Ilmavoimien tulevaisuus

PAC-3 on kai enempi tarkoitettu ohjusten ja heitteiden kohdetorjuntaan ja oletusarvona on että nopea, mutta heikosti manööveroiva kohde tulee kohti. Samantapaista "Pif-Paf" järjestelmäähän käyttää myös Aster. Ohjausjärjestelmästä riippumatta ohjuksen kääntösäde ei kuitenkaan voi koskaan olla likikään samaa tasoa kuin lentokoneella joten jää nähtäväksi miten tuollainen järjestelmä sitten toimii ilmatst-ohjuksen kanssa.

PAC-3 on ballististen ohjusten torjuntaan tarkoitettu, PAC-3 MSE on suunniteltu myös muiden ilmamaalien torjuntaan. Eikös tuollaisen ohjausmenetelmän ideana ole nimenomaan taata "endgame" liikehtimiskyky joka vaaditaan hit-to-kill ohjuksilta? Harvassa taitaa olla ne modernit ballistiset ohjukset, jotka eivät jonkinlaisia väistöliikkeitä tee lentoradan eri osissa, on sellaiseen hiukan vaikeampi osua kuin hävittäjään. Tuo Asterin Pif-Paf sisältää muuten tämän thrusteriohjauksen lisäksi liikkeen vastakkaiseen suuntaan kohdistetun työntövoiman, jolla estetään ohjuksen katkeaminen korkeiden G-voimien kääntöliikkeissä.
 
Tässä mielenkiintoinen artikkeli siitä, miten F-22 ohjelma ajettiin alas. Näin tällä hetkellä jälkikäteen kun asiaa tarkastelee, niin voi tulla arvioon, että "tuli tehtyä virhe".

http://foxtrotalpha.jalopnik.com/everyone-who-wanted-more-f-22s-is-being-proven-right-1732105884

Back in the Gates years, naysayers, like embattled Air Force Chief of Staff General Michael Mosley and Secretary of the Air Force Michael Wayne, both supporters of the F-22, were gotten rid of. Mosley has since reiterated his frustration with the F-22 decision, stating that the shutdown of the F-22 program “will prove to be one of the most strategically dislocated decisions made over the last 20 to 25 years.”
 
Joo olisihan siitä voinut kehittää monitoimin ja käydä kauppaa ulkomaille siinä missä F-35.
Kaikki modernit koneet on kuitenkin loppupelissä tulleet monitoimikäyttöisiksi.

Jälkiviisautta kuitenkin. Ei välttämättä ole sen huonompi lopputulos vaikka F-22-ohjelma jäi torsoksi. Typhoonhan on haparoinut paikallaan samankaltaisesta syystä (ei nähty tarvetta olla entistä ylivoimaisempi).
Ei Kiinalla ja Venäjälläkään näytä siltä, että ensimmäisestä 5G-yrityksestä tulee muuta kuin tuluskukkaro.
 
Viimeksi muokattu:
Konetta on toki vaikeampaa kehittää käyttötarkoitukseen mihin sitä ei ole alunperin suunniteltu, ja kalliimpaa. F-22:n tapauksessa maksettiin monenlaisia oppirahoja liittyen häiveeseen ja modernin teknologian integrointiin ja esim. elektroniikka on pitkälti 80-luvun tekniikkaa. Siihen olisi pitänyt lisätä monenlaista alustasta puuttuvaa integrointia ja monitoimikykyä, mihin samaan aikaan kehiteltiin F-35:tta, samalla kuin käyttökustannuksia olisi pitänyt tiputtaa. Oman lisänsä valtavaksi paisuneeseen poliittiseen keskusteluun teki hankkeen laajat kytkökset ympäri maata, lähes jokaisessa osavaltiossa tehtiin jotain koneeseen liittyvää minkä takia poliitikot puolustivat tiukasti oman äänestysalueensa teollisuutta.

Sellaistakin olen kuullut, että koneen vientimahdollisuudet eivät tyssänneet häivekykyyn, vaan siihen että konetta ei oltu missään vaiheessa suunniteltu vientiin minkä takia tekniikoita ja avioniikkaa ei oltu mitenkään salattu eikä takaisinmallinnusta oltu pyritty estämään.
 
