Erkki
Ylipäällikkö
Kadettikoulussa ja päällystöopistossa sai halutessaan suorittaa hyppymerkin. Niitä näkyi paljon myös SavPr:n jalkaväkikouluttajilla. Muistan jonkun kapiaisen kyllä naureskelleen niitä tyhjänpäiväisinä turhakkeina.
Immolan Sissit - kautta aikain
- Viestiketjun aloittaja mienkoiv
- Aloitus PVM
Erkki
Ylipäällikkö
Se oli teillä erikoismiehillä noin, mutta meillä perusjalkaväellä Kvkk käskettiin usein myös sissipartion varustukseen. Itsekin olen toiminut tälläisen partion johtajana, ja kk sai suojata ja varmistella muun partion puuhia, mutta ilmankin olisi hyvin pärjännyt.
mienkoiv
Kapteeni
Mikä oli saapumiseräsi,itsellä II/97...Ai saakeli, että tykkäsin sissipioneerihommista. Immolassa oli parhaana puolena varmaan se omasta mielestäni, että koulutus sisälsi niin pirusti eri juttuja. Mulle koulutettiin sissitoiminta (jonka osana iskuosastotoiminta), tiedustelu, pintapuoleinen tarkka-ampujatoiminta (jotta osaa ryhmänjohtajana käyttää ryhmän tarkka-ampujaa oikein), sissipioneerikoulutus ansoituksineen ja rajavartiokoulutus. Lisäksi hoidimme Rajakoulun vartioinnin, joten kai sitä jonkinlainen sotilaspoliisikin oli, koska vartiopäällikkönäkin tuli toimittua.
Kerran huvitti koulutettavien pelonsekainen suhtautuminen räjähteisiin, kun koulutin tulilankanallin käyttöä uudelle saapumiserälle, itsellä kun oli AUK käytynä niin olin "karaistunut" sen verran että tiesin tasan tarkkaan, että ne vehkeet olivat turvallisempia käyttää kuin yksikään ilotulite mitä olin käsitellyt (jos niitä siis käsitteli oikein). Aika paljon niitä tuli sitten yhden päivän aikana poksauteltua, koska minulle oli annettu niitä enemmän kuin tarpeeksi, joten uutta rastikoulutuserää odotellessa pystyi kevyesti vähän paukuttelemaan ylimääräisiä pois.
Minulla oli palveluksessa tasan kaksi tylsää päivää; toiseksi viimeinen ja viimeinen. PV:n puolella kaverit valittivat että oli tylsää, joutuivat oleskelemaan sotilaskodissa keskellä päivää. Toisinaan ajattelin, että voi kun itsekin voisin tehdä niin, mutta kai se loppujen lopuksi oli kuitenkin parempi että tehtiin hommia 328 päivää, eikä luppoaikaa ollut.
Peiper
Majuri
II/96
tulikomento
Supreme Leader
Immolassa palvelleet wanhan kaartin miehet saattanevat tunnistaa kyseisen miehen, joka videolla opettaa selviytymistä luonnon antimilla. Kyseinen miekkonen palveli ainakin Rajakoulun puolella kouluttaen mm. rajajääkärin peruskurssilaisia ja kantahenkilökuntakursseja. En ole varma oliko tekemisissä varusmiesten kanssa missä määrin.
Fremen
Greatest Leader
Osmankaami mainittu! Mutta missa jarviruoko? Helpoimpia hiilareita suomessa.
Peiper
Majuri
No niitä ne toki ovat. Ja jos ajatellaan laskuvarjojääkäreitä, niin onko se hyppykoulutus kovinkaan relevanttia nykyään. Maahanlaskuja ei ole oikein (jostain ihmeen syystä
) suosittu viime vuosikymmeninä. Hekot sen ilmakuljetteisen joukon kuljetuksen hoitaa.
