Ilmavoimien tulevaisuus


"Compared to the F-35’s 700 nautical miles of combat radius, Clark said the Navy hopes to build a new fighter with a radius of 1,000 nautical miles. "

"While the service’s objective for fielding the new fighter aircraft had been the 2030s, when the Super Hornets would begin to reach the end of their service lives, the Navy will try to speed up that timeline"

"Boeing, Lockheed Martin and Northrop Grumman are the three likely competitors for the manned fighter, USNI News understands. "

"Asked when the Navy plans to issue a request for information, Hempel said the service is working on underlying documents that would inform future steps and timelines for the program. "
 
Uusien sotilaskoneiden aikataulu suunnittelupäätöksestä operatiiviseen käyttöön on mielenkiintoinen aihe. Ylläolevassa NAVY haluaisi uuden koneen operatiiviseen käyttöön alle 10 vuodessa. Tämä näyttää onnistuvan, jos koneen taistelujärjestelmää ei luoda tyhjästä maailman huipulle (esim Super Hornet, T-7A). Sen sijaan useimmat kokonaisvaltaiset projektit ovat kestäneet yli 20 vuotta (Eurofighter, Rafale, F-35).

Yksi vaihtoehto olisi kehittää yleissopivia taistelunjohtojärjestelmiä (vrt. laivat), jotka sovitettaisiin eri runkoihin. Toinen vaihtoehto olisi tietokonemaailmasta tutun Intelin (aiemman) Tick-Tock -ajattelun mukainen järjestelmä: Kehitetään vuorotellen uusi taistelunjohtojärjestelmä ja uusi runko. Esim. nyt laitettaisiin F-35:n järjestelmät uuteen runkoon. Seuraavaksi tähän runkoon suunniteltaisiin uusi taistelunjohtojärjestelmä jne. Tällä saataisiin uusi tyyppi tuotantoon aina 15v välein ja saman tuotteen tuotanto jatkuisi kuitenkin esim. 25 vuotta.

Onko tällaisia ajatuksia esiintynyt asiantuntijoiden julkaisemina? Mikä on suurin este?
 
Uusien sotilaskoneiden aikataulu suunnittelupäätöksestä operatiiviseen käyttöön on mielenkiintoinen aihe. Ylläolevassa NAVY haluaisi uuden koneen operatiiviseen käyttöön alle 10 vuodessa. Tämä näyttää onnistuvan, jos koneen taistelujärjestelmää ei luoda tyhjästä maailman huipulle (esim Super Hornet, T-7A). Sen sijaan useimmat kokonaisvaltaiset projektit ovat kestäneet yli 20 vuotta (Eurofighter, Rafale, F-35).

Yksi vaihtoehto olisi kehittää yleissopivia taistelunjohtojärjestelmiä (vrt. laivat), jotka sovitettaisiin eri runkoihin. Toinen vaihtoehto olisi tietokonemaailmasta tutun Intelin (aiemman) Tick-Tock -ajattelun mukainen järjestelmä: Kehitetään vuorotellen uusi taistelunjohtojärjestelmä ja uusi runko. Esim. nyt laitettaisiin F-35:n järjestelmät uuteen runkoon. Seuraavaksi tähän runkoon suunniteltaisiin uusi taistelunjohtojärjestelmä jne. Tällä saataisiin uusi tyyppi tuotantoon aina 15v välein ja saman tuotteen tuotanto jatkuisi kuitenkin esim. 25 vuotta.

Onko tällaisia ajatuksia esiintynyt asiantuntijoiden julkaisemina? Mikä on suurin este?

Teikäläisellä on melko varmasti samat asiat mielessä, mutta ongelma lienee monitahoinen.