Reilu 400 F-15 konetta päivitetään, koneiden on tarkoitus olla käytössä vuoteen 2040 asti.

http://www.janes.com/article/55002/boeing-gets-development-deal-for-usaf-f-15-ew-suite
http://aviationweek.com/defense/boeing-select-f-15-ew-upgrade-contractor-may

C-malliin asennetaan IRST

Aika mielenkiintoista. Ottaen huomioon, miten vanha kone F-15 on (rakenteellisiakin ongelmia jo) niin oli aika raju päätös. Ei mitenkään ideaali tilanne, varmastikaan.

Sitten herää vain kysymys, miksi näin? F-22 liian vähän ja luotto ei ole riittävä F-35:een?
 
Ei tuo mikään uusi päätös ole, onpahan vaan saatu nimiä papereihin. F-15E pysyy käytössä yli 2040-luvun, F-15C vähenevässä määrin 2030-40 lukujen taitteeseen. E-rungot ovat kai aika uusia, eikä niiden saappaisiin käy oikeastaan mikään muu kone. C hoitaa samaa roolia F-22:n kanssa, jonka typistetty hankinta vaatii pitämään molemmat konemallit lennossa.
 
Vanha juttu vuodelta 2009 mutta käsittelee aihetta.

Obama tyrmäsi F-22-hävittäjän

...................................
F-22:n suunnitteluun käytettiin arviolta 70 miljardia dollaria. Kone tuli palveluskäyttöön vuonna 2005 ja alun perin niitä piti hankkia 750 kappaletta, mutta lopullinen valmistusmäärä jää alle kolmannekseen. Erittäin edistyksellistä teknologiaa pursuava kone korvaa aikanaan käytöstä poistuvat F-15-hävittäjät.

Konetta ei myydä ulkomaille lainkaan, koska se luokitellaan teknologialtaan liian edistyneeksi. Sitä ei myöskään ole käytetty Afganistanin ja Irakin sotatoimissa pääasiassa siksi, ettei sille ole ollut käyttöä. Kone on tarkoitettu toimimaan toisia hävittäjiä vastaan, mutta Irakissa ja Afganistanissa todellista hävittäjäuhkaa ei ole ollut.

F-22:n kompastuskiveksi on muodostunut yletön huipputekniikka. Tutkassa liki näkymätön kone vaatii lentotuntia kohti 30 tuntia huoltoa, mikä on nostanut kriitikot takajaloilleen. Koneessa käytetty pintamateriaali tarvitsee paljon huolenpitoa. Myös esimerkiksi kuomu vaihdetaan reilun 300 lentotunnin jälkeen. Koneissa oli alkuaikoina myös ohjelmistovika, joka aiheutti vakavan vaaratilanteen.

Koneen kiistattomia etuja on huippuluokan tutkajärjestelmä, ketteryys sekä kyky lentää ääntä nopeammin ilman jälkipolttimia, mikä säästää polttoainetta ja kasvattaa toimintasädettä.

http://www.tekniikkatalous.fi/tekni...22/Obama-tyrmäsi-F-22-hävittäjän-3276466.html

Yhdysvallat ampui F-22:n lopullisesti alas

...................................
F-22-koneita ei ole ollut käytössä sen paremmin Irakissa kuin Afganistanissakaan. Kone on suunniteltu pitkän matkan taistelulentoihin esimerkiksi Kiinan kaltaisten maiden mahdollisia tulevia huippukoneita vastaan.

Kiinalaisuhka on amerikkalaisasiantuntijoiden mukaan kuitenkin puhtaasti mielikuvitusjuttu. Pentagonin mukaan Yhdysvaltain ilmavoimilla on vuoteen 2020 mennessä käytössään noin tuhat F-22- ja sitä halvempaa F-35-hävittäjää, Kiinalla ei yhtään.

Entinen laivastoministeri John Lehman naljaili viime viikonloppuna Wall Street Journalissa, että F-22 on myös turvassa kyberhyökkäyksiltä, koska ”Kiinasta ei löydy ohjelmoijaa, joka osaisi käyttää F-22:n vuosikertaohjelmistoja”. F-22:n ohjelmistot ovat IBM:n käsialaa vuodelta 1983.

http://www.tekniikkatalous.fi/tekni...at-ampui-F-22n-lopullisesti-alas-3279736.html
 
Joo olisihan siitä voinut kehittää monitoimin ja käydä kauppaa ulkomaille siinä missä F-35.
Kaikki modernit koneet on kuitenkin loppupelissä tulleet monitoimikäyttöisiksi.

