Tämä on vaarallista, koska se vahvistaa omaa rasistista ja islamofobista ääripäätämme, väittää jihadismin ja terrorismin tutkija.
Jaa artikkeli | Jaettu (2263)
Sanna Puhto
AJANKOHTAISTA 15.3.2018 07:26
Atte Kaleva kiinnostui jihadismista yhdeltä istumalta syyskuun 11. vuonna 2001.
Katsoessaan WTC-tornien romahtamista televisiosta hän ymmärsi, että tarkkaan orkesteroidut iskut eivät voineet olla mielenvikaisten tekemiä. Eivät, vaikka ne asiantuntijavoimin sellaisiksi tuoreeltaan selitettiin.
Syyskuun 11. päivää on seurannut lukemattomia jihadisti-terroristien tekemiä iskuja niin länsimaissa kuin islamilaisessakin maailmassa.
Jihadismi tarkoittaa väkivaltaa korostavaa ideologiaa, joka on syntynyt sunnalaisuuden eli islamin valtasuuntauksen sisälle.
Sunnalaisuuden äärikonservatiivista ja fundamentalistista alasuuntausta kutsutaan salafismiksi. Salafistien tavoitteena on islamilainen kalifaatti, mutta valtaosa salafisteista ei näe välivaltaa kalifaatin saavuttamisen välineenä.
Jihadistit ovat niitä salafisteja, jotka tavoittelevat kalifaattia nimenomaan väkivalloin. Isis ja monet iskut Euroopassa ovat tämän ideologian viimeaikaisia ilmentymiä.
”Silti törmään usein väitteeseen, että jihadistisella terrorismilla ei ole mitään tekemistä islamin kanssa. Se on kyllä täysin väärä käsitys”, Atte Kaleva sanoo.
Se on Kalevan mukaan harhaluulo jo sen takia, että jihadistit pitävät itseään hurskaina muslimeina. He hakevat teoilleen oikeutuksen
Koraanista ja muista islamilaisista lähteistä.
”Meillä on Suomessa ääripää, joka koettaa valkopestä islamia ja ummistaa silmänsä sen kielteisiltä piirteiltä. Islam pitäisi mielestäni ottaa sellaisena kuin se on, monitahoisena uskomusjärjestelmänä. Pitäisi nähdä, että muslimeja on monenlaisia.”
Silmien ummistaminen ääri-islamilaisen ajattelun ongelmilta on Kalevan mielestä vaarallista, sillä se ruokkii sitä toista ääripäätä, islamofobista ja usein rasistista porukkaa.
”On huolestuttavaa, jos viranomaiset tai media eivät suhtaudu vakavasti pelkoihin, joita jihadismi ja islamin ongelmat aiheuttava ihmisissä. Ongelmien kieltäminen pelaa sen ääripään pussiin, joka demonisoi islamia.”
Radikalisoitumisen polku
Kalevan mukaan on vaikea arvioida, kuinka paljon maailmassa on jihadisteja tai minkä osuuden he muodostavat muslimeista.
”Hyvin konservatiivisia fundamentalisteja on aika paljon, enemmän kuin esimerkiksi kristittyjä fundamentalisteja.”
Äärikonservatiivi salafisti ei kuitenkaan ole väkivaltaan tarttuva jihadisti. Tosin tutkimuksissa on havaittu selkeä radikalisoitumisen polku, jota pitkin tavallinen salafisti voi liukua jihadistiksi.
”Ensin salafisti tyytyy vain puhumaan puhtaasta opista, mutta siirtyy siitä poliittiseen aktivismiin. Tästä hän vähitellen liukuu jihadismiin. Mutta: täytyy muistaa, että on iso määrä salafisteja, jotka eivät ryhdy edes poliittisesti aktiivisiksi, saati jihadisteiksi.”
Mikä saa jotkut radikalisoitumaan niin, että ryhtyvät terroristeiksi?
Kalevan mielestä selityksiä ei pidä hakea uskonnon ulkopuolelta.
Suuri päämäärä löytyy
”On tutkijoita, jotka ovat vahvasti sitä mieltä, että uskonnolla ei ole mitään tekemistä jihadistisen terrorismin kanssa. Heidän mielestään terrorismi johtuu pelkästään sosiaalisista syistä.”
”Tässä mennään mielestäni metsään. Silloinhan kaikki syrjäytyneet tai vailla näköalaa olevat ihmiset olisivat potentiaalisia terroristeja.”
Uskonnolla on Kalevan mielestä keskeinen rooli radikalisoitumisprosessissa ja motivaation lähteenä. Mutta uskontokaan ei yksin selitä terroristiksi ryhtymistä – muuten kaikki muslimit olisivat potentiaalisia terroristeja.
”Jihadistinen ideologia vastaa hyvin selkeästi kahteen tärkeään kysymykseen, joihin moni hakee vastausta: haluun kuulua johonkin ja saada elämälleen merkitys.”
Kaleva sanoo, että Euroopassa erityisesti toisen polven maahanmuuttajanuorilla voi olla ongelmana se, että he eivät koe kuuluvansa mihinkään, ja elämä on siksi vailla suuntaa.
