Ilmavoimien tulevaisuus

Mustaruuti

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 1.0
Tässä kuvaus huoltoratkaisusta ja käyttökuluista HX-vertailussa. https://ilmavoimat.fi/artikkeli/-/asset_publisher/suorituskykyarviointi-loytaa-suomen-puolustukseen-sopivan-hx-monitoimihavittajan

Huoltovarmuus

Päätöksentekomallin toisella tasolla, huoltovarmuuden päätösalueella, varmistetaan, että puolustusvoimien on mahdollista toteuttaa poikkeusolojen tehtävätarpeiden edellyttämät ilmaoperaatiot myös silloin, kun yhteydenpito pääkäyttäjään tai huoltokuljetukset Suomeen ovat estyneet.

Tavoitteena on neuvotella ylläpito- ja koulutusjärjestelmä, joka mahdollistaa poikkeusolojen toiminnan ja on kuitenkin normaalioloissa mahdollisimman kustannustehokas, ilmavoimien laatujärjestelmän vaatimukset täyttävä kokonaisuus. Suvereniteettinäkökulmasta kriittisten järjestelmien ylläpitokyvyn on oltava Suomessa. Tämä edellyttää hyvää teknologista osaamista, järjestelmien elinjakson hallintaa eli kotimaista suunnitteluorganisaatiota sekä Suomessa saatavilla olevaa integraatio- huolto-, ylläpito- ja vauriokorjauskykyä kaikissa oloissa.

Toisella tasolla tulee ensimmäisen kerran vastaan kustannusten optimointi. Jos HX-kandidaatti kykenee tuottamaan muita halvemmalla puolustusvoimien edellyttämän ylläpito- ja koulutusjärjestelmän, on sen mahdollista kohdentaa resursseja joko sotilaallisen suorituskyvyn kasvattamiseen tai ylläpitokustannusten laskemiseen. Suorituskyvyn kasvattamisen näkökulmasta tämä mahdollistaa esimerkiksi lisäsatsauksen monitoimihävittäjän aseiden, sensorien ja häirintäjärjestelmien laatuun ja määrään.

Ylläpitokustannusten osalta taas tarjoaja voi vaikkapa päättää lisätä varaosien ja vaihtolaitteiden määrää kokonaispaketissaan.


Elinkaarikustannukset

Kolmannen tason päätösalueen muodostavat elinkaarikustannukset. Tällä tasolla arvioidaan HX-kokonaisratkaisun kustannusten muodostumista.

Tehtävänanto on selkeä: hankintaan osoitettavalla rahamäärällä, suunnitteluperusteena olevalla 7–10 miljardia eurolla, on katettava lentokoneet, aseet, sensorit ja muut erityis- ja tukijärjestelmät, koulutuksen ja ylläpidon järjestelmät ohjekirjoineen sekä toiminnan käynnistämisen edellyttämä koulutus. Tämän jälkeen ei voida pyytää lisärahoitusta, vaan HX-kokonaisuuden 2060-luvulle ulottuvan palveluskäytön aikaiset käyttö- ja ylläpitokulut tulee voida kattaa normaalista puolustushallinnon vuotuisesta budjetista.

Hankintakustannusten osalta arvioidaan edellisillä hankintaportaikon tasoilla eli HX-järjestelmän määrittely- ja huoltovarmuuspäätösalueilla saavutetun kokonaisratkaisun hintaa jokaisen HX-tarjoajan kanssa.
Hankintahintaan vaikuttavat merkittävästi ylläpitojärjestelmä ja erityisesti aseiden, sensoreiden ja erityisjärjestelmien määrä ja laatu.

Lopullisessa arvioinnissa HX-kandidaatti ei voi edetä seuraavalle tasolle ennen kuin se täyttää kustannuksille asetetut vaatimukset.