Jälkiviisautta kuitenkin. Ei välttämättä ole sen huonompi lopputulos vaikka F-22-ohjelma jäi torsoksi. Typhoonhan on haparoinut paikallaan samankaltaisesta syystä (ei nähty tarvetta olla entistä ylivoimaisempi).
Ei Kiinalla ja Venäjälläkään näytä siltä, että ensimmäisestä 5G-yrityksestä tulee muuta kuin tuluskukkaro.

Pienenä korjauksena lähes kaikkien modernien koneiden runko on tullut monikäyttömahdolliseksi, mutta jokainen valmistettu kone ei ole monitoimikäyttöinen.

Esimerkiksi RAF:lla tavoitteena on 7 laivuetta joista 4 toimii ilmatorjuntaroolissa, kaksi moniroolikoneina ja yksi rynnäkkökoneena

http://www.raf.mod.uk/rafcms/mediafiles/0186cc2a_1143_ec82_2ef2bffff37857da.pdf
Current plans indicate that the Typhoon frontline will comprise seven squadrons, of which four will be primarily air defence, two will be multi-role squadrons and one will be a fighter bomber squadron. This combination will give the RAF a very wide range of ground attack and reconnaissance capabilities.

Myös Kiinan ja Venäjän koneprojektien epäonnistumisesta en olisi niinkään varma. Kiinalla on tällä hetkellä 7 prototyyppiä J-20 koneesta ja yksi prototyyppi J-31 koneesta, uskoisin että J-20 kone voisi tällä vauhdilla lähteä sarjatuotantoon jo tämän vuosikymmenen lopusta
http://www.raf.mod.uk/rafcms/mediafiles/0186cc2a_1143_ec82_2ef2bffff37857da.pdf
 

Looking even further ahead, the GR9 will be
replaced with the Short Take-Off and Vertical Landing variant of the
Lockheed Martin Joint Strike Fighter, which will incorporate stealth
technology and is capable of carrying twice the payload of a Harrier, over
twice the distance.


Mielenkiintoinen tieto. Brititkin aikovat käyttää F-35-konetta Harrierin korvaajaksi eikä ilmaherruushävittäjäksi. Typhoon säilyy varsinaisena torjuntahävittäjänä. Meillä urpot haluaa ostaa koneen ainokaiseksi hävittäjäksi, jolla pitäisi tehdä tunnistuslentoja Mach 2-pommikokeita vastaan ja torjua vihollisen hävittäjiä yms.
 
Pienenä korjauksena lähes kaikkien modernien koneiden runko on tullut monikäyttömahdolliseksi, mutta jokainen valmistettu kone ei ole monitoimikäyttöinen.

Esimerkiksi RAF:lla tavoitteena on 7 laivuetta joista 4 toimii ilmatorjuntaroolissa, kaksi moniroolikoneina ja yksi rynnäkkökoneena

Tuo sinun linkkaamasi pdf ei ole ihan ajantasainen (lienee yli vuosikymmenen vanha), aika moni siinä mainittu konetyyppi on jo poistettu käytöstäkin... Tällä hetkellä RAF lentää rynnäkkötehtäviä Tornado GR.4 kalustolla ja ilmapuolustustehtäviä Typhooneilla. Ja silloin kun Tornadoa 60-luvulla suunniteltiin niin ajat olivat hiukan erilaiset.

Osa, mutta vain osa, Typhooneista on myös monitoimikykyisiä. Kaikkien oli toki tarkoitus alunperin olla mutta kehitys ei ole sujunut niin mukavasti kun alunperin suunniteltiin. Ehkäpä lähivuosina kaikki RAF:n Typhoonit ovat kykeneviä myös ilmasta maahan tehtäviin päivitysten myötä.

http://www.fast-air.co.uk/typhoon-block-tranche-summary/

Tämän hetkisen suunnitelman mukaan Tornado GR.4:t ovat poistumassa rivistä vuonna 2019, sen jälkeen RAF operoi pelkästään monitoimihävittäjillä (F-35, Typhoon).
 
