Ilmavoimien tulevaisuus

Pikku-uutinen joka ehkä valaisee sitä, miksei 3. maailman maat välttämättä halua asevoimiensa olevan kokonaan amerikkalaistekniikkaa. Usein lukee ihmettelyjä, miksei vaikka Intia vain osta F-16:tta ja F-35:ttä niin saisi paremmat ilmavoimat halvemmalla kuin kehittämällä omia räpellyksiä tai ostamalla venäläistä/ranskalaista. Pakistanin noin 70 F-16:n myötä tulee 30 amerikkalaisen 'takuumiehen' joukko joiden tehtävä on varmistaa ettei Pakistan käytä koneita amerikkalaisille epämiellyttäviin operaatoihin, tai auo järjestelmien sinettejä tai tongi niiden sisuskaluja yms.

Luke Airman recieves service-level award for security of PAF F-16 technology

Wilson and his team also prevented the loss of technology on the F-16. They checked every component of the fighter jet and observed the avionics and guidance-type components of the aircraft.

While preventing the loss of technology, the military members provided 24/7 enhanced end-use monitoring (EUM) of the PAF F-16’s military weapons and technical data. This ensured both nations complied with the letter of agreement, which outlined those steps with which Pakistan was tasked in order to protect the aircraft’s technology.
 
fulcrum kirjoitti:
Pikku-uutinen joka ehkä valaisee sitä, miksei 3. maailman maat välttämättä halua asevoimiensa olevan kokonaan amerikkalaistekniikkaa. Usein lukee ihmettelyjä, miksei vaikka Intia vain osta F-16:tta ja F-35:ttä niin saisi paremmat ilmavoimat halvemmalla kuin kehittämällä omia räpellyksiä tai ostamalla venäläistä/ranskalaista. Pakistanin noin 70 F-16:n myötä tulee 30 amerikkalaisen 'takuumiehen' joukko joiden tehtävä on varmistaa ettei Pakistan käytä koneita amerikkalaisille epämiellyttäviin operaatoihin, tai auo järjestelmien sinettejä tai tongi niiden sisuskaluja yms.

Luke Airman recieves service-level award for security of PAF F-16 technology

Wilson and his team also prevented the loss of technology on the F-16. They checked every component of the fighter jet and observed the avionics and guidance-type components of the aircraft.

While preventing the loss of technology, the military members provided 24/7 enhanced end-use monitoring (EUM) of the PAF F-16’s military weapons and technical data. This ensured both nations complied with the letter of agreement, which outlined those steps with which Pakistan was tasked in order to protect the aircraft’s technology.
Klikkaa laajentaaksesi...
No, ihan saman säännöstön alla Suomessa mennään ja kyseinen ohjeistus on maailmanlaajuinen.
EUM on näistä teknologian suojausohjelmista lievin.
 
Viimeistään Persianlahden sota osoitti, että tuollaisista suojista ei ole hyötyä täsmäaseita vastaan. Betonisella ja/tai maapeitteisellä lentokonesuojalla haetaan ja saavutetaan nykyään seuraavat edut:

1) Vaatii tuhoutuakseen täysosuman raskaalla aseella. Suojaa esim käsiaseita, droneja, kevyitä raketteja ja lähellä räjähtäneen raskaan aseen sirpaleita vastaan.

2) Vaikeuttaa tiedustelua. Tutka tai lämpökamera ei näe suojan läpi.

3) Suojaa ulkopuolisia, mikäli suojan sisällä tapahtuu räjähdeonnettomuus.
 
Viimeksi muokattu:
gekados kirjoitti:
Ehkä enemmän Tyynen valtamern markkinoille suunnattu, mutta mielenkiintoista kehitystä kuitenkin
www.thedrive.com

New Maritime Strike Missile Concept Unveiled By Northrop Grumman

Northrop Grumman's maritime strike missile concept reflects huge demand within the U.S. military for new longer-range and faster-flying weapons.
www.thedrive.com www.thedrive.com
Klikkaa laajentaaksesi...
Noita uusia maasta-maahan ja ilmasta-maahan ohjusjärjestelmiä näyttää olevan kehityksessä rapakon takana melkoinen määrä. Saapa nähdä että kuinka moni päätyy tuotantoon aikanaan:unsure:.
 
