Ilmavoimien tulevaisuus

Sopiiko mennä historiaan täältä tulevaisuudesta?

Mikä mahtoi olla syy, ettei Hornetia otettu alunperin mukaan DX-hankkeeseen? On näkynyt selityksiä valinnan rajaamisesta yksimoottorikoneisiin, jottei tarvitse ostaa neuvostoliittolaista kalustoa. Kuitenkin MiG-29 oli mukana, eli miksipä ei sitten länsikoneistakin Hornet?

Hornetin suorituskyky arvioitiin muita vaihtoehtoja paremmaksi prosessin alkuvaiheessa. Käytettävissä olleet hintatiedot kuitenkin johtivat Hornetin jättämiseen evaluaation ulkopuolelle. (Haavelasku, s. 31)

Myyjä joutui loppuun asti tyrkyttämään konetta meille. Keväällä 1990 McDonnell Douglasin edustaja Peter Konrad ja Finnairin ex-toimitusjohtaja Gunnar Korhonen kävivät puolustusministeriössä esittelemässä koneen suorituskykyä. Kiva tunnin tapaaminen, mutta ei johtanut jatkotoimenpiteisiin. Elokuussa 1990 Yhdysvaltain laivaston ja McDonnell Douglasin delegaatio kävi esittelemässä konetta niin Luonetjärvellä kuin puolustusministeriössäkin. Ei edelleenkään mitään. Jopa McDonnell Douglasin pääjohtaja kävi tapaamassa pääministeri Holkeria joulukuussa 1990. Edes se ei aiheuttanut toimenpiteitä. (Haavelasku, s. 36-47)

Tapahtua alkoi vasta 1991 tammikuussa, kun parlamentaarinen puolustuspoliittinen neuvottelukunta suositteli koko 60+7 koneen tilausta tehtäväksi yksityyppiratkaisuna. Sen myötä alettiin pohtia, pitäisikö Hornet nyt kuitenkin ottaa mukaan, ja huhtikuun 12. päivä lähti tarjouspyyntö Hornetista. (Haavelasku, s. 48-50)

En kuitenkaan ymmärrä, mitä hankintaorganisaatiossa ajateltiin. Miten Hornet voitiin jättää ulos kisasta liian kalliina, kun lopulta Hornet oli toiseksi halvin hankkia ja kolmanneksi halvin käyttää? Katsottiinko alustavat hintatiedot Jane'sista? Käsittämätöntä spedeilyä!

Tuohon aikaan maailma kyllä meni nopeasti eteenpäin. Prosessia aloiteltaessa ei ollut edes Berliinin muuri murtunut, kun taas hankintapäätöstä tehtäessä naapurivaltiommekin oli jo Venäjä. Olisiko tuo väite alustavista hintatiedoista historian kaunistelua? Jätettiinkö Hornet alkujaan evaluaation ulkopuolelle, koska Suomi oli Varsovan liiton ulkojäsen?

Oli miten oli, niin luulisi koneen tulleen mukaan kisaan heti kun sitä alettiin meille aktiivisesti tyrkyttää v. 1990. Nyt meni viime tinkaan, tarjouksenkin joutuivat kirjoittamaan kolmessa kuukaudessa, hädin tuskin kerkesivät. No, onneksi ehtivät!

1598880962200.png
 
En kuitenkaan ymmärrä, mitä hankintaorganisaatiossa ajateltiin. Miten Hornet voitiin jättää ulos kisasta liian kalliina, kun lopulta Hornet oli toiseksi halvin hankkia ja kolmanneksi halvin käyttää? Katsottiinko alustavat hintatiedot Jane'sista? Käsittämätöntä spedeilyä!

Todennäköisesti taustalla oli jotain tällaista. Meillä ei tietenkään ollut varaa kovin kalliiseen koneeseen joten rajaus tehtiin yksimoottorisiin koneisiin jotta saataisiin kätevästi rajattua pois Tornadot ja F-15:t jne.
Uskon että ohjelman selvitysvaiheessa tutkittiin hintatietoja toteutuneista kaupoista ja niissä epäilemättä Hornet oli paljon kalliimpi kuin F-16. Tämä johtui siitä että Hornet oli heti ensimmäisessä versiossaan paljon paremmin varusteltu kuin F-16. Mutta DX-speksit olivat sellaiset ettei se kasarin alkupuolen F-16A/Mirage 2000C enää riittänytkään. Kun muut konetyypit piti varustaa samalle tasolle missä Hornet käytännössä oli valmiiksi niin hintaero katosi.
Dollari oli myös 80-luvun puolivälissä hyvin vahva valuutta mikä saattoi vaikuttaa asiaan. Vielä -87 kieppeillä jotkut arvelivat että F-16 voisi olla Suomelle liian kallis.
 
