Juujuu. Näistä kannattaa avautua päättäjille, minä miniatyyrikansalaisena olen väärä kohde. Mene nyt vaan ynnäilemään ukrainan lähestyvää voittoa, hengennostatusta osa kaipaa enemmän kuin realismia.
Herkkänahkaisuus ja kaksinaismoralismi on huono yhdistelmä.
Miksi Saksan, Ranskan tai Britannian pitää istua tuleen toisten puolesta omilla housuillaan, mutta Suomen ei tarvitsisi?
Joko ollaan puolustusliitossa ja puolustetaan kaikkia kollektiivisesti tai sitten ei. Tässä ei voi olla puoleksi raskaana, mutta kuten sanoin kaikki lähtee siitä, että jokaisella maalla on mahdollisimman korkea valmius ja kyky puolustaa ensin itseään. Se ei poissulje mitään. Vaikka meillä on hyvä oma valmius ja edelleen se 1300 km rajaa ryssien kanssa niin mitä sitten, puolustusliiton isoin pelote tulee siitä, että kaikki osallistuvat riittävällä tavalla ja se ei todellakaan tarkoita, että samalla tavalla. Alleviivaten sanaa riittävällä tavalla, koska se vaste muodostuu sitten uhkan mukaisesti.
Mitäpä varten luulet, että Ranska kehittelee ballistisia ohjuksia 3000 km kantamalla ja useilla Euroopan mailla on yksin tai yhteistyössä kehitteillä risteilyohjuksia 1000-1500 km kantamalla? Ranskan uhka on Espanjassa vai peräti Andorra tai Luxemburg? Puolalla uhka tulee Tsekeistä? Vai olisiko sittenkin niin, että niidenkin ohjusten maalit tulevat olemaan tuossa meidän, Ukrainan ja Baltian maiden itärajan takana?
Tähän yo. kuvaan pelkistyy ryssien nykyinen sodankäynti. Räjähtänyt ammustehdas n. 1700 km päässä rintamasta.
Mikäli tämä kyky olisi annettu Ukrainalle maaliskuussa 2022 edes rajoitettuna kappalemäärinä niin tämä sota olisi jo taputeltu pois.
Niin ei haluttu tehdä ja siitä ei tarvitse heittää lokaa ainakaan Pohjoismaiden, Baltian ja Puolan päättäjille. Saksa ja USA ovat ne, jotka aseiden käyttörajoitteita ovat asettaneet, mutta vaikuttaa siltä että askel askeleelta ne poistuvat, mikä muuttaa sodan tasapainoa. Ei meidän tarvitse täällä sirotella tuhkaa päähän kun ukrainalaisetkaan eivät sitä tee. Viesti sieltä on edelleen, että sotilaallisen avun jatkuessa he pystyvät pitämään ryssät vähintään siinä missä ne ovat, pidemmässä juoksussa jopa poistamaan pysyvästi. Avainasemassa on Ukrainan oman sekä Euroopan aseteollisuuden tuotannon kehittyminen sekä volyymien skaalaus. Sitä ryssä ei voi tehdä perässä eikä myöskään estää, siksi sen tiimalasissa hiekka hupenee vääjäämättä. Sodan jälkeen tuo sama teollisuus mahdollistaa kymmenille maille paremman varautumisen, koska kapasiteettia siihen vihdoinkin on. Osa pystyy tekemään sitä jo nyt, mutta vain rajoitetusti koska sota nielee valtaosan tuotannosta.
