Ilmavoimien tulevaisuus

Tämä elinkaarikustannusten taivastelu alkaa olla aika väsynyttä. Annetaan ymmärtää että hankintakustannuksesta puhuva suorastaan valehtelee koska kaluston käyttökin maksaa vuosikymmenten mittaan. Taustalla on tietysti taiten rakennettu mutta faktapohjaltaan täysin tuulenhuuhtoma saaga Eduskunnan harhauttamisesta Hornet-hankinnan yhteydessä. Ja nyt kaikki silloin koettu on muka toistumassa. Toivotaan voimia kenraaleille kun koittavat myydä hanketta kansanedustajille jotka uskovat päättömiä huhuja mieluummin kuin oikeasti tutustuvat asioihin.
 
Tuosta kommentista nyt tuli mieleen, että onko valiokunnassa sitten ollut vakavasti esillä YLI 60 koneen hankinta? Kun pitää nimenomaan painottaa että tuota rajaa ei suostuisi ylittämään.

Grippenien tapauksessa voisi olla mahdollinenkin. Vähintäänkin vertailun vuoksi sen on oltava mukana, kun pitää miettiä miten 10mrd:n edestä F-35:ia vastaa 10mrd:n edestä Grippeneitä.
 
Tämä elinkaarikustannusten taivastelu alkaa olla aika väsynyttä. Annetaan ymmärtää että hankintakustannuksesta puhuva suorastaan valehtelee koska kaluston käyttökin maksaa vuosikymmenten mittaan.

Taloyhtiön kokouksessa on sitten hyvä protestoida hankittavan lumikolan "todellista hintaa" kun laskee mukaan siihen talkkarin palkat & eläkkeet...
 
Yritykset tekevät investointipäätöksiä käyttäen monia erilaisia metriikoita arvioidakseen niiden kannattavuutta.

Sotilasinvestoinnille ei vastaavaa luonnollisesti pysty tekemään. Lähimmäksi pääsee arvioimalla suorituskyvyn suhdetta elinkaarikustannuksiin.

Olisi hoopoa jättää elinkaari-analyysi tekemättä. Muuten saattaa käydä esim. näin:

https://warisboring.com/austria-has...-performance-fighters-e24649385bf3#.a4j5s0kmu

In other words, Austria has way more high-end air-combat capability than it can afford to actually make useful. Taken together, Vienna’s air-power investment produces embarrassingly modest results.

---

Mutta ei elinkaarikustannuksia tietenkään kannata taivastella tyhjiössä.

Tulevien hävittäjien aikana Suomen BKT on yhteensä jotain noin 9 000 miljardia. Suhteessa siihen 30 miljardia on aika halpa vakuutus kansakunnalle.
 
Yritykset tekevät investointipäätöksiä käyttäen monia erilaisia metriikoita arvioidakseen niiden kannattavuutta.

Sotilasinvestoinnille ei vastaavaa luonnollisesti pysty tekemään. Lähimmäksi pääsee arvioimalla suorituskyvyn suhdetta elinkaarikustannuksiin.

Olisi hoopoa jättää elinkaari-analyysi tekemättä. Muuten saattaa käydä esim. näin:

https://warisboring.com/austria-has...-performance-fighters-e24649385bf3#.a4j5s0kmu

In other words, Austria has way more high-end air-combat capability than it can afford to actually make useful. Taken together, Vienna’s air-power investment produces embarrassingly modest results.

---

Mutta ei elinkaarikustannuksia tietenkään kannata taivastella tyhjiössä.

Tulevien hävittäjien aikana Suomen BKT on yhteensä jotain noin 9 000 miljardia. Suhteessa siihen 30 miljardia on aika halpa vakuutus kansakunnalle.

Totta kai elinkaarikustannuksia pitää arvioida ja yrittää etukäteen varmistaa että uutta kalua on varaa myös käyttää. Tämä on käsittääkseni hyvinkin olennainen osa valintaprosessia.
 
Yritykset tekevät investointipäätöksiä käyttäen monia erilaisia metriikoita arvioidakseen niiden kannattavuutta.

Sotilasinvestoinnille ei vastaavaa luonnollisesti pysty tekemään. Lähimmäksi pääsee arvioimalla suorituskyvyn suhdetta elinkaarikustannuksiin.