Todennäköisesti taustalla oli jotain tällaista. Meillä ei tietenkään ollut varaa kovin kalliiseen koneeseen joten rajaus tehtiin yksimoottorisiin koneisiin jotta saataisiin kätevästi rajattua pois Tornadot ja F-15:t jne.
Uskon että ohjelman selvitysvaiheessa tutkittiin hintatietoja toteutuneista kaupoista ja niissä epäilemättä Hornet oli paljon kalliimpi kuin F-16. Tämä johtui siitä että Hornet oli heti ensimmäisessä versiossaan paljon paremmin varusteltu kuin F-16. Mutta DX-speksit olivat sellaiset ettei se kasarin alkupuolen F-16A/Mirage 2000C enää riittänytkään. Kun muut konetyypit piti varustaa samalle tasolle missä Hornet käytännössä oli valmiiksi niin hintaero katosi.
Dollari oli myös 80-luvun puolivälissä hyvin vahva valuutta mikä saattoi vaikuttaa asiaan. Vielä -87 kieppeillä jotkut arvelivat että F-16 voisi olla Suomelle liian kallis.

No, nyt on nähtävästi viisastuttu vahingosta, kun HX-hankkeessa pyydettiin tarjoukset seitsemästä konetyypistä. Myyjät tosin eivät olleet halukkaita kauppaamaan kahta konetyypeistään. Äärimmäisyydestä toiseen - viimeksi ostaja ei halunnut ostaa ja myyjä halusi myydä, nyt ostaja haluaa ostaa ja myyjä ei halua myydä.
 
No, nyt on nähtävästi viisastuttu vahingosta, kun HX-hankkeessa pyydettiin tarjoukset seitsemästä konetyypistä. Myyjät tosin eivät olleet halukkaita kauppaamaan kahta konetyypeistään. Äärimmäisyydestä toiseen - viimeksi ostaja ei halunnut ostaa ja myyjä halusi myydä, nyt ostaja haluaa ostaa ja myyjä ei halua myydä.

Olisihan DX-kisassakin Dassault voinut tarjota myös Mirage F1:stä. Valmistajan ei ole järkeä tarjota kahta eri konetyyppiä jos vaatimukset tiedetään koska vain toinen voi voittaa.
 
Sopiiko mennä historiaan täältä tulevaisuudesta?

Mikä mahtoi olla syy, ettei Hornetia otettu alunperin mukaan DX-hankkeeseen? On näkynyt selityksiä valinnan rajaamisesta yksimoottorikoneisiin, jottei tarvitse ostaa neuvostoliittolaista kalustoa. Kuitenkin MiG-29 oli mukana, eli miksipä ei sitten länsikoneistakin Hornet?

Hornetin suorituskyky arvioitiin muita vaihtoehtoja paremmaksi prosessin alkuvaiheessa. Käytettävissä olleet hintatiedot kuitenkin johtivat Hornetin jättämiseen evaluaation ulkopuolelle. (Haavelasku, s. 31)

Myyjä joutui loppuun asti tyrkyttämään konetta meille. Keväällä 1990 McDonnell Douglasin edustaja Peter Konrad ja Finnairin ex-toimitusjohtaja Gunnar Korhonen kävivät puolustusministeriössä esittelemässä koneen suorituskykyä. Kiva tunnin tapaaminen, mutta ei johtanut jatkotoimenpiteisiin. Elokuussa 1990 Yhdysvaltain laivaston ja McDonnell Douglasin delegaatio kävi esittelemässä konetta niin Luonetjärvellä kuin puolustusministeriössäkin. Ei edelleenkään mitään. Jopa McDonnell Douglasin pääjohtaja kävi tapaamassa pääministeri Holkeria joulukuussa 1990. Edes se ei aiheuttanut toimenpiteitä. (Haavelasku, s. 36-47)

Tapahtua alkoi vasta 1991 tammikuussa, kun parlamentaarinen puolustuspoliittinen neuvottelukunta suositteli koko 60+7 koneen tilausta tehtäväksi yksityyppiratkaisuna. Sen myötä alettiin pohtia, pitäisikö Hornet nyt kuitenkin ottaa mukaan, ja huhtikuun 12. päivä lähti tarjouspyyntö Hornetista. (Haavelasku, s. 48-50)

En kuitenkaan ymmärrä, mitä hankintaorganisaatiossa ajateltiin. Miten Hornet voitiin jättää ulos kisasta liian kalliina, kun lopulta Hornet oli toiseksi halvin hankkia ja kolmanneksi halvin käyttää? Katsottiinko alustavat hintatiedot Jane'sista? Käsittämätöntä spedeilyä!

