Tuossa jutussa aivan ensimmäiseksi osui silmiin Viron tietoyhteiskuntahenkinen lähestymistapa; kun muut baltit jakelevat painettuja ohjeita, virolaiset luottaa mobiilii-appiin. Joka ainakin omasta näkövinkkelistä vaikuttaa jokseenkin naivilta.
Ylipäätään pitäisi myös pohtia sitä skenaariota, että potentiaalinen hyökkääjä tulee kaikin tavoin vaikuttamaan siviiliväestöön, ja mikäs sen helpompaa jos siihen pääsee vaikka mobiilisti.
Kansalaisen varautumisopas oli paikallaan, siis ihan yleiseen kriisitilanteeseen.
Mutta miehitysajan ohjeiksi nuo jotenkin vaikuttavat aika .. miedoilta. Tai siis oletus tuntuu olevan, että vastapuolella on näitä Kohteliaita Miehiä, ja päälletulleen suurvaltavihollisen joukot pyrkivät enempi vähempi pehmeään vaikuttamiseen.
Pelkäänpä, että niitä Kohteliaita Miehiä ei siellä ole.
Oma kokemus sisältää tienvarsiräjähteitä, leikkikaluihin kätkettyjä miinoja, sirotemiinoja, helikopterein tehtyjä rakettiskuja kyliin, raskaan tykistön iskuja kyliin, panssarivaunukanuunalla milloin mihinkin; suojapenkkaan, siviiliasuntoon, ... tai vaikka muistoja kun sotilas "tarkkuuttaa" asettaan vettä noutaneeseen pikkutyttöön(osui hyvin, vatsaan), vastapuolen "agentin"ampuminen kadulle, kuoliaaksi palaneita ihmisiä, .. sitä on sota siviileille, vaikka kyseessä olisi alhaisen "intensiteetin konflikti".
Mutta jos tuommoinen kunnolla laadittaisiin, niin että tämä kaikki todellisuus siinä myös huomioitaisiin, siitä olisi kyllä hyötyä.
Aloittaa voitaisiin vaikkapa tekemällä Ahvnenamaalaisille ihan omansa, se saattaisi muuttaa ainakin joidenkin maailmankuvaa ja parantaa sietokykyä Suomen laivaston vieraileville aluksille.
Saksakin lähettänyt nyt suve:n itämerelle, menossa Bornholmin kohdalla saattoaluksen kanssa!