Ensimmäisenä mieleen tulee koko ja paino -rajoitteet (Size And Weight Constraints, SAWC). Pieneen tilaan ängetään mahdollisimman paljon tavaraa. Tämä on ongelma yleissopivuuden kannalta. Gripeniin ei voi mahduttaa samoja laitteita kuin Su-35:een. Toisin päin luultavasti onnistuisi, mutta se on vähän kuin laittaisi Pohjanmaa-luokan varustuksen Arleigh Burke -luokkaan. Miksi maksaa hävittäjän rungosta ja varustaa se korvetin tasolle? SAWC muodostuu ongelmaksi myös 15 vuoden kehityssyklissä. Olisi tyhmää rakentaa F-35:n kokoinen kone ja asentaa siihen F-16:n taistelujärjestelmä. Toisaalta jos seuraavan koneen varustukseen halutaan lasertykki tai isompi tutka, niin sen sovittaminen F-35:n runkoon voi olla haasteellista ja johtaa epätyydyttävään lopputulokseen.

Toiseksi runkojen kehitys on avioniikan kehitystä hitaampaa. Siinä missä avioniikka on 70 vuodessa kehittynyt huimasti, moottoriteknologia on kehittynyt paljon vähemmän. Lisäksi ihminen on rajoittava tekijä mm. liikehtimiskyvyn kehityksessä, mikä näkyy vertailussa esim. Hornetin ja HX-kandidaattien välillä.

Sinänsähän erilaisten taistelujärjestelmien käyttö samassa rungossa on kuitenkin mahdollista. KAI:n TA50/FA-50 on ymmärtääkseni tarjolla useammalla eri tutkalla. Meikäläisiin Horneteihin laitettiin kotimainen datalinkki ja ASPJ. Israelin F-16I:t toimitettiin pitkälti kotimaisella (israelilaisella) avioniikalla varustettuna. Mutta useimmissa tapauksissa useimmille käyttäjille laajojen modausten kustannukset nousevat ylivoimaisiksi suhteessa pääkäyttäjän varustuksessa pitäytymiseen.

P.S. Painottaisin taistelujärjestelmän ja taistelunjohtojärjestelmän välistä eroa.
 
Moni asia on tosiaan hidasta. Esim. se, että halutaan helvetinmoinen määrä integroitua kamaa heti kättelyssä. Esim. Harrier GR5 kerrotaan tulleen käyttöön yhden 5kg harjoituspommin kanssa!


Sitten suorituskykyhyppyyn tarvitaan tehokkaampi moottori. Sellaista ei synny hetkessä. Yksi suurimmista pullonkauloista USA:n ulkopuolella, joka näkyy Venäjällä, Turkissa, Kiinassa ja Intiassa.
Käytännössä onkin parempi tehdä seuraavan sukupolven moottori ensiksi ja vasta sitten pykätä uusi hävittäjäohjelma. Muuten menee Su-57 tapaiseksi pelleilyksi.
 
Tiedostan taistelujärjestelmän ja taistelunjohtojärjestelmän eron, mutta lentokonepuolella nämä eivät näyttäydy niin erillisinä kuten esimerkiksi laivoissa.

Taistelunjohtojärjestelmällä voisin tässä yhteydessä tarkoittaa tehtävätietokonetta ohjelmistoineen sekä sen rajapintoja muihin järjestelmiin. Taistelujärjestelmä sitten käsittää edellisten lisäksi ainakin sensorit aseet ja elektronisen vaikuttamisen välineet.

Koko- ja painorajoitteita en pääsääntöisesti hyväksy selitykseksi, koska pääsääntöisesti uudet järjestelmät eivät ole merkittävästi vanhoja isompia ja painavampia. Esim. SH block II sai uuden nokan AESA:aa varten, mutta "mold line" säilyi samana, jolloin lähes kaikki vanhat sertifioinnit ovat hyödynnettävissä. Suurin syy käsittääkseni on ohjelmistoarkkitehtuuri, joka on rakennettu täysin suunnitelun perusteena olevan laitearkkitehtuurin ehdoilla eikä mahdollista helposti sovittamista eri koneeseen.

Esimerkkinä tuosta NAVY:n uudesta koneesta olisi siis mallia:
-Uusi isompi runko, enemmän polttoainetta ja enemmän aseita
-Ohjaamo, sensorit ja EW suoraan F-35:stä
-Moottoreina esim. 2xF119 EVO

Tällaisen ratkaisun kehittämisen ongelmat nähdäkseni em. ohjelmistoarkkitehtuuri ja se että homman kilpailuttaminen on vaikeaa. Lisäksi varmaan "Not Invented Here" vaikuttaisi.
 
