Ilmavoimien tulevaisuus

No, ystävämme ja huonetoverimme on onnekas kokemuksen puutteessaan, tunnustan itse omaavani negatiivisen käyttö- ja omistajakokemuksen amerikkalaisesta autosta. Ja minulla on pari kaveria, joiden kokemukset ovat vielä mielenkiintoisempia.

En tiedä, kuinka vanhoista autoista puhutaan, mutta isäni voisi liittyä tuohon joukkoon kertomalla 60-luvun amerikanraudan automaattivaihteistosta. :LOL: Kaikissa autoissa kyllä on omat ongelmansa...
 
Ruotsiin 120 konetta.

Suomen tapaan myös Ruotsissa on keskusteltu hävittäjien sopivasta määrästä, mutta aivan eri kymmenluvuilla. Ruotsin ilmavoimilla on tällä hetkellä 95 Gripen-hävittäjää kuudessa laivueessa.

Viime vuonna julkistetun puolustusvoimien pitkän aikavälin suunnitelman mukaan laivueita pitäisi olla vuoteen 2035 mennessä kahdeksan ja koneita yhteensä 120 .

"Meidän täytyy lisätä hävittäjien määrää, jotta voisimme ylläpitää valmiuden koko Ruotsin ilmatilan puolustamiseen", ilmavoimien komentaja Mats Helgesson sanoi viime viikolla Tukholmassa.

Hänen mukaansa kyseessä on paras mahdollinen ammattilaisarvio tarpeesta, joka on helposti kiistojen kohteena.

"Jos kysytään, onko hävittäjiä tarpeeksi, niin sota-aikana kenenkään mielestä ei ole. Jos taas ei olla sodassa, niin monen mielestä niitä on liikaa", Helgesson muotoilee.

Tavoite 120 koneesta edellyttäisi sitä, että Ruotsi lentäisi nykyisillä Gripenin C/D -versioilla 2030-luvulle saakka. Samaan aikaan ilmavoimat ottaisi käyttöön uusia Gripen E-hävittäjiä, joista ensimmäisen pitäisi olla valmis operatiivisin tehtäviin vuonna 2021.

Vuosi on sattumoisin sama, jolloin Suomi päättää uudesta hävittäjämallistaan, tavoitelukumääränä noin 64 konetta. Yksi ehdokkaista on Gripenin uusi malli.

Komentaja Helgessonin mieli hävittäjämäärästä tuntuu muutamassa vuodessa muuttuneen. Vielä keväällä 2016 hän oli Svenska Dagbladetin haastattelussa sitä mieltä, että Ruotsin ilmavoimien tilaamat 60 uutta Gripen E:tä riittävät korvaamaan liki sadan Gripen C/D:n suorituskyvyn.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.378512
 
Ruotsin pinta-ala 450k km2 ja Suomen noin 340k km2. Jos teemme äkkinäisesti laskutoimituksen 450/340=1,3235294117647058823529411764706 eli näin sievistääkseni tuota summaa 1.32, ja jaamme 120 1.32lla, saisimme 90 hävittäjän vaatimuksen, mutta meillä on eri vaatimukset kuin Ruotsilla (tositilanteessa pitäisi olla enemmän kuin Ruotsilla, koska olemmehan juuri Venäjän naapurissa), joten ideaalisti voisin sanoa, että tuo 100-120 konetta olisi tosi hyvä määrä. 128 jaettuna neljään osastoon, jossa jokaisella on 32 konetta. Näin pystyttäisiin toimimaan neljällä suunnalla ja luoda painopisteitä neljällä eri alueella. Eli vaikkapa Lappi, Itä-Suomi- Länsi-Suomi + yksi reservissä sinne mihin ilmaantuu tarve ja halutaan painottaa enemmän.
 
Viimeksi muokattu:
Ruotsin pinta-ala 450k km2 ja Suomen noin 340 km2. Jos teemme äkkinäisesti laskutoimituksen 450/340=1,3235294117647058823529411764706 eli näin sievistääkseni tuota summaa 1.32, ja jaamme 120 1.32lla, saisimme 90 hävittäjän vaatimuksen, mutta meillä on eri vaatimukset kuin Ruotsilla (tositilanteessa pitäisi olla enemmän kuin Ruotsilla, koska olemmehan juuri Venäjän naapurissa), joten ideaalisti voisin sanoa, että tuo 100-120 konetta olisi tosi hyvä määrä. 128 jaettuna neljään osastoon, jossa jokaisella on 32 konetta. Näin pystyttäisiin toimimaan neljällä suunnalla ja luoda painopisteitä neljällä eri alueella. Eli vaikkapa Lappi, Itä-Suomi- Länsi-Suomi + yksi reservissä sinne mihin ilmaantuu tarve ja halutaan painottaa enemmän.

