Sara Vainio HS
Julkaistu: 10.6. 18:35
Länsimaissa pitäisi antaa lisää tilaa ja tukea muslimien noudattamalle sharia-laille.
Tätä mieltä on islamilaisen oikeuden asiantuntija, University of Wisconsinin oikeustieteen professori
Asifa Quraishi-Landes. Hän on tullut Suomeen keskustelemaan sharian roolista länsimaissa Helsingissä järjestetyssä Kuka pelkää shariaa? -tilaisuudessa.
Muslimien pyhiin teksteihin perustuva sharia on noussut täällä kiistakapulaksi viime vuosina erityisesti maahanmuuton myötä.
Britanniassa kymmenet epäviralliset sharia-tuomioistuimet ratkovat jo tuhansien muslimien perhekiistoja vuosittain. Ruotsissa puolestaan
nousi keväällä kohu, kun Solnan käräjäoikeus vapautti vaimonsa pahoinpitelystä syytetyn miehen erikoisin perustein. Toinen vapauttamista puoltaneista lautamiehistä sanoi päätöksen yhteydessä, että Ruotsin lakeja pitäisi mukauttaa muslimien käytäntöihin.
Pelko sharian sanelemista julmista rangaistuksista ja esimerkiksi naisten alistamisesta ovat saaneet poliitikot Atlantin molemmin puolin vaatimaan sille täyskieltoa.
Quraishi-Landesin mielestä on kuitenkin selvää, etteivät muslimit tai sharia ole katoamassa länsimaista. Siihen sen sijaan voisi vaikuttaa, kuinka eristyksiin vähemmistö tapoineen jää tai millaisia sharian tulkintoja tuetaan.
”Nyt länsimaiden pitää päättää, ottavatko ne välttämättömät muutokset vastaan pakolla vai ilolla. Jotkin uudet tavat voisi myös toivottaa tervetulleeksi.”
Quraishi-Landes kannattaa Britannian kaltaista sovittelumallia, jossa maat pitäisivät omat lakinsa ennallaan, mutta muslimit voisivat selvittää siviiliasiansa halutessaan sharia-oppineiden johdolla.
”Tällaisia asioita olisivat luultavasti avioerot, perinnönjaot ja jotkin muslimien väliset liikesopimukset. Näihin ei liity mitään shariaan pohjaavia rangaistuksia.”
Sen sijaan kaikki rikosasiat Quraishi-Landes jättäisi valtiolle.
”Shariaan pohjautuva sovittelu on mielestäni hyödyllistä vain, kun molemmat osapuolet ovat kiinnostuneita ratkaisemaan kiistansa uskonnollisten arvojensa pohjalta. Kaikki, mihin liittyy väkivaltaa, kuuluu valtion ratkaistavaksi”, hän tarkentaa.
Britannian sharia-tuomioistuimista otsikoihin nousee lähinnä tapauksia, joissa sovintoa ei synny tai vaikkapa kaltoin kohdeltu vaimo ei saa avioeroa. Quraishi-Landesin mukaan tällaisia tapauksia on kuitenkin hyvin pieni osuus. Pääosa sovitteluista päättyy onnistuneesti, ja uskonoppineen päätöksillä on muslimien silmissä painoarvoa.
”Uskon, että se saataisiin toimimaan. Islamissa on jo se ajatus, että noudatetaan sen maan omaa lakia, jossa asutaan.”
Sharia-laista puhuminen herättää länsimaissa voimakkaita reaktioita, sen on Quraishi-Landes saanut tuntea nahoissaan. ”Isisin puolustelija! Valehtelija!” Ihmiset huutelevat luennoilla, ja mediaesiintymisten perässä seuraa vihapostia.
Amerikkalaisessa maahanmuuttokeskustelussa nostaa päätään huoli, että muun muassa avioliittoja, huoltajuuksia ja perheväkivaltaa Koraanin kautta tulkitseva sharia-laki valtaa maan oikeusistuimet, jos jotain ei pian tehdä.
Moni osavaltio on jo kieltänyt erillisellä lailla sharian soveltamisen oikeudessa, vaikka tapauksia, joissa shariaa olisi todella sovellettu, ei ole tiedossa ainuttakaan, Quraishi-Landes kuvailee. Samat teemat toistuvat myös Euroopassa.
”Mutta länsimaiden on nyt pakko opetella selviämään monikulttuurisuuden kanssa”, Quraishi-Landes sanoo.
Suuri syy ristiriitojen ja pelkojen taustalla on Quraishi-Landesin mukaan se, että sharialla on sanana kovin eri kaiku eri kulttuureista tulevien ihmisten korvissa.
Länsimaissa mielleyhtymät ovat enimmäkseen karuja: naisten alistamista ja julmia rangaistuksia. Tältä pohjalta Pew-tutkimuskeskuksen
kysely, jonka mukaan suurin osa muslimienemmistöisten maiden kansalaisista haluaisi sharia-lain virallisesti voimaan maassaan, voi kuulostaa kylmäävältä.
