Immolan Sissit - kautta aikain

Mikä on tarina noiden kouluttajien hyppymerkillä. Onko kaikki LJK:n kasvatteja vai kuuluuko koulutukseen? Immolassa oli myös vapaaehtoista hyppykoulutusta sitä haluaville. Luonnollisesti kierrin kaukaa moiset koulutukset.
 
Mikä on tarina noiden kouluttajien hyppymerkillä. Onko kaikki LJK:n kasvatteja vai kuuluuko koulutukseen? Immolassa oli myös vapaaehtoista hyppykoulutusta sitä haluaville. Luonnollisesti kierrin kaukaa moiset koulutukset.
Vapaaehtoinen omakustanteinen hyppykoulutus peruuntui meillä Rajakoulun aikana keväällä -86. Ja harmittaahan se merkittömyys vielä tänä päivänä vuosikymmenten jälkeenkin. Pkrl!
 
Kuvassa meitsi ampuu kookoolla etummaisena, Pulkkinen valvoo ammuntaa.

tulot015-jpg.12309
 
Jätkät pääsi oikein ampumaan KVKK:lla. Ei kuulunut meidän silloiseen arsenaaliin, joten koulutus oli pintapuolinen, lähinnä esiteltiin vaan. Vasta PV:n ressupalvelukseen päästyäni pääsin roiskimaan sillä, ja vaikka se ei aseena ole mitenkään hyvä, niin silti tuossa tulinopeudessa on munaa. Pidän henkilökohtaisesti paljon mielekkäämpänä kokemuksena kuin PKM:ää, joka toki on parempi konekivääri kaikin puolin, mutta silti 1000-1100 laukausta minuutissa tuntuu ihanalta.
 
Ai saakeli, että tykkäsin sissipioneerihommista. Immolassa oli parhaana puolena varmaan se omasta mielestäni, että koulutus sisälsi niin pirusti eri juttuja. Mulle koulutettiin sissitoiminta (jonka osana iskuosastotoiminta), tiedustelu, pintapuoleinen tarkka-ampujatoiminta (jotta osaa ryhmänjohtajana käyttää ryhmän tarkka-ampujaa oikein), sissipioneerikoulutus ansoituksineen ja rajavartiokoulutus. Lisäksi hoidimme Rajakoulun vartioinnin, joten kai sitä jonkinlainen sotilaspoliisikin oli, koska vartiopäällikkönäkin tuli toimittua.

Kerran huvitti koulutettavien pelonsekainen suhtautuminen räjähteisiin, kun koulutin tulilankanallin käyttöä uudelle saapumiserälle, itsellä kun oli AUK käytynä niin olin "karaistunut" sen verran että tiesin tasan tarkkaan, että ne vehkeet olivat turvallisempia käyttää kuin yksikään ilotulite mitä olin käsitellyt (jos niitä siis käsitteli oikein). Aika paljon niitä tuli sitten yhden päivän aikana poksauteltua, koska minulle oli annettu niitä enemmän kuin tarpeeksi, joten uutta rastikoulutuserää odotellessa pystyi kevyesti vähän paukuttelemaan ylimääräisiä pois. :)

Minulla oli palveluksessa tasan kaksi tylsää päivää; toiseksi viimeinen ja viimeinen. PV:n puolella kaverit valittivat että oli tylsää, joutuivat oleskelemaan sotilaskodissa keskellä päivää. Toisinaan ajattelin, että voi kun itsekin voisin tehdä niin, mutta kai se loppujen lopuksi oli kuitenkin parempi että tehtiin hommia 328 päivää, eikä luppoaikaa ollut.
 
Jätkät pääsi oikein ampumaan KVKK:lla. Ei kuulunut meidän silloiseen arsenaaliin, joten koulutus oli pintapuolinen, lähinnä esiteltiin vaan. Vasta PV:n ressupalvelukseen päästyäni pääsin roiskimaan sillä, ja vaikka se ei aseena ole mitenkään hyvä, niin silti tuossa tulinopeudessa on munaa. Pidän henkilökohtaisesti paljon mielekkäämpänä kokemuksena kuin PKM:ää, joka toki on parempi konekivääri kaikin puolin, mutta silti 1000-1100 laukausta minuutissa tuntuu ihanalta.

Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä. Kvkk on sellainen ergonomian kukkanen, että sitä ei ollut aikanaan ikävä jänishommissa, jossa kintun piti kirmata kepeästi. Eikä kyllä ole ollut muutenkaan. Koulutuksessa sitäkin näplättiin ja oli se joissakin lähialuepyörimisissä ja paukkuampumishommissa mukana, mutta vähäisintäkään kaipuuta sen keralle ei ole. ( Kovilla tuli ammuttua sitten myöhemmin.) Kertauksissa ja muissa myöhemmissä rymyämisissä niitä pyöri aina joskus mukana. Ase soveltuu mielestäni paremmin ”näistä asemista ei lähdetä” -toimintaan kuin liikkuvaan sodankäyntiin.

