Ilmavoimien tulevaisuus

[mechanicus]

Yksi konkreettinen esimerkki on AIM-54:n taisteluosa, joka painaa 60 kg ja heikentää painollaan ohjuksen liikehtimiskykyä. Ohjus on suunnteltu tuhoamaan isoja kohteita ja/tai suunnittelutiimillä ei ole ollut kauheasti luottoa ohjuksen tarkkaan hakaeutumiseeen. Molemmissa tapauksissa hävittäjä ei vaikuta parhaalta maalilta ohjukselle.

 

[Armchair pilot]

Nyt kun väännetään Phoenixista, Tomcatista ja Iranilaisista, niin katsokaa joutessanne tämä:

 

[Merten sheriffi]

Hävittäjä taivaalle ilman lentäjää, ohjaajana algoritmit | Verkkouutiset

USA:n asevoimat suunnittelee ensimmäisiä tekoälyn ohjaamia koelentoja loppuvuodelle.

www.verkkouutiset.fi

 

[Olympiakasarmi]

Yksi konkreettinen esimerkki on AIM-54:n taisteluosa, joka painaa 60 kg ja heikentää painollaan ohjuksen liikehtimiskykyä. Ohjus on suunnteltu tuhoamaan isoja kohteita ja/tai suunnittelutiimillä ei ole ollut kauheasti luottoa ohjuksen tarkkaan hakaeutumiseeen. Molemmissa tapauksissa hävittäjä ei vaikuta parhaalta maalilta ohjukselle.

Phoenixiä ei polkaistu tyhjästä vaan sen edeltajinä oli AAM-N-10 Eagle ja AIM-47 Falcon joista kumpikaan ei tullut käyttöön, mutta vaikutti Phoenixin suunnitteluun. Eaglen piti tulla laivaston subsoonisen F6D Missileer torjuntahävittäjän aseeksi. Koneessa oli tehokas tutka jonka ansiosta ohjuksia voitiin ampua parinsadan kilometrin päässä olevaan maaliin, lähinnä pommikoneisiin. F6D:tä ei koskaan rakennettu, joten AAM-N-10 projekti lopetettiin. AIM-47 taas kehitettiin F-108:aa ja F-12:ta varten. AIM-54 Phoenix suunniteltiin alun perin F-111B:tä varten. Kun F-111B:stä luovuttiin, niin ohjus tuli uuden F-14:ta pääaseeksi.

 

[gekados]

AIM-54A/B käytti boost-sustain rakettimoottoria ja korkealta liitävää lentoprofiilia, millä saavutettiin pitkä kantama mutta menetettiin varsinkin loppuvaiheen liikehtimiskykyä. Ohjus oli myös varsin hidas, ja lentoaika pitkä, tämä ei kuitenkaan juuri haitannut pääasiallisessa tehtävässä, eli Tu-22M ja Tu-95 pitkän kantaman pommikoneiden torjunnassa. AIM-54C-versiossa moottori, tst-kärki ja hakupää vaihdettiin, tarkoituksena oli osaksi mahdollistaa risteilyohjusten torjuminen, mikä samalla paransi suorituskykyä myös hävittäjämaaleja vastaan mutta pienensi kantamaa.

F-14, AWG-9 ja AIM-54 oli yhdistelmä, joka oli suunniteltu ensisijaisesti tuohon tehtävään, lähestymään, maalittamaan ja laukaisemaan kuusi ohjusta nopeasti ja kauas, siinä sen suorituskyky oli omimmillaan. Ja ennenkuin joku taas tulee sanomaan, että kuuden Phoenixin kantaminen oli epärealistinen skenario, sanon että niin oli koneen koko tehtäväkin, mutta sen se oli suunniteltu tekemään.

 

[Kiusankpl]

kuuden Phoenixin kantaminen oli epärealistinen skenario, sanon että niin oli koneen koko tehtäväkin, mutta sen se oli suunniteltu tekemään.

 

[fulcrum]

Kuusi Phoenixia olisi lastattu vain jos torjunta olisi ollut ns. varma nakki. Kone ei pystynyt laskeutumaan kuuden ohjuksen kanssa, vähintään kaksi olisi pitänyt pudottaa, maisemalennoista olisi tullut kallista lystiä. Lisäksi Sparrowiin verrattuna kaksi kertaa painavampi ja paljon enemmän vastusta lisäävä ohjus lyhensi myös toimintamatkaa. Kylmän sodan aikana tavallinen lasti oli vain 1-2 Phoenixia. Varmaan kovassa paikassa olisi kuitenkin lastattu enemmän.

