Mielestäni tässä keskitytään liikaa niihin "kylmiin faktoihin" Venäjän armeijan kyvystä ja varustelutasosta ja unohdetaan kokonaan todellisuus.
Unohdetaan se, että Suomi on oikeasti helvetin rikas länsimaa kun ruvetaan vertaamaan muihin maailman valtioihin ja alueisiin. Jos muka tarvitaan joka haudankaivaja-eerikillekin se kymmenentuhannen euron valonvahvistin otsikkoon killumaan, mikä ajatuksenakin on niin naurettava ettei sitä kukaan lähde edes ehdottamaan, niin valtausuhan alla investointina se ei tunnu missään verrattuna mitä saadaan leikkaamalla hyvinvointiyhteiskunnasta, josta pakon edessä saataisiin vuositasolla irti vaikka 10-15 miljardia euroa ja joka muutenkin rakennettaisiin uudestaan sitten vasta joskus kauan mahdollisen täysimittaisen sodan jälkeen. Sen sijaan taas Venäjällä jo nyt kaikkien asehankintojen hintaa vastaava määrä höylätään suoraan orpokodin lapsen päivittäisestä pilttiannoksesta.
Mitä tarkoittaa totaalinen sota? Kaikki yhteiskunnan voimavarat valjastetaan tukemaan sodankäyntiä. Suomi toistaiseksi juuri vielä kykenee totaaliseen sotaan, Venäjä ei missään nimessä. Neuvostoliitosta poiketen, Venäjän johdon täytyy ajatella jatkuvasti sisäpoliittista tilannetta joka ei missään nimessä taipuisi niin laajaan sotaan mitä alueiden valtaamiseen pyrkivä sodankäynti Suomessa vaatisi. Yksinkertaisesti ne resurssit olisi liikaa pois venäläisen perustarpeista. Venäjällä ei ole varaa "human wave" tyyppiseen miljoonan miehen hyökkäykseen, eikä sillä varsinkaan ole varaa laajaan ja pitkäaikaiseen kuluttavaan sodankäyntiin Suomea vastaan, koska se kuluttaa myös hyökkääjää. Jonkinlainen jäätynyt konflikti sen sijaan voisi olla mahdollista tehdä.
Jos Venäjä oikeasti meinaa miehittää täällä joitain muitakin alueita kuin lapin jänkhiä, niin siihen ei mikään 280 000 tuhatta sotilasta riitä alkuunkaan. Ukrainassa tällä hetkellä reilun 100 000 miehen hyökkäysformaattejakin saa tarkastella lähinnä lämpimällä myötätunnolla, kuten ukrainalaiset itsekin tekevät. Olkoonkin, että Ukrainan maasto on puolustajalle useita kertoja epäedullisempaa kuin Suomen maasto ja hyökkäävän panssarikärjen liike on siellä paljon nopeampaa ja vaatii vähemmän suunnittelua, sekä se fakta, että Ukrainassa rintamaa on huomattavasti enemmän per ukko kuin Suomessa ja sotilaat ovat itse koonneet varusteensa lähinnä ylijäämätarvikekauppojen laareista. "Pelto vasemmalla, pelto oikealla, kolmen kilometrin päässä iiihan pieniä puita"
Jos haluaa verrata vaikka juurikin Ukrainaan, joka on lähes piiritetty Venäjän ja Valko-Venäjän rajalla, niin Suomessa asetelma on aivan toinen. Ellei Ruotsi varta vasten järjestä välipysähdystä shampanjatarjoiluineen Pohjanlahdelle matkaaville Venäjän maihinnousualuksille, niin jäljelle jää 400 kilometriä luotisuoraa rajaa Karjalassa ja vajaa tuhat vähemmän suoraa Pohjois-Suomessa puolustettavaksi. Riittäähän siinäkin tekemistä toki, etenkin pohjoisen osalta.
Sotiminen on kuitenkin paljon muuta kuin materiaalia. Ei riitä, että itsellä ja tovereilla päässä on kymppitonnin valonvahvistin ja aseessa hienoa optiikkaa. Vaan sitten pitäisi ruveta tuottamaan niitä tappioita ja valtaamaan alueita. Koitappa lähteä panssariaseen hyökkäystä tukevana jalkaväkenä rynnäkköön valonvahvistimen avulla, yöllä, kun vastassa on edes jalkaväkeä asemissa makuullaan. Mikäpä siinä, muistaa vaan olla ampumatta, ettei yöllä erottuva suuliekki vedä puolustajan tulta puoleensa. Öisessä metsässä ihmisen erottaminen pimeänäkölaitteella on huomattavasti hankalampaa kuin päiväsaikaan paljaalla silmällä.
Mihinkään rintamasodankäyntiin ilman nopeata ratkaisua taas ei Venäjällä ole varaa. Tätä varmasti tarkoitetaan sillä että homma olisi hoidettava heti eikä antaa Suomen suorittaa liikekannallepanoa.