Täytyy myös muistaa että nykyisellä konemäärällä Venäjä ei ole hyökännyt tänne. Hornet on "hoitanut torjunnan" hyvin tähän asti.
 
1950-luvun alkuvuosina torjunta hoitui kuudella Vampirella...

Suomi oli tuolloin sotilasliitossa Neuvostoliiton kanssa kuten @Leaderwolf tuossa huomautti. YYA-sopimus solmittiin -48. Tuskin lännen kapitalistikoirat olisivat tänne uskaltaneet hyökätä vaikka pv olikin kohtuullisen heikossa tilassa.

Toki Neuvostoliitto aika-ajoin kyseenalaisti Suomen kyvyn Leningradin turvaamisen kanssa, ja useamman kerran ehdottivatkin että Suomeen pitäisi saada myös pysyviä sotilasliittokumppanin joukkoja.
 
Suomi oli tuolloin sotilasliitossa Neuvostoliiton kanssa kuten @Leaderwolf tuossa huomautti. YYA-sopimus solmittiin -48. Tuskin lännen kapitalistikoirat olisivat tänne uskaltaneet hyökätä vaikka pv olikin kohtuullisen heikossa tilassa.

Toki Neuvostoliitto aika-ajoin kyseenalaisti Suomen kyvyn Leningradin turvaamisen kanssa, ja useamman kerran ehdottivatkin että Suomeen pitäisi saada myös pysyviä sotilasliittokumppanin joukkoja.

Nyt ollaan valtioliitossa EU:n myötä. Kyllä, minun mielestäni on hyvä asia että Suomella on ja on ollut ensilinjan hävittäjiä. Kuitenkin, analyysi jonka pohjalla Venäjän hyökkäämättömyys 1990-luvulta tähän päivään olisi ollut jonkun tietyn määrän tiettyjä hävittäjiä ansiota on aika hataralla pohjalla.
 
Suomi oli tuolloin sotilasliitossa Neuvostoliiton kanssa kuten @Leaderwolf tuossa huomautti. YYA-sopimus solmittiin -48. Tuskin lännen kapitalistikoirat olisivat tänne uskaltaneet hyökätä vaikka pv olikin kohtuullisen heikossa tilassa.

Toki Neuvostoliitto aika-ajoin kyseenalaisti Suomen kyvyn Leningradin turvaamisen kanssa, ja useamman kerran ehdottivatkin että Suomeen pitäisi saada myös pysyviä sotilasliittokumppanin joukkoja.

Kyllä. Ja tämä Suomen ja Neuvostoliiton sotilasliitto tuntuu edelleen olevan tabu, koska kovin moni sitä ei ole sisäistänyt lainkaan ja tod näk väittäisi, ettei sellaista ole ollut. Varsovan liiton virallinen nimi oli identtinen ”Sopimus ystävyydestä, yhteistyöstä ja avunannosta” eli YYA. Tätäkään ei halua korostaa.
 
Menneisyydestä voi oppia ja ehkä toimintatavat pätee edelleen.
Hyvä artikkeli Israelin Lavi-hävittäjäohjelmasta. @Sardaukar
https://www.tabletmag.com/jewish-news-and-politics/271289/killing-the-lavi

Maistiainen:
Where possible, the IDF has historically sought to modify foreign weapons systems to meet its own specific requirements. Taking advantage of existing production lines—whether for aircraft or warships or submarines, was usually far less expensive than developing a new major weapons platform on their own. Only where this was not possible or where no similar capability existed elsewhere did an indigenous Israeli weapons system become the preferred alternative. During the 1960s, for example, Israel had contracted France’s Dassault—the manufacturer behind the Mirage III fighter that then formed the backbone of Israel’s air force—to develop a specially configured, air-to-ground version of the airplane known as the Mirage V.

The Mirage V increased the airplane’s available weapons stations from three to seven and increased the airplane’s maximum bomb load from 2,000 to 9,260 pounds (from 910 to 4,200 kilograms). It also added an extra 110 gallons (420 liters) of fuel capacity to the airplane. It was only when the French government embargoed deliveries of these Mirage fighters to Israel that the Israeli government exercised clandestine means to acquire the blueprints for the fighter’s Atar engine and proceeded to manufacture the airplanes, and their engine, in Israel as the Nesher fighter-bomber. This manufacturing experience became the basis for the subsequent Kfir fighter program, which further increased the airplane’s range and payload.