Tuohon aikaan maailma kyllä meni nopeasti eteenpäin. Prosessia aloiteltaessa ei ollut edes Berliinin muuri murtunut, kun taas hankintapäätöstä tehtäessä naapurivaltiommekin oli jo Venäjä. Olisiko tuo väite alustavista hintatiedoista historian kaunistelua? Jätettiinkö Hornet alkujaan evaluaation ulkopuolelle, koska Suomi oli Varsovan liiton ulkojäsen?

Oli miten oli, niin luulisi koneen tulleen mukaan kisaan heti kun sitä alettiin meille aktiivisesti tyrkyttää v. 1990. Nyt meni viime tinkaan, tarjouksenkin joutuivat kirjoittamaan kolmessa kuukaudessa, hädin tuskin kerkesivät. No, onneksi ehtivät!

Sopiiko mennä historiaan täältä tulevaisuudesta?

Mikä mahtoi olla syy, ettei Hornetia otettu alunperin mukaan DX-hankkeeseen? On näkynyt selityksiä valinnan rajaamisesta yksimoottorikoneisiin, jottei tarvitse ostaa neuvostoliittolaista kalustoa. Kuitenkin MiG-29 oli mukana, eli miksipä ei sitten länsikoneistakin Hornet?

Hornetin suorituskyky arvioitiin muita vaihtoehtoja paremmaksi prosessin alkuvaiheessa. Käytettävissä olleet hintatiedot kuitenkin johtivat Hornetin jättämiseen evaluaation ulkopuolelle. (Haavelasku, s. 31)

Myyjä joutui loppuun asti tyrkyttämään konetta meille. Keväällä 1990 McDonnell Douglasin edustaja Peter Konrad ja Finnairin ex-toimitusjohtaja Gunnar Korhonen kävivät puolustusministeriössä esittelemässä koneen suorituskykyä. Kiva tunnin tapaaminen, mutta ei johtanut jatkotoimenpiteisiin. Elokuussa 1990 Yhdysvaltain laivaston ja McDonnell Douglasin delegaatio kävi esittelemässä konetta niin Luonetjärvellä kuin puolustusministeriössäkin. Ei edelleenkään mitään. Jopa McDonnell Douglasin pääjohtaja kävi tapaamassa pääministeri Holkeria joulukuussa 1990. Edes se ei aiheuttanut toimenpiteitä. (Haavelasku, s. 36-47)

Tapahtua alkoi vasta 1991 tammikuussa, kun parlamentaarinen puolustuspoliittinen neuvottelukunta suositteli koko 60+7 koneen tilausta tehtäväksi yksityyppiratkaisuna. Sen myötä alettiin pohtia, pitäisikö Hornet nyt kuitenkin ottaa mukaan, ja huhtikuun 12. päivä lähti tarjouspyyntö Hornetista. (Haavelasku, s. 48-50)

En kuitenkaan ymmärrä, mitä hankintaorganisaatiossa ajateltiin. Miten Hornet voitiin jättää ulos kisasta liian kalliina, kun lopulta Hornet oli toiseksi halvin hankkia ja kolmanneksi halvin käyttää? Katsottiinko alustavat hintatiedot Jane'sista? Käsittämätöntä spedeilyä!

Tuohon aikaan maailma kyllä meni nopeasti eteenpäin. Prosessia aloiteltaessa ei ollut edes Berliinin muuri murtunut, kun taas hankintapäätöstä tehtäessä naapurivaltiommekin oli jo Venäjä. Olisiko tuo väite alustavista hintatiedoista historian kaunistelua? Jätettiinkö Hornet alkujaan evaluaation ulkopuolelle, koska Suomi oli Varsovan liiton ulkojäsen?

Oli miten oli, niin luulisi koneen tulleen mukaan kisaan heti kun sitä alettiin meille aktiivisesti tyrkyttää v. 1990. Nyt meni viime tinkaan, tarjouksenkin joutuivat kirjoittamaan kolmessa kuukaudessa, hädin tuskin kerkesivät. No, onneksi ehtivät!


Vuonna 1988 saattoi vaikuttaa sekin, että USA ja Englanti eivät vielä olleet valmiita myymään kaikkea huipputekniikkaa Suomeen mikä kävi ilmi kohdetorjuntaohjuskaupoissa. ADATS-järjestelmälle ja Sparrow-ohjuksille ei saatu myyntilupaa Suomeen.
 
Milloin valittu kone on operatiovalmis ja pidetäänkö kaikki hornetit toimintakunnossa kunnes tuo valmius on saavutettu? Montako vuotta menee kun vaihto on tehty?
 