”Jos ajattelet käsien irti leikkaamista, kun kysyt, haluaako toinen maahan sharia-lain, ja hän vastaa kyllä, niin eihän siitä hyvää keskustelua synny.”
Muslimeille shariasta tulee ennemminkin mieleen sellaisia asioita kuin oikeudenmukaisuus ja hyvä elämä, Quraishi-Landes muistuttaa.
”Kaikki koulukunnat tuomitsevat naisten pahoinpitelyn. Se, että on olemassa stereotyyppi, jonka mukaan islam tukee vaimojen hakkaamista, on surullinen esimerkki tietämättömyydestä. Vastustan itse kaikissa tilanteissa myös kivityksiä, jotka ovat hyvin harvinainen rangaistus.”
Quraishi-Landes ei myöskään mielellään kutsuisi shariaa ”laiksi”. Kyse on muslimien ohjeistosta, joka kertoo, miten hyvä muslimi elää.
Quraishi-Landes on itse muslimi, mutta myös yhteiskunnallisesti aktiivinen, korkeasti koulutettu nainen. Juuri sellainen, joita vastustajat sanovat sharian sortavan.
”Ihmiset kuvittelevat, että sharia on kokonaisuudessaan huono naisille. Se ei ole totta. Historiassa musliminaisilla on pitkään ollut jopa muita parempi asema: heillä on ollut pitkään oikeus omistaa kiinteistöjä, periä sukulaisensa, tehdä työtä ja taistella eturintamassa. En näe tasa-arvossa täysin ratkaisematonta ongelmaa”, Quraishi-Landes sanoo.
”Joidenkin mielestä olet joko muslimi ja naisten oikeuksia vastaan tai ei-muslimi ja niiden puolesta.”
Pakistanilaisen isän ja amerikkalaisäidin lapselle islamin ja länsimaisten arvojen yhteensovittaminen on ollut arkea pienestä pitäen, eikä jyrkkä vastakkainasettelu siksi tunnu hedelmälliseltä.
Tällaisten asenteiden takia esimerkiksi muslimien naisjärjestöjä ei oteta tosissaan, Quraishi-Landes sanoo.
”Pitäisi ymmärtää, että feminismissä kaikille kaikissa kulttuureissa ei välttämättä ole tärkeintä miehen ja naisen tasa-arvo, vaan esimerkiksi koulutuksen tai naisten kunnioittamisen edistäminen.”
Jos jotain shariassa kannattaisi Quraishi-Landesin mukaan pelätä, niin ehdottomien sääntöjen ja pakottamisen lisääntymistä.
Lähi-idässä johtajat vaativat yhä kärjekkäämmin kaikkien yhteisten lakien pohjaamista shariaan.
Vaikka Quraishi-Landes kannattaa shariaan pohjautuvan sovittelun lisäämistä länsimaissa, pelkkään shariaan perustuva laki kaikille on hänestä väärä ajatus, myös muslimienemmistöisissä maissa. Quraishi-Landesin mielestä shariaa yritetään näin vain liimata länsimaista peräisin olevan oikeusvaltiomallin päälle ymmärtämättä kummankaan historiaa, ja konflikti on valmis.
”Älä usko sellaista ihmistä, joka sanoo, että katso, tätä on islam”, Quraishi-Landes sanoo.
”He ovat unohtaneet, miten elää yhdessä muiden kanssa.”
Shariaa ei ole ennenkään muslimivaltaisissa maissa nostettu ainoaksi laiksi. Niissä on jo ennen modernia yhteiskuntaa ollut maallinen laki kuten muuallakin, Quraishi-Landes sanoo. Sitä kutsuttiin siyasaksi, ja siinä määrättiin yhteiskunnan toiminnan arjesta, esimerkiksi liikenteestä ja ruoan hinnoista.
Uskonoppineiden puoleen käännyttiin ennemminkin oikeanlaiseen elämään liittyvissä kysymyksissä, eikä vastaus ollut ehdoton: eri oppineet saattoivat tulkita kirjoituksia eri tavoin. Näitä tulkintoja tai säännöstöjä kutsutaan nimellä fiqh.
Sharia oli kuin resepti, Quraishi-Landes selittää, ja oppineet olivat kokkeja. Maallisen hallitsijan laki, siyasa, toimi rinnakkain useiden erilaisten sharia-tulkintojen kanssa, ja uskonoppineiden erehtyväisyys oli tärkeä osa islamia.
Shariaa ei siksi kuuluisi hakata kiveen tai ottaa ainoaksi laiksi, Quraishi-Landes toteaa, mutta harva muslimi muistaa tätä.
Silti, kun Quraishi-Landes esittää moskeijoissa ajatuksiaan maallisten lakien ja sharian erottamisesta, vastaanotto on positiivinen.
”En voi sanoa, että ajatteluni olisi tavallista muslimien keskuudessa, mutta kun selitän asiani koraanin kautta, ihmiset kyllä oivaltavat ja sanovat: ’Oho, tämä käy järkeen!’”