Sparrowienkin kanssa aselasti saattoi olla vaikuttava. Tässä 2+4+2 ja parit lisäsäiliötkin on vielä saatu:

Huhun mukaan USN:n irakilaisia vastaan ampumista Phoenixeista ainakin kaksi failasi rakettimoottorin prakatessa. Ohjuksissa rupesi olemaan tuolloin jo aika vanhoja yksilöitä seassa.

 

[Armchair pilot]

Tomcat olisi saattanut olla jännä lintu modernisoituna. Tolkun kokoinen aesa kyytiin ja kunnon lasti amraameja ja uudet 9x:t siihen kaveriksi ja avot.

 

[Armchair pilot]

Ja virkistykseksi sitten super tomcat haaveilijoille:

This Is What Grumman's Proposed F-14 Super Tomcat 21 Would Have Actually Looked Like

If the Super Hornet hadn't been built, Grumman's next-gen Tomcat may have become a reality. We forensically recreated it in these awesome renderings.

www.thedrive.com

 

[magitsu]

https://twitter.com/x/status/1375503143111393294

https://twitter.com/x/status/1375503887394820096

https://twitter.com/x/status/1375504675248599044

 

[magitsu]

https://twitter.com/x/status/1375505484296421376

https://twitter.com/x/status/1375506401779322881

https://twitter.com/x/status/1375507293496745986

Eli F-15C/D:stä on jo puolet selvästi korvaantumassa F-35A:lla. F-15EX:n mahdollisuus siis on alle puoleen nykyisestä F-15C/D määrästä (eli 185 kappaleeseen lisää max). Kadena (Havaiji) ja Lakenheath (Britit) näyttäisi olevan F-35A:lle selviöt.
Toisaalta jo F-15E:n prakaamisnäkymä on esillä. Lähteekö sekin korvaantumaan F-35A:lla missä määrin...

P&W:llä on siis pyrky saada myös F-15EX:n moottorit hoitaakseen tuotantoloteissa 2-8. Nyt on huhtikuun 7. awardiin asti GE F110.
P&W:llä on jo F-35 näpissään. Tosin kaipa GE:n adaptiivinen yrittää jossain vaiheessa kaapata sitä.

Suosittaneenko GE:tä vaihtoehtona täällä samalla tavalla kuin Boeingia Lämärille yleisesti? Tuo USAFin aiempi aie solesourcata GE:lle vaikuttaisi siltä.

 

[Falangi]

Kadena (Havaiji) ja Lakenheath (Britit) näyttäisi olevan F-35A:lle selviöt.

Kadena on Okinawalla. Havaijilla (Hickam) on F-22.

 

[Huhta]

AIM-54A/B käytti boost-sustain rakettimoottoria ja korkealta liitävää lentoprofiilia, millä saavutettiin pitkä kantama mutta menetettiin varsinkin loppuvaiheen liikehtimiskykyä. Ohjus oli myös varsin hidas, ja lentoaika pitkä, tämä ei kuitenkaan juuri haitannut pääasiallisessa tehtävässä, eli Tu-22M ja Tu-95 pitkän kantaman pommikoneiden torjunnassa. AIM-54C-versiossa moottori, tst-kärki ja hakupää vaihdettiin, tarkoituksena oli osaksi mahdollistaa risteilyohjusten torjuminen, mikä samalla paransi suorituskykyä myös hävittäjämaaleja vastaan mutta pienensi kantamaa.

F-14, AWG-9 ja AIM-54 oli yhdistelmä, joka oli suunniteltu ensisijaisesti tuohon tehtävään, lähestymään, maalittamaan ja laukaisemaan kuusi ohjusta nopeasti ja kauas, siinä sen suorituskyky oli omimmillaan. Ja ennenkuin joku taas tulee sanomaan, että kuuden Phoenixin kantaminen oli epärealistinen skenario, sanon että niin oli koneen koko tehtäväkin, mutta sen se oli suunniteltu tekemään.

Millä tavalla koneen tehtävä oli epärealistinen?

 

[Olympiakasarmi]

Kuusi Phoenixia olisi lastattu vain jos torjunta olisi ollut ns. varma nakki. Kone ei pystynyt laskeutumaan kuuden ohjuksen kanssa, vähintään kaksi olisi pitänyt pudottaa, maisemalennoista olisi tullut kallista lystiä. Lisäksi Sparrowiin verrattuna kaksi kertaa painavampi ja paljon enemmän vastusta lisäävä ohjus lyhensi myös toimintamatkaa. Kylmän sodan aikana tavallinen lasti oli vain 1-2 Phoenixia. Varmaan kovassa paikassa olisi kuitenkin lastattu enemmän.

Laskeutumisrajoituksesta olen kuullut muitakin versioita. Yhden mukaan 6:lla Phoenixillä olisi voinut laskeutua, mutta silloin polttoainetta olisi saanut olla vähemmän kuin minimi. Toisen mukaan 6:llä Phoenixillä laskeutuminen jatkuvasti olisi aiheuttanut liikaa rasitusta koneen rakenteille.

