Suomen ja kaikkien pohjoismaiden demokratioiden sekä hyve että samalla ongelma on konsensuksen löytäminen ja kaikkien kuunteleminen. Tällaisen kuvatun kaltaisen hyökkäyksen aattona ja mahdollisesti tapahtuessa Suomeen pohdin kuinka nopeasti ja painokkaasti poliittiset vallankäyttäjämme kykenisivät toimimaan siitäkin huolimatta, että samassa pöydässä istuvilla Puolustusvoimien edustajilla olisi selkeä mielipide seuraavista askeleista. Kaikkien sodanjälkeisten presidenttein ja pääministerien kausilla lukuunottamatta Niinistön viimeisiä vuosia poliittista puhetta on leimannut jahkailu, diplomaattinen sanojen pyörittely, yhteisymmärryksen hakeminen ja turhan provokaation välttäminen - niin hyvässä kuin pahassa. Esimerkkejä haluttomuudesta selkeästi tuomita sekä vastavoiman näyttämisestä voi luetella useita vain viimevuosilta; Balticconnectorin katkaisu, kiinteistökaupat, suomalaismedioiden toimittajien maalittaminen, vesilaitosmurrot, puhelinmaston kaato Janakkalassa. Ei Ukrainan sodan kaltaisissa kysymyksissä vaan toimissa, joissa tekijä on näennäisen epäselvä. Ei siitä ole epäselvyyttä kuka näiden takana on, vaikka yhteyttä itärajan taakse onkin vaikea todella konkreettisesti osoittaa. Suomessa rankkoja päätöksiä edeltää pitkähkö kansan pulssin arviointi ja poliittinen sovittelu kulisseissa. Suora päättäväinen toiminta kuuluu repertuaariin vasta, kun sellaisen askeleen ottamisesta on saatu sovittua.
Voidaan argumentoida pidättyväisyyden kommentoida mitään olevan osa strategiaa, jossa omaa toimintaa peitellään mahdollisimman pitkälle. Ikäänkuin pelataan asiaa siten, ettei vastustaja voi arvioida seuraavia siirtoja, kunnes niiden aika todella on. Väitän kuitenkin suomalaisessa demokratiassa pelikirjan olevan ohuempi sen osalta kuinka innovatiivisesti osataan tai voidaan reagoida hetken tapahtumiin ja toisaalta valtiojohdon kyvyttömyys tarttua vaikeisiin asioihin, esimerkiksi Ahvenanmaan ja venäläisten konsulaatin osalta siellä, kertoo johtajuuden ja aloitekyvyn olevan edelleen iso kysymysmerkki. Kaipaisin, ei paitsi hallitukselta vaan itseasiassa ihan kaikilta kansanedustajilta, paljon enemmän reaktiivista, suorempaa ja välittömämpää otetta ja kannanottoja ohi Suomen virallisenkin linjan siitä miten tulemme reagoimaan mikäli erinäisten onnettomuuksien ja tapahtumien taustalta paljastuu vieraan valtiovallan harjoittama järjestelmällinen sabotaasi. Tuomiojan... korjaan tuomitsemisten aika on ohi ja nyt on aika näyttää sitä rautaa ja voimaa.
Henkisesti toivon, että ensi keväänä Suomi järjestää 3kk kestävän ja 10k reserviläisen Kaakonkulman kantalinnoiteiden rakennus- turvaamis ja puolustusharjoitukset, johon yhdistetään samalla koko Oulun eteläpuolisen alueen varusmiesten loppusodat. Samalla ilmoitetaan merivoimien alkavan harjoitella säännöllisesti Ahvenanmaan turvaamista kaksi kertaa vuodessa kaikkien eteläisten varuskuntien osalta. Antti ja Petteri, saa ottaa tästä koppia.
www.verkkouutiset.fi