Viimeksi muokattu:
Pienenä korjauksena lähes kaikkien modernien koneiden runko on tullut monikäyttömahdolliseksi, mutta jokainen valmistettu kone ei ole monitoimikäyttöinen.
Mahdollisuudesta tietysti puhuttiin. Eihän tuollaista asiakaskohtaista penninvenyttelyä voi ottaa huomioon. Suomikaan ei säästösyistä Hornetiaan käyttänyt monitoimina MLU2:een asti, mutta silti ko. kone on jokaisen mielestä ollut aina monitoimi.

Venäjällä ei näytä olevan varaa PAK-FA:aan edes F-22:n tuotantomäärissä. Intia on melkeinpä ko. projektin isäntä.
Kiinan osalta arvelen, että aikanaan tulee halvemmaksi aloittaa alusta kokemusta viisaampana kuin yrittää tehdä J-20/31:stä priimaa häivehävittäjää.
Ei F-22:stakaan millään jälkijättöisillä muutoksilla kyetä tekemään vähän huoltoa vaativaa. Kiinalla on niin vähän kokemusta ylipäänsä hävittäjistä ja niiden käytöstä, että "hyvien yritysten" tarve on ilmeinen.

Mielenkiintoinen tieto. Brititkin aikovat käyttää F-35-konetta Harrierin korvaajaksi eikä ilmaherruushävittäjäksi. Typhoon säilyy varsinaisena torjuntahävittäjänä. Meillä urpot haluaa ostaa koneen ainokaiseksi hävittäjäksi, jolla pitäisi tehdä tunnistuslentoja Mach 2-pommikokeita vastaan ja torjua vihollisen hävittäjiä yms.
Ei se, että jotain käytetään johonkin tarkoita etteikö kykyä olisi muuhun. Doktriini* ihan erilainen lähtien tarpeista ja kyvyistä. Lentotukialustoiminta on ihan eri maailma meihin nähden. Niissä sen lentotukialusten suojaaminen ja CVW/CSG-toiminta on ylipäänsä erilaista kuin normaalin laivueen. Bertalla on mm. rajoitettu asekuorma. Osin myös "sunk cost" -ilmiö kannustaa ottamaan entisestä raudasta kaikki irti. Erityisesti Brittien nykyisestä aseistuksesta, joista kaikkia ei tulla välttämättä edes integroimaan F-35:een. Harrierien korvaajina käytettynä ne ovat ikäänkuin alistettu merijalkaväen rooliin. Suurilla mailla on erilaiset tarpeet, UK:lla Falkland ja Tyynimeri selittää paljon.

Meillä ei ole varaa kuin yhteen, onhan se käyty läpi jo esim. Kanadan laskelmin. Lisäksi on helppo tyytyä yhteen kun ei näytä siltä, että uusi olisi entistä heikompi millään merkittävällä osa-alueella. Jälleen näyttää helposti unohtuvan myös se ettei esim. Norjalle (Hollannille, Tanskalle) ole tulossa kuin yksi ja ovat siihen asetelmaan tyytyväisiä. Ruotsillakaan ei ole kuin yksi ja vielä kautta linjan heikompi (tai riittävä, kokonaisedullinen... riippuu kulloisestakin propagandistista). Täydellistä ratkaisua ei ole eikä varsinkaan meillä ole sellaista harhakuvaa edes varaa tavoitella.

https://en.wikipedia.org/wiki/Carrier_air_wing
https://en.wikipedia.org/wiki/Carrier_strike_group

* Brittien doktriini on Carrier-enabled power projection
http://www.defenceiq.com/air-forces...rating-uk-carrier-airpower-the-challenges-an/
(tässä koko brittien meridoktriini: https://www.gov.uk/government/uploa...hment_data/file/33699/20110816JDP0_10_BMD.pdf )

Carrier Enabled Power Projection

The shift from Carrier Strike to Carrier Enabled Power Projection in 2010 was reflective of enduring tensions in the Ministry of Defence over the Queen Elizabeth-class programme. By the time of the SDSR in 2010, the carrier programme enjoyed little support in the Ministry of Defence outside the Royal Navy and was under intense pressure financially. Further, despite its significant contribution, the role of US carrier airpower in supporting operations in Afghanistan was ignored. This context necessitated a shift in emphasis during the SDSR from highlighting the Carrier Strike role to emphasising the wider roles and flexibility of the Queen Elizabeth-class, in particular with regard to operating helicopters and providing support to amphibious operations.