Olisi hoopoa jättää elinkaari-analyysi tekemättä. Muuten saattaa käydä esim. näin:

https://warisboring.com/austria-has...-performance-fighters-e24649385bf3#.a4j5s0kmu

In other words, Austria has way more high-end air-combat capability than it can afford to actually make useful. Taken together, Vienna’s air-power investment produces embarrassingly modest results.

Ehkä aika huono esimerkki. Artikkelin sananvalinnat ovat tietoisen raflaavat: "pieni" maa "vain" 4 miljardin dollarin puolustusbudjetilla ei pysty huoltamaan 15 hi-tech hävittäjää...
Itävallan tapauksessahan ei mennyt pieleen se ettei tiedetty paljonko koneet maksavat, vaan se etteivät vallassa olleet poliitikot halunneet käyttää niihin yhtään rahaa.
 
Ehkä aika huono esimerkki. Artikkelin sananvalinnat ovat tietoisen raflaavat: "pieni" maa "vain" 4 miljardin dollarin puolustusbudjetilla ei pysty huoltamaan 15 hi-tech hävittäjää...
Itävallan tapauksessahan ei mennyt pieleen se ettei tiedetty paljonko koneet maksavat, vaan se etteivät vallassa olleet poliitikot halunneet käyttää niihin yhtään rahaa.

Se on erittäin hyvä esimerkki siitä, miten voi pahimmillaan käydä, jos resursseja ja resurssitarpeita ei arvioida kunnolla etukäteen. Mutta ei luonnollisesti suoraan sovellettavissa Suomeen. Toivottavasti... :rolleyes:
 
Se on erittäin hyvä esimerkki siitä, miten voi pahimmillaan käydä, jos resursseja ja resurssitarpeita ei arvioida kunnolla etukäteen. Mutta ei luonnollisesti suoraan sovellettavissa Suomeen. Toivottavasti... :rolleyes:

Itävallan puolustusbudjetti on samaa luokkaa kuin Suomen ja Äiti Luonto hoitaa meripuolustuksen ilmaiseksi. Kyllä siellä resursseja olisi, syyt miksi niitä ei liikene Eurofightereille ovat poliittiset.

Noin yleisesti artikkeli on kyllä oikeassa siinä ettei Itävallan Eurofighter-ostossa ollut paljoa järkeä muutenkaan. 15 konetta on liian pieni määrä että niillä olisi operatiivista merkitystä joten on turha ostaa kalleinta mahdollista. Alkuperäinen 24 konetta olisi ollut ehdoton minimi että olisi voinut funtsia jotain "oikeita" ilmavoimia. Drakenin korvaajaa olisi kannattanut katsella Gripen/F-16 suunnilta. Tai ostaa jotain käytettyä.
Ehkä alkuperäinen tarkoitus oli ostaa samaa konetta kuin "isovelikin" ja saada jotain etuja koulutuksen ja ylläpidon suhteen (tai näin sitä ainakin voitiin perustella ihmisille samalla kun sullottiin EADSin ruskeita kirjekuoria povitaskuihin). Tämä meni sitten svituralleen kun ostettiin Tranche 1:stä.

Jokainen täysjärkinen ihminen tietysti ymmärtää että jos jonkin laitteen ostaa, pitää sitä huoltaakin. Joidenkin poliitikkojen kauhistelu asian tiimoilta ei ole kuitenkaan vilpitöntä.
 
Muistelisin että Suomi-Hornettien tutkissa on Sparrow-softat, siitä yksinkertaisesta syystä että niitä ei ollut järkevää ruveta erikseen poistamaan. En tiedä onko ripustimiin vedetty johdotus niille, vai onko se sama kuin AMRAAMeissa.
Sveitsiläisethän ostivat samaan aikaan Hornetteihinsa myös Sparroweita.

Jenkeillä lie varastossa vielä Sparroweita, voi olla että niitä jopa valmistetaankin koska jotkut liittolaismaat käyttävät niitä, ja Sea Sparrowejakin vielä käytetään maailmalla (vanha versio, ei ESSM). Sotavaltio nyt kuitenkin joutuu pitämään huolen siitä että varastossa on tarpeen X verran ohjuksia, eikä AMRAAMia niin nopeasti ole tuotettu että hetkessä ollaan saatu kaikki sa-varaukset täytettyä. Asejärjestelmän elinkaarta joudutaan ajattelemaan tässäkin. Meidän kannaltamme varmaan kuitenkin melko teoreettinen tilanne?

