inhaa itäkalustoa

Ainakin osa hinureista ja siltavaunut vissiin DDR:stä. Vaan eipä sillä väliä kun itäähän tässä tavoiteltiinkin eikä Neukkulaa.
Aviationshopista juuri tilaamani Finnish MAAVOIMAT -(kuva)kirjanen kertoo T-55MBT kaluston olevan Neukuista ostettua alkuperäkalustoa, BLG-60M2 -siltavaunun toteaa olevan DDR:stä hankitun kertomatta alkuperäismaata, ja niin ikään derkuista hankittujen VT-55A -evakuointivaunujen olevan Tsekkoslovakialaisvalmisteisia.
 
Aviationshopista juuri tilaamani Finnish MAAVOIMAT -(kuva)kirjanen kertoo T-55MBT kaluston olevan Neukuista ostettua alkuperäkalustoa, BLG-60M2 -siltavaunun toteaa olevan DDR:stä hankitun kertomatta alkuperäismaata, ja niin ikään derkuista hankittujen VT-55A -evakuointivaunujen olevan Tsekkoslovakialaisvalmisteisia.

Ok. Sitten oli vielä se toinen Harppi-Saksasta tullut hinuri. Olikohan tyypiltään JVBT-55A? Sekin oli varmaan tsekkivalmiste?
 
PMP-ponttoonikalusto on yhä käytössä, Scania-alustalla tosin. Kaikki KrAZit lienee poistettu, vaikkei välttämättä koko määrää ole vielä myyty tai romutettu. Epäilen vahvasti että SA-sijoitusta niillä ei kuitenkaan ole ollut enää pitkään aikaan.

T-55:n hinaus- ja pioneeriversioiden tilallehan hankittiin käytettyjä Leopard 1- variantteja Hollannista. En tosin tiedä, onko kaikki vanha kalusto jo poistettu niiden alta, mutta suunta lienee selvä.

Jotkut TAK 85:t on ilmeisesti tehty tsaarinaikaisista Mosin-aihioista. Joukossa voisi kait olla neukkulaisia sotasaalistorrakoitakin.

Moottoroidut tst-osastot saattavat jatkossakin tukeutua 55-alustaiseen kalustoon ainakin siltavaunujen osalta. Leo2-alustaisia siltoja on kuitenkin hommattu vain se 10kpl. Siinä sivussa menisivät tietysti hinuritkin. Tuolla nyt on lähinnä mielenkiinnon arvo kokonaisuudessa.
 
Viimeinen sotasaaliskalusto sa-varauksissa oli 152 H88, joka oli rakennettu 152 H37 sekä 122 K31 tykeistä. Saksan kaupan tykit korvasivat ne sotavehkeinä 1990-luvulla.
Mielenkiintoinen hanke tuo 152 H88, vaikkakin lyhyeksi jäi sen palvelus. Sen korvasi kai lähinnä 152 H55, joka sekään ei kovin kauan riveissä pysynyt. Oliko tuo 55 kovinkin parempi kuin 88? Ainakaan paperilla ilmoitetut suoritusarvot eivät näin maallikon silmään näytä mitenkään dramaattisesti paremmilta.
 
Voisiko raketinheittimiin olla vielä jotain CCCP ampumatarviketta jäljellä?
 
Mielenkiintoinen hanke tuo 152 H88, vaikkakin lyhyeksi jäi sen palvelus. Sen korvasi kai lähinnä 152 H55, joka sekään ei kovin kauan riveissä pysynyt. Oliko tuo 55 kovinkin parempi kuin 88? Ainakaan paperilla ilmoitetut suoritusarvot eivät näin maallikon silmään näytä mitenkään dramaattisesti paremmilta.

Eiköhän nuo mallit 55 ja 88 palvelleet lähinnä rinta rinnan. Poistot tehtiin sitten supistusten myötä vanhoista alkaen.
 
Eiköhän nuo mallit 55 ja 88 palvelleet lähinnä rinta rinnan. Poistot tehtiin sitten supistusten myötä vanhoista alkaen.
Siinä tapauksessa 55 olisi korvannut jotain 152 H38 tapaista, vielä vanhempaa kalustoa. Jv-prikaatien raskaitahan nämä kaikki taisivat olla.
 
Siinä tapauksessa 55 olisi korvannut jotain 152 H38 tapaista, vielä vanhempaa kalustoa. Jv-prikaatien raskaitahan nämä kaikki taisivat olla.

152H38 oli sekin vahvuuksissa yhtaikaa noiden uudempien kanssa. Poistoon meni varmaan ensisijaisesti vielä vanhempaa ja kevyempää kalua. Arvaan että esimerkiksi foorumiveli @Old Boy osaa avata tätäkin asiaa aika paljon minua paremmin.
 
ykkimallin viimeisenä varauksissa oli pitkäputkinen malli 76 K02-40, jota tuskin moni tykkimieskään on koskaan nähnyt. Paikallispatterien kalustoa kylmän sodan loppuun.
Lähdeteoksen mukaan poistettiin varauksesta 1994, jolloin niitä oli 8 kpl alkuperäisestä 12. Kerrotko tarkemmin siitä pitkäputkisesta? Venäläiset eivät niitä sitten laajamittaisesti modifioineet pitkällä putkella, vai emmekö vain saaneet niitä sotasaaliiksi? Ei täällä harkittu samaa?
 