Suomessa mm. Ilmavoimien komentaja on julkisesti kertonut Ilmavoimien Nato-jäsenyyden myötä tarvitsevan järeämpää kuljetuskapasiteettia. Rahaa tuskin on enempään kuin 1-2 koneeseen, jolloin on todennäköistä, että silloin kun koneita tarvitaan (ennakoimattomasti) 50-100% koneista ei ole käytettävissä.

Järkevää olisi siis mennä osaksi isompaa yhteislaivastoa jonkun kumppanin kanssa, jolloin hetkellisesti olisi mahdollista saada enemmän kykyä käyttöön. Lentotunnin hinta voisi nyös vähän pudota, toisaalta henkilöstökustannukset kasvaisivat, jos koneiden tukikohta ei olisi Suomessa.

Ruotsi on sijaintinsa, sotillaallisen yhteistyön ja samanlaisten tarpeiden vuoksi luonnollinen kumppani kuljetuskonelaivstolle. Siksi Ruotsin päätöksellä voi olla merkitystä myös Suomelle. Valitettavasti Saabin vahva lobbaus kertoo enemmän ruotsalaisten työpaikkojen turvaamisesta kuin koneen teknistaloudellisesta paremmuudesta.
 
Kun suomi viimeeksi tarvitsi strategista kuljetuskykyä sitä ei ollut saatavilla kun kaikki muutkin tarvitsivat sitä. Homma hoidettiin casoilla. Yhteisomistuksista voidaan saada säästöä mutta riskinä on että kun sitä tarvetta tulee itselle niin tarvetta voi olla jollain toisellakin. Tietyt suorituskyvyt tulee olla omassa hallinnassa ja omistuksessa.
 
mechanicus kirjoitti:
Suomessa mm. Ilmavoimien komentaja on julkisesti kertonut Ilmavoimien Nato-jäsenyyden myötä tarvitsevan järeämpää kuljetuskapasiteettia. Rahaa tuskin on enempään kuin 1-2 koneeseen, jolloin on todennäköistä, että silloin kun koneita tarvitaan (ennakoimattomasti) 50-100% koneista ei ole käytettävissä.

Järkevää olisi siis mennä osaksi isompaa yhteislaivastoa jonkun kumppanin kanssa, jolloin hetkellisesti olisi mahdollista saada enemmän kykyä käyttöön. Lentotunnin hinta voisi nyös vähän pudota, toisaalta henkilöstökustannukset kasvaisivat, jos koneiden tukikohta ei olisi Suomessa.

Ruotsi on sijaintinsa, sotillaallisen yhteistyön ja samanlaisten tarpeiden vuoksi luonnollinen kumppani kuljetuskonelaivstolle. Siksi Ruotsin päätöksellä voi olla merkitystä myös Suomelle. Valitettavasti Saabin vahva lobbaus kertoo enemmän ruotsalaisten työpaikkojen turvaamisesta kuin koneen teknistaloudellisesta paremmuudesta.
Klikkaa laajentaaksesi...
NATOn piirissä tuollaisia yhteistyökuvioita on kolme. Suomi on ollut perustamisesta asti Strategic Airlift Capability - aloitteessa jossa osallistujamaat jakavat kolmen C-17:n ylläpidon ja lentotunnit. Toinen mahdollisuus olisi mennä mukaan Strategic Airlift International Solution - aloitteeseen, joka ostaa An-124 - lentotunteja tällä hetkellä Saksaan sijoittuneelta Antonovin tytäryhtiöltä. Kolmas aloite on Multirole Tanker Transport, joka jakaa yhdeksän A330 MRTT - ilmatankkaus- ja kuljetuskoneen lentotunnit. Sieltä saataisiin myös monien foorumiittien kaipaamaa ilmatankkauskykyä. Norja on mukana kaikissa kolmessa ja useita maita on valinnut näistä kaksi.

