Ilmavoimien tulevaisuus

Raytheonin ja Leonardon yhteisprojekti kaatui hintaan.

Northropin lausunnoista voi lukea että hinnalla kilpaillaan kovasti. Aikaisemmin USAF ilmoitti että hinta tulee olemaan tärkeimpiä valintakriteereitä, ja halpa hinta+minimivaatimusten täyttäminen -yhdistelmällä pääsee pitemmälle kuin kalliimmalla koneella joka ylittää vaatimukset reippaasti.
Arvelenpa että joku valmistajista on lähtenyt liikkeelle "pakkovoitto" -asenteella ja puskee hinnan niin alas kuin suinkin. Lentokonefanina sitä tietysti toivoisi kunnon kisaa missä olisi monta ehdokasta, ja harmi jos Northropin klassisen linjakas ehdokas jää hyllylle pölyttymään.

Artikkelista. Ei kyse ollut pelkästään hinnasta. Vaan myös suorituskyvystä. Jos hinta on kallis, eikä suorituskyky riitä, niin johtopäätökset ovat aika selvät.

“The October row was over control, and that never really went away, but the debate over price also became more important, particularly as the [competitiveness] of Boeing’s offer in the T-X program became more evident,” said a second Italian source. Boeing has teamed with Saab to offer a clean sheet design.

“And it’s no secret the M-346, with a fly away cost of about $25 million, is an expensive plane — about the same price as the T-50,” he said. “For the M-346, which lags on some specifications including Gs, price was doubly important and they needed to hit the $15-18 million zone.”
 
Saab luonnehtii itseään konservatiiviseksi yhtiöksi, eli eivät olisi lähteneet kimppaan iso B:n kanssa, ellei olisi ollut lähes idiootti-varmuutta T-X voitosta, siis johtuen projektin taloudellisista riskeistä. Se että Raytheon ja Northrop alkavat nostella käsiä pystyyn, voi liittyä Boeing&Saab koneen koelentojen edistymiseen tammikuussa, yhdistettynä hintalaskelmiin, mitä kukin tulee lyömään pöytään.
 
Liitän tähän Northropin sijoittajapuhelusta vähän syvällisemmän kysymyksen ja vastauksen. Aihetta oli käsitelty jo aikaisemmin tiedotteessa ja puhelussa, ja niitä oli referoitu jo aikaisemmin. Mutta mielestäni tämä pätkä antaa vielä vähän lisäväriä.

---

Your next question comes from the line of Robert Spingarn with Credit Suisse.

Robert Spingarn

Hey guys. I wanted to talk about this concept of – I see this dichotomy forming over contract type at DoD between low cost and best value. And I just noted, Wes, in your comments earlier on the T-X RFP and on the withdrawal of one of the teams yesterday, if that isn't starting to turn into a bit of a low cost shootout and if that might be – sounds like that just might be less appealing especially as you go here and you are working through some other contracts, that will eventually allow your Aerospace margins to rise as we get into production.

Is that something that you see? And if that's the case, how do we think about J stars in that – from that framework? Is that a best value or a low cost type of opportunity?

Wesley Bush, Northrop Chairman, Chief Executive Officer and President

Yes, Rob, it's a really good question and I think an important one in the environment that we are in and so let me give a framework that I see right now. And I think our customers actually being thoughtful in how they are approaching this.

There are some things that our customers’ going to want to buy where there isn't that much differentiation in the type of outcome of the product. And in those cases, it appears they are making what seems like a reasonably good decision to really focus on the cost and to drive for the lowest cost answer they can get.

And in some instances that might be interesting to us, if we think we've got a particular architectural approach or engineering approach that positions an end-product in a very low cost part of the coordinate system, then we might look at that and see what the returns look like. If it's a situation where it's just low cost because that's what the customer really cares about and we don't see a whole lot of differentiation across the spectrum, those are probably less interesting opportunities for us.

So if you look at the – I won't go contract-by-contract in terms of the opportunities that are out there, because we are in a competitive state right now and would not want to say too much about each and every one of them. But there are others where our customer is transmitting the message in their RFP and in other ways that while cost is always critically important, they see a little bit of a trade space between cost and performance and value. And those tend to be a little bit more interesting.

So, we look at each and every one of these and do a very detailed diagnostic and we look at it in the – through the lens, through what I would call a non-advocate lens within our company to ensure that we are not kidding ourselves about what the real investment and cost would look like and then we call it.

And sometimes it takes a little longer to call it based on the information that we need to get to a high quality decision. But we are looking at the way the customer is communicating around its view of the business deal and what's important to them to make sure that our offerings really line up the right way in a very competitive environment.
 
Jep jep. Northrop sitten tosiaan vahvisti sen hyvin nopeasti.

