Tässä kuvaus huoltoratkaisusta ja käyttökuluista HX-vertailussa. https://ilmavoimat.fi/artikkeli/-/a...-puolustukseen-sopivan-hx-monitoimihavittajan
Huoltovarmuus
Päätöksentekomallin toisella tasolla, huoltovarmuuden päätösalueella, varmistetaan, että puolustusvoimien on mahdollista toteuttaa poikkeusolojen tehtävätarpeiden edellyttämät ilmaoperaatiot myös silloin, kun yhteydenpito pääkäyttäjään tai huoltokuljetukset Suomeen ovat estyneet.
Tavoitteena on neuvotella ylläpito- ja koulutusjärjestelmä, joka mahdollistaa poikkeusolojen toiminnan ja on kuitenkin normaalioloissa mahdollisimman kustannustehokas, ilmavoimien laatujärjestelmän vaatimukset täyttävä kokonaisuus. Suvereniteettinäkökulmasta kriittisten järjestelmien ylläpitokyvyn on oltava Suomessa. Tämä edellyttää hyvää teknologista osaamista, järjestelmien elinjakson hallintaa eli kotimaista suunnitteluorganisaatiota sekä Suomessa saatavilla olevaa integraatio- huolto-, ylläpito- ja vauriokorjauskykyä kaikissa oloissa.
Toisella tasolla tulee ensimmäisen kerran vastaan kustannusten optimointi. Jos HX-kandidaatti kykenee tuottamaan muita halvemmalla puolustusvoimien edellyttämän ylläpito- ja koulutusjärjestelmän, on sen mahdollista kohdentaa resursseja joko sotilaallisen suorituskyvyn kasvattamiseen tai ylläpitokustannusten laskemiseen. Suorituskyvyn kasvattamisen näkökulmasta tämä mahdollistaa esimerkiksi lisäsatsauksen monitoimihävittäjän aseiden, sensorien ja häirintäjärjestelmien laatuun ja määrään.
Ylläpitokustannusten osalta taas tarjoaja voi vaikkapa päättää lisätä varaosien ja vaihtolaitteiden määrää kokonaispaketissaan.
Elinkaarikustannukset
Kolmannen tason päätösalueen muodostavat elinkaarikustannukset. Tällä tasolla arvioidaan HX-kokonaisratkaisun kustannusten muodostumista.
Tehtävänanto on selkeä: hankintaan osoitettavalla rahamäärällä, suunnitteluperusteena olevalla 7–10 miljardia eurolla, on katettava lentokoneet, aseet, sensorit ja muut erityis- ja tukijärjestelmät, koulutuksen ja ylläpidon järjestelmät ohjekirjoineen sekä toiminnan käynnistämisen edellyttämä koulutus. Tämän jälkeen ei voida pyytää lisärahoitusta, vaan HX-kokonaisuuden 2060-luvulle ulottuvan palveluskäytön aikaiset käyttö- ja ylläpitokulut tulee voida kattaa normaalista puolustushallinnon vuotuisesta budjetista.
Hankintakustannusten osalta arvioidaan edellisillä hankintaportaikon tasoilla eli HX-järjestelmän määrittely- ja huoltovarmuuspäätösalueilla saavutetun kokonaisratkaisun hintaa jokaisen HX-tarjoajan kanssa.
Hankintahintaan vaikuttavat merkittävästi ylläpitojärjestelmä ja erityisesti aseiden, sensoreiden ja erityisjärjestelmien määrä ja laatu.
Lopullisessa arvioinnissa HX-kandidaatti ei voi edetä seuraavalle tasolle ennen kuin se täyttää kustannuksille asetetut vaatimukset.
Elinkaarikustannusten arvioinnin vertailuarvona ovat Hornet-järjestelmän vuotuiset ylläpitokustannukset ja elinkaaren aikana kaluston kehittämiseen käytetyt resurssit. Ilmavoimien ja Logistiikkalaitoksen Ilmajärjestelmäosaston henkilöstömäärä, lentotoiminnan ja siihen liittyvien johtamisjärjestelmien sekä muun joukkotuotannon (asevelvollisten koulutus) toimintamenot, kiinteistöjen vuokrat ja muut välilliset kustannukset ovat tiedossa. Vertailuun kuuluvat myös puolustusvoimien strategisilta kumppaneilta ostetut palvelut ja esimerkiksi Suomen lentoasemaverkkoa ylläpitävän Finavian ja lennonvarmistuspalvelut tuottavan ANS Finlandin puolustusvoimien lentotoiminnasta perimät liikennöintimaksut. Arvioinnissa huomioidaan myös puolustusmateriaalin yleistä kustannustasoa nopeammin kohonnut hinta.