Kröhöm... kenen mukaan sveitsiläiset ostivat Sparrow-ohjuksia? Wikipedia ei listaa Sveitsiä Sparrow-käyttäjäksi. Kävin myös läpi Siprin tiedot asetoimituksista Sveitsiin 1985-2000, sieltä ei löytynyt tietoa Sparrow-kaupoista, Amraameista sen sijaan oli tilaus ja toimitukset 90-luvulla.

Epäilen vahvasti, että Sparrow-ohjuksia enää valmistettaisiin. Tuotantolinjaston joitakin osia varmaan pyöritetään, vähintään sykleissä, jotta saadaan materiaalia ohjusten kunnossapitoa varten.

Raytheon kertoo näin:

The AIM/RIM-7P is the most recent model of the Sparrow family of missile systems, which began initial deployment in 1956 and has become the standard upon which many worldwide systems are based. Current Sparrow production includes only upgrades of older missiles to the 7P configuration. The 7P model features performance improvements providing look-down, shoot-down in heavy clutter environments and much lower altitude engagement. Additionally, it is more time immune to the ever challenging countermeasures threat.

http://www.raytheon.com/capabilities/products/sparrow/


Sivuhuomiona Sparrowiin liittyen, tämä olisi ollut kiinnostava malli. Harmi, ettei Amraamista ole kehitetty vastaavaa.

The final version of the missile was to have been the AIM-7R, which added an infrared homing seeker to an otherwise unchanged AIM-7P Block II. A general wind-down of the budget led to it being cancelled in 1997.

https://en.wikipedia.org/wiki/AIM-7_Sparrow#Vietnam_War_.281965.E2.80.931973.29_records
 
Esitittekö koskaan lapsena toiveita syntymäpäivä- tai joululahjoista? :rolleyes:

Toivoahan saa aina, mutta ovatko poliitikot/vanhemmat riittävän höveliä... aika näyttää.
 
Kröhöm... kenen mukaan sveitsiläiset ostivat Sparrow-ohjuksia? Wikipedia ei listaa Sveitsiä Sparrow-käyttäjäksi.

Näin kerrottiin aikoinaan Siivet-lehdessä kun vertailtiin Sveitsin ja Suomen Hornet-kauppoja: molemmissa maissa herätti hämmennystä se että Suomi näytti saavan melkein tuplamäärän koneita halvemmalla. Selitys löytyi Sveitsin kaupan paljon laajemmasta oheistavaran ja aseistuksen hankinnasta. Siinä mainittiin myös Sveitsin ostavan Sparroweita AMRAAMien lisäksi. Sveitsiläiset nyt tekevät kaikkea kummallista.
Mutta voi olla että tieto oli väärä, tai sveitsiläiset peruivat aikeensa ostaa Sparroweita. Tai sitten niitä ostettiin joku niin pieni koe-erä ettei se uutiskynnystä ylittänyt.
 
Textron heitti virallisesti pyyhkeen kehään T-X:n suhteen. Suorityskykyvaatimukset olivat liian kovat:

http://www.defensenews.com/articles/textron-airland-to-forgo-t-x-bid-for-scorpion-jet
WASHINGTON — Textron Airland has officially decided against offering its Scorpion jet for the Air Force’s T-X trainer competition, ending speculation about whether the aircraft would emerge as a dark horse candidate.

Harris explained Textron wanted to take a second look at the requirements to evaluate whether Scorpion could fit the service’s needs, but the jet had trouble meeting some of the Air Force’s more aggressive performance characteristics, including a high G threshold of 6.5 — the Scorpion can achieve 6 Gs.

“It basically was very close to what you would see in an F-16 Block 50 aircraft,” he said. “We went over it and over it, and it became clear that we weren’t going to meet these aggressive performance standards.”
 
http://aviationweek.com/defense/trump-seeks-sharp-funding-increase-next-gen-fighter

"Still, the supplemental request, unveiled March 16, includes a significant spike in research and development funding for “Next Generation Air Dominance,” (NGAD) which is the Air Force’s name for the new air superiority fighter planned to follow the F-22 Raptor. President Obama’s fiscal 2017 budget request funded NGAD at just $21 million out of the research, development, test and evaluation (RDT&E) account.