Tässä pari kirjoitusta siitä, ja sen merkityksestä T-X -kilvalle. Kirjoitukset päätyvät ehkä hiukan eri arvioihin ennakkosuosikista.

http://breakingdefense.com/2017/02/...-as-northrop-joins-raytheon-drops-out-of-t-x/

Byron Callan, a defense stock analyst, said in a note that the drop-outs leave Boeing as the front-runner. Boeing and SAAB have done an impressive job of designing, building and flying a new aircraft, with the first flight taking plane on Dec. 21. Byron notes that the Boeing plane includes twin stabilizers, as do the war planes the pilots will be training to fly.

http://www.thedrive.com/the-war-zon...nts-in-usafs-jet-trainer-competition-dwindles

... one that could be adapted into a low-cost light fighter—may become the winning ticket. One design in particular already has that in its pedigree: the Lockheed/KAI T-50, which is active in a light fighter FA-50 variant today within multiple air arms around the globe.
 
Jep jep. Northrop sitten tosiaan vahvisti sen hyvin nopeasti.

Tässä pari kirjoitusta siitä, ja sen merkityksestä T-X -kilvalle. Kirjoitukset päätyvät ehkä hiukan eri arvioihin ennakkosuosikista.

http://breakingdefense.com/2017/02/...-as-northrop-joins-raytheon-drops-out-of-t-x/

Byron Callan, a defense stock analyst, said in a note that the drop-outs leave Boeing as the front-runner. Boeing and SAAB have done an impressive job of designing, building and flying a new aircraft, with the first flight taking plane on Dec. 21. Byron notes that the Boeing plane includes twin stabilizers, as do the war planes the pilots will be training to fly.

http://www.thedrive.com/the-war-zon...nts-in-usafs-jet-trainer-competition-dwindles

... one that could be adapted into a low-cost light fighter—may become the winning ticket. One design in particular already has that in its pedigree: the Lockheed/KAI T-50, which is active in a light fighter FA-50 variant today within multiple air arms around the globe.

Kääntyisin ehkä enemmän ensin mainitun blogistin kannalle. Kaiken hävittäjäilmailuun liittyvän antaminen LM:lle voisi olla liikaa, ja T-50 on sitä paitsi suunnilleen samanhintainen kuin M-346, joka kilpailusta jo vetäytyi, ellei kalliimpikin. Boeing on nyt kärjessä, luullakseni.
 
...ja T-50 on sitä paitsi suunnilleen samanhintainen kuin M-346, joka kilpailusta jo vetäytyi, ellei kalliimpikin. Boeing on nyt kärjessä, luullakseni.
Kisassa on ymmärtääkseni jonkinlainen kerroin systeemi käytössä. Jos kone ylittää suorityskykyvaatimukset, se saa "bonuspisteitä" ja voi maksaa hieman enemmän. Jos taas ei, täytyy sen kisassa pärjätäkseen olla merkittävästi halvempi.
M-346 vetäytyi kait pois koska kone ei täytä (puhumattakaan ylittämisestä) noita vaatimuksia toisin kuin T-50, mutta maksaa saman verran. Laskivat yksi plus yksi on yhtä kuin vituiksi meni.
 
Viimeksi muokattu:
Hävittäjillä ei maata puolusteta
Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana on käyty 50 sotaa. Vain yhdessä tapauksessa alivoimaisen osapuolen torjuntahävittäjä on tuhonnut vastustajan ilma-aluksen.

Sen sijaan ilmatorjuntaohjuksilla on pudotettu tuhansia vastapuolen lentokoneita ja helikoptereita. Monitoimihävittäjän kerrotaan maksavan noin 200 miljoonaa euroa ja elinkaarikustannusten nousevan noin 450 miljoonaan. Yhden hävittäjän hinnalla Suomi saisi pitkän kantaman ilmatorjuntaohjuspatterin, jonka elinkaarikustannukset rajoittuisivat varastointimenoihin. Olkapääohjuksia ostettaisiin yhden hävittäjän hinnalla parisen tuhatta.

Tuomo Hirvonen

Everstiluutnantti evp

No nyt oli niin kieli poskessa kirjoitettu juttu että oksat pois. Ei taida olla ainakaan ilmavoimien evp.

http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/3179916/Havittajilla+ei+maata+puolusteta
 
Kisassa on ymmärtääkseni jonkinlainen kerroin systeemi käytössä. Jos kone ylittää suorityskykyvaatimukset, se saa "bonuspisteitä" ja voi maksaa hieman enemmän. Jos taas ei, täytyy sen kisassa pärjätäkseen olla merkittävästi halvempi.
M-346 vetäytyi kait pois koska kone ei täytä (puhumattakaan ylittämisestä) noita vaatimuksia toisin kuin T-50, mutta maksaa saman verran. Laskivat yksi plus yksi on yhtä kuin vituiksi meni.

Juu tällaiset pisteytykset taitavat olla vakiokäytäntö. Ilmeisesti tuossa uusimmassa joulukuussa tulleessa RFP:ssä oli kuitenkin korostettu hinnan osuutta sen verran että vain halvimpien tarjouksien tekijöillä olisi mahdollisuuksia. Boeingilla on varmaan lähdetty "pakkovoitto"-asenteella liikkeelle ja hinta poljetaan niin alas kuin mahdollista.
Saa nyt nähdä mitä Northrop-Grumman tekee tuolla "Model 400":lla. Kai sitä johonkin ruvetaan kauppaamaan, vaikka trainerien markkinat ovatkin jo aika kyllästettyjä.
 