Viimeksi muokattu:
Jep. Jo 90-luvulla myös muita nakeltiin kopterikyydillä. Jatkossa drooneja.No niitä ne toki ovat. Ja jos ajatellaan laskuvarjojääkäreitä, niin onko se hyppykoulutus kovinkaan relevanttia nykyään. Maahanlaskuja ei ole oikein (jostain ihmeen syystä
Rakettimies
Kersantti
Menee ehkä aiheen ohi, mutta suomalaiset yllä mainitut laskuvarjojääkärit eivät olleet joukkotyypiltään verrattavissa muiden maiden laskuvarjojääkäreihin tai maahanlaskujoukkoihin, vaan heidän tehtävänään oli pitkään (ainakin 70-luvulla) kaukotiedustelu osana sodan ajan ylijohdon tiedustelupataljoonaa kaukopartioiden jalanjäljissä. Suurvaltamallisia maahanlaskujoukkoja ei Suomessa ole ollut. Laskuvarjohyppy oli siis vain yksi keinoista päästä pitkälle vihollisen selustaan tai toiminta-alueelle.
Rajajoukkojen osalta oli ennakkoon määritellyt vastuualueet ja niiden vastuulla oli merkittävä osa rajaseutujen paikallispuolustuksesta. Sissit ja Koppisen teorisoima "räjähtävä tyhjyys" olivat tunnuspiirteitä toiminnalle. Alueellinen taistelu alkoi rajalta asti ja jatkui pitkälle syvyyteen. Korvessa ei vain "keitetty saikkaa", vaan reippaalla hyökkäyksellisellä sissitoiminnalla luotiin edellytykset laajemmalle menestykselle. Vastuualueissa oli toki eroja, esimerkiksi Lapin paikallispuolustus asutuskeskusten ulkopuolella lepäsi lähes täysin rajajoukkojen vastuulla. Suuri haaste oli huolto ja sen järjestelyt: Miten saada ammustarvikkeita, ruokaa sekä viesti kulkemaan? Tämäkin asetti tiukat vaatimukset joukoille.
Rajajoukkojen osalta oli ennakkoon määritellyt vastuualueet ja niiden vastuulla oli merkittävä osa rajaseutujen paikallispuolustuksesta. Sissit ja Koppisen teorisoima "räjähtävä tyhjyys" olivat tunnuspiirteitä toiminnalle. Alueellinen taistelu alkoi rajalta asti ja jatkui pitkälle syvyyteen. Korvessa ei vain "keitetty saikkaa", vaan reippaalla hyökkäyksellisellä sissitoiminnalla luotiin edellytykset laajemmalle menestykselle. Vastuualueissa oli toki eroja, esimerkiksi Lapin paikallispuolustus asutuskeskusten ulkopuolella lepäsi lähes täysin rajajoukkojen vastuulla. Suuri haaste oli huolto ja sen järjestelyt: Miten saada ammustarvikkeita, ruokaa sekä viesti kulkemaan? Tämäkin asetti tiukat vaatimukset joukoille.
tulikomento
Supreme Leader
Käsittääkseni rajajoukot olisivat koostuneet rajajääkärikomppanioista. Ja oliko pataljoona se suurin yksikkö ? Huollon puolesta tietääkseni olisi ennen vihollisuuksien alkamista valmisteltu toiminta-alueille kätköjä (muona ja a-tarvikkeet).
Sarek1
Ylipäällikkö
Muistelen samaa noista suuremmista kokoonpanoista. Kätköjä oli suunniteltu tehtäväksi etukäteen ja sanoinko vielä että paljon? Tarkoituksena oli tehdä sekä pienempiä että suurempia kätköjä erilaisia jänishousutarpeita varten useille toiminta-alueille. Kerran tehtiin harjoituksen vuoksi yksi isompi eli joukkueen kätkö ja siinä oli muuten heti kerralla paljon kaikenlaista tavaraa hävityspanoksia myöten. Pienempiä ryhmäkohtaisia kätköjä ansoituksineen tehtiin muutamaan otteeseen. Kaikille yksiköille oli suunniteltu useampia toiminta-alueita ja väistöalueet.
