Telkkarissa haastateltiin Mauri Maunulaa. 96-vuotias on yksi viimeisistä muutamasta elossa olevasyta pilvenveikoista. Hän aloitti sotalennot vanhalla Gloster Gladiatorilla jatkaen siitä muihin koneisiin. Häneltä kysyttiin, mikä on ikimuistettavin lento.
"Kyllä sen on se, kun haimme marsalkan kotiin."
Otin selvää ja ehkäpä itsenäisyyspäivään sopii tällainenkin tarina. Maunula todella oli perämiehenä Aeron erikoislennolla, jonka päällikkö oli Olavi Siirilä. Kone oli DC-3. Koko matkustamo oli verhoiltu mustaan. Kenraali Tapola varmisti, että mukana olivat sotalippu, Mannerheimin turkislakki, kunniamiekka, Marsalkan sauva ja kotimaan kukkia. Kukat osti Emilia Tapola Dan Wardilta.
Kone lähti 30.1.1951 klo 9.00 historialliselta Malmin kentältä kohti Geneveä. Matkalla tuli tieto, että perämies Maunula oli saanut pojan klo 10.25. Tukholmaa ei näkynyt ja siellä oli laskeutumiskielto. Välilasku tehtiin Kastrupiin. Sveitsissä oltiin klo 18.30.
Marsalkan arkku oli kasvojen kohdalta auki, ja kansaa virtasi jonossa ohi. Tapola ja Puroma tapasivat C. O. Lindemanin ja laskivat kotimaan kukan, sauvan, miekan ja lakin arkulle. Sotalipun vaihtaminen tavallisen tilalle oli vielä illalla mahdotonta.
Aamulla Tapola vaihtoi sotalipun. Kansi kiinnitettiin