Päivän lehti 22.5.2021|HS-analyysi
Hamasin raketit peruivat kokouksen, jossa Netanjahu olisi voitu syrjäyttää vallasta
Israel ja Hamas ovat toistensa verivihollisia, mutta kieroutuneella tavalla ne molemmat hyötyvät toistensa olemassaolosta, kirjoittaa ulkomaantoimittaja Jukka Huusko.
Benjamin Netanjahu on johtanut Israelia yhteensä 15 vuotta. Hän on Israelin historian pisimpään vallassa ollut pääministeri. KUVA: REUTERS/AMIR COHEN
Jukka Huusko HS
21.5. 17:13 | Päivitetty 21.5. 17:43
TOUKOKUUN 10. päivä Israelissa oli tarkoitus pitää poikkeuksellinen hallitusneuvottelu. Sisäpoliittisella tuuliajolla seilaavassa maassa piti neuvotella uudesta hallituksesta, johon olisi ensimmäistä kertaa otettu mukaan palestiinalaisten asiaa ajava Ra’am-puolue.
Jos neuvotteluissa olisi päästy sopuun, Israelia pitkään hallinnut pääministeri
Benjamin Netanjahu olisi syrjäytetty vallasta. Se olisi sysännyt Netanjahun vaikeuksiin, sillä häntä epäillään vakavista korruptiorikoksista. Pahimmassa tapauksessa Netanjahua uhkaa vankilatuomio.
KOKOUSTA ei koskaan pidetty, sillä samana päivänä islamistijärjestö Hamas alkoi ampua raketteja Israeliin.
Israelin juutalaisten ja palestiinalaisten välit olivat kuumentuneet jo kuukausi aiemmin, kun Israelin turvallisuusjoukot häiritsivät muslimeille tärkeän al-Aqsan moskeijan toimintaa juuri ramadanin alettua. Palestiinalaisten tunteita kiristi sekin, että Itä-Jerusalemissa asuvia palestiinalaisperheitä uhkasi häätö kodeistaan.
Syttyi puolitoista viikkoa kestänyt sota, jossa Israel moukaroi Gazaa rajusti. Gazan islamistit ampuivat Israeliin raketteja enemmän kuin koskaan. Se oli neljäs sota Hamasin ja Israelin välillä.
Tulitauko Hamasin ja Israelin välille sovittiin viimein torstaina. Juutalaisten ja palestiinalaisten välit ovat yhä äärimmäisen tulehtuneet.
On liian varhaista arvioida, mikä on sodan poliittinen lopputulos. Silti voidaan sanoa, että Israelin johto – pääministeri Netanjahu ennen kaikkea – sekä Hamas hyötyivät molemmat tuoreimmasta väkivallanpurskahduksesta.
Gazaa hallitsevan islamistijärjestö Hamasin johtaja Ismail Hanijeh puhui medialle Qatarin pääkaupungissa Dohassa, missä hän asuu. KUVA: HUSSEIN SAYED / REUTERS
EI ole uusi asia
väittää, että Israel, tai sen nykyjohto, sekä Hamas tarvitsevat toisiaan.
Molempia yhdistää se, että ne haluavat tuhota toisensa. Mutta koska tuhoaminen on käytännössä mahdotonta, saattaa tiedostettu tai tiedostamaton logiikka kulkea niin, että molemmat pyrkivät hyötymään toistensa olemassaolosta.
Netanjahu ei aloittanut Gazan saartoa, sillä hän nousi valtaan Israelissa vasta ensimmäisen Gazan sodan jälkeen 2009 (tätä ennen Netanjahu oli pääministerinä 1996–1999). Kuitenkin juuri Netanjahun valtakaudella Israel on toteuttanut Hamasin suhteen turvallisuuspolitiikkaa, jota on kutsuttu ”ruohon leikkaamiseksi”.
Aina määräajoin ja tilanteen kärjistyessä Israel käy moukaroimassa Hamasia niin, että sotilaallinen uhka saadaan minimoitua. Mutta Hamasia ei tuhota. Alikasvusto jätetään kasvamaan seuraavia hakkuita varten.
