koponen kirjoitti:
Ei sillä ettenkö olisi oikein tyytyväinen siihen että 50+ ensilinjan konetta on nyt rivissä. Kunhan pohdiskelen sitä miten seuraava Suomen askel osuu ilmasodankäynnin muutokseen. Intuitiivisesti en usko, että se 20-30 lavettia yksin on optimaalinen suorituskyky.
En minkään usko, että 20-30 F-35A:n osto, ja siihen päälle vähän aseita, ja muita tykötarpeita, olisi budjetin optimaalista käyttöä ilmapuolustuksen tehon kannalta. Mutta se saattaa olla tarpeeksi uskottava, ja tavallaan helppo ratkaisu.
Ratkaisumalleja:
a) pieni määrä F-35A + NATO-suorituskykykerroin ja muuta poliittista liturgiaa
(~15 kpl)
b) vähän suurempi määrä F-35A. ~20-30 kpl.
c) Nojaudutaan maasta tapahtuvaan ilmatorjuntaan, hävittäjien puute perustellaan vaikkapa NATO:lla ja/tai teknisillä edistysaskelilla joillain osa-alueille.
d) Liisaus ja vähän myöhemmin soveltuvan UAV:n hankinta
e) Paljon halvempia 3/4+ - sukupolven hävittäjiä lisättynä maajärjestelmien voimakkaalla kehitystyöllä.
f) Norjan, Ruotsin ja Suomen ilmapuolustusjärjestelmien täydellinen integrointi, NATO-optioilla tai ilman -> huomattavasti pienemmät kustannukset, kun asioita ei tarvi tehdä useampaan kertaan. Kaikki säästävät.
Henkilökohtaisesti en lämpene F-35A-hankinnalle, vaikka se ihan hyvä ratkaisu sinänsä onkin. Näkisin ilmapuolustuksen tulevaisuuden järkevässä kustannuksien hallinnassa(COTS jos mahd.), voimakertoimien avaintekijöiden pitämisen omissa käsissä (kotimainen puolustusvälineteollisuus, PV, yliopistot ja muut tutkimuslaitokset), voimakkaassa sensorifuusiossa, tietovuossa sekä erinomaisissa erilaisilta laveteilta ammuttavissa IT-ohjuksissa. Out of the box - ajattelua.
Lavettihankintojen lisäksi painottaisin johtamis -ja tiedonsiirtojärjestelmien merkitystä, koska jos nämä pystytään lamauttamaan, sota on hävitty heti kättelyssä. Näin se vaan on.