saksa sai kokeiltavaksi itäsaksalaisen ohjusveneen jossa oli samantyyppinen ohjusjärjestelmä, niin yllättäen häirintäjärjestelmä jäikin kakkoseksi.
 
Elso-järjestelmät toimivat tehokkaimmillaan niin että niissä on uhkakirjasto, kun tutkan signaali saadaan niin katsotaan kirjastosta mikä tutka se on ja käynnistetään ao. tutkalle suunnatut vastatoimet. Tarkat tiedot häirittävästä tutkasta ovat tietysti suureksi eduksi. Mikäli tietoja ei ole, pahimmillaan uhkaa ei edes noteerata. Jom Kippur-sodassa SA-6 ei näkynyt aluksi lainkaan israelilaisten tutkavaroittimissa. APG-63:ssa oli joitain LPI-ominaisuuksia ja se ei aluksi näkynyt useimmissa tuon ajan tutkavaroittimissa. yms. Luonnollisesti tällaisten tietojen saaminen on elektronisen sodankäynnin Graalin malja. Elektronisen tiedustelun lisäksi tietojen hankkimiseen käytetään perinteistä vakoilua...

On vaikea tietää etukäteen paljonko vastustaja on saanut selville tutkien ominaisuuksista. Ongelma korostuu jos tutka on tuontitavaraa, sillä valmistajamaa on voinut jättää pois ns. sotamoodeja osittain tai kokonaan. Israel esimerkiksi sai loikkareiden, sotasaaliin ja vakoilun avulla perusteellisesti selvitettyä arabien käyttämien neuvostotutkien ominaisuudet ja pystyi häiritsemään niitä erittäin tehokkaasti. Jom Kippur-sodassa israelilaiset häiritsivät Styx-ohjukset täysin tehottomiksi. Kun Länsi-Saksa sai kokeiltavaksi itäsaksalaisen ohjusveneen jossa oli samantyyppinen ohjusjärjestelmä, niin yllättäen häirintäjärjestelmä jäikin kakkoseksi.

Aivan.

Ja esimerkiksi israelilaisten iskut Syyriaan viime vuosina on pystytty tekemään sekä teknologisen ylivoiman että ilmapuolustuksen ohjusten heikkojen kohtien takia.

Hyvänä esimerkkinä: https://en.wikipedia.org/wiki/Operation_Orchard

The Israelis destroyed a Syrian radar site in Tall al-Abuad with conventional precision bombs, electronic attack, and jamming.[38]

Israeli intelligence may have used technology similar to the Suter airborne network attack system to neutralize Syrian radars. This would make it possible to feed enemy radar emitters with false targets, and even directly manipulate enemy sensors.[39][40] In May 2008, a report in IEEE Spectrum cited European sources claiming that the Syrian air defense network had been deactivated by a secret built-in kill switch activated by the Israelis.[41][42]
 
Back
Top