Carrier Enabled Power Projection seeks to deliver a broader, more flexible spectrum of capability than a traditional carrier-operating concept. That is, in addition to being capable of delivering a carrier strike capability with up to 36 F-35s, CEPP calls for the Queen Elizabeth-class to also be capable of delivering options such as an all-helicopter air-group (potentially up to around 40 helicopters), or a mixed air-group comprising both fixed-wing aircraft and multiple rotary-wing types (up to 12 Merlin, a small number of Chinook and up to eight Apache helicopters alongside 12 F-35s). It warrants emphasising that the flexibility of the Queen Elizabeth-class is derived from the size of the vessels and the expansive flight deck such size confers: the size of the carriers was originally determined by the required weight of offensive airpower, calculated to be 36 fast jets undertaking two sorties per day for five consecutive days, to provide a medium-scale air capability. In essence, CEPP seeks to provide a capability more akin to that of an LHD, such as the US Wasp-class, rather than a conventional aircraft carrier.

CEPP constitutes a new and unprecedented approach to carrier airpower and in this respect, entails some additional risk. This is especially with regard to the intention to provide a hybrid carrier strike/littoral manoeuvre capability via a mixed air-group, and the integration of Army and Royal Air Force assets into embarked operations. Operating a ‘mixed deck’, that is, a combination of fixed and rotary-wing aircraft, imposes operational and safety limitations that result in inefficiencies not associated with a deck dedicated solely to fixed-wing operations. The successful integration of Army and Royal Air Force assets into embarked operations places an even greater emphasis on having a worked-up and proficient ship-air interface encompassing deep maritime experience and expertise. This is in order to facilitate the smooth integration of visiting units into the maritime domain and enable joint maritime-based operations. This is highlighted with reference to JFH experience. In 2008/9, in the context of a Royal Navy-RAF dispute concerning the future of the Harrier force, Major General (now Lieutenant General Sir) Paul Newton, then head of the MoD’s Development, Concepts and Doctrine Centre, was tasked to produce a report examining the size of JFH, its ethos and manning. The RAF contended that no Royal Navy input was necessary; the Royal Navy disagreed on two points: first, that there was no precedent anywhere for naval air operations that were not supervised by those with deep maritime knowledge; and second, that the RAF had consistently shown a determination to avoid going to sea. The Newton Report reemphasised the need for a sizeable portion of Joint Force Harrier to be naval, identified nearly 200 posts on the in-service Invincible-class that required naval experience and concluded that only the Royal Navy could produce the manpower to operate the Queen Elizabeth-class.

The adoption of CEPP can perhaps be viewed in one of two ways. It could be perceived as an attempt to package an overall reduction in capability (namely, a much-reduced fixed-wing capability and the combining of previously separate carrier strike and littoral manoeuvre roles) in a positive light. Alternatively, it could be viewed as an opportunity to develop a broader, more flexible package of capability and maximise the return from the significant investment in building the Queen Elizabeth-class. In this respect, the intention to develop a hybrid carrier strike/littoral manoeuvre capability could be seen as a means to build a force package akin to the Aviation Combat Element of a USMC Marine Air-Ground Task Force. However, to what extent will it be possible for the Royal Navy, with the support of the Army and Royal Air Force, to deliver the three distinct roles (carrier strike, littoral manoeuvre, and hybrid carrier strike/littoral manoeuvre) proficiently? In this respect, the decision to operate both Queen Elizabeth-class carriers will ensure that a ship is always available for operational use and for training and carrier qualification.

The importance of training and sustained periods of embarkation has been emphasised throughout this article; it also warrants highlighting that the training requirement extends to the integration of the ship and its air-group into wider task group operations. A carrier does not operate in isolation: it is one component of a task group that will include escort vessels (for example, a Daring-class destroyer and frigates), auxiliary ships, potentially a nuclear-powered submarine and allied assets. Moreover, the carrier task group may be operating in a wider coalition context and thus have to be integrated into, for example, the planning of the Joint Force Air Component Commander. The integration of the carrier and its embarked air assets – whether principally fixed-wing, all rotary-wing or a mix thereof – into a task group and subsequently into national and coalition operations will require extensive and sustained working-up to ensure operational proficiency, in particular in areas such as command and control. This will be especially with regard to cases where the carrier is operating across roles, undertaking, for example, concurrently carrier strike and littoral manoeuvre where command and control arrangements and expertise differs.
 
