Nargö kirjoitti:
↑"Sodassa tilanne ei ole ollenkaan välttämättä varsinkaan jatkuvasti se, että vihollisen ilmavoimat hönkivät päälle "isolla vaihteella" ja Suomen ilmavoimat eivät ehdi tehdä muuta kuin torjua tätä hyökkäystä. Siinä aukeaa mahdollisuus myös mm.
ilmasta maahan -toiminnalle."
Itse kyllä pitäisin mahdollisena että Nargö tarkoitti
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Air_interdiction enemmän kuin
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Close_air_support
Edellistä kun voi maavoimat hoitaa itsekin tykistöllä ja raskailla raketinheittimillä, jälkimmäistä taas ei voi kun ei yllä tai joukot eivät edes ole paikalla siellä missä maali olisi tarpeeksi lähellä, eivätkä edes pääsisi paikalle jos tietäkään ei ole.
Ja jälleen kerran muistuttaisin olevan syytä huomioida myös konfliktin alku ennenkuin liikekannallepano on ehditty täysimääräisesti suorittaa, siinä todellakin tarvitaan ilmavoimien ilmasta-maahan kykyä tuon air interdiction suorittamiseen.
Noh, en tiedä, mitä tarkoitettiin, ja
@Ylli taas on jumittunut 70-luvulle. Mutta mielestäni tässä keskustelussa keskitytään nyt liikaa monitoimisuuteen ja sillä onanoimiseen. Ilmavoimilla on monia tehtäviä, ja koneiden pitää kyetä muuhunkin kuin hävittäjätorjuntaan. Se on täysin totta ja allekirjoitan väitteen.
Joka tapauksessa evaluaatioissa painotettaneen jatkossakin etusijassa ilmataisteluominaisuuksia. Ilmasta-maahan onnistuu kaikilla kone-ehdokkaille tavalla tai toisella, etenkin risteilyohjusten laukominen, joka on IMHO tärkein vaikuttamisen muoto heti ilmasta-ilmaan toiminnan jälkeen.
Perinteiselle ilmasta-maahan toiminnalle, siis maajoukkojen tukemiselle tuhoamalla vihollisen maajoukkoja, ei mielestäni ole syytä antaa suurta painoarvoa. Sille ei ilma-alivoimaisen Suomen olosuhteissa ole luultavasti paljoakaan käyttöä, olettaen vihollisen käyttävän omia ilmavoimiaan. Tärkein käyttökohde näille ominaisuuksille löytyy kv-tehtävistä, joihin osallistuminen on toki tärkeää laajemmassa TURPO-viitekehyksessä. Ainoan poikkeuksen muodostaa Ukrainan konfliktin kaltaiset hybridisodat, joissa vastapuoli ei käytä ilma-asettaan, mutta tällöinkin omien ilmavoimien kuluttaminen vastustajan ilmatorjuntatulessa ei välttämättä ole järkeenkäypää, jos vihollinen eskaloikin konfliktin myöhemmässä vaiheessa myös ilmavoimiensa käyttöön.
Sanoisin että mitoitus on ollut silti suhteellisen hyvä tähän asti, 80-100 konetta olisi ehkä nyt todellinen tarve mutta asiaan vaikuttaa toki ilmatorjunnan muu kokonaisuus.
Vaikea kuvitella mitään skenaarioita jossa edes 2/3 Venäjän kalustosta voitaisiin vapaasti keskittää Suomea vastaan, toki itse haluisin 3,5% BKT osuuden meille ja moni huoli poistuisi.
Ennusteesi voi pitääkin paikkansa tällä hetkellä. 100 konetta olisi jo varsin hyvä voima Venäjää vastaan tällä hetkellä. Tulevaisuudessa tämä vaatimus kuitenkin kasvanee. Venäjä korvaa vanhaa kalustoaan monitoimikykyisillä konetyypeillä, 20 vuoden päästä ei ole enää Su-24:n kaltaisia harjoitusmaaleja, jotka Hornet pudottaa leikiten ja Hawk-harjoitushävittäjäkin helposti. Olettaen, että meillä on osaamistasolla ylivoima ja tekniikan puolella vähintään pariteetti, niin 120 konetta voisi olla meille jonkinlainen minimi pidemmällä aikavälillä.
Tulevaisuudessa ~500 toimintakykyistä monitoimihävittäjää lienee siinä rajoilla, mitä Venäjä pystyy pistämään ulos kentälle. Jos tuosta puolet, 250 konetta, on vastassa, niin 120 hävittäjää paremmin käytettynä ja ilmatorjunnan kanssa yhteistoiminnassa mahdollistanee ihan tuloksekkaan torjuntataistelun ilmatilasta. (Puhumattakaan sitten siitä, jos saadaan vahvistukseksi ruotsalaisia tai jopa amerikkalaisia hävittäjälaivueita...)
-- Jos Suomi ostaa F-35:sia niin Suomella on merkittävä etu kun käytössä on uusinta tekniikkaa sisältävä häivekone. Ajan kuluessa ja päivityksien myötä kone vielä paranee paljon nykyisestä.
Tosin voi olettaa, että niin paranee myös Venäjän suorituskyky, ehkä jopa enemmän uusien konetyyppien myötä. Tilannetta voi verrata vaikka Horneteihin: Suomella oli selvä tekninen ylivoima aina Hornetien hankinnasta ehkä noin vuoteen 2010 asti, jolloin Venäjä rupesi painamaan tehtaan liukuhihnalta Su-30, Su-34, Su-35 -kalustoa. Toki suomalaisia Horneteja on päivitetty, mutta IMHO päivitykset ovat vaatimattomampia verrattuna siihen edistysaskeleesen, mitä esimerkiksi Su-35 on neuvostoaikaiseen Su-27 verrattuna.
. Pohdin kommentissani vain käytettyjen lelujen teknisten ominaisuuksien eroja muiden ketjun viestien viitoittamana siitä, kuinka ajantasaisia saudien koneet ovat Adirien saadessa hampaansa viilatuiksi (jolloin ne ovat varmasti sitä viimeisintä hottia).