Varttuneella iällä ja MAkkAranpaistoKaveriKerhossa tuttavaksi tullut PKM on taas sellainen soittopeli, jolla roitelee mielellään, vaikka lyijyltähän se senkin teräs kantajan siimoissa tuntuu. No, olen tosin lähinnä ampunut sillä erinäisiä vöitä erilaisissa tilanteissa eikä minun ole tarvinnut sitä kanniskella päntiönään mukana eikä vanhempana gubbersonina enää jänistelty. Mutta mukava ase purkaa ja koota, ei nipistä sormia lyttyyn teräksinen loota.
 
Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä. Kvkk on sellainen ergonomian kukkanen, että sitä ei ollut aikanaan ikävä jänishommissa, jossa kintun piti kirmata kepeästi. Eikä kyllä ole ollut muutenkaan. Koulutuksessa sitäkin näplättiin ja oli se joissakin lähialuepyörimisissä ja paukkuampumishommissa mukana, mutta vähäisintäkään kaipuuta sen keralle ei ole. ( Kovilla tuli ammuttua sitten myöhemmin.) Kertauksissa ja muissa myöhemmissä rymyämisissä niitä pyöri aina joskus mukana. Ase soveltuu mielestäni paremmin ”näistä asemista ei lähdetä” -toimintaan kuin liikkuvaan sodankäyntiin.

Varttuneella iällä ja MAkkAranpaistoKaveriKerhossa tuttavaksi tullut PKM on taas sellainen soittopeli, jolla roitelee mielellään, vaikka lyijyltähän se senkin teräs kantajan siimoissa tuntuu. No, olen tosin lähinnä ampunut sillä erinäisiä vöitä erilaisissa tilanteissa eikä minun ole tarvinnut sitä kanniskella päntiönään mukana eikä vanhempana gubbersonina enää jänistelty. Mutta mukava ase purkaa ja koota, ei nipistä sormia lyttyyn teräksinen loota.

Eihän KVKK:sta ole PKM:lle mitään vastusta jos ominaisuuksia verrataan, tarkoitin ainoastaan tulinopeutta joka tekee siitä hauskan ammuttavan. Sotaan tai harjoituksiin PKM ehdottomasti, radalla KvKK :)
 
Tuttuja maastoja.




Katso liite: 42865

Aika erikoista.
Hyppykoneita ei yleensä ihan aloitelijat lentele. Irrotus kiitotiestä 80-90 MPH. Alinopeudella ja maksimipainoilla ilmaan vedetty ei pitkään ilmassa pysy, ellei pilotti loivenna nousukulmaa ja kiihdytä vauhtia kone vaaka-asennossa tai enintään hyvin loivalla nousukulmalla.

Kone kuin kone on revittävässä väkisin ilmaan alinopeudella. Eikä siinäkään mitään, jos pilotti kiihdyttää maavaikutuksessa matalalla ja edessä oleva tila kiihdytyksen sallii. Kun koneella kiihdytyksen jälkeen on normaali irrotusnopeus, voidaan nousu normaalilla nousukulmalla aloittaa.

Kun tuollainen Cessna irtoaa 90 MPH, olettaisin koneen suositeltavan nousunopeuden olevan luokkaa 100-110 MPH. Nokka pidetään siinä kulmassa, että suositeltava riittävä nousunopeus säilyy. Hyvin simppeliä hommaa. Jos nopeus pienenee, loivennetaan nousukulmaa, jos nousee, voidaan nousta jyrkemmin.
 
Minun kokemukset kvkk;sta on sellaiset että Koskelan esimerkkiä noudattaen sietäisivät upottaa suohan. Ei monta patruunaa pystynyt kerralla ampumaan kun taas jämähti kiinni.
 
Muistelen, että kvkk:a käpisteltiin yhdellä rastilla p-kaudella. Toinen oli tämä ampuleirin kokeilu. Aseita ei tarvinnut itsellä edes puhdistaa. Sissitoiminnassa ei konekivääreitä kanniskeltu, mieluiten olisi jättänyt rynkynkin pois. Kiikarikivääreitä, miinoja ja joku kevyt kp, jos hommat kusee.
 
Mikä on tarina noiden kouluttajien hyppymerkillä. Onko kaikki LJK:n kasvatteja vai kuuluuko koulutukseen? Immolassa oli myös vapaaehtoista hyppykoulutusta sitä haluaville. Luonnollisesti kierrin kaukaa moiset koulutukset.

Hyppymerkkejä suorittivat eritoten RVLn hlökuntaan kuuluvat ja ainakin ennen myös moni kadetti tuli ekaan palveluspaikkaansa hyppymerkki rinnassa.
 
Back
Top