Kun liittyy jihadisteihin, liittyy yhteisöön, jossa ollaan veljiä ja siskoja, ja jossa muiden kunnioituksen voi ansaita teoilla. Oma elämäntapa on voinut olla pikkurikollinen ja auktoriteettien kanssa on voinut olla kahnausta.
”Yhtäkkiä hukatulle elämälle tuleekin suuri päämäärä, kalifaatin tavoittelu. Se tuo tunteen merkityksestä. Jos oikein hyvin käy, pääsee kuolemaan marttyyrinä ja saa palkinnon tuonpuoleisessa.”
Iskut mainoksia: katsokaa minua!
Nykyisin radikalisoituminen ei mene enää ylhäältä alaspäin siten, että saarnamies kiertää käännyttämässä kansaa. Suunta on pikemmin ruohonjuuritasolta ylöspäin.
”Omasta kännykästään voi kuunnella saarnoja ja katsoa hyvin tuotettua propagandaa. Kun on itse radikalisoinut itseään riittävästi, voi etsiytyä yhteyksiin jonkin järjestön kanssa tai hakeutua taistelualueelle.”
Nykyään Isisin kalifaattia ei enää ole ja sen hallussa pitämille alueille ei juuri pääse. Radikalisoituneet toteuttava iskuja siellä missä ovat ja innostavat teoillaan muita kaltaisiaan samaan. Iskut toimivat ikään kuin mainoksina myös järjestön suuntaan.
Radikalisoituminen voi olla nopeaakin. Todistetusti nopein prosessi on ollut kaksi viikkoa.
”Neljässätoista päivässä nollasta hard core -jihadistiksi.”
Islamilainen yhteisö avainasemassa
Atte Kaleva on sitä mieltä, että jihadistisen terrorismin valkopesu on lakattava, jotta ylipäätään voi tehdä jotain.
”Jihadistista terrorismia ei voi kitkeä, jos ei hyväksytä, että sillä on juurensa islamissa.”
Jihad tarkoittaa taistelua. Islamissa termi jaetaan kahteen ulottuvuuteen.
Yhtäältä se tarkoittaa vähän samanlaista sisäistä taistelua kuin kilvoittelu kristinuskossa. Toisaalta jihad merkitsee fyysistä taistelua islamin vihollisia vastaan.
Kalevan mielestä islamilainen yhteisö on avainasemassa, sillä vain se voi itse vähentää sosiaalista hyväksyntää, jota vihollisia vastaan taistelevaa jihadia kohtaan tunnetaan.
”Tässä yhteisöjen johtajat ovat tärkeässä roolissa. Radikalisoituneille henkilöille viranomaiset ja poliisi eivät ole mitään auktoriteetteja vaan vääräuskoisia, joita he eivät kuuntele. Siksi muslimijohtajien pitäisi korostaa sitä, että on ok olla hurskas muslimi, mutta väkivallan käyttö ei ole hyväksyttävää missään muodossa.”
Ei kohdella pikkulapsina
Me ei-muslimitkin voimme Atte Kalevan mielestä myös tehdä jotain.
”Voimme suhtautua muslimeihin aivan samalla tavalla kuin suhtaudumme muihinkin ihmisiin. Voimme kritisoida käytäntöjä, jotka ovat Suomessa hyvin ei-toivottuja.”
Kaleva listaa esimerkiksi nuorten tyttöjen pakkonaittamisen ja tyttärien puolta pienemmän perintöoikeuden poikiin verrattuna.
”Nämä käytännöt eivät kuulu tänne, ihan sama, mitä joku uskonto asiasta sanoo. Mikään ei voi mennä Suomen lainsäädännön edelle.”
Olemme hänen mielestään tekopyhiä, kun tuomitsemme vaikeuksitta Jehovan todistajien ja lestadiolaisten karttamiskäytännöt tai äärikristittyjen iskut aborttiklinikoille, mutta katsomme läpi sormien vastaavia ongelmia muslimiyhteisöissä.
”Hyssyttely ei ole järkevä ja normaali tapa suhtautua ongelmiin. Kun meillä on tällainen alentuva ote muslimeihin, niin eivät he silloin voi tulla osaksi tätä yhteiskuntaa.”
”Moni muslimi on sanonut minulle, että kyllä hänen uskontonsa kestää sen, että joku on eri mieltä. Ei tarvitse kohdella kuin pikkulapsia.”
Atte Kaleva on sotatieteiden maisteri ja kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Helsingissä. Hänen kirjansa Jihad ja terrori (Otava) ilmestyy 15.3.2018.
? Omassa joukkueessani nämä heppulit hoitivat kyllä palveluksensa loppuun sivareina, noi tappouhkaukset ja hasan/ pirin blisaamiset yms. hoidin henkilökohtaisesti pois. Pari pekonia Fremenille oli pieni hinta siitä että kaikkien palvelus muuttui miellyttävämmäksi ja tehokkaammaksi. Täytyy vieläkin sanoa että skapparien putkinäkö oli omaa luokkaansa näissä huume/ kiusaamis/ uhkailujutuissa silloin, koska en todellakaan ole ikinä ruvennut ketään vasikoimaan niin piti ottaa omat otteet käyttöön. 