 

[Olympiakasarmi]

https://twitter.com/x/status/1375505484296421376

https://twitter.com/x/status/1375506401779322881

https://twitter.com/x/status/1375507293496745986

Eli F-15C/D:stä on jo puolet selvästi korvaantumassa F-35A:lla. F-15EX:n mahdollisuus siis on alle puoleen nykyisestä F-15C/D määrästä (eli 185 kappaleeseen lisää max). Kadena (Havaiji) ja Lakenheath (Britit) näyttäisi olevan F-35A:lle selviöt.
Toisaalta jo F-15E:n prakaamisnäkymä on esillä. Lähteekö sekin korvaantumaan F-35A:lla missä määrin...

P&W:llä on siis pyrky saada myös F-15EX:n moottorit hoitaakseen tuotantoloteissa 2-8. Nyt on huhtikuun 7. awardiin asti GE F110.
P&W:llä on jo F-35 näpissään. Tosin kaipa GE:n adaptiivinen yrittää jossain vaiheessa kaapata sitä.

Suosittaneenko GE:tä vaihtoehtona täällä samalla tavalla kuin Boeingia Lämärille yleisesti? Tuo USAFin aiempi aie solesourcata GE:lle vaikuttaisi siltä.

Tällä hetkellä puhutaan epävirallisesti 200 kappaleesta. 144 tulee siitä, että se oli seuraavassa 5-vuotissuunnitelmassa eikä kattanut myöhempien vuosien ostoja. Näillä koneilla korvattaisiin osittain F-15C/D koneet. ANG saa myös F-35:a F-15:n korvaajiksi. Lisätilauksia voi tulla F-15E:n korvaamiseksi.

 

[SJ]

Laskeutumisrajoituksesta olen kuullut muitakin versioita. Yhden mukaan 6:lla Phoenixillä olisi voinut laskeutua, mutta silloin polttoainetta olisi saanut olla vähemmän kuin minimi. Toisen mukaan 6:llä Phoenixillä laskeutuminen jatkuvasti olisi aiheuttanut liikaa rasitusta koneen rakenteille.

Oma muistikuvani oli (saatan sekoittaa Hornetin vastaavaan), että laskeutuminen oli mahdollista vain maatukikohtaan, ei lentotukialukselle.

 

[Hairysteed]

Tomcatista olisi kiva jutella lisää. Pitäisiköhän avata oma keskustelu, vai onko kenties avattukin?

 

[John Hilly]

Niin ei Tomcat ja Pheanix ainakaan ilmavoimien tulevaisuutta ole.

 

[magitsu]

Air Force Goes All in on Digital Twinning—for Bombs As Well As Planes | Air & Space Forces Magazine

The Air Force wants to test digitally developed weapons in an online Colosseum in which vendors’ systems can virtually fight each other.

www.airforcemag.com

Having successfully used “digital twinning” to design and prototype its latest jet trainer aircraft, the Air Force is moving to use the new technology to develop and test weapons, too—building an online Colosseum in which vendors’ systems can virtually fight each other.

Col. Gary A. Haase, head of the Munitions Directorate at the Air Force Research Lab, said AFRL plans to stage regular competition events in the Colosseum, each dealing with a different technology area.

Each vendor could submit a digital twin of a proposed weapons platform for evaluation in “a kind of a Gladiator showdown, if you will, across that particular technology area,” he said during an AFCEA Northern Virginia luncheon on March 26.

***
Networked weapons systems will play a key part in the vision of a connected military enshrined in the plan for joint all-domain command and control, or JADC2. “The concept,” Haase explained, “is everything being connected and able to share data and communicate.”

 

[Armchair pilot]

Niin ei Tomcat ja Pheanix ainakaan ilmavoimien tulevaisuutta ole.

Ei se tosiaan ole ainakaan kotimaisten ilmavoimien tulevaisuutta. Mutta jos asiaa tarkastelee laajemmalla skoopilla, niin tomcatin kaltainen iso lintu jolla on toimintasädettä, voimaa ja staminaa kantaa aseet kaukana piilossa lymyileviltä tukialuksilta vihollisen niskaan on jotain minkä voisi olevan hyvinkin tulevaisuuden haavelistalla ainakin joissain ilmavoimissa. Jos tuon kaltaiset koneet tekevät jossain päin maailmaa paluun kentälle, niin sillä voi sitten hyvinkin olla kerrannaisvakutuksia myös siihen miten muut ilmavoimat kehittävät omia laitteitaan ja yhtäkkiä ollaankin sitten taas niissä kotimaisissa ilmavoimissa ja siinä miten ne tulevaisuudessa toimivat muuttuneella pelikentällä.