Ylläpitoratkaisun tärkein vertailuarvo on laskentamallissamme monitoimihävittäjäkaluston vuotuisen ylläpidon hinta (elinkaarikustannusmallin kohta 5.), joka usein yksinkertaistetusti esitetään euromääräisenä kuluna lentotuntia kohden. Vertailu on mahdollista suhteessa Hornetin vuotuisiin kustannuksiin, jotka on voitu dokumentoida ja todentaa tarkasti muun muassa HX-hankkeen laskennassa käytettävällä ohjelmistolla.
Prosessi on sama.
Lukujen todentamiseen ilmavoimat toki sitten hyödyntää erilaista dataa. Jota esim. Superhornetista löytyy hyvin ja on todennäköisesti tulkittavissa aikaisemman kokemuksen pohjalta. Silti Suomen huoltojärjestelmä on käsittääkseni erilainen kuin US NAVYlla pelkästään erilaisesta operointiympäristöstä johtuen.
Kulut ja suorituskyky käsitellään erikseen. Kulupotti on tiedossa. Sitten katsotaan, miten paljon suorituskykyä eri järjestelmät tuottavat sillä kulupotilla. Se ratkaisee voittajan.
Ei pidä paikkaansa. Käyttökokemuksia on jo C-mallista. E-mallista ei niin paljoa vielä ole, mutta tuo ei pidä paikkaansa.
Toisekseen, kaikkiin koneisiin on pakko huomioida erilaiset epävarmuudet.
Kuten mainittua, Superhornetissa epävarmuuksia on vähiten. Esim. Typhoonissa taas on uusi alempia kustannuksia tuottava huoltomalli tulossa käyttöön, josta sinänsä rupeaa jo 2021 olemaan kokemuksia. Mutta onko se sovellettavissa Suomeen? Se on perustunut hyvin tiiviiseen yhteistyöhön BAE:n kanssa.
Gripen on jo käsitelty.
F-35 on merkittäviä epävarmuuksia. Onko sen hinta 45.000, 35.000 vai 25.000? Sanotaanko, että haarukka on todennäköisesti sekä suhteessa että absoluuttisesti enemmän kuin Gripen E:n kohdalla. Ilmavoimat sitten supistaa analyysissään haarukan huomattavasti suppeammaksi.
Tarkoitin sitä, että hintaeroon osaltaan varmasti vaikuttaa Hornetin ikä ja heikko tilanne. Vaikka osaltaan Super onkin varmaan vähemmän työtä vaativa.
Tosin, foorumilla kun puhutaan, että F-35 heikkoon tilanteeseen on syynä esim. varaosatilanne, niin kannattaa muistaa, että ihan sama tilanne on ollut myös Superhornetilla. Näkyy siis myös Superin käytettävyydessä ja kustannuksissa. Silti Superin luvut ovat paljon parempia.
www.defensenews.com
Ja vielä sellainen kannattaa foorumilaisten muistaa, että vaikka viimeksi Gripen oli todella keskeneräinen ja esim. kehitykseen liittyi paljon kysymysmerkkejä, ilmavoimat silti arvioi sen käytöltään likimain yhtä halvaksi kuin F-16, jonka arvioi silloin halvimmaksi. Ilmavoimilla oli siis kyky tehdä tällainen analyysi. Täysin ilman mitään käyttökokemuksia.
Eli, koetetaan käsitellä ihan faktat faktoina.
Huoltovarmuus
Päätöksentekomallin toisella tasolla, huoltovarmuuden päätösalueella, varmistetaan, että puolustusvoimien on mahdollista toteuttaa poikkeusolojen tehtävätarpeiden edellyttämät ilmaoperaatiot myös silloin, kun yhteydenpito pääkäyttäjään tai huoltokuljetukset Suomeen ovat estyneet.