Similarly, the Israeli government concluded that modifying the existing U.S.-developed F-16 fighter jet would have been the preferred alternative toward meeting Israel’s fighter-bomber needs in the 1980s and ’90s. In 1977 the Israeli government proposed that Israel be allowed to assemble locally 200 copies of the airplane in Israel. Local production would have allowed the aircraft to be modified to meet specific Israeli strike-fighter requirements. At the time, the F-16 was already being co-produced at assembly plants in Europe, so the Israeli proposal was not without precedent. Moreover, the F-16 would later go on to be manufactured in South Korea and Turkey, and Japan would produce an advanced derivative of the airplane years later labeled the F-2. It was only after these proposals to locally produce the airplane in Israel had been rejected—once in 1977 and again in 1980—that the Israeli government authorized the launch of the Lavi program. The Lavi was therefore meant to be a substitute not for the F-16, but for an F-16 modified to meet Israel’s specific needs.

Tulevaisuuteen liittyvä makupala:
According to persistent, published reports, Israeli attempts to develop and integrate conforming fuel tanks into the F-35 have been met with resistance by the U.S. developers of the airplane. Adding attachment points and plumbing for such fuel tanks, without compromising the airplane’s low observable characteristics, would require significant design modifications. This has been compounded by a refusal to allow Israel to fully integrate an Israeli avionics suite into the new airplane. Past generations of aircraft, including the F-15s and F-16s delivered in decades past, have been heavily modified by Israeli developers to incorporate Israeli mission computers, sensors, and navigation systems. Under the F-35 program, however, only the communications gear, and those electronic warfare systems that can act as stand-alone packages installed within the confines of the weapons bay, have been permitted. Lockheed Martin, the U.S. developer of the F-35, has little incentive to be more forthcoming in this regard. As a stealth platform, the F-35 is the only game in town for the foreseeable future. The air-to-air oriented F-22 stealth fighter was never offered for export—to Israel or anyone else. The F-35 has been a take it or leave it proposition.

Toisesta jutusta vahvistusta jälkimmäiseen:
Israeli F-35Is uniquely will have an overriding Israeli-built C4 program that runs “on top” of Lockheed’s operating system. One of F-35’s key capabilities come from its superior ability to soak up data with its sensors and share it with friendly forces. Compatibility with datalinks used by friendly Israeli air and ground forces is thus an important aspect from Israel’s perspective as it tracks the position of hostile surface-to-surface rocket launchers and surface-to-air missiles systems.

The new system will also allow the IDF to install Israeli-built datalinks and defensive avionics systems such as radar-jamming pods.

snip

However, due to the F-35’s highly “fused” avionics, such plug-and-play support needs to be built both into F-35 software and apparently even the airframe. The add-ons will be installed in special apertures in the lower fuselage and leading edge of the wings—presumably, features only in the later production F-35Is that arrive in 2020.
https://nationalinterest.org/blog/b...apon-custom-built-f-35-stealth-fighters-37947
 
Viimeksi muokattu:
Turkki oli muuten vuonna 2017 Suomen kehitysavun saajien listalla sijalla 8.

https://um.fi/documents/35732/0/Tilastoliite 2017, osa2.pdf/596d497d-e449-8643-248f-bc6f9273b789?t=1536777938653

Eihän tuossa suuresta summasta ole kysymys, mutta silläkin rahalla olisi voinut hankkia jotain tarpeellista oman maanpuolustuksemme käyttöön.

Liekö kyse niistä lehmankaupoista joilla Turkki pitää pakolaisia maassaan laskematta niitä EU: alueelle ja EU:n kanssa on jyvitetty Turkille sitä vastaan rahaa.
 
Viimeksi muokattu:
Rissala näyttäisi kasvavan. Kassun peruskorjaus ja laajennus tai uudisrakennus, selviää 2 viikossa. Lisää varusmiehiä nykyisestä 250:sta.
Nyt meneillään päävartioston rakennus.

https://yle.fi/uutiset/3-10648938

Valmistaudutaan F-35:n tuloon? Voi olla tiukemmat Security-vaatimukset kuin Hornetilla. Esim. saako koneita pitää yön yli ulkona? Siis vaatiiko USA tiukempaa vartiointia ja fyysisiä turvarakenteita?
 
Back
Top