Ilmavoimien tulevaisuus

Venäjällä on tosiaan varsin kehittynyt ja monipuolinen ilmatorjunta.

Länsimaissa ilmatorjuntaa löytyy käsittääkseni aika hyvin laivaston puolelta. Erilaisia, hyviä ratkaisuja, monesta eri maasta ja myös yhteenliittymästä.

Laivaston puolesta en tiedä paljoakaan, mutta siellä puolella löytyy hyvää työtä yllättävistäkin paikoista, kuten (muistaakseni) hollantilainen goalkeeper. Italia on toinen jossa on vielä paljon osaamista ja kehittämistä.

Lähinnä pointtina on kuitenkin se että oletuksena pitäisi olla itänaapurin it:n olevan erittäin iskukykyistä, mikä mielestäni puhuu häiveominaisuuksien tarpeellisuuden puolesta(vastustajan it:n vaikutuksen minimointi), sekä (Suomen) ilmavoimien toiminnan painottamisesta torjuntatehtäviin eikä maahyökkäyksiin jossa saavutetut hyödyt ovat pienet otettuihin riskeihin nähden. Jassmin tapaista kalustoa/kykyä tulisi silti olla olemassa jo pelkästään sen takia että niiden olemassaolon takoa vastapuoli joutuu torjuntaan sitomaan resursseja jos haluaa lähteä hyökkäämään
 
Kaikkien tulisi lukea myös ilmasodan teoriaa:

Maanpuolustuskorkeakoulu
NYKYAIKAINEN SOTATAITO
Sotilaallinen voima muutoksessa
s. 296-302

https://www.doria.fi/xmlui/bitstrea...en_sotataito_verkkoversio_2013.pdf?sequence=2

Mahdollisuuksia ja ambitioita ilmaherruudesta käytävässä taistelussa Ilmaylivoima mahdollistaa hyökkäyksellisten ilmaoperaatioiden suorittamisen mitä tahansa viholliskohdetta vastaan. Samanaikaisesti voidaan estää vihollista toimimasta samalla tavalla omia kohteita vastaan. Jos puolustajalla on ilmaherruus omalla alueellaan, hyökkääjä ei pysty toteuttamaan hyökkäyksiä tehokkaasti strategisia eikä taktisia kohteita vastaan. Hyökkääjä voi myös operoida vapaasti haluamiaan kohteita vastaan, jos puolustajalla ei ole kykyä saavuttaa ilmaherruutta edes kaikkein keskeisimmillä ja tärkeimmillä alueillaan. Jos hyökkääjällä on tämän lisäksi käytössään paljon lentojoukkoja, on yleensä vain ajan kysymys ennen kuin puolustuksellisiin menetelmiin tukeutuva osapuoli kokee tappion.
Niin sanottu vastailmasota (kontraluftkampanj) tulee koostumaan periaatteessa kahdenlaisista operatiivisista suoritteista:

1. Hyökkäykselliset vastailmaoperaatiot, jotka merkitsevät operatiivisia suoritteita vihollisen ilmavoiman tuhoamiseksi, häiritsemiseksi tai rajoittamiseksi niin lähellä ”lähdettä” kuin mahdollista. Tämä merkitsee hyökkäämistä vihollisen lentotukikohtajärjestelmää ja kentällä olevia koneita, ilmatorjunnalla varustettuja aluksia yms. vastaan.

2. Puolustukselliset vastailmaoperaatiot, jotka merkitsevät omien voimavarojen suojaamista käyttämällä voimia paikallisesti tai tuhoamalla vihollisen hävittäjät ilmassa.