Luontevinta olisi lisätä Suomen osuutta SAC:ssa, mikäli muut osallistujat ovat siihen suostuvaisia. Ruotsi on myös tässä järjestelyssä mukana, eli sitäkin yhteistyötä tuo palvelisi. @Raveni yllä taas avasikin näiden kuvioiden huonoja puolia, eli yhteistyöpoolistakin voi olla vaikea saada kapasiteettia käyttöön juuri silloin kun tarvitaan. Ensiksi pitäisi määritellä, minkälainen kapasiteetti halutaan saatavan käyttöön miten nopeasti miten ison osan ajasta. (Esim. 1 kone 24h varoitusajalla 99% ajasta.) Sitten lasketaan eri koneiden huoltovaatimuksista, montako runkoa tuohon pääseminen vaatii. 100% valmius sitten vaatii suurvallan resursseja, koska konetyyppejäkin tarvitaan jo vähintään kaksi koko fleetin lentokieltoon laittavien vikojen riskin vuoksi.

www.nato.int

Strategic airlift

Robust strategic airlift capabilities are vital to ensuring that NATO Allies are able to deploy their forces and equipment rapidly to wherever they are needed. That is why some NATO Allies and partners are pooling their resources to charter special aircraft that give the Alliance the capability...
www.nato.int www.nato.int
 
Ranska ja Saksa operoivat yhteistä C-130 -laivuetta, Luxemburg ja Belgia operoivat yhteistä A400M -laivuetta. En näe syytä miksi sama konsepti ei toimisi Suomi-Ruotsi -yhteistyönä.

www.key.aero

Inside the Franco-German Joint Tactical Airlift Squadron

Operating the C-130J Hercules, the Franco-German Joint Tactical Airlift Squadron is the first bi-national unit of its kind in Europe. Babak Taghvee investigates
www.key.aero www.key.aero
 
Jukkis kirjoitti:
NATOn piirissä tuollaisia yhteistyökuvioita on kolme. Suomi on ollut perustamisesta asti Strategic Airlift Capability - aloitteessa jossa osallistujamaat jakavat kolmen C-17:n ylläpidon ja lentotunnit. Toinen mahdollisuus olisi mennä mukaan Strategic Airlift International Solution - aloitteeseen, joka ostaa An-124 - lentotunteja tällä hetkellä Saksaan sijoittuneelta Antonovin tytäryhtiöltä. Kolmas aloite on Multirole Tanker Transport, joka jakaa yhdeksän A330 MRTT - ilmatankkaus- ja kuljetuskoneen lentotunnit. Sieltä saataisiin myös monien foorumiittien kaipaamaa ilmatankkauskykyä. Norja on mukana kaikissa kolmessa ja useita maita on valinnut näistä kaksi.
Klikkaa laajentaaksesi...
Suomi on ostanut ilmatankkauspalvelut NATOn suurimmalta jäsenmaalta, eli USA:a yli vuosikymmenen ajan. Miksi pitäisi mennä 9 koneen pooliin kun USAF konereservi ja saatavuus ovat varmasti paljon parempia? USAF ja sen alaiset AFR ja ANG operoivat 396 KC-135 koneella, joista 72 on reservissä. En ole julkisesti kuullut ainakaan suomen ilmavoimien valittavan palvelusta.
Jukkis kirjoitti:
Luontevinta olisi lisätä Suomen osuutta SAC:ssa, mikäli muut osallistujat ovat siihen suostuvaisia. Ruotsi on myös tässä järjestelyssä mukana, eli sitäkin yhteistyötä tuo palvelisi. @Raveni yllä taas avasikin näiden kuvioiden huonoja puolia, eli yhteistyöpoolistakin voi olla vaikea saada kapasiteettia käyttöön juuri silloin kun tarvitaan. Ensiksi pitäisi määritellä, minkälainen kapasiteetti halutaan saatavan käyttöön miten nopeasti miten ison osan ajasta. (Esim. 1 kone 24h varoitusajalla 99% ajasta.) Sitten lasketaan eri koneiden huoltovaatimuksista, montako runkoa tuohon pääseminen vaatii. 100% valmius sitten vaatii suurvallan resursseja, koska konetyyppejäkin tarvitaan jo vähintään kaksi koko fleetin lentokieltoon laittavien vikojen riskin vuoksi.
Klikkaa laajentaaksesi...
Miksi? SAC toimii vain 3 koneella ja vaikka pumppaisimme sinne rahaa enemmän, niistä ei riitä yhtään enempää jaettavaksi. Vaikka saisimme 100 käyttötunnin sijasta 200, tarve voi olla samanaikaisesti monella maalla ja rahan kaataminen ei auta. Varsinkin nopeassa käyttötarpeessa muiden varassa oleminen on todella tukalaa. SAC toimii parhaiten rutiinisti ennakoitavissa tehtävissä, kuten maailmalla olevien joukkojen logistiikkalennoilla tai joukkojen kuljettamisessa etukäteen suunniteltuihin kv-harjoituksiin. Se on huono työkalu kun jokin tilanne tai kriisi lähellä kärjistyy nopeasti.