Elinkaarikustannusten arvioinnin vertailuarvona ovat Hornet-järjestelmän vuotuiset ylläpitokustannukset ja elinkaaren aikana kaluston kehittämiseen käytetyt resurssit. Ilmavoimien ja Logistiikkalaitoksen Ilmajärjestelmäosaston henkilöstömäärä, lentotoiminnan ja siihen liittyvien johtamisjärjestelmien sekä muun joukkotuotannon (asevelvollisten koulutus) toimintamenot, kiinteistöjen vuokrat ja muut välilliset kustannukset ovat tiedossa. Vertailuun kuuluvat myös puolustusvoimien strategisilta kumppaneilta ostetut palvelut ja esimerkiksi Suomen lentoasemaverkkoa ylläpitävän Finavian ja lennonvarmistuspalvelut tuottavan ANS Finlandin puolustusvoimien lentotoiminnasta perimät liikennöintimaksut. Arvioinnissa huomioidaan myös puolustusmateriaalin yleistä kustannustasoa nopeammin kohonnut hinta.

Ylläpitoratkaisun tärkein vertailuarvo on laskentamallissamme monitoimihävittäjäkaluston vuotuisen ylläpidon hinta (elinkaarikustannusmallin kohta 5.), joka usein yksinkertaistetusti esitetään euromääräisenä kuluna lentotuntia kohden. Vertailu on mahdollista suhteessa Hornetin vuotuisiin kustannuksiin, jotka on voitu dokumentoida ja todentaa tarkasti muun muassa HX-hankkeen laskennassa käytettävällä ohjelmistolla.

Niitä analyysejä, eli "ennusteita" on varmaankin helpompi tehdä koneista joita on jo käytössä, vai mitä?
Prosessi on sama.

Lukujen todentamiseen ilmavoimat toki sitten hyödyntää erilaista dataa. Jota esim. Superhornetista löytyy hyvin ja on todennäköisesti tulkittavissa aikaisemman kokemuksen pohjalta. Silti Suomen huoltojärjestelmä on käsittääkseni erilainen kuin US NAVYlla pelkästään erilaisesta operointiympäristöstä johtuen.

Kaikkein helpoinhan on tehdä ennusteita esim Gripenistä kun niitä ei täydy vielä osoittaa todeksi. Vaikeampaa esim F35:sta koska jo operatiivinen data todentaa asioita ja joutuu pitäytymään niissä. Lisäksi uuden sukupolven hävittäjänä omaa suorituskykyjä joiden elinkaarikustannuksia ei ole näiden ominaisuuksien puuttuessa kilpailevilla muilla koneilla. Eikä samaa suorituskykyä vaikka elinkaarikustannuksia keskenään verrataankin.
Kulut ja suorituskyky käsitellään erikseen. Kulupotti on tiedossa. Sitten katsotaan, miten paljon suorituskykyä eri järjestelmät tuottavat sillä kulupotilla. Se ratkaisee voittajan.

Käyttökokemusten jokseenkin täydellinen puuttuminen tietänee Gripenille lähinnä huonoa. Ennustajien on pakko lisätä lukuihin varmuuskertoimia.
Ei pidä paikkaansa. Käyttökokemuksia on jo C-mallista. E-mallista ei niin paljoa vielä ole, mutta tuo ei pidä paikkaansa.

Toisekseen, kaikkiin koneisiin on pakko huomioida erilaiset epävarmuudet.

Kuten mainittua, Superhornetissa epävarmuuksia on vähiten. Esim. Typhoonissa taas on uusi alempia kustannuksia tuottava huoltomalli tulossa käyttöön, josta sinänsä rupeaa jo 2021 olemaan kokemuksia. Mutta onko se sovellettavissa Suomeen? Se on perustunut hyvin tiiviiseen yhteistyöhön BAE:n kanssa.

Gripen on jo käsitelty.

F-35 on merkittäviä epävarmuuksia. Onko sen hinta 45.000, 35.000 vai 25.000? Sanotaanko, että haarukka on todennäköisesti sekä suhteessa että absoluuttisesti enemmän kuin Gripen E:n kohdalla. Ilmavoimat sitten supistaa analyysissään haarukan huomattavasti suppeammaksi.