Meillä oli Lapin puolella epävirallinen lupa ”löytää” luonnosta ravintoa ja käyttää sitä, toki ehdoton kielto koski tehtyjen ansojen jättämistä luontoon. Muutamat kaverit olivat näissä hommissa ammattilaisia eli lisäproteiinia saatiin. Porojen teurastamiset olivat sovittuja kauppoja, joissa RVL osti poromiehiltä poroja, jotka pistettiin itse lihoiksi ja syötiin. Noilta ajoilta omaan elämään on jäänyt dieetti: ”syön kaikkea sitä, mikä ei syö minua ensin”.
Rajan kokoonpanoissa joukkueessa oli neljä ryhmää, joissa kussakin oli kymmenen metsäjänistä eli tuonaikaiseen PV:n jv -joukkueeseen verrattuna juoksujalkaisia oli enemmän.
Jänishousuilussa oli muutama hyvinkin aktiivinen toiminnallinen ulottuvuus sitten kun vihollisen maahantunkeutujan kärki oli hidastusvaiheen jälkeen edennyt syvemmälle isänmaahan.
Tehtävänkuvaan saattoi kuulua liikenteen laskentaa, tiedustelua, huollon ja täydennyskuljetusten häirintää + tuhoamista, kaikenlaista sabotaasia ja hässäkkää, sieppaamisia, iskuja huollon ja johdon tukikohtiin jne. Polttoainekuljetukset olivat selkeä ykkösmaali, sillä jos ajoneuvoilta loppuu löpö, pysähtyy imperialistisen miehittäjän telaketjun kalke hyökkäyksen kärjessä melko lailla pian.
Radioita oli rajallisesti ja viestiliikenne saattoi paljastaa, joten viesti kulki useimmiten ennalta sovittujen ”postilaatikoiden” ja y-pisteiden kautta. Informaatio välittyi siis suurelta osin kaislikkosuhinana joukko-osaston eri osien välillä.
Rakettimies
Kersantti
Isoimpana yksikkönä oli 1970-luvun alkupuoliskolla tosiaan sa-Rajavartiosto, jossa oli tarvittavat erillisyksiköt sisältäen mm. esikuntakomppanian, tiedustelukomppanian, sinkokomppanian ja erinäisen määrän huoltoyksiköitä. Perimmäisenä ajatuksena oli, että jokainen ra-rajakomppania perustaisi yhden sa-rajajääkäripataljoonan ja jokaista rajavartiostoa varten oli suunniteltu lisäksi yksi reservipataljoona paikallisen sotilaspiirin perustamana. Rajavartiostoon siis kuului lisäksi liukuva märä rajajääkäripataljoonia, joilla oli oma vastuualueensa jakautuen vielä rajajääkärikomppanioiden vastuualueisiin. Myöhemmistä ajoista on vaikea löytää mitään konkreettista aineistoa.
Vastuualuejako oli sellainen, että itäisimmät raja-alueet olivat suoraan rajavartiostojen alaisuutena alueellisena johtoportaana. Sotilaspiirien ja niiden alaisten sotilasalueiden verkko alkoi vasta vähän pitemmältä sisämaasta. Rannikolla toimittiin vastaavalla tavalla rannikkotykistöpatteristojen ja merivartiostojen perustamien rannikkoalueiden kanssa. Muodostui siis koko valtakunnan kattava verkko alueellisia johtoportaita.
Eräs suuri poikkeus yllä mainitusta "säännöstä" oli mainitsemani Lappi, jonka itäosien puolustuksesta oli vuoden 1973 suunnitelmien perusteella vastuussa yleisjoukkojen alaisuudessa toimiva armeijakunta, jonka alaisuudessa oli lisäksi osia LR:sta ja RovSp:sta. Tämä selittyi alueen erityispiirteillä, harvalla väestöllä ja haastavilla viestiyhteyksillä.