KANSAINVÄLINEN yhteisö pitää terroristijärjestöksi luokiteltua Hamasia yhtenä syynä sille, ettei rauhanprosessin eteneminen palestiinalaisten välillä etene. Hamas vannoo väkivallan nimeen, ja järjestöstä on muodostunut este palestiinalaisten yhtenäisyydelle.
Israelin ja palestiinalaisten välillä ei ole ollut vuosiin varsinaista neuvotteluprosessia. Kansainvälinen yhteisö ei ole kyennyt lopettamaan Israelin miehityspolitiikka eikä riisumaan aseista Hamasia.
Status quo hyödyttää eniten Israelia. Koska rauhanprosessia ei ole, Israel on saanut jatkaa laittomien siirtokuntien laajentamista Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa. Kolonisointi on edennyt niin pitkälle, että elinkelpoisen palestiinalaisvaltion muodostaminen on hankalaa.
Lopputulema sataa Hamasin laariin. Se tukee Hamasin argumenttia, ettei neuvottelutie ole ratkaisu.
ISRAELIN tiedetään tukeneen jo vuosikymmeniä sitten taloudellisesti islamisteja, joista lopulta versoi Hamas-järjestö. Tuskin Israel tiesi tuolloin, mitä tuleman pitää. Islamisteja tuettiin, sillä näin vedettiin mattoa alta palestiinalaisten itsenäisyyttä vaatineilta ei-islamistisilta liikkeiltä.
Sama meno jatkuu yhä. Hamasia kuritetaan, mutta toisella kädellä ruokitaan. Netanjahu on esimerkiksi sallinut Qatarin rahalähetykset Hamas-hallinnolle.
Ehkäpä elinvoimainen mutta hallittavissa oleva Hamas on hyödyllinen Israelille. Hamasin olemassaolo on peruste olla lähtemättä rauhanneuvotteluihin. Hamas heikentää Länsirannan maltillisempaa Fatah-hallintoa, joka näyttäytyy palestiinalaisten silmissä heikolta ja korruptoituneelta. Hamas myös huolehtii siitä, ettei Gazaan pesiydy radikaalimpia jihadistisia järjestöjä.
Netanjahu on omassa valtakamppailussaan pyrkinyt kärjistämään Israelin juutalaisten ja palestiinalaisvähemmistön välisiä suhteita. Rasistinen lietsominen on tuonut vaalivoittoja, mutta se on myös edesauttanut nykyisen tulehtuneen ilmapiirin syntymistä.
Se on polttoainetta Hamasille.
ISRAELIN ja palestiinalaisten mutkikkaat vuorovaikutussuhteet ovat korkean tason matematiikkaa. On mahdotonta sanoa, miten paljon taustalla vaikuttaa tietoinen politiikka ja narusta vetely, ja mikä on puhtaasti sattuman sanelemaa.
On silti kiinnostavaa pohtia, minkä vuoksi Israelin turvallisuusjoukot alkoivat kuukausi sitten juuri ramadanin alkaessa provosoida al-Aqsan moskeijassa Jerusalemissa. Tämä pelasi Hamasin pussiin, sillä Jerusalemin ja sen pyhien paikkojen puolustaminen on järjestön leipälaji.
Korruptiosta syytetty Netanjahu oli ajautumassa poliittiseen pinteeseen, mutta samaa voi sanoa Hamasista. Palestiinalaisten piti äänestää toukokuussa vaaleissa, joissa Hamasin suosio ei ollut kyselyjen mukaan suuri. Lopulta vaaleja lykättiin, mutta väkivaltaisuuksien kärjistyminen auttoi Hamasia näyttämään kyntensä.
Arabipuolueen päätyminen Israelin hallitukseen olisi ollut Hamasille kauhistus, sillä järjestö hylkää peruskirjassaan yhteistyön Israelin kanssa.
NYT molemmat osapuolet juhlivat voittoa järjettömästä sodasta. Netanjahu kutsui puolitoista viikkoa kestänyttä sota-operaatiota ”poikkeuksellisen menestykselliseksi”.
Netanjahun ja Hamasin ”voitto” on kaikkien tappio.