Tavoitteena on neuvotella ylläpito- ja koulutusjärjestelmä, joka mahdollistaa poikkeusolojen toiminnan ja on kuitenkin normaalioloissa mahdollisimman kustannustehokas, ilmavoimien laatujärjestelmän vaatimukset täyttävä kokonaisuus. Suvereniteettinäkökulmasta kriittisten järjestelmien ylläpitokyvyn on oltava Suomessa. Tämä edellyttää hyvää teknologista osaamista, järjestelmien elinjakson hallintaa eli kotimaista suunnitteluorganisaatiota sekä Suomessa saatavilla olevaa integraatio- huolto-, ylläpito- ja vauriokorjauskykyä kaikissa oloissa.
Toisella tasolla tulee ensimmäisen kerran vastaan kustannusten optimointi. Jos HX-kandidaatti kykenee tuottamaan muita halvemmalla puolustusvoimien edellyttämän ylläpito- ja koulutusjärjestelmän, on sen mahdollista kohdentaa resursseja joko sotilaallisen suorituskyvyn kasvattamiseen tai ylläpitokustannusten laskemiseen. Suorituskyvyn kasvattamisen näkökulmasta tämä mahdollistaa esimerkiksi lisäsatsauksen monitoimihävittäjän aseiden, sensorien ja häirintäjärjestelmien laatuun ja määrään.
Ylläpitokustannusten osalta taas tarjoaja voi vaikkapa päättää lisätä varaosien ja vaihtolaitteiden määrää kokonaispaketissaan.
Elinkaarikustannukset
Kolmannen tason päätösalueen muodostavat elinkaarikustannukset. Tällä tasolla arvioidaan HX-kokonaisratkaisun kustannusten muodostumista.
Tehtävänanto on selkeä: hankintaan osoitettavalla rahamäärällä, suunnitteluperusteena olevalla 7–10 miljardia eurolla, on katettava lentokoneet, aseet, sensorit ja muut erityis- ja tukijärjestelmät, koulutuksen ja ylläpidon järjestelmät ohjekirjoineen sekä toiminnan käynnistämisen edellyttämä koulutus. Tämän jälkeen ei voida pyytää lisärahoitusta, vaan HX-kokonaisuuden 2060-luvulle ulottuvan palveluskäytön aikaiset käyttö- ja ylläpitokulut tulee voida kattaa normaalista puolustushallinnon vuotuisesta budjetista.
Hankintakustannusten osalta arvioidaan edellisillä hankintaportaikon tasoilla eli HX-järjestelmän määrittely- ja huoltovarmuuspäätösalueilla saavutetun kokonaisratkaisun hintaa jokaisen HX-tarjoajan kanssa.
Hankintahintaan vaikuttavat merkittävästi ylläpitojärjestelmä ja erityisesti aseiden, sensoreiden ja erityisjärjestelmien määrä ja laatu.
Lopullisessa arvioinnissa HX-kandidaatti ei voi edetä seuraavalle tasolle ennen kuin se täyttää kustannuksille asetetut vaatimukset.
Elinkaarikustannusten arvioinnin vertailuarvona ovat Hornet-järjestelmän vuotuiset ylläpitokustannukset ja elinkaaren aikana kaluston kehittämiseen käytetyt resurssit. Ilmavoimien ja Logistiikkalaitoksen Ilmajärjestelmäosaston henkilöstömäärä, lentotoiminnan ja siihen liittyvien johtamisjärjestelmien sekä muun joukkotuotannon (asevelvollisten koulutus) toimintamenot, kiinteistöjen vuokrat ja muut välilliset kustannukset ovat tiedossa. Vertailuun kuuluvat myös puolustusvoimien strategisilta kumppaneilta ostetut palvelut ja esimerkiksi Suomen lentoasemaverkkoa ylläpitävän Finavian ja lennonvarmistuspalvelut tuottavan ANS Finlandin puolustusvoimien lentotoiminnasta perimät liikennöintimaksut. Arvioinnissa huomioidaan myös puolustusmateriaalin yleistä kustannustasoa nopeammin kohonnut hinta.