Etkös sä juuri vähän aikaa sitten maininnut jenkkitilastoihin nojaten, että Super Hornet on halvempi lentää kuin Hornet? Tämä käsittääkseni jopa fleettien ikäero huomioiden.

Kukaan ei silti ole tainnut uskaltaa esittää, että Gripen E olisi halvempi kuin Gripen C. Eli kyllä ne kustannukset voivat loppupeleissä olla ihan mitä hyvänsä, mihin suuntaan hyvänsä.

Sinänsä olisi kyllä hyvä, kun Janes julkaisisi uuden vertailun, jossa E olisi C:n alapuolella. Foorumilaisten reaktio olisi hauska nähdä. Varsinkin jos se toteutuisi. :p
Tarkoitin sitä, että hintaeroon osaltaan varmasti vaikuttaa Hornetin ikä ja heikko tilanne. Vaikka osaltaan Super onkin varmaan vähemmän työtä vaativa.

Tosin, foorumilla kun puhutaan, että F-35 heikkoon tilanteeseen on syynä esim. varaosatilanne, niin kannattaa muistaa, että ihan sama tilanne on ollut myös Superhornetilla. Näkyy siis myös Superin käytettävyydessä ja kustannuksissa. Silti Superin luvut ovat paljon parempia.

The U.S. Navy is slowly making progress to restore to fighting condition its hard-worn fleet of F/A-18 Super Hornet fighters, which last year had just one in three of its fighters ready to deploy.
Ja vielä sellainen kannattaa foorumilaisten muistaa, että vaikka viimeksi Gripen oli todella keskeneräinen ja esim. kehitykseen liittyi paljon kysymysmerkkejä, ilmavoimat silti arvioi sen käytöltään likimain yhtä halvaksi kuin F-16, jonka arvioi silloin halvimmaksi. Ilmavoimilla oli siis kyky tehdä tällainen analyysi. Täysin ilman mitään käyttökokemuksia.

Eli, koetetaan käsitellä ihan faktat faktoina. (y)
 
Viimeksi muokattu:

Rannari

Ylipäällikkö
Ei pidä paikkaansa. Käyttökokemuksia on jo C-mallista. E-mallista ei niin paljoa vielä ole, mutta tuo ei pidä paikkaansa.

Toisekseen, kaikkiin koneisiin on pakko huomioida erilaiset epävarmuudet.
Ymmärränkö oikein: väitteeni ei mielestäsi pidä paikkaansa mutta pitää kuitenkin paikkaansa? ;)

Ja otetaan ihan rauhassa. En ole väittänyt etteikö Gripen voisi olla käyttökustannuksiltaan edullinen. Kaiken järjen mukaan se on tuossa suhteessa ainakin kärkipäässä. Sillä vain on omanlaisensa rasitteet. F-35:lla on sitten ihan ikiomat murheensa ja epäilemättä niitä löytyy kaikilta muiltakin vaihtoehdoilta. Ihan niin kuin viimeksikin. Muita kuin MCD:tä moitittiin muistaakseni viimeksi joustamattomuudesta ja kyvyttömyydestä räätälöidä asioita tilaajan haluamaan muotoon. Mielenkiintoista nähdä onko siitä kokemuksesta otettu opiksi?
 

Mustaruuti

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 1.0
Mielenkiintoinen, osin siiven päällä oleva V-perä.
 

Mustaruuti

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 1.0
Siitä jännä, ettei loppupeleissä oikein muistuta mitään aikaisempaa. Keula ilmanottoihin asti on tietysti sukua kaikille muille stealth-koneille.
 

Mustaruuti

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 1.0
Fouga Magister ja YF-23 saivat jatkoa?
 

Mustaruuti

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 1.0
Tässä ilmeisesti ainoa kuva perästä. Pressujen alta.

 

Mustaruuti

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 1.0
Yhdennäköisyys Tempestiin on sinänsä ilmeinen.

Ei olisi kummallista, vaikka nämä vielä yhdistyisivät.
 