Uusien koneiden toimitukset on kaavailtu 2025-2030 ja HN:t poistuvat vaiheittain suunnilleen samoihin aikoihin. HX:n rajoitettu taistelukyky on tarkoitus saavuttaa 2025-2026 ja täysi taistelukyky 2029.
 
  • Tykkää
Reactions: aab
Linkistä: "
Tilaus tehtäisiin vuoden 2021 vaiheilla. Suorituskyvyn rakentaminen koulutuksineen alkaisi 2021 loppupuolella ja alustava IOC-toimintakyky (Initial Operational Capability) saavutettaisiin 2025-2026.


Uuden konetyypin täysi FOC-suorituskyky (Full Operational Capability) olisi käytettävissä vuodesta 2029 eteenpäin. Tuolloin Hornetit olisivat lopullisesti poistumassa."

Onko noilla poistuvilla Horneteilla mitään arvoa, vaikka varaosina?
 
Uuden konetyypin täysi FOC-suorituskyky (Full Operational Capability) olisi käytettävissä vuodesta 2029 eteenpäin. Tuolloin Hornetit olisivat lopullisesti poistumassa."

Onko noilla poistuvilla Horneteilla mitään arvoa, vaikka varaosina?

Todennäköisesti ne joku ostaa sillä ainakin jotkut Hornet-käyttäjät ovat visioineet käyttöä vuoteen 2035 asti. Myös yksityiset ilmavoimat voisivat olla kiinnostuneita.
 
Kohta voi rytistä.


Myös ACC:n johtaja vaihtui. Entinen Mike Holmes laittoi käyntiin kokeilun, joka voi johtaa lentokoulutuksen uudistukseen suomalais-israelilaisella mallilla. Eli red air samassa tukikohdassa, vähemmän muuttoja jne.
 
Vuonna 1988 saattoi vaikuttaa sekin, että USA ja Englanti eivät vielä olleet valmiita myymään kaikkea huipputekniikkaa Suomeen mikä kävi ilmi kohdetorjuntaohjuskaupoissa. ADATS-järjestelmälle ja Sparrow-ohjuksille ei saatu myyntilupaa Suomeen.

Haavelasku kertoo, että Active Skyflash -ohjuksesta käytiin keskusteluja brittien kanssa tuolloin 80-luvun puolella. Liekö se olisi sitten tullut Gripeniin, jos Gripen olisi valittu ja ohjus olisi joskus valmistunut.

Sinänsä kyllä hyvä huomio nuo ilmatorjuntasysteemit. Britit eivät kai edes antaneet infoa Rapierin modenimmasta versiosta. ADATS:sta en tiedä, mutta jos se blokattiin, niin ihme, että saatiin edes Crotale. Crotalen VT1-ohjus kuitenkin oli amerikkalaisvalmistetta tuohon aikaan.
 
Koneita ei saanut myydä koska niissä oli israelilaisten omia järjestelmiä ja rahat huollosta olisivat valuneet israelilaisten taskuun.

Meidän tilanteemme poikkeaa tosiaan jonkin verran tuosta Kroatian ja Israelin diilistä. Toisaalta, kyllähän autoistakin maksetaan romutuspalkkioita...
 
Kroatiassa oli kyse ostetaanko käytettyjä (mutta päivitettyjä) koneita Israelista vai USA:sta. Kilpailija blokattiin pois.

HN:t eivät kilpaile markkinoilla minkään amerikkalisen vaihtoehdon kanssa, pl. mahdolliset Red Air -yritykset. Käytettyjä HN:iä voisi haluta ainoastaan joku nykyinen operaattori, joka joutuu jatkamaan kaluston käyttöä. Näissäkin vaihtoehdot ovat vähissä. Kanadalla näyttää olevan poliittisia ongelmia korvaajan kanssa, mutta operoivat A/B-malleilla, joten C/D ei ole optimi lisäys. Sveitsillä on myös ongelmia korvaajan valitsemisessa, mutta suunnilleen samaan aikaan tilatut titaanivahvistetut rungot heidän omissa koneissa lienevät verraten hyvässä kunnossa. Malesian tilanteesta ei oikeastaan ole mitään tietoa, mutta tuskin pientä fleetiään operoivat pitkään muiden jälkeen. Tietysti USMC on yksi vaihtoehto, mutta aika paljon on heillä omiakin runkoja autiomaassa. Muissa maissa luopuminen ja korvaaminen näyttää etenevän.

Jos eivät mene Red Air -käyttöön, luulen että kohtalona on purku varaosiksi, joille lienee vielä kysyntää.
 
Back
Top