Uudessa norjalaisessa vuoden 2002 ilmaoperaatioita koskevassa doktriinissa määritellään kolme ilmatilan kontrollin muotoa seuraavalla tavalla (perustuu Naton doktriineihin):
1. Edullinen ilmatilanne (Favourable Air Situation, fördelaktig situation i luften) vallitsee, kun vastustajan panostus ja ilmataisteluvälineiden käyttäminen eivät olennaisessa määrin vaikuta omien maa-, meri- ja ilmaoperaatioiden lopputulokseen.
2. Ilmaylivoima (Air Superiority, överlägsenhet i luften ) määritellään ilmatilan dominoinnin asteeksi, joka mahdollistaa omat maa- meri- ja ilmaoperaatiot tiettynä ajankohtana ja tietyllä alueella ilman, että vastustajan ilmavoimat eivät pysty häiritsemään ratkaisevalla tavalla.
3. Ilmaherruus (Air Supremacy, luftherradöme) vahvistaa ilmaylivoiman antamaa tilannetta. Ilmaherruus määritellään ylivoimaisuuden asteena ilmassa, jossa vastustajan ilmavoimat eivät kykene tehokkaasti häiritsemään omia operaatioita.
-------
Hyökkäyksellisiä vastailmaoperaatioita suoritetaan norjalaisen doktriiniasiakirjan mukaan siksi, että:
  • Hyökkääjänä voidaan ottaa ja säilyttää aloite sekä käyttää ilmavoiman mahdollisuuksia keskittää omat voimat vastustajan elintärkeitä kohteita (kohdetta) vastaan.
  • Vastailmaoperaatiot voivat vähentää vastustajan hyökkäyksellisiä siirtoja ja pakottaa vastustaja käyttämään voimavarojaan puolustuksellisemmin.
  • Taistelut voidaan siirtää käytäväksi vastustajan alueella ja vastustajalta evätään mahdollisuus ”turvapaikkaan”, jossa hän on hyökkäysten ulottumattomissa.

-------
Hyökkäyksellisillä vastailmaoperaatioilla odotetaan tavallisesti olevan seuraavia etuja:
  • Hyökkäyksellisten operaatioiden ansiosta säilytetään aloite ja pakotetaan vihollinen reagoimaan.
  • Ilmataistelu siirretään omalta alueelta vihollisen alueelle.
  • Omia lentojoukkoja pystytään käyttämään hyväksi maksimaalisesti ja siten pitämään toinen osapuoli paineen alla.
  • Omat rajalliset voimat voidaan keskittää vihollisen tärkeitä painopisteitä vastaan.
  • Jos hyökkäykselliset ilmaoperaatiot onnistuvat, voidaan estää vihollista suorittamasta vastaavia operaatioita, erityisesti jos sen hyökkäyskapasiteetti tuhotaan maassa.
  • Tukikohtiin paikalleen jäävät lentokoneet ovat täysin staattisessa tilassa. Hyökkäävä lentokone voi tuhota useita koneita maassa, kun tavallisesti tarvitaan useita koneita tuhoamaan kohde (esimerkiksi lentokone) sen ollessa ilmassa.