Tätä ennen PE:n ja RVE:n sekä PSSlE:n ja LRE:n välillä oltiin käyty keskusteluita Lapin alueen järjestelyistä. RovSpE:n ja LRE:n resurssit eivät riittäneet paikallisjoukkojen johtamiseen alueella. Eräänä ehdotuksena olisi ollut väliportaan ("Lapin Esikunta") muodostaminen, mutta tähän ei ollut tarpeeksi henkilöstöä ja RovSp:llä oli selkeä rooli nimenomaan Rovaniemen alueen puolustajana.
60-luvulla oli lisäksi Rajaprikaateja, mutta ne lakkautettiin varsin pian turhana väliportaana ja käytännön ero Rajavartiostoon oli varsin vähäinen.
Vastuualuejako oli sellainen, että itäisimmät raja-alueet olivat suoraan rajavartiostojen alaisuutena alueellisena johtoportaana. Sotilaspiirien ja niiden alaisten sotilasalueiden verkko alkoi vasta vähän pitemmältä sisämaasta. Rannikolla toimittiin vastaavalla tavalla rannikkotykistöpatteristojen ja merivartiostojen perustamien rannikkoalueiden kanssa. Muodostui siis koko valtakunnan kattava verkko alueellisia johtoportaita.
Eräs suuri poikkeus yllä mainitusta "säännöstä" oli mainitsemani Lappi, jonka itäosien puolustuksesta oli vuoden 1973 suunnitelmien perusteella vastuussa yleisjoukkojen alaisuudessa toimiva armeijakunta, jonka alaisuudessa oli lisäksi osia LR:sta ja RovSp:sta. Tämä selittyi alueen erityispiirteillä, harvalla väestöllä ja haastavilla viestiyhteyksillä.
Tätä ennen PE:n ja RVE:n sekä PSSlE:n ja LRE:n välillä oltiin käyty keskusteluita Lapin alueen järjestelyistä. RovSpE:n ja LRE:n resurssit eivät riittäneet paikallisjoukkojen johtamiseen alueella. Eräänä ehdotuksena olisi ollut väliportaan ("Lapin Esikunta") muodostaminen, mutta tähän ei ollut tarpeeksi henkilöstöä ja RovSp:llä oli selkeä rooli nimenomaan Rovaniemen alueen puolustajana.
60-luvulla oli lisäksi Rajaprikaateja, mutta ne lakkautettiin varsin pian turhana väliportaana ja käytännön ero Rajavartiostoon oli varsin vähäinen.
KRH-laskija
Korpraali
Muutama täydentävä kommentti alla.
Sotilaspiirit (25 kpl) ja sotilasalueet (n. 130 kpl) kattoivat koko maan, ml. Ahvenanmaan. Esim. KajSp:n neljästä sotilasalueesta kolmas kattoi Suomussalmen ja neljäs Kuhmon kunnan, vaikka näissä molemmissa perustettiin tärkeimpänä joukkona kokonainen rjp.
Rajaprikaatit olivan nimenomaan RA-rajavartiostojen SA-kokoonpanoja 60-luvulla, mutta ne nimettiin uudelleen rajavartiostoiksi noin vuonna 1970, samalla kun rajavartiojoukkojen SA-kokoonpanoja uudistettiin. Ennen vuotta 1970 PTL:ssä oli siis neljä rajaprikaatia sekä lisäksi rajajääkäriyksiköt (13 rjp ja yksi errjk). 1.-3. Rajaprikaatin kuului muutama rajakomppania, joiden vahvuus oli 250 - 450 miehen luokkaa kukin, alla 1.RPr:
2. ja 3.RPr olivat yllä olevan kaltaisia, mutta Lapissa perustettava 4.RPr poikkesi muista, käsittäen rajakomppanioita sekä I-II Rajapataljoonan:
Näiden lisäksi olivat sitten em. RVL:n perustamat rajajääkäripataljoonat (ja yksi er. komppania), mutta 60-luvulla näiden kokoonpano oli identtinen jääkäripataljoonien kanssa, eikä niille ole omia määrävahvuusluetteloita. JP:n vahvuus oli noin 930 vuonna 1967.