Lähdeteoksen mukaan poistettiin varauksesta 1994, jolloin niitä oli 8 kpl alkuperäisestä 12. Kerrotko tarkemmin siitä pitkäputkisesta? Venäläiset eivät niitä sitten laajamittaisesti modifioineet pitkällä putkella, vai emmekö vain saaneet niitä sotasaaliiksi? Ei täällä harkittu samaa?
76 K02 oli erittäin hyvä tykki, kuten lukuisat sillä ampuneet tykkimiehet voi vahvistaa. Mutta paha puute oli, ettei koroa saanut kun noin 300 piirua, mikä oli aivan liian vähän. Tämä ei ollu suunnitelijoiden vika; tykki vaan oli suunniteltu ennen epäsuoran ammunnan keksimistä! Koroa sai lisää, kun kaivoi tykin lavetille syvän kuopan. Siinä oli tietysti oma vaivansa maakivien sekä puunjuurien seassa, joka hidasti asemanvaihtoja. Tuttua puuhaa useimmille tykistön ressuillekin.

Neuvostoliitto peri Keisariajan runsaan tykistön, jolle rupesivat 30-luvulla miettimään modernisointia. 76 K02 sai uuden alalavetin, jota vähän levennettiin siten että putkelle saatiin tila perääntymisliikettä varten. Näin syntyi malli 76 K02-30, jonka kantama ei kasvanu vaan se oli sama 10,6 km, mutta nyt ei tarvinu enää ylimääräistä kaivutyötä. Paulaharjun kirjan mukaan näitä saatiin sotasaaliiksi 93 kpl. Osaan K02:sta venäläiset laittoi uuden pidemmän 40 cal putken, jolla kantama kasvoi erittäin kelvolliseen 13,5 km:iin. Ilmeisesti tämä modaus valmistui niin myöhään, että uudet haaralavettiset 76 K36:t sai etusijan tuotannossa.

Meillä tehtiin heti 1918 erittäin tärkeä parannus. Alunperin K 02:ssa ei ollut kuin täyspanos, joka tarkoitti, ettei tykillä voinut lainkaan ampua lähelle. Sama juttu oli rt:n 152 mm Canet-tykissä. Nenonen ideoi K02:n puolipanoksen ja myös suoritti koeammunnat sekä laati ampumataulukot. Hän oli palvellut Venäjän koeampumalaitoksella. Kellään muulla suomalaisella ei ollu siinä vaiheessa tästä aiheestä hölkäsen pöläyksen verran tietoa. Toinen modifikaatio meni sen sijaan metsään. Tarkoitus oli korjata sama liian pienen koron ongelma, mutta meillä jostain kumman syystä nostettiinkin putkea ylemmäs. Lopputuloksen saattoi arvata ilman jälkiviisauden sivumakua: tykistä tuli kiikkerä. Sitten alkoi Talvisota ja jäi näkemättä olisiko asialle voitu jotain tehdä.
 
Viimeksi muokattu:
VÄhän pienempää, muttei lainkaan merkitykseltään vähäisempää kalustoa, mutta just mietin, kun mittasin kuumetta (ei ollut) intistä aikanaan mukaan jääneellä CCCP-leimoin varustetulla kuumemittarilla, että vieläköhän nämä ovat "palveluskäytössä" vemppaa hakevilla.

Olisi mielenkiintoista kartoittaa, kuinka paljon näitä clearing-kaupan mukana tulleita pikkutuotteita on vielä käytössä jossain päin valtionhallintoa. Esim. intissä saattaa hyvin olla kuumemittarien lisäksi niitä sinisiä sairaala-asuja, sinkkiämpäreitä ja kaikkea lyijyvasaratyyppistä konepuolen korjaustarviketta.
 
Jos tolle linjalle lähdetään, niin kiinnostaisi kyllä tietää paljonko rättimikon varastoissa on tsaarinaikaisia ruudullisia päiväpeittoja.
 
VÄhän pienempää, muttei lainkaan merkitykseltään vähäisempää kalustoa, mutta just mietin, kun mittasin kuumetta (ei ollut) intistä aikanaan mukaan jääneellä CCCP-leimoin varustetulla kuumemittarilla, että vieläköhän nämä ovat "palveluskäytössä" vemppaa hakevilla.

Olisi mielenkiintoista kartoittaa, kuinka paljon näitä clearing-kaupan mukana tulleita pikkutuotteita on vielä käytössä jossain päin valtionhallintoa. Esim. intissä saattaa hyvin olla kuumemittarien lisäksi niitä sinisiä sairaala-asuja, sinkkiämpäreitä ja kaikkea lyijyvasaratyyppistä konepuolen korjaustarviketta.

Hyviä sinkkiämpäreitä ei saa enää mistään. Kaikkeen hommaan muovi ei sovi.
 
Moottoroidut tst-osastot saattavat jatkossakin tukeutua 55-alustaiseen kalustoon ainakin siltavaunujen osalta. Leo2-alustaisia siltoja on kuitenkin hommattu vain se 10kpl. Siinä sivussa menisivät tietysti hinuritkin. Tuolla nyt on lähinnä mielenkiinnon arvo kokonaisuudessa.

Mikähän mahtaa olla Leo 1-alustaisten käytettyjen Biber -siltavaunujen markkinatilanne?
 
Mikähän mahtaa olla Leo 1-alustaisten käytettyjen Biber -siltavaunujen markkinatilanne?
Tai Norjan Leguan-vaunujen? Niissä olisi sopivasti sama silta kuin Suomen Leo-2L -vaunuissa!
 
Back
Top