Puolustuksellisilla vastailmaoperaatioilla on kuitenkin myös selvät etunsa:
  • Puolustuksellisia ilmaoperaatioita harjoitetaan tavallisesti omalla alueella ja sen seurauksena puolustaja kykenee käyttämään omia maasijoitteisia tukijärjestelmiään ja saamaan apua/tukea ilmatorjunnalta.
  • Jos puolustajan lentokonemiehistön on pakko hylätä koneensa, he ovat ”ystävällismielisellä” alueella ja heidät voidaan suhteellisen helposti kuljettaa takaisin omaan joukko-osastoonsa.
Puolustuksellinen vastailmaoperaatio (defensiva kontraluftoperationer, Defensive Counter Air Operations, DCA) tarkoittaa uuden doktriiniasiakirjan mukaan, ”havaita, tunnistaa, torjua ja/tai sitoa vihollisen ilmavoimat, jotka yrittävät hyökätä ystävällismielisiä joukkoja vastaan tai tunkeutua puolustajan ilmatilaan.”
Puolustukselliset vastailmaoperaatiot käsittävät kaikki hankkeet ja keinot vastustajan ilmahyökkäyksen neutraloimiseksi tai niiden tehon vähentämiseksi. Tähän voidaan päästä käyttämällä sekä aktiivisia että passiivisia ilmapuolustustoimenpiteitä. Voimavarojen jakamisessa aktiivisten ja passiivisten toimenpiteiden välillä ei ole kyse priorisoinnista periaatteella joko/tai vaan sekä/että. Puolustuksellisten vastailmaoperaatioiden onnistuminen on suuressa määrin riippuvainen siitä, että operaatioille kyetään asettamaan oikeat päämäärät. On olemassa kaksi periaatetta tavoiteltaessa tätä päämäärää:
  • Omille joukoille ja voimavaroille aiheutuvien vahinkojen minimoiminen
  • Vastustajalle aiheutettavien vahinkojen maksimoiminen
Näiden kahden päämäärän saavuttamisen tavan välillä on selvä yhteys. Mitä useampi vihollisen koneista ammutaan alas, sitä harvempi jää jäljelle aiheuttamaan vahinkoa omille joukoille ja rakenteille. Priorisoinnilla näiden kahden tavoitteenasettelun välillä tulee olemaan suuri operatiivinen merkitys. Se määrittelee myös joukkojen rakennetta ja siten myös resurssien jakoa. Valtio voi kuitenkin monestakin syystä joutua taistelemaan oman tärkeän alueensa ilmakontrollista vain puolustuksellisia ilmataistelutapoja käyttäen:
  • Hallitsevat poliittisen tason rajoitukset, jotka eivät salli hyökkäyksellisten operaatioiden käyttöä.
  • Vihollisen tekninen ja/tai lukumääräinen ylivoima puolustuksellisiin ilmataisteluvälineisiin liittyen voi tehdä vihollista vastaan suunnattavista hyökkäyksellisistä operatiivisista suoritteista liian kalliita. HUOM!
  • Vihollisen tukikohdat ja tukitoiminnot voivat sijaita toimintasäteen ulkopuolella niin, että puolustukselliset operaatiot ovat ainoa keino taistella ilmaherruudesta. Tilanne oli juuri tällainen esimerkiksi taistelussa Isosta-Britanniasta, jossa englantilaiset eivät pystyneet tavoittamaan saksalaisten asemia vaan joutuivat turvautumaan puhtaasti puolustuksellisiin suorituksiin saavuttaakseen menestystä. He onnistuivat kuitenkin tuottamaan saksalaisille niin suuria tappioita, että pommitushyökkäyksistä tuli liian kalliita ja ne oli näin ollen pakko lopettaa. HUOM!
 
Viimeksi muokattu:
Tästä olisi hauska kuulla lisää?

1288701873871.jpg
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Oletin Yllin tarkoittavan jotain ketjun aiheeseen sopivaa. Jv-miinat ja rypäleaseet(?) tietty tällaisia järjestelmiä ovat.
 
Höpön löpö.

Käyttö lopetettiin, koska vanhentunut ja varastoon hapantunut.

Korvaava järjestelmä hankittiin sitten lännestä.
HUS HUS siitä! Ilmatorjunnan kanssa temunnut entinen erikoisupseeri on nyt ihan väärässä paikassa huutelemassa, anna asiantuntijoiden kertoa miten asiat oikeasti menivät.
 
Höpön löpö.

Käyttö lopetettiin, koska vanhentunut ja varastoon hapantunut.

Korvaava järjestelmä hankittiin sitten lännestä.

Buk-m1 ei suorituskyvyltään ollut niinkään vanhentunut, vaan a-tarvikkeiden viimeinen käyttöpäivä loppui. Toisena ongelmana oli se että bukkien liittäminen muuhun ilmatorjuntaverkostoon olisi tullut raa-asti sanottuna yhtä kalliiksi kuin uuden järjestelmän kehittäminen nollasta syystä että kyseistä palvelua tarjoavia yrityksiä ei ollut/ole olemassa
 
Buk-m1 ei suorituskyvyltään ollut niinkään vanhentunut, vaan a-tarvikkeiden viimeinen käyttöpäivä loppui. Toisena ongelmana oli se että bukkien liittäminen muuhun ilmatorjuntaverkostoon olisi tullut raa-asti sanottuna yhtä kalliiksi kuin uuden järjestelmän kehittäminen nollasta syystä että kyseistä palvelua tarjoavia yrityksiä ei ollut/ole olemassa

Toinen syy oli se, että ennen BUK hankintaa NASAMS järjestelmä oli ollut IT-upseerien tähtäimissä, mutta sen hankkimiseen ei silloin ollut varaa.
 