Jos Israelin ja palestiinalaisten välisen konfliktin perusasetelmat eivät muutu, seuraava sota odottaa nurkan takana.
Kommentit (20)
- Uusin ensinVanhin ensinSuosituin ensin
Tätä artikkelia voit kommentoida vain omalla nimellä.
Lue lisää
Johannes PuroIlmoita asiaton viesti
22.5. 15:22
"Arabipuolueen päätyminen Israelin hallitukseen olisi ollut Hamasille kauhistus, sillä järjestö hylkää peruskirjassaan yhteistyön Israelin kanssa."
Arabipuolueen päätyminen hallitukseen olisi ollut kauhistus myös Netanyahulle, Likudille ja siihen liittyville muille samanmielisille puolueille niiden jäädessä oppositioon.
Israelissa on parin vuoden aikana käyty neljät vaalit. Netanyahu on voittanut vaalit täpärästi, mutta ei ole onnistunut muodostamaan hallitusta. Hän on nähdäkseni hyvin haluton antamaan tätä mahdollisuutta myöskään kenellekään muulle.
Siksi otsikko olisi osuvampi, jos siinä maa, Israel, vaihdettaisiin politikkoon, Netanyahu.
Vastaa viestiinHyvin argumentoitu (2)
Leo AhoIlmoita asiaton viesti
22.5. 11:42
Hieno juttu, ja yhteenveto tilanteesta - patologisine taustoineen.
Kunpa vain ns. kansainvälinen yhteisökin suostuisi tunnistamaan ja tunnustamaan tämän korruptoituneen pokerinpeluun, ja etsimään seuraavaksi ratkaisuja itse ongelmasta eikä vain haahuilemaan sen liepeillä.
Kuuman perunan, jota kukaan ei halua pidellä hyppysiissään, tulisi antaa sen verran jäähtyä, että sitä olisi mahdollista alkaa kuoria. Se tulisi mahdolliseksi, jos nykyiset pelurit saataisiin pois pelipöydästä.
Vastaa viestiinHyvin argumentoitu (4)
Matti VirtanenIlmoita asiaton viesti
22.5. 10:50
Timo Heikkinen: Eiköhän Netanyahussa ole samaa kuin Kekkosessa, kävi Dohassa sopimassa Hamasin johtajan kanssa tästä konfliktista.
Eipä ole Israelilla yhtää varaa... Näytä lisää
Matti Virtanen: "Eipä ole Israelilla yhtää varaa arvostella Saksan toimia toisessa maailmansodassa, jos harjoittavat samoja metodeja palestiinalaisiin siviileihin ts.... Näytä lisää
Kare Pohjavirta: Israelin metodi on nimenomaan palestiinalaisten matalan intensiteetin kansanmurha, joka alkoi Deir Yassinin ja muiden kylien joukkomurhista 1948 laaje... Näytä lisää
"Israelin metodi on nimenomaan palestiinalaisten matalan intensiteetin kansanmurha, joka alkoi Deir Yassinin ja muiden kylien joukkomurhista 1948."
Intensiteetti on tosiaan erittäin matala, koska palestiinalaisten määrä on noista ajoista kymmenkertaistunut ollen kasvussa edelleen. Itse asiassa se on niin matala, ettei mistään kansanmurhasta voida edes puhua.
"Loput pakenivat leireihin, joista Gazan keskitysleiri on ollut merkittävimpiä."
Gaza ei ole keskitysleiri millään mittapuulla. Ei perustamisensa, olosuhteidensa eikä asukkaidensa sinne saapumisen perusteellakaan. Sitä paitsi Gazaa hallitsee Hamas ja leirejä ylläpitää YK.
"Israel testaa alueella aseitaan palestiinalaissiviiliväestöä vastaan, jolloin voidaan puhua olosuhteista tuhoamisleirissä."
Israelin Gazassa käyttämien aseiden vaikutukset tunnetaan sen verran perusteellisesti, ettei niiden testaamiselle ole tarvetta. Ja jos kyseessä olisi tuhoamisleiri, kuolleita olisi satojen sijaan satojatuhansia.