Nojatuolistrategi
Ylipäällikkö
En tiedä miten vakavissaan NATO-jäsenyydeltä eri asioita odotetaan. Toisinaan mielestäni sellainenkin henki puheenvuoroista paistaa, että NATOn jäsenenä sitä tai tätä voitaisiin osittain ostaa vähemmän. Tyypillisesti jotakin hyvin kallista. Ehkä joissakin asioissa niin voidaankin joiltakin osin toimia, en kuitenkaan usko Suomen ilmavoimien olevan NATO-Suomessakaan "ylisuuret". Asia on ymmärrettävä ja tosi inhimillistä kun tarkastelee puolustusmateriaalin korkeaa hintaa ja Suomen kansantalouden kehnoa tilannetta. En sano, että tässä kukaan olisi tuolla kannalla, enkä osoittanut tuota kenellekään. Uskon silti sellaisia henkilöitä löytyvän aika paljon. Moni hahmottaa asioita oman napansa kautta ja on luonnollinen lähtökohta kysyä, mitä minä tästä hyödyn? Ihminen on ihminen.
Pyrin tuomaan näkökulman, jossa aihetta tarkastellaan NATO:n ja Euroopan kokonaisturvallisuuden kannalta. Euroopan Kreikan ja Turkin pohjoispuolinen itäinen osa on aika kehnosti varustautunutta. Varsinkin ex-itäblokki Puola poislukien. Läntisillä jäsenillä on isot budjetit vaikka joidenkin osuus BKT:stä olisikin suosituksen alakanttiin, toisaalta näillä mailla on isot bruttokansantuotteet. Onhan se todella aiheellinen kysymys, miksi välimeren maat, Iso-Britannia, Saksa ja isot pelurit USA etunenässä paikkaisivat loputtomiin itäisen Euroopan jäsenten panostuksia. Loogisinta olisi panostaa uhan läheisyydessä enemmän ja vähemmän kauempana sekä absoluuttisesti, että suhteellisesti. Venäjä on tehnyt itselleen kaukoviisaasti hyvää työtä takaamalla itä-Euroopan kurjuuden pitkäksi aikaa kommunismin romahdettua. Venäjän onni on tässäkin silkka venäläisyys ja se ainoa asia minkä he todella osaavata: yhteiskuntien ja ylipäätään asioiden täydellinen pilaaminen. Siinä ei "länsi" pysty tuota pilaamista poistamaan ihan hetkessä. Baltiassa ja muuallakin asia on sikäli ymmärrettävää koska maat ovat köyhiä ja jokainen ymmärtää, että ne eivät sellaisia rahoja mistään saa taiottua.
Suomi sen sijaan ei ole köyhä maa ja meidän rahojen allokoinnissa esim. ilmavoima on ihan silkka valintakysymys ja taloudellinen paine on verrattavissa muihin läntisen Euroopan pienvaltioihin mutta aivan keskeisenä erona on geopolitiikka. "Vapaamatkustaminen" on lähtökohtaisesti huono juttu ylimalkaan ihan kaikessa yhteisvastuussa ja lähinnä pakon sanelemaa monelle jäsenelle Euroopan itäisissä osissa. Kun EU natisee liitoksissaan niin NATO:n osuus kokonaisturvallisuuden tuottajana kasvaa kahta kautta: EU:n heikkenemisen myötä ja sen myötä, että yleistilanne kiristyy mikä muutenkin kuuluu enemmän NATO:n tontille. Kokonaisuuden kannalta olisi hyvin kestämätöntä jos myös NATO heikkenee. Jos Suomi, erittäin pitkän rajansa kanssa, pääsee yhteisöön niin Suomella ei ole varaa löysätä tippaakaan jäsenenä, näin ulkopuolisena me voimme uskoakseni löysätä "enemmän". Syy tähän on se, että silloin me pelaamme "vain" oman turvallisuutemme kustannuksella (tosin nytkin kaikki vaikuttaa kokonaisuuteen) kun hypoteettisena löysälevänä jäsenenä heikentäisimme koko liittokuntaa. Se olisi kokonaisturvallisuuden kannalta hankalampi asia. Suomen NATO-jäsenyys on erittäin moniulotteinen asia ja jos Suomi mukaan pääsee, uskoisin neuvotteluissa vaadittavan aikamoista sitoutumisen astetta pitää oma tontti kunnossa. Yhdysvallat ja varmaan britikin ovat aika kyllästyneitä jatkuvaan Tuomiojamaiseen "rauhan"kitinään, kun siihen ollaan täällä koto-Suomessakin ihan loppu. Suomen ainoa sotilaallinen uhka on Venäjä vaikka horisontissa siintää paljon muitakin uhkia kuin sotilaallisia. Sotilaallinen uhka kasvaa muiden uhkien kanssa samanaikaisesti. Siitä voi tehdä vain sen loogisen johtopäätöksen, että turvallisuussektorin panostusten on kasvettava suhteellisesti Suomen budjeteissa. Panoksen on elettävä uhan ja ajan mukana. Moni vasuri ja kepu uskoo edelleen, että suunta on aina vaan alas. Silmät on hyvä pitää auki.
Tuo on totta. HX-hanke on niin monisyinen projekti, ettei oikeaa tai optimaalista hävittäjien lukumäärää ole. Kaikki riippuu kaikesta. Asiasta voi siksi kuitenkin keskustella monesta näkökulmasta. Nostetaan kolme kulmaa keskusteluun.
- Milloin Venäjä iskee, jos iskee? Putin ei varmaankaan odota Suomen Nato-jäsenyyteen asti tai uusien hävittäjien tuloon saakka. Jos Venäjä hyökkää 2020-luvun alkupuoliskolla (2020-25), mihin silloin miljardit kannattaisi panostaa? (Voi tietenkin olla, ettei hyökkää tai hyökkää Valko-Venäjälle. Tai ehkä ei saa Ukrainan kriisiä jäädytetyksi tai asevoimien uudistamista valmiiksi, tms.)
- Jos Suomi ennättää Naton jäseneksi 2020-luvun alkupuoliskolla – eikä Trump tee diiliä tai pysäytä Naton laajenemista Venäjän rajoille – tai EU:n yhteinen puolustus saa uutta puhtia ja vauhdittuu 2020-luvulla, miten silloin miljardit kannattaisi allokoida?
- Jos tekniikka kehittyy ja 2030-luvulla saavutetaan läpimurto ilmataistelulennokkien kehityksestä ja ylivoimaiset UCAVit alkat yleistyä maailmanmahtien ilmavoimissa, miten nyt kannattaisi sen varalta miljardit jakaa?