Toinen syy oli se, että ennen BUK hankintaa NASAMS järjestelmä oli ollut IT-upseerien tähtäimissä, mutta sen hankkimiseen ei silloin ollut varaa.

Uskoisin että suurimpana vaikutteena oli se että Nasams oli protovaiheessa vielä siinä vaiheessa kun bukit saapuivat Suomeen. Protokammoa varmasti nosti 90-luvun alusta ostettu upouusi marksman josta pv löysi muistaakseni n. 1200 eri vikaa joita setvittiin valmistajan kanssa siihen asti kunnes heiltä katkesi pinna ja sanoivat sopparin omalta puoleltaan irti :D. Varsinaiseen käyttöön itpsv marksman oli muistaakseni valmis joskus n. 1998-vuoden jälkeen lähes vuosikymmen hankintaa myöhemmin. Toissijaisena tietysti bukit saatiin erittäin halvalla neukkulasta, ja olivat kirjaimellisesti upouusinta tekniikkaa ja suorituskyvyltään edustivat varmaan parin sukupolven loikkaa vanhoihin s-125m1:iin nähden. Venäjähän itse vähän kavahtikin tätä kauppaa ja yritti aluksi perääntyä, tarjoten sen korvikkeena S-200 järjestelmää, mutta pv:n upseerit onnistuivat pitämään kiinni bukin uudesta versiosta.

Toisaalta lähes kaikki NL:n hajoamista edeltävät hankinnat maavoimissa menivät jäihin tai nurin hornet-hankintojen kalleuden takia. Ulkomuistista mm. ilmatorjuntaan liittyen alkuperäisissä hankintasuunnitelmissa ito90:ä piti hankkia ~50kpl, 57mm itk:n korvaajaksi 90-luvun alkuvaiheeseen mennessä pari tusinaa asradia (valikointi aloitettu v. '87), sadoittain manpadeja 90-luvun alusta (hankittiin jonkin verran pienempi lasti v. '96: venäjältä igla) sekä tietääkseni huomattavasti suurempi määrä itk23:a modernisoitavaksi.
 
Viimeksi muokattu:
Höpön löpö.

Käyttö lopetettiin, koska vanhentunut ja varastoon hapantunut.

Korvaava järjestelmä hankittiin sitten lännestä.

Mitään korvaavaa järjestelmää ei ole vielä tähän päivään mennessä hankittu mistään ilmansuunnasta. NASAMS ei korvaa BUKia, se vastaa johonkin muuhun haasteeseen. NASAMSilla ei voi edes teoriassa torjua ballistisia ohjuksia eikä yli kymmenen kilometrin korkeudessa lentäviä lentokoneita. BUK ei vanhentunut järjestelmänä käyttökelvottomaksi vaikka ohjukset olisivat vanhentuneet. Minun puolestani BUKin korvaava järjestelmä pitää hankkia mahdollisimman pian sieltä mistä vain saadaan riittävän hyvä.

Tämä keskustelun tynkä lähti siis siitä kun väitän, että ilmasta-maahan ohjuksia ei todennäköisesti voi käyttää Suomen puolustukseen lainkaan. Joku totesi, että ei ole todistettu sellaista, johon taas totesin, että meillä on poistettu käytöstä järjestelmä joka on todistetusti tehokas.
 
Mitään korvaavaa järjestelmää ei ole vielä tähän päivään mennessä hankittu mistään ilmansuunnasta. NASAMS ei korvaa BUKia, se vastaa johonkin muuhun haasteeseen. NASAMSilla ei voi edes teoriassa torjua ballistisia ohjuksia eikä yli kymmenen kilometrin korkeudessa lentäviä lentokoneita. BUK ei vanhentunut järjestelmänä käyttökelvottomaksi vaikka ohjukset olisivat vanhentuneet. Minun puolestani BUKin korvaava järjestelmä pitää hankkia mahdollisimman pian sieltä mistä vain saadaan riittävän hyvä.

Tämä keskustelun tynkä lähti siis siitä kun väitän, että ilmasta-maahan ohjuksia ei todennäköisesti voi käyttää Suomen puolustukseen lainkaan. Joku totesi, että ei ole todistettu sellaista, johon taas totesin, että meillä on poistettu käytöstä järjestelmä joka on todistetusti tehokas.

Tai BUK oli tehokas kunnes sille ei enää ollut ampumatarpeita. Lisää puikkoja olisi toki voinut hankkia mutta taas jonkun toisen hankinnan kustannuksella. Mitähän BUKin remontti uusine ohjuksineen olisi maksanut? Koko hanke tietysti sotii sitä monen jakamaa perusasennetta vastaan että idästä ei pidä hankkia kuin ratakiskoa ja alasimia.

Mutta tottahan se on että nuo ovat hiukan eri luokan järjestelmiä. NASAMS paransi huomattavasti tilannetta kohteiden suojauksessa mutta samalla korkealle jäi aukko. Tarvittaisiin taas kerran useampia eri järjestelmiä kuin mihin Suomella riittää pelimerkit.
 
Toisaalta lähes kaikki NL:n hajoamista edeltävät hankinnat maavoimissa menivät jäihin tai nurin hornet-hankintojen kalleuden takia. Ulkomuistista mm. ilmatorjuntaan liittyen alkuperäisissä hankintasuunnitelmissa ito90:ä piti hankkia ~50kpl, 57mm itk:n korvaajaksi 90-luvun alkuvaiheeseen mennessä pari tusinaa asradia (valikointi aloitettu v. '87), sadoittain manpadeja 90-luvun alusta (hankittiin jonkin verran pienempi lasti v. '96: venäjältä igla) sekä tietääkseni huomattavasti suurempi määrä itk23:a modernisoitavaksi.

Crotaleen päätyneen hankinnan tavoitteena on tosiaan mainittu olleen 30 yksikköä mikä tekisi Crotalen tapauksessa 60 lavettia. Eihän tuollaiset Maavoimien hankkeet ole Suomessa ikinä toteutuneet.

Asrad kai tuli mukaan vasta seuraavalla kierroksella kun 90-luvun loppupuolella alettiin etsiä uutta kevyttä kohdetorjuntaohjusjärjestelmää uusille prikaateille ja mm. paikkaamaan tuota Crotale-hankinnan vajausta. Muodollisesti tosiaan korvattiin 57ITK mutta tuo on pelkkää teoriaa. Tarjolla olivat Boliden lisäksi Starstreak ja Mistral 2. Tavoitellusta hankintamäärästä en muista nähneeni mainintaa. Alkuperäinen suunnitelma oli hankkia valmiusprikaateille myös uusi IP-olkapääohjus mutta valinta oli lopulta 05M.

Liitteenä leikkeet aiheesta.
 

Liitteet

Crotaleen päätyneen hankinnan tavoitteena on tosiaan mainittu olleen 30 yksikköä mikä tekisi Crotalen tapauksessa 60 lavettia. Eihän tuollaiset Maavoimien hankkeet ole Suomessa ikinä toteutuneet.

Asrad kai tuli mukaan vasta seuraavalla kierroksella kun 90-luvun loppupuolella alettiin etsiä uutta kevyttä kohdetorjuntaohjusjärjestelmää uusille prikaateille ja mm. paikkaamaan tuota Crotale-hankinnan vajausta. Muodollisesti tosiaan korvattiin 57ITK mutta tuo on pelkkää teoriaa. Tarjolla olivat Boliden lisäksi Starstreak ja Mistral 2. Tavoitellusta hankintamäärästä en muista nähneeni mainintaa. Alkuperäinen suunnitelma oli hankkia valmiusprikaateille myös uusi IP-olkapääohjus mutta valinta oli lopulta 05M.

Liitteenä leikkeet aiheesta.

Hyvä artikkeli! Oma muistikuvani oli panssarikillan esityksestä jossa sanottiin 57 itk:n korvaajaprojektin lähteneen käyntiin jo vuonna '87, hankintaosion sijoittuessa suunnitelman mukaan 90-luvun alkupuoleen. Siinä oli muitakin vaihtoehtoja, ml. ammusilmatorjuntajärjestelmiä joista asrad joko oli vahvimmillaan, tai valittiin voittajaksi (en muista kumpi) kunnes projekti jäädytettiin. Uusia ip-ohjuksiahan myös hankittiin jo '96 joten siltä osin olkapääohjusten tilanne olisi pitänyt olla ok (itohj86+86M*)?

Joka tapauksessa juuri tuohon aikaan (~87'-92') tuli kuitenkin kolme vahvaa iskua PV:n hankintasuunnitelmien leukaan. Ensimmäisenä NL:n hajoaminen, lama sekä massiivisest hornet-hankinnat. Siihen kaatuivat monet muutkin projektit kuten pstohj-hankinnat, 57mm itpsv:n "modernisointi", T-72 vaunujen modernisointi ja nuo edellämainitut it-hankintasuunnitelmat. PV oli myös ehtinyt pistää huomattavan suuren hankinnan menemään Neuvostoliittoon juuri ennen sen hajoamista jossa suomeen olisi pitänyt tulla n. 300 btr80:a, telak 91:ä ja uusi rakh-järjestelmä (muistaakseni uragan) sun muuta, joista vain pari kappaletta telak:ta ehti suomen puolelle ennen hajoamista.

Tämän keskustelu alkaa tosin taipumaan aiheen ohi ja voisi ehkä siirtää ilmavoimista tuonne ilmatorjunnan puolelle
 
Viimeksi muokattu:
Hyvä artikkeli! Oma muistikuvani oli panssarikillan esityksestä jossa sanottiin 57 itk:n korvaajaprojektin lähteneen käyntiin jo vuonna '87, hankintaosion sijoittuessa suunnitelman mukaan 90-luvun alkupuoleen. Siinä oli muitakin vaihtoehtoja, ml. ammusilmatorjuntajärjestelmiä joista asrad joko oli vahvimmillaan, tai valittiin voittajaksi (en muista kumpi) kunnes projekti jäädytettiin. Uusia ip-ohjuksiahan myös hankittiin jo '96 joten siltä osin olkapääohjusten tilanne olisi pitänyt olla ok (itohj86+96)?

Tämän keskustelu alkaa tosin taipumaan aiheen ohi ja voisi ehkä siirtää ilmavoimista tuonne ilmatorjunnan puolelle

Kyllähän tuollainen korvaushanke helposti ottaa kymmenen vuotta. Vaan oliko ASRAD olemassa jo 80-luvulla?

Näkyy tosiaan olevan taas kerran asia väärässä ketjussa. Kuka niitä otsakkeita ehtii lukea...

Niin ja se uusin Igla oli Suomessa 86M.
 
Tai BUK oli tehokas kunnes sille ei enää ollut ampumatarpeita. Lisää puikkoja olisi toki voinut hankkia mutta taas jonkun toisen hankinnan kustannuksella. Mitähän BUKin remontti uusine ohjuksineen olisi maksanut? Koko hanke tietysti sotii sitä monen jakamaa perusasennetta vastaan että idästä ei pidä hankkia kuin ratakiskoa ja alasimia.

Mutta tottahan se on että nuo ovat hiukan eri luokan järjestelmiä. NASAMS paransi huomattavasti tilannetta kohteiden suojauksessa mutta samalla korkealle jäi aukko. Tarvittaisiin taas kerran useampia eri järjestelmiä kuin mihin Suomella riittää pelimerkit.

Skannaa BUK- hankinnasta uudehkon artikkelin Ilmatorjunta -osioon, kun ehdin, että kaikille tulisi asiat selville.
 
Millainen argumentointi sitten on varteenotettavaa? Heitän tämän vain retorisena kysymyksenä.

Auktoriteettiin vetoaminen on yksi tavallinen argumentaation keino, mutta lisääkö se varteenotettavuutta, jos kritisoin F-35:ttä ja vetoan Pierre Spreyhin? Tai jos puolustan vapaata maahanmuuttoa vetoamalla Li Andersonin näkemyksiin?