Viimeksi muokattu:
Ei tuo mikään uusi päätös ole, onpahan vaan saatu nimiä papereihin. F-15E pysyy käytössä yli 2040-luvun, F-15C vähenevässä määrin 2030-40 lukujen taitteeseen. E-rungot ovat kai aika uusia, eikä niiden saappaisiin käy oikeastaan mikään muu kone. C hoitaa samaa roolia F-22:n kanssa, jonka typistetty hankinta vaatii pitämään molemmat konemallit lennossa.

Kyllä se vähän yllättävä on sikäli että vielä vuosi-pari sitten väläyteltiin F-15C:n poistamista kokonaan "tarpeettomana". Nyt Eaglet pysyvät kuitenkin sitten varmasti rivissä 15+ vuotta, Strike Eaglet vielä pitempään. Luulisin että jostain pitää silti luopua, eli A-10 varmaan poistuu lähivuosina.
Huomatkaa päivityksen hintalappu, noin 10 miljoonaa maksaa pelkästään uusi elso-järjestelmä. Ei ole halpaa lystiä ei.
 
Tuo sinun linkkaamasi pdf ei ole ihan ajantasainen (lienee yli vuosikymmenen vanha), aika moni siinä mainittu konetyyppi on jo poistettu käytöstäkin... Tällä hetkellä RAF lentää rynnäkkötehtäviä Tornado GR.4 kalustolla ja ilmapuolustustehtäviä Typhooneilla. Ja silloin kun Tornadoa 60-luvulla suunniteltiin niin ajat olivat hiukan erilaiset.

Osa, mutta vain osa, Typhooneista on myös monitoimikykyisiä. Kaikkien oli toki tarkoitus alunperin olla mutta kehitys ei ole sujunut niin mukavasti kun alunperin suunniteltiin. Ehkäpä lähivuosina kaikki RAF:n Typhoonit ovat kykeneviä myös ilmasta maahan tehtäviin päivitysten myötä.

http://www.fast-air.co.uk/typhoon-block-tranche-summary/

Tämän hetkisen suunnitelman mukaan Tornado GR.4:t ovat poistumassa rivistä vuonna 2019, sen jälkeen RAF operoi pelkästään monitoimihävittäjillä (F-35, Typhoon).

Olisi varmaan pitänyt täsmenttä että kyseessä oli siis 7 Typhoon laivuetta, eikä koko RAF:n laivuemäärä. Nykyään tuo (Typhoonien) laivuemäärä näyttää pudonneen kuitenkin viiteen ( http://www.janes.com/article/46697/final-uk-typhoon-squadron-to-stand-up ), tarkempaa RAF:n kokonaislaivuemäärää voi lähteä katselemaan täältä: ( http://www.raf.mod.uk/organisation/squadrons.cfm )

Kiinan osalta arvelen, että aikanaan tulee halvemmaksi aloittaa alusta kokemusta viisaampana kuin yrittää tehdä J-20/31:stä priimaa häivehävittäjää.
Ei F-22:stakaan millään jälkijättöisillä muutoksilla tule vähän huoltoa vaativaa.

Koneiden kehittelyhän se vasta rahoja syökin jos katsotaan esim. F-35:n kehityskustannuksia. J-20 koneen puolestaan ei tarvitse edes olla mikään priimakone, riittää kun se muodostaa tarpeeksi suuren uhkakuvan Jenkeille ja riittää kyykyttämään naapurimaita, ja kummankin tavoitteen uskoisin olevan saavutettavissa, kun suurimman uhan muodostaa pieni määrä F-15- koneita naapurimaissa (Japani/Korea/+Usan rotaatiot) sekä pieni määrä tulevia F-35 koneita. Edes F-22 koneita vastaava tuotantomäärä (~150) esim 2020-2025 tekisi Kiinasta todennäköisesti selkeästi suurimman häivekoneiden käyttäjän siellä maailmankolkassa, puhumattakaan siitä määrästä 4.5 sukupolven koneita mitä taustaa on varmistamassa.
 