Jos 22 maata ja vaikkapa Indonesia kykenevät operoimaan useilla C-130J koneilla, niin kyllä meillä pitäisi siihen olla varaa. Ei potkurikäyttöinen medium-luokan kuljetuskone ole mikään ylellisyys nykyään. 2-3 konetta takaisi paljon paremman kyvyn reagoida omiin, eri viranomaisten kuljetustarpeisiin ja vaikka käyttää koneita merimiinoituksessa.

Pooleihin tukeutuminen olisi järkevää ja sinne pääseminen varmempaa jos meillä olisi itsellämmekin tarjota niihin jotakin kykyä rahan sijasta. Rahaa saa lainaamalla aina, mutta noita ilmakuljetuskykyjä ei rakenneta hetkessä.
mechanicus kirjoitti:
Ranska ja Saksa operoivat yhteistä C-130 -laivuetta, Luxemburg ja Belgia operoivat yhteistä A400M -laivuetta. En näe syytä miksi sama konsepti ei toimisi Suomi-Ruotsi -yhteistyönä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Mikäli meillä ei kertakaikkiaan olisi rahaa omiin kuljetuskoneisiin niin tuo olisi seuraavaksi paras vaihtoehto. Ruotsi on läheisin liittolainen ja vieressä.

Mielummin kuitenkin loisin poolin pohjoisimaiden kanssa siten, että me voisimme antaa omat 2-3 kuljetuskonettamme yhteiskäyttöön ja saada myös muilta tukea. Eurooppalainen tankkauspooli toimii juuri näin, eli jokainen antaa pooliin resurssejaan ja sitten niitä käytetään joustavasti yhdessä tarpeen ja saatavuuden mukaan. Ruotsin kuljetuskonetta voisi lainata jos omat on huollossa tai jossain tehtävällä ja päinvastoin.
 
Einomies1 kirjoitti:
Suomi on ostanut ilmatankkauspalvelut NATOn suurimmalta jäsenmaalta, eli USA:a yli vuosikymmenen ajan. Miksi pitäisi mennä 9 koneen pooliin kun USAF konereservi ja saatavuus ovat varmasti paljon parempia? USAF ja sen alaiset AFR ja ANG operoivat 396 KC-135 koneella, joista 72 on reservissä. En ole julkisesti kuullut ainakaan suomen ilmavoimien valittavan palvelusta.

Miksi? SAC toimii vain 3 koneella ja vaikka pumppaisimme sinne rahaa enemmän, niistä ei riitä yhtään enempää jaettavaksi. Vaikka saisimme 100 käyttötunnin sijasta 200, tarve voi olla samanaikaisesti monella maalla ja rahan kaataminen ei auta. Varsinkin nopeassa käyttötarpeessa muiden varassa oleminen on todella tukalaa. SAC toimii parhaiten rutiinisti ennakoitavissa tehtävissä, kuten maailmalla olevien joukkojen logistiikkalennoilla tai joukkojen kuljettamisessa etukäteen suunniteltuihin kv-harjoituksiin. Se on huono työkalu kun jokin tilanne tai kriisi lähellä kärjistyy nopeasti.

Jos 22 maata ja vaikkapa Indonesia kykenevät operoimaan useilla C-130J koneilla, niin kyllä meillä pitäisi siihen olla varaa. Ei potkurikäyttöinen medium-luokan kuljetuskone ole mikään ylellisyys nykyään. 2-3 konetta takaisi paljon paremman kyvyn reagoida omiin, eri viranomaisten kuljetustarpeisiin ja vaikka käyttää koneita merimiinoituksessa.

Pooleihin tukeutuminen olisi järkevää ja sinne pääseminen varmempaa jos meillä olisi itsellämmekin tarjota niihin jotakin kykyä rahan sijasta. Rahaa saa lainaamalla aina, mutta noita ilmakuljetuskykyjä ei rakenneta hetkessä.

Mikäli meillä ei kertakaikkiaan olisi rahaa omiin kuljetuskoneisiin niin tuo olisi seuraavaksi paras vaihtoehto. Ruotsi on läheisin liittolainen ja vieressä.