Moni asia on tosiaan hidasta. Esim. se, että halutaan helvetinmoinen määrä integroitua kamaa heti kättelyssä.

Integraation kesto ilmeisesti vaihtelee huomattavasti konetyypeittäin. Esim. Meteor tuli ensin Gripenille ja selvästi myöhemmin Typhoonille ja Rafale:lle.
 
Tiedostan taistelujärjestelmän ja taistelunjohtojärjestelmän eron, mutta lentokonepuolella nämä eivät näyttäydy niin erillisinä kuten esimerkiksi laivoissa.

Taistelunjohtojärjestelmällä voisin tässä yhteydessä tarkoittaa tehtävätietokonetta ohjelmistoineen sekä sen rajapintoja muihin järjestelmiin. Taistelujärjestelmä sitten käsittää edellisten lisäksi ainakin sensorit aseet ja elektronisen vaikuttamisen välineet.

Koko- ja painorajoitteita en pääsääntöisesti hyväksy selitykseksi, koska pääsääntöisesti uudet järjestelmät eivät ole merkittävästi vanhoja isompia ja painavampia. Esim. SH block II sai uuden nokan AESA:aa varten, mutta "mold line" säilyi samana, jolloin lähes kaikki vanhat sertifioinnit ovat hyödynnettävissä. Suurin syy käsittääkseni on ohjelmistoarkkitehtuuri, joka on rakennettu täysin suunnitelun perusteena olevan laitearkkitehtuurin ehdoilla eikä mahdollista helposti sovittamista eri koneeseen.

Esimerkkinä tuosta NAVY:n uudesta koneesta olisi siis mallia:
-Uusi isompi runko, enemmän polttoainetta ja enemmän aseita
-Ohjaamo, sensorit ja EW suoraan F-35:stä
-Moottoreina esim. 2xF119 EVO

Tällaisen ratkaisun kehittämisen ongelmat nähdäkseni em. ohjelmistoarkkitehtuuri ja se että homman kilpailuttaminen on vaikeaa. Lisäksi varmaan "Not Invented Here" vaikuttaisi.
Juristien luvatussa maassa heräisi varmasti myös loppumaton tappelu IPR-oikeuksista, LM ei antaisi F35:n taistelujärjestelmää kolmansille osapuolille ja/tai lisenssimaksut muodostuisivat pöyristyttäviksi.
 
Voittanut AI keskittyi ampumaan vastapalloon. Oli aina pikkuisen tarkempi ampumaan kuin vastustaja, mutta oma elämäpalkki kului usein myös hyvin lähelle nollaa. Oikeassa taistelussa molemmat olisivat tuhoutuneet joka kerta. Eli voittanut tekoäly soveltuu itsemurhahävittäjään, mutta ei koneisiin joita on tarkoitus käyttää uudelleen. Jos tapeltaisiin pelkällä tykillä, moinen itsemurhakone olisi kyllä äärimmäisen pelottava.
 
Ei ihmisen koulutus tukenut pärjäämistä tuossa taistelussa ollenkaan, AI-taisteli eri normeilla kuin ihminen. Tämä lienee tästä tärkein oppi.

Simulaatiossa ei tarvinnut ottaa ennakkoa, joka osaltaan helpotti AI:n tekemiä pyyhkäisyjä vastakkaisilla lentoradoilla ja 9 G:n kaarrossa. Ennakon vetäminen olisi vaatinut vielä lisää suorituskykyä lentokoneelta. Ihmisen on hyvin vaikea osua näissä tilanteissa oikeassa elämässä, koska nokan osoittaessa ennakkopisteeseen, maali häviää koneen nokan alle. En sitten tiedä onko esim. F-35:ssä tämä saatu ratkaistua. Monissa risteävillä lentoradoilla tapahtuvissa ammunnoissa AI-olisi lentänyt kaiken sen romun läpi, jota mahdolliset osumat olisivat irrottaneet. Siksi näissä tilanteissa ihmisvastustajan ei oleteta ampuvan.

Olisin mieluumin nähnyt ihmistä vastaan Locheedin ohjelmiston, se saavutti hyviä tuloksia ilman itsemurhaominaisuuksia.
 
Back
Top