70-luvulla tätä yksinkertaistettiin siten, että rajakomppaniat ja rajajääkäripataljoonat yhdistettiin kahdeksaksitoista rajajääkäripataljoonaksi, joissa oli siis E + EK + TukiK + HK + 4 *RjK (parissa tapauksessa 5). RjK:ssa oli ilmeisesti neljä rajajääkärijoukkuetta, TukiK:ssa KvSkoJ ja KrhOs (neljällä kvkrh:lla).
Lopuksi vielä, tämä rajaprikaati - rajavartiosto muutos on selostettu väärin Petteri Joukon kirjottamassa artikkelissa Suomalainen prikaati (Tiede ja Ase 2010), löytyy hakemalla netistä, jossa sanotaan: "[rajaprikaati] jäi verraten lyhytikäiseksi. Se poistettiin perustamistehtäväluetteloista ilmeisesti vuonna 1966, kun puolustusvoimien rauhanajan organisaatio uudistettiin". Lisäksi artikkelissa RjP:t on artikkelissa liitetty rajaprikaateihin, mutta ainakaan ylläolevissa kaavioissa näin ole, rajaprikaatien vahvuudet olivat 2 500 miehen luokkaa (4.RPr noin 3700).
Rakettimies
Kersantti
Puhuin viestissäni sotilaspiireistä ja sotilasalueista nimenomaan paikallispuolustuksen johtamisvastuun näkökulmasta. Esimerkiksi marraskuussa 1968 sotilaslääneille lähetetyssä muistiossa "Paikallispuolustusjärjestelmä sekä ohjeita paikallisjoukkojen käyttöperiaatteista" on karttaan merkittynä sotilaspiirien ja rajavartiostojen sa-paikallispuolustuksen vastuualueet. Kyseisenä vuonna annettiin tarkentavat ohjeistukset paikallisjoukkojen käytölle ja PTL:n kokonaisuudistukselle. Kyseisen muistion liitteitä on alla liitteinä ja lisäksi liitteenä myös yksittäinen kuva v.1973 laaditusta PSSl:n käskystä "KELA". Lyijykynämerkinnöistä voi havainnoida rajajääkäripataljoonien vastuualueita.
Sotilaspiireillähän ja sotilasalueilla oli käytännössä kahdenlainen funktio: toimia paikallispuolustuksen johtoportaana ja perustaa joukot. Esim. PSSl:n suunnitelmassa "KELA" RovSp ja LR olisi purettu osiin. Itä-Lapin alueellla IX AK:ssa LRE olisi johtanut merkittävästi paikallisjoukkojen toimintaa, RovSpE:n vastatessa Rovaniemen kaupungin, maalaiskunnan ja Kemijärven alueista. Vastaavanlainen järjestely oli myös X AK:n ja KemSp:n kontolta. Vastaavasti eri sotilasläänien rannikkopuolustus toimi rannikkoalueiden alaisuudessa.
Täysin suoraan alkujaan rajaprikaatit eivät kuitenkaan vastanneet rajavartiostoja, vaan kuten Jouko toteaa artikkelissaan, olisi alustettavien suunnitelmien mukaan Lapin alueella piti alkujaan perustaa kaksi rajaprikaatia, mutta se ei lopulta resurssien valossa ollut mahdollista. Markus Wahlsteinin artikkelissa "Rajajoukkojen rooli puolustusjärjestelmässä vahvistuu - Rajaprikaatit itärajan suojajoukkoina" todetaan, että järjestelynä kyseessä oli välivaihe, mutta toisaalta sen seuraavaa vaihetta ei tarkemmin eritellä. Yksi selitys vaiheteleville kokoonpanoille voi olla, että vastaavasti kuin jääkäriprikaatit, ne muodostettiin kulloisenkin operatiivisen suunnitelman mukaisesti vastaanottamaan alistuksia ja täten saattoivat sisältää mm. rajajääkäripataljoonia.
