Kaikkien tulisi lukea myös ilmasodan teoriaa:
Maanpuolustuskorkeakoulu
NYKYAIKAINEN SOTATAITO
Sotilaallinen voima muutoksessa
s. 296-302
https://www.doria.fi/xmlui/bitstrea...en_sotataito_verkkoversio_2013.pdf?sequence=2
Mahdollisuuksia ja ambitioita ilmaherruudesta käytävässä taistelussa Ilmaylivoima mahdollistaa hyökkäyksellisten ilmaoperaatioiden suorittamisen mitä tahansa viholliskohdetta vastaan. Samanaikaisesti voidaan estää vihollista toimimasta samalla tavalla omia kohteita vastaan. Jos puolustajalla on ilmaherruus omalla alueellaan, hyökkääjä ei pysty toteuttamaan hyökkäyksiä tehokkaasti strategisia eikä taktisia kohteita vastaan. Hyökkääjä voi myös operoida vapaasti haluamiaan kohteita vastaan, jos puolustajalla ei ole kykyä saavuttaa ilmaherruutta edes kaikkein keskeisimmillä ja tärkeimmillä alueillaan. Jos hyökkääjällä on tämän lisäksi käytössään paljon lentojoukkoja, on yleensä vain ajan kysymys ennen kuin puolustuksellisiin menetelmiin tukeutuva osapuoli kokee tappion.
Niin sanottu vastailmasota (kontraluftkampanj) tulee koostumaan periaatteessa kahdenlaisista operatiivisista suoritteista:
1.
Hyökkäykselliset vastailmaoperaatiot, jotka merkitsevät operatiivisia suoritteita vihollisen ilmavoiman tuhoamiseksi, häiritsemiseksi tai rajoittamiseksi niin lähellä ”lähdettä” kuin mahdollista. Tämä merkitsee hyökkäämistä vihollisen lentotukikohtajärjestelmää ja kentällä olevia koneita, ilmatorjunnalla varustettuja aluksia yms. vastaan.
2.
Puolustukselliset vastailmaoperaatiot, jotka merkitsevät omien voimavarojen suojaamista käyttämällä voimia paikallisesti tai tuhoamalla vihollisen hävittäjät ilmassa.
Uudessa norjalaisessa vuoden 2002 ilmaoperaatioita koskevassa doktriinissa määritellään kolme ilmatilan kontrollin muotoa seuraavalla tavalla (perustuu Naton doktriineihin):
1.
Edullinen ilmatilanne (Favourable Air Situation, fördelaktig situation i luften) vallitsee, kun vastustajan panostus ja ilmataisteluvälineiden käyttäminen eivät olennaisessa määrin vaikuta omien maa-, meri- ja ilmaoperaatioiden lopputulokseen.
2.
Ilmaylivoima (Air Superiority, överlägsenhet i luften ) määritellään ilmatilan dominoinnin asteeksi, joka mahdollistaa omat maa- meri- ja ilmaoperaatiot tiettynä ajankohtana ja tietyllä alueella ilman, että vastustajan ilmavoimat eivät pysty häiritsemään ratkaisevalla tavalla.
3.
Ilmaherruus (Air Supremacy, luftherradöme) vahvistaa ilmaylivoiman antamaa tilannetta. Ilmaherruus määritellään ylivoimaisuuden asteena ilmassa, jossa vastustajan ilmavoimat eivät kykene tehokkaasti häiritsemään omia operaatioita.
-------
Hyökkäyksellisiä vastailmaoperaatioita suoritetaan norjalaisen doktriiniasiakirjan mukaan siksi, että:
- Hyökkääjänä voidaan ottaa ja säilyttää aloite sekä käyttää ilmavoiman mahdollisuuksia keskittää omat voimat vastustajan elintärkeitä kohteita (kohdetta) vastaan.
- Vastailmaoperaatiot voivat vähentää vastustajan hyökkäyksellisiä siirtoja ja pakottaa vastustaja käyttämään voimavarojaan puolustuksellisemmin.
- Taistelut voidaan siirtää käytäväksi vastustajan alueella ja vastustajalta evätään mahdollisuus ”turvapaikkaan”, jossa hän on hyökkäysten ulottumattomissa.
-------
Hyökkäyksellisillä vastailmaoperaatioilla odotetaan tavallisesti olevan seuraavia etuja:
- Hyökkäyksellisten operaatioiden ansiosta säilytetään aloite ja pakotetaan vihollinen reagoimaan.
- Ilmataistelu siirretään omalta alueelta vihollisen alueelle.
- Omia lentojoukkoja pystytään käyttämään hyväksi maksimaalisesti ja siten pitämään toinen osapuoli paineen alla.
- Omat rajalliset voimat voidaan keskittää vihollisen tärkeitä painopisteitä vastaan.
- Jos hyökkäykselliset ilmaoperaatiot onnistuvat, voidaan estää vihollista suorittamasta vastaavia operaatioita, erityisesti jos sen hyökkäyskapasiteetti tuhotaan maassa.
- Tukikohtiin paikalleen jäävät lentokoneet ovat täysin staattisessa tilassa. Hyökkäävä lentokone voi tuhota useita koneita maassa, kun tavallisesti tarvitaan useita koneita tuhoamaan kohde (esimerkiksi lentokone) sen ollessa ilmassa.
Puolustuksellisilla vastailmaoperaatioilla on kuitenkin myös selvät etunsa:
- Puolustuksellisia ilmaoperaatioita harjoitetaan tavallisesti omalla alueella ja sen seurauksena puolustaja kykenee käyttämään omia maasijoitteisia tukijärjestelmiään ja saamaan apua/tukea ilmatorjunnalta.
- Jos puolustajan lentokonemiehistön on pakko hylätä koneensa, he ovat ”ystävällismielisellä” alueella ja heidät voidaan suhteellisen helposti kuljettaa takaisin omaan joukko-osastoonsa.
Puolustuksellinen vastailmaoperaatio (defensiva kontraluftoperationer, Defensive Counter Air Operations, DCA) tarkoittaa uuden doktriiniasiakirjan mukaan, ”havaita, tunnistaa, torjua ja/tai sitoa vihollisen ilmavoimat, jotka yrittävät hyökätä ystävällismielisiä joukkoja vastaan tai tunkeutua puolustajan ilmatilaan.”
Puolustukselliset vastailmaoperaatiot käsittävät kaikki hankkeet ja keinot vastustajan ilmahyökkäyksen neutraloimiseksi tai niiden tehon vähentämiseksi. Tähän voidaan päästä käyttämällä sekä aktiivisia että passiivisia ilmapuolustustoimenpiteitä. Voimavarojen jakamisessa aktiivisten ja passiivisten toimenpiteiden välillä ei ole kyse priorisoinnista periaatteella joko/tai vaan sekä/että. Puolustuksellisten vastailmaoperaatioiden onnistuminen on suuressa määrin riippuvainen siitä, että operaatioille kyetään asettamaan oikeat päämäärät. On olemassa kaksi periaatetta tavoiteltaessa tätä päämäärää:
- Omille joukoille ja voimavaroille aiheutuvien vahinkojen minimoiminen
- Vastustajalle aiheutettavien vahinkojen maksimoiminen
Näiden kahden päämäärän saavuttamisen tavan välillä on selvä yhteys. Mitä useampi vihollisen koneista ammutaan alas, sitä harvempi jää jäljelle aiheuttamaan vahinkoa omille joukoille ja rakenteille. Priorisoinnilla näiden kahden tavoitteenasettelun välillä tulee olemaan suuri operatiivinen merkitys. Se määrittelee myös joukkojen rakennetta ja siten myös resurssien jakoa.
Valtio voi kuitenkin monestakin syystä joutua taistelemaan oman tärkeän alueensa ilmakontrollista vain puolustuksellisia ilmataistelutapoja käyttäen:
- Hallitsevat poliittisen tason rajoitukset, jotka eivät salli hyökkäyksellisten operaatioiden käyttöä.
- Vihollisen tekninen ja/tai lukumääräinen ylivoima puolustuksellisiin ilmataisteluvälineisiin liittyen voi tehdä vihollista vastaan suunnattavista hyökkäyksellisistä operatiivisista suoritteista liian kalliita. HUOM!
- Vihollisen tukikohdat ja tukitoiminnot voivat sijaita toimintasäteen ulkopuolella niin, että puolustukselliset operaatiot ovat ainoa keino taistella ilmaherruudesta. Tilanne oli juuri tällainen esimerkiksi taistelussa Isosta-Britanniasta, jossa englantilaiset eivät pystyneet tavoittamaan saksalaisten asemia vaan joutuivat turvautumaan puhtaasti puolustuksellisiin suorituksiin saavuttaakseen menestystä. He onnistuivat kuitenkin tuottamaan saksalaisille niin suuria tappioita, että pommitushyökkäyksistä tuli liian kalliita ja ne oli näin ollen pakko lopettaa. HUOM!
. Varsinaiseen käyttöön itpsv marksman oli muistaakseni valmis joskus n. 1998-vuoden jälkeen lähes vuosikymmen hankintaa myöhemmin. Toissijaisena tietysti bukit saatiin erittäin halvalla neukkulasta, ja olivat kirjaimellisesti upouusinta tekniikkaa ja suorituskyvyltään edustivat varmaan parin sukupolven loikkaa vanhoihin s-125m1:iin nähden. Venäjähän itse vähän kavahtikin tätä kauppaa ja yritti aluksi perääntyä, tarjoten sen korvikkeena S-200 järjestelmää, mutta pv:n upseerit onnistuivat pitämään kiinni bukin uudesta versiosta.