Perussuomalaisten kansanedustaja Tom Packalén epäilee, että aika on ajanut hävittäjäaseesta ohi, koska Venäjä voisi ohjuksilla tuhota suomalaiset lentokentät ja varalaskupaikat jo sodan ensi tuntina, jolloin hävittäjät olisivat käyttökelvottomia:

http://tompackalen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230973-onko-aika-ajanut-havittajahankkeen-ohi

Nyt olisi tarvetta Packalenin kanssa tälle:

jiFfM.jpg
 
Kaikki kunnia Packalénille mutta kaveri on varmaan hyvä poliisi mutta ei tiedä yhtään mitään sotimisesta... Hävittäjillä on paikkansa samoin kuin ilmatorjunnallakin. Molempia tarvitaan. Sinänsä tomppa on oikeassa, että venäjällä on mahdollisuus lamauttaa kentät sekä lentotoiminta jos homma kustaan poliittisesti ja ei huomioida ympäristön muutoksia. Ei ilmatorjunta ole yksin mikään autuaaksitekevä asia ja sellainen, että vaihtamalla hävittäjät it pattereihin taivaalta tippuu kaikki alas.
 
Kaikki kunnia Packalénille mutta kaveri on varmaan hyvä poliisi mutta ei tiedä yhtään mitään sotimisesta... Hävittäjillä on paikkansa samoin kuin ilmatorjunnallakin. Molempia tarvitaan. Sinänsä tomppa on oikeassa, että venäjällä on mahdollisuus lamauttaa kentät sekä lentotoiminta jos homma kustaan poliittisesti ja ei huomioida ympäristön muutoksia. Ei ilmatorjunta ole yksin mikään autuaaksitekevä asia ja sellainen, että vaihtamalla hävittäjät it pattereihin taivaalta tippuu kaikki alas.

Reservin ylivääpeli tietää yhtä jos toista.

"Vapaa-aikani kuluu liikunnallisissa ja maanpuolustuksellisissa harrastuksissa. Olen aktiivinen reserviläistoiminnassa ja toiminut mm. Suomen sotilas 7-ottelujoukkueen valmentajana.

Rajuimmat fyysiset urakkani olen kokenut maailman kovimmassa seikkailu-urheilukilpailussa Eco Challengessa, jossa taivalletaan 7-10 vuorokauden aikana yhteensä 500 kilometriä pelkällä lihasvoimalla. Siinä skabassa eivät vanhat meriitit auta. Ei melonnan SM-kulta, ei nyrkkeilyn poikien SM-hopea, eikä edes jäsenyys Mustanaamiokerhossa."
 
Reservin ylivääpeli tietää yhtä jos toista.

"Vapaa-aikani kuluu liikunnallisissa ja maanpuolustuksellisissa harrastuksissa. Olen aktiivinen reserviläistoiminnassa ja toiminut mm. Suomen sotilas 7-ottelujoukkueen valmentajana.

Rajuimmat fyysiset urakkani olen kokenut maailman kovimmassa seikkailu-urheilukilpailussa Eco Challengessa, jossa taivalletaan 7-10 vuorokauden aikana yhteensä 500 kilometriä pelkällä lihasvoimalla. Siinä skabassa eivät vanhat meriitit auta. Ei melonnan SM-kulta, ei nyrkkeilyn poikien SM-hopea, eikä edes jäsenyys Mustanaamiokerhossa."

"reservin ylivääpeli" ei ilmeisestikkään omista perhettä. Eikä ole jäsen Mustanaamiokerhossa...itse olen. :)
 
"reservin ylivääpeli" ei ilmeisestikkään omista perhettä. Eikä ole jäsen Mustanaamiokerhossa...itse olen. :)

Kiitos viestistäsi mutta pointtini oli että Ravenin kommentti saattoi olla liian kärjistävä. Toisaalta se oli totta. Laskeutumiseen sopivia maanteitä on 5000+ kilometriä.
Nousuun riittää vähempi matka. Packalen tietää sotimisesta, mutta tässä asiassa oli täysin väärässä. Ehkä häntä ottaa kupoliin tarkkuuskivääri-lausunnon huono vastakaiku.
Siinä hän oli mielestäni oikeassa, mutta se on ainoa aselaji, missä Suomi ei ole tehnyt mitään 6 vuoteen. Todisteena tämä kuva.
 
Halvoista integraatioista on foorumilla aiemminkin keskusteltu. Aina sitä pidetään pikkujuttuna, vaikka läheskään aina se ei sitä ole. :rolleyes:

Alla sakujen kokemuksia ihmeohjus-Meteorista:

The cost of procuring Meteor is hard to come by. Limited figures came to light in Germany in 2013. The Luftwaffe will acquire 150 missiles at a cost of around $323 million, plus a further $175 million for integration. That compares favorably with a price tag of $423 million for 180 AIM-120Ds, which the Pentagon paid in 2012.

https://warisboring.com/the-best-ai...he-world-is-in-sweden-339b2cb6afa8#.l6o2ezjgl
 
Back
Top