Lausuntoja RvE pyysi PTL:n kokonaistarkistuksen perusteella jo 22.1.1969. LRE:n arkistoaineistoista voi löytää mm. otteen PTL:n työversiosta, jossa sa-LRE:n alaiset joukot on jo määritelty eikä perustettavana ollut enää rajaprikaatia. Alla myös ote kirjeestä.
Sotilaspiireillähän ja sotilasalueilla oli käytännössä kahdenlainen funktio: toimia paikallispuolustuksen johtoportaana ja perustaa joukot. Esim. PSSl:n suunnitelmassa "KELA" RovSp ja LR olisi purettu osiin. Itä-Lapin alueellla IX AK:ssa LRE olisi johtanut merkittävästi paikallisjoukkojen toimintaa, RovSpE:n vastatessa Rovaniemen kaupungin, maalaiskunnan ja Kemijärven alueista. Vastaavanlainen järjestely oli myös X AK:n ja KemSp:n kontolta. Vastaavasti eri sotilasläänien rannikkopuolustus toimi rannikkoalueiden alaisuudessa.
Täysin suoraan alkujaan rajaprikaatit eivät kuitenkaan vastanneet rajavartiostoja, vaan kuten Jouko toteaa artikkelissaan, olisi alustettavien suunnitelmien mukaan Lapin alueella piti alkujaan perustaa kaksi rajaprikaatia, mutta se ei lopulta resurssien valossa ollut mahdollista. Markus Wahlsteinin artikkelissa "Rajajoukkojen rooli puolustusjärjestelmässä vahvistuu - Rajaprikaatit itärajan suojajoukkoina" todetaan, että järjestelynä kyseessä oli välivaihe, mutta toisaalta sen seuraavaa vaihetta ei tarkemmin eritellä. Yksi selitys vaiheteleville kokoonpanoille voi olla, että vastaavasti kuin jääkäriprikaatit, ne muodostettiin kulloisenkin operatiivisen suunnitelman mukaisesti vastaanottamaan alistuksia ja täten saattoivat sisältää mm. rajajääkäripataljoonia.
Lausuntoja RvE pyysi PTL:n kokonaistarkistuksen perusteella jo 22.1.1969. LRE:n arkistoaineistoista voi löytää mm. otteen PTL:n työversiosta, jossa sa-LRE:n alaiset joukot on jo määritelty eikä perustettavana ollut enää rajaprikaatia. Alla myös ote kirjeestä.
Liitteet
KRH-laskija
Korpraali
En olekaan tätä kolmatta karttaa (KELA) nähnytkään, mielenkiintoista että PohPr:n perustama X AKE löytyy Länsi-Lapista ja LapJP:n perustama 2.JPr peräti Utsjoelta. Se mitä rivien välistä olen tähän asti lukenut, on että uhka tuli idästä PV:n suunnitelmissa jo 60-luvulla viimeistään...
Toki sitten Puolustusvoimat 100 vuotta kirjan mukaan ennen vuoden 1986 Kynnys-suunnitelmaa oli useita eri puolustussuunnitelmia, tuo kartta vaikuttaa taitaa sopia niistä epätodennäköiseksi katsottavaan vaihtoehtoon?
Varmaankin noin 1960 tienoilla on ollut erilaiset suunnitemat, mutta verrattaessa vuosien 1968 (4 rajapr) ja 1970 (4 rv:a) perustamistehtäviä, niin jatkuvuus on aika selkeä, eikä mielestäni Joukon tai häntä lainaavan Wahlsteinin muotoilulle ole perustetta, mutta ehkä tämä on vain nyanssi.
Tämä taustamuistion pätkä rajavartiojoukkojen kehittämisestä vuodelta 1968 tukisi sitä:
Tämähän oli lähinnä vastine siihen, että rajaprikaatit olisi lakkautettu turhana väliportaana, sanoisin, että ne nimettiin uudelleen, ja samalla organisaatiota kehitettiin merkittävästi.