Koneiden kehittelyhän se vasta rahoja syökin jos katsotaan esim. F-35:n kulutuskustannuksia. J-20 koneen puolestaan ei tarvitse edes olla mikään priimakone, riittää kun se muodostaa tarpeeksi suuren uhkakuvan Jenkeille ja riittää kyykyttämään naapurimaita, ja kummankin tavoitteen uskoisin olevan saavutettavissa, kun suurimman uhan muodostaa pieni määrä F-15- koneita naapurimaissa (Japani/Korea/+Usan rotaatiot) sekä pieni määrä tulevia F-35 koneita. Edes F-22 koneiden tuotantomäärä esim 2020-2025 tekisi Kiinasta todennäköisesti selkeästi suurimman häivekoneiden käyttäjän siellä maailmankolkassa, puhumattakaan siitä määrästä 4.5 sukupolven koneita mitä taustaa on varmistamassa.
Ei Kiina ole säästämään lähtenyt. Suuret ambitiot esimerkiksi lentotukialusten suhteen. Näistä aiheutuu lisähaasteita konesuunnittelulle ja tullaan näkemään lukuisia kehitysprojekteja. Ei ole oikotietä onneen. Kehittelyt on osaamispohjan rakentamista ja investointeja tulevaisuuteen. Kiina varmaan haluaa olla jossain vaiheessa myös edelläkävijä eikä perässäjuoksija.
 
@Rannari linkkasi merivoimat-ketjuun uuden kylkiraudan: http://kylkirautafi.virtualserver27.hosting.fi/images/pdf/10/kr3_15.pdf

Sivulla 23 alkaa artikkeli ilmavalvonnasta ja sivulla 27 HX-hankkeesta.

Mielenkiintoista jälkimmäisessä artikkelissa on se, että rivien välistä voi lukea, että ilmavoimat saattaa hyvinkin tulla hankkimaan HX-hankkeen jälkeen myös miehittämättömiä ilma-aluksia. (2030-luvulla siis)

Tuossa keskellä esim. Neuron parin Rafalen välissä.

Neuron_04.jpg
 
Ei liene ihme tietäen miehittämättömien nopean kehitystahdin ja maailmanlaajuisen käyttöönottotahdin.
Toinen asia on mihin kaikkeen Ilmavoimilla on varaa.
 
@Rannari linkkasi merivoimat-ketjuun uuden kylkiraudan: http://kylkirautafi.virtualserver27.hosting.fi/images/pdf/10/kr3_15.pdf

Sivulla 23 alkaa artikkeli ilmavalvonnasta ja sivulla 27 HX-hankkeesta.

Mielenkiintoista jälkimmäisessä artikkelissa on se, että rivien välistä voi lukea, että ilmavoimat saattaa hyvinkin tulla hankkimaan HX-hankkeen jälkeen myös miehittämättömiä ilma-aluksia. (2030-luvulla siis)

Tuossa keskellä esim. Neuron parin Rafalen välissä.

Neuron_04.jpg


Operatiivisessa käytössä olevien ja lähi-vuosina käyttöön tulevien aseistettujen miehittämättömien ilma-alusjärjestelmien suorituskyky ei vastaa nykyaikaisen monitoimihävittäjän suorituskykyä.
Monitoimihävittäjän tehtäväkenttä ja suorituskykyvaatimukset ovat merkittävästi monipuolisemmat kuin miehittämättömien ilma-alusjärjestelmien. Aseistetut tunkeutumiskykyiset miehittämättömät ilma-alukset soveltuvat
erityistehtäviin, mutta ne eivät ole varteenotettava vaihtoehto Hornet-kalustonsuorituskyvyn korvaamiseksi. Miehittämättömien ilma-alusten tehokas käyttö edellyttää myös aina operaatioalueen ilmanherruutta. Kehitteillä ei ole Hornetkaluston suorituskyvyn korvaamiseen
sopivaa järjestelmää. Hornet-kaluston korvaavan suorituskyvyn täydentäjinämiehittämättömät ilma-alusjärjestelmätovat sen sijaan mahdollinen ratkaisu.