Trump’s supplemental request increases that funding eight-fold, to $168 million.

The funding spike in the supplemental indicates the Air Force may be looking to move more quickly than planned into the technology development phase for the next-generation fighter. The service recently kicked off an analysis of alternatives for an overarching next-generation air superiority capability, called Penetrating Counter Air (PCA). PCA will be a family of systems, with many capabilities likely disaggregated onto different platforms, but will likely include some kind of next-generation stealth fighter. This platform will operate alongside and eventually replace Lockheed Martin’s F-22s and F-35s."
 
Ukraine announces plans to develop new fighter

One of the main differences between this new Ukrainian design and the original MiG-29 will be its engines and electronics. Reports from Poroshenko's visit to the Ivchenko facility stated that the two engines would be "a design based on the AI-322F and the avionics would be of both Western and Ukrainian manufacture".

http://www.janes.com/article/68801/ukraine-announces-plans-to-develop-new-fighter
 
Jenkit ottavat Taikamaton ennen aiottua käyttöön. On osoittautunut niin hyväksi.

Landing on a U.S. Aircraft Carrier Is About to Get Easier
The U.S. Navy rolls out ‘Magic Carpet’
by DAVE MAJUMDAR

Naval aviators from Carrier Air Wing Eight are preparing to deploy onboard USS George H.W. Bush with a revolutionary new type of software that makes landing on a carrier much easier.

Dubbed Magic Carpet — for Maritime Augmented Guidance with Integrated Controls for Carrier Approach and Recovery Precision Enabling Technologies — by the Naval Air Systems Command [NAVAIR], the new system, which aviators call Precision Landing Modes [PLM], drastically reduces workloads in the cockpit during carrier approaches.


1*sM5KaHIm9YBzwgMbVv8RNg.png

“PLM is probably the biggest advancement to carrier aviation since the IFLOLS [improved Fresnel lens optical landing system] was installed,” Lt. Jaime ‘Eeyore’ Moreno, a landing signals officer onboard Bush told the Pentagon’s Naval Aviation News service.

Naval aviators flying Boeing F/A-18E/F Super Hornets and EA-18G Growlers during Bush’s pre-deployment work-ups found that the PLM drastically improved landings onboard the giant carrier.

Even night carrier traps — which are traditionally considered the single most demanding tasks faced by carrier aviators — are much easier with the PLM installed.


1*hZcZu51zRUM6kEblOoDHGA.jpeg

An F/A-18E Super Hornet tests ‘Magic Carpet’ on the deck of USS ‘George H.W. Bush.’ U.S. Navy photo
“Flying at night on the first PLM would have been fine, although we started with day flights,” Lt. Zach Pleis, who had used the system onboard USS Nimitz in November told Naval Aviation News. “I think it went better than our [Powered Approach Control Augmentation System] players because PLM pilots are developing habit patterns of flying a centered ball vice bumping it up.”

Indeed, the Magic Carpet system has been so successful, that the Navy is deploying it before it has completed development. According to NAVAIR, Magic Carpet was first tested at Naval Air Station Patuxent River, Maryland, and onboard Bush in April 2015. After the demonstration greatly exceeded expectations, NAVAIR made the decision to accelerate the program so that it would become operational before the original 2019 due date.

“All results showed benefits in touchdown dispersion reduction of more than 50 percent when compared to current landing control techniques,” James Denham, a NAVAIR senior aeromechanics engineer told Naval Aviation News

The current Magic Carpet build does not have all of the redundant features that are envisioned for the final version. However, NAVAIR will use the early feedback from the initial Magic Carpet capability deployments to refine the software for the 2019 version.

“Now we have the opportunity to incorporate desired enhancements for the final software release scheduled in fiscal 2019,” Denham said.

Eventually, Magic Carpet will become a standard part of the F/A-18E/F and EA-18G flight control software. For naval aviators, it will mean a safer and easier aircraft to fly. For naval aviation as an enterprise, Magic Carpet will improve its overall effectiveness with much higher boarding rates, reduced tanker requirements and more tactical training time for aviators.

https://warisboring.com/landing-on-...s-about-to-get-easier-1778ac6e771f#.arcvh9nqm
 
Back
Top