Gyllis1

Ylipäällikkö
Ei olisi kummallista, vaikka nämä vielä yhdistyisivät.
Mahtaisivatko päästä sopuun siitä kuka vetää? Kumpikaan tuskin haluaa soitella kakkosviulua.
 

yrjö

Ylipäällikkö
Mites F-35 + GlobalEye?
 

Mazikaze

Korpraali
Miten 6. sukupolven hävittäjä eroaa 5. sukupolven hävittäjästä?
Ei kai 6. sukupolvelle ole vielä mitään "yleisesti hyväksyttyä" määritelmää olemassa. Venäläisen näkemyksen mukaanhan hävittäjä lentää avaruuteen karkuun mitä tahansa ilmatorjuntaohjusta. Meidän tavallisten kuolevaisten pitänee tyytyä lisääntyneeseen koneen autonomiaan (tekoäly), mahdollisuuteen komentaa jonkinlaista drone-laumaa ja laseraseisiin ohjustorjunnassa. Toki kaikki on vielä teoreettista pohdintaa ja 2030-luvun teknologian mahdollisuudet ovat vielä hämärän peitossa.
 

TBman

Ylipäällikkö
Nyt jöpöttää.

Sääli ettei ehtinyt ajoissa meidän skabaan.
Joo, touhutippa herahti sisäreiteen! On kaunis kone runkoprofiilitaan. Mahdollisesti nopea ja polttoainetaloudellinenkin, kun katsoo rungon poikkileikkausta on nähtävissä hienohko kaventuminen heti ilmanottojen takana, joka luo otollisen virtausnopeuden juuri ilmanottojen tiimoille, sitten runko hennosti kapeaa ja saadaan pienen indusoidun vastuksen alue. Siivet leviävät jo silläkohdin reilusti, joten paine laskee, virtausnopeus nousee, lämpötila laskee... Ei saakura.
 

Mustaruuti

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 1.0
Miten 6. sukupolven hävittäjä eroaa 5. sukupolven hävittäjästä?
Kannattaa ehkä jättää nuo sukupolvijutut vähemmälle. Toki ne on helppoja ymmärtää "4" ja "5" ja "6". Mutta sitten jos esittää kysymyksen, jonka esitit, niin meneekin taas vaikeaksi.

Kyse on erilaisista teknologisista asioista. Mutta teknologiat muodostavat jatkumon. Samoja teknologioita on eri sukupolvien välillä, joten ei sitä voi jakaa selkeisiin palasiin kuin kermakakkua. Enemmänkin se on valuva marjakiisseli, johon sekoittuu vanukasta matkalla. Koeta siitä sitten leikata selkeitä palasia.

Yksi asia "6" sukupolven koneilla on kuitenkin vähäisempi ohjainpintojen määrä. Se vähentää vastusta, parantaa kiihtyvyyttä, nopeutta ja supercuisingia sekä vähentää tutkaheijastetta.

6. sukupolven koneille on hahmoteltu taiteilijakuvissa muoto täysin ilman eriäviä ohjainpintoja.


30766

Se on kuitenkin erittäin vaikeaa toteuttaa oikeasti. Erityisesti, jos halutaan tehdä hävittäjä, joka pystyy lentämään yliääninopeudella ja liikehtimään rajusti. Ilman peräsimiä se voi lähteä molemmissa tapauksissa "lapasesta".

Pak-fa ja J-20 ovat toteuttaneet ajatusta siten, että niillä on pienemmän kokonaan liikkuvat ohjainpinnat, ilman vakaajia. Vertaa vaikka F-22 profiilien kokoa.

30767

Tästä näkyy, miten Pak-fa huomattavasti pienempi siiveke kääntyy kokonaan.

30768

Sama juttu J-20.

30769

Tuo FCAS on luopunut toisista siivekkeistä kokonaan. Siinä on vain V-pyrstö. Kuten YF-23.

YF-23 oli merkittävästi nopeampi kuin F-22.

Mutta kokonaan ei siis siivekkeistä ole luovuttu, toisin kuin taiteilijakuvassa.



30770
 
Top