Miehittämättömien ilma-alusjärjestelmien käyttö hävittäjä- ja valvontakonekaluston rinnalla ja tukena onhyvä ratkaisu. Se edellyttää kuitenkin miehittämättömältä ilma-alukselta vähintään toimintakykyä vastustajan ilmapuolustetulla alueella. Tästä johtuen hävittäjäratkaisun täydentämisen tulisi ainakin alkuvaiheessa perustua pieniin kustannustehokkaisiin miehittämättöiin ilma-aluksiin, joilla on mahdollista tuottaa vaikuttamistehtävien edellyttämiä tiedustelu- ja valvontatietoja sekä maalinosoituksia olosuhteissa, joissaoma hävittäjätoiminta on mahdollista.


Moderni monitoimihävittäjä kykenee myös tukemaan ja täydentämään puolustusjärjestelmän tiedustelu-, valvonta- ja maalinosoituskykyä. Tämä on otettava huomioon puolustusjärjestelmäkokonaisuuden kehittämisessä.Korvaavan monitoimihävittäjän suorituskykyvaatimuksia määritettäessä tulee ottaa huomioon puolustusjärjestelmän kehittämisen kokonaistarve. Hornet-kaluston suorituskykyjen korvaaminen erillisillä vaihtoehtoisilla ratkaisuilla ei ole kustannustehokasta,ja se heikentäisi puolustusjärjestelmän suorituskykyä kokonaisuutena

1e9b9f6d8a13e302bb0e76bf168cf116.png



Se mitä itse näen artikkelissa on:

  • Tarve hävittäjille
  • Tarve kaukovaikutukselle (hyökkäyskynnyksen nostaminen)
  • Tarve saada maalitietoja miehittämättömien lennokkien avulla
  • Tarve saada maalitietoja uusilta monitoimihävittäjiltä
  • Hornettien korvaaminen osittain "erillisillä vaihtoehtoisilla ratkaisuilla" (IT-järjestelmät) ei ole tehokasta, eikä edes kustannustehokasta

Todennäköisesti tuo lennokkipuhe viittaa Aeronautics defence systemsiltä ostettuihin Orbiter II lennokkeihin joiden tuotanto Suomelle myöhästyi ensin parilla vuodella ja näyttää nyt menneen täysin reisille. PV:llä kuitenkin näyttäisi olevan halua ostaa satoja kappaleita lennokkeja Suomeen pikavauhtia useastakin syystä.



http://www.puolustusvoimat.fi/wcm/s...t/tiedotteet/maavoimat+hankkii+minilennokkeja
http://www.lentoposti.fi/uutiset/ma...avt_saadaan_huhtikuussa_alennusten_kera_video
http://www.hs.fi/kotimaa/a1390000878865

Israelilaismediassa on mainittu kaupan suuruudeksi 55 järjestelmää, joka tarkoittaisi satoja ilma-aluksia.
 
https://web.archive.org/web/20110306223951/http://cecs.anu.edu.au/files/DSA11March2010.pdf

Sivuilla 10-11 kuvattu australialaisen Defence Science and Technology Organisation (DSTO):n näkökulmasta JASSMin integrointi Hornetiin. Kovasti on ollut tutkimista: carriage/vibra/flutter/aerodynamics load/launch process/journey to impact point.

Tuossa on tutkijakongressia varten tehty tutkimusbriiffi aero/vibro-osuudesta: http://www.icas.org/ICAS_ARCHIVE/ICAS2012/PAPERS/391.PDF

Vaikka sittemmin on ollut kaikenlaista yritystä tuoda esim Naton universal armament interfacea (NUAI) plug-and-play-PGM-tyyppiseksi ratkaisuksi niin siitä sanotaan seuraavaa:
"It does not reduce requirements for hardware integration, such as safe separation, form, fit and function, etc." http://archive.defensenews.com/article/20140121/DEFREG01/301200038/Shared-Precision
Silti tiukan paikan tullen tuollaisen käyttöönoton povataan rajoittavan tarvittavan työn viikkoihin. Edellyttäen lähinnä, että vastaanottavalla maalla on ylipäänsä joku risteilyohjus jo aiemmin integroituna (koulutus/tehtäväsuun. kokemus ei tapahdu viikoissa). Tapahtumisen esteenä mm. byrokratia. Ruotsi on mukana Nato-maiden joukossa.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top