Joku kirjoitti joskus foorumilla, muistaakseni foorumin kadettiupseerien keskusteluihin liittyen, että hän luottaa enemmän ammattilaisen mielipiteeseen kuin amatöörin lähdeviitoitettuun esseeseen. Mutta kuka todella on ammattilainen ja miten ylipäätään osoittaa se verkossa?

Minulta saa varmasti kommentin aiheeseen kuin aiheeseen, liittyi se sitten sotahistoriaan, turvallisuuspolitiikkaan, sisäiseen turvallisuuteen, globaaliin sotaan terrorismia vastaan, merisodankäyntin, lentokoneisiin, tykistöön, panssarivaunuihin tai jalkaväen aseisiin. Joku tietämätön ehkä pitäisi minua auktoriteettina, kun mukailen foorumin yleisiä linjoja, vaikka todellisuudessa en ole käynyt lähelläkään kadista tai mitään muutakaan ammattitaitoa tarjoavaa tahoa.

"Musta tuntuu" argumentointi ei välttämättä ole arvotonta, mutta jos keskustellaan jostain hyvin teknisestä laitteesta, kuten hävittäjälentokone, ei näillä tuntemuksilla ole mielestäni kovin suurta painoarvoa. Jossain muussa keskustelussa tilanne saattaa olla toinen.

Mitä tulee sinun, tai yhtäläisesti minun kommentteihini tällä foorumilla, rintaääni saattaa välillä olla tahattoman syvä.:D

Toisaalta esimerkiksi meiltä poistettiin käytöstä ilmeisen ideologisin syin järjestelmä, joka on näyttänyt hampaansa tosipaikoissa.
Jos viittaan jalkaväkimiinoihin, se ei ollut hyvä päätös.
Ei siis sorruta samaan.

Siis venäjä joka on maailman suurin ilmatorjuntajärjestelmien kehittäjä ja valmistaja ei omaa kehittynyttä ilmatorjuntaa? Pl. Jenkit on aika vaikea nähdä mitään eu-maata jonka ilmatorjunta olisi lähelläkään venäjän nykykalustoa laadussaan. Useimmilla alkaa koko aselaji olemaan historiaa
Venäläisen ilmatorjunnan taso on varmasti kirjava. Valitettavasti näitä kehuttua järjestelmiä ei ole nähty toiminnassa, jos sellaiseksi ei lasketa matkustajalentokoneen alasampumista.
En siis ole vakuuttunut, että nuo kehutut järjestelmät ovat niin state of art, tai "kuolemansormia", kuin joskus annetaan ymmärtää. On kuitenkin selvää, ettei Venäjän ilmatorjunta ole kehitysmaa tasoa,vaan vakavastiotettava vastustaja. Sitä kuinka paljon Venäjällä on uudenaikaisia IT-järjestelmiä on sitten oma kysymyksensä, mutta ei liene mahdotonta, että niitä on vähän.
On totta, että monissa länsi-maissa ilmatorjunta on säälittävällä tasolla, tai sitä on hyvin vähän. Mitä sitten, ei vaikuta Venäjän tasoon lainkaan.
 
Mutta tottahan se on että nuo ovat hiukan eri luokan järjestelmiä. NASAMS paransi huomattavasti tilannetta kohteiden suojauksessa mutta samalla korkealle jäi aukko. Tarvittaisiin taas kerran useampia eri järjestelmiä kuin mihin Suomella riittää pelimerkit.
Raha riittäisi paremmin välttämättömään jos sitä ei käytettäisi turhakkeisiin kuten risteilyohjukset.
 
Ja edelleen mennään musta tuntuu linjalla :facepalm:

@Ylli sun kirjoituksiin on täysin mahdoton vastata mitään järkevää kun noi sun kirjoitukset on niin järjettömiä ja niistä todella paistaa läpi se ettet oikeasti tiedä tai edes halua tietää aihealueesta mitään.

Juuri tuolla yllä esimerkiksi lainasit tekstiä jossa kerrotaan aivan selkeästi minkä takia niitä risteilyohjuksia pitää olla.
 
Back
Top