Mielummin kuitenkin loisin poolin pohjoisimaiden kanssa siten, että me voisimme antaa omat 2-3 kuljetuskonettamme yhteiskäyttöön ja saada myös muilta tukea. Eurooppalainen tankkauspooli toimii juuri näin, eli jokainen antaa pooliin resurssejaan ja sitten niitä käytetään joustavasti yhdessä tarpeen ja saatavuuden mukaan. Ruotsin kuljetuskonetta voisi lainata jos omat on huollossa tai jossain tehtävällä ja päinvastoin.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ei tosiaankaan ole mitään erityistä syytä tehdä tuolla tai tällä tavalla. Ongelmienkin osalta toistat vain @Raveni viestiä jota itsekin pikkulauseessa peesasin. Halusin vain keskustelun pohjaksi tuoda esille nuo NATOn alaisuudessa jo toimivat yhteistyökuviot. Huomaa myös että esimerkiksi SAC:n yksikään C-17 ei ole jonkun osallistujamaan omista ilmavoimistaan tarjoama. Ne on hankittu suoraan poolin omistukseen ja esimerkiksi lentohenkilöstöä tulee kaikista osallistujamaista. Sama juttu MRTT:n kanssa. SALIS puolestaan ei omista yhtään lentokonetta, vaan ostaa palvelun kaupallisilta markkinoilta monivuotisilla sopimuksilla. Nuo muut yhteistyökuviot ovat jäsenmaiden keskinäisiä juttuja eivätkä NATOn organisaatioon kuuluvia.

Olen myös sillä kannalla että itse täytyy omistaa vähintään sellainen kuljetuskyky, että yllättävät tilanteet pystytään aina vähintään välttävästi hoitamaan, vaikka se vaatisikin hetkellistä harjoitustoiminnasta yms. tinkimistä. Tuo "aina vähintään välttävästi" käytännössä tarkoittaa, että enimmäkseen päästään välttävää parempaan suoritukseen ja/tai muusta toiminnasta tinkimättä, kun se välttävä pitää onnistua vaikka todella ikävästi osuisivat huollot tai korjaukset tapahtuman kohdalle. Tätä voidaan sitten pooleilla täydentää niin, että yllätyksettömissä oloissa kaikki saadaan onnistumaan mukavasti.
 
Meillähän ei kriha hommat ole prioriteettinä vaan kansallinen puolustus. Kriha hommissa voidaan ja varmaankin myös kannattaa tukeutua liittolaisiin mitä tulee strategiseen kuljetuskykyyn. Kyky olisi kallis ja kansalliseen puolustukseen saatava hyöty rajoitettu.

Casat palvelee hyvin kotimaan puolustusta operatiivisella tasolla mutta voivat olla vähän keveitä jos pitäisi esimerkiksi liikuttaa suurempia kuormia vaikkapa ampuma tarvikkeita tai evakuoida suurempia määriä haavoittuneita. Niitä on myös vähän joten kuljetuskyky kaiken kaikkiaan on hyvin rajoittunut.

Mielenkiintoista nähdä mitä NATO mukanaan tuo tällä saralla. Joka tapauksessa puolustus on kokonaisuus ja Ukrainasta on saatu paljon oppia siitä mitä tarvitaan. Varmaa lienee että tarve lista on suurempi mitä tarjolla oleva rahoitus. Kunpa se budjetti olisikin vaikkapa 3% olisi ihan eri tavalla rahaa vaikkapa juuri ilmakuljetus kykyyn.
 
Casan ja aiemmin Fokkerin kanssa on myös tullut ilmi, että kaksi konetta ei takaa oikein mitään kykyä. Toinen on huollossa ja toinen menee rikki tai on vaikka Afrikassa tai Afganistanissa, jolloin kotimaassa on käytössä nolla. Kahdenvälisen yhteislaivaston oletusarvo käytössä olevista koneyksilöistä olisi suurempi ja kuljetuksissa voitaisiin priorisoida kahden maan tarpeista.
Se että "kriisissä kukin tarvitsee omansa" ei oikein tarkoita Nato-aikana enää mitään, yhteisessä kontrollissa kuljetuskyky on tehokkaimmin käytössä ja sinne annetaan myös kansallisessa hallinassa olevaa suorituskykyä.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top