Ylläpitoratkaisun tärkein vertailuarvo on laskentamallissamme monitoimihävittäjäkaluston vuotuisen ylläpidon hinta (elinkaarikustannusmallin kohta 5.), joka usein yksinkertaistetusti esitetään euromääräisenä kuluna lentotuntia kohden. Vertailu on mahdollista suhteessa Hornetin vuotuisiin kustannuksiin, jotka on voitu dokumentoida ja todentaa tarkasti muun muassa HX-hankkeen laskennassa käytettävällä ohjelmistolla.
Prosessi on sama.
Lukujen todentamiseen ilmavoimat toki sitten hyödyntää erilaista dataa. Jota esim. Superhornetista löytyy hyvin ja on todennäköisesti tulkittavissa aikaisemman kokemuksen pohjalta. Silti Suomen huoltojärjestelmä on käsittääkseni erilainen kuin US NAVYlla pelkästään erilaisesta operointiympäristöstä johtuen.
Kulut ja suorituskyky käsitellään erikseen. Kulupotti on tiedossa. Sitten katsotaan, miten paljon suorituskykyä eri järjestelmät tuottavat sillä kulupotilla. Se ratkaisee voittajan.
Ei pidä paikkaansa. Käyttökokemuksia on jo C-mallista. E-mallista ei niin paljoa vielä ole, mutta tuo ei pidä paikkaansa.
Toisekseen, kaikkiin koneisiin on pakko huomioida erilaiset epävarmuudet.
Kuten mainittua, Superhornetissa epävarmuuksia on vähiten. Esim. Typhoonissa taas on uusi alempia kustannuksia tuottava huoltomalli tulossa käyttöön, josta sinänsä rupeaa jo 2021 olemaan kokemuksia. Mutta onko se sovellettavissa Suomeen? Se on perustunut hyvin tiiviiseen yhteistyöhön BAE:n kanssa.
Gripen on jo käsitelty.
F-35 on merkittäviä epävarmuuksia. Onko sen hinta 45.000, 35.000 vai 25.000? Sanotaanko, että haarukka on todennäköisesti sekä suhteessa että absoluuttisesti enemmän kuin Gripen E:n kohdalla. Ilmavoimat sitten supistaa analyysissään haarukan huomattavasti suppeammaksi.
Etkös sä juuri vähän aikaa sitten maininnut jenkkitilastoihin nojaten, että Super Hornet on halvempi lentää kuin Hornet? Tämä käsittääkseni jopa fleettien ikäero huomioiden.
Kukaan ei silti ole tainnut uskaltaa esittää, että Gripen E olisi halvempi kuin Gripen C. Eli kyllä ne kustannukset voivat loppupeleissä olla ihan mitä hyvänsä, mihin suuntaan hyvänsä.
Sinänsä olisi kyllä hyvä, kun Janes julkaisisi uuden vertailun, jossa E olisi C:n alapuolella. Foorumilaisten reaktio olisi hauska nähdä. Varsinkin jos se toteutuisi.
Tarkoitin sitä, että hintaeroon osaltaan varmasti vaikuttaa Hornetin ikä ja heikko tilanne. Vaikka osaltaan Super onkin varmaan vähemmän työtä vaativa.
Tosin, foorumilla kun puhutaan, että F-35 heikkoon tilanteeseen on syynä esim. varaosatilanne, niin kannattaa muistaa, että ihan sama tilanne on ollut myös Superhornetilla. Näkyy siis myös Superin käytettävyydessä ja kustannuksissa. Silti Superin luvut ovat paljon parempia.
The US Navy’s fight to fix its worn-out Super Hornet fleet is making way
Almost half of the Navy's 546 Super Hornets are considered “mission capable,” a sign that the readiness investments made in the Mattis era are starting to bear fruit.
www.defensenews.com
Ja vielä sellainen kannattaa foorumilaisten muistaa, että vaikka viimeksi Gripen oli todella keskeneräinen ja esim. kehitykseen liittyi paljon kysymysmerkkejä, ilmavoimat silti arvioi sen käytöltään likimain yhtä halvaksi kuin F-16, jonka arvioi silloin halvimmaksi. Ilmavoimilla oli siis kyky tehdä tällainen analyysi. Täysin ilman mitään käyttökokemuksia.
Eli, koetetaan käsitellä ihan faktat faktoina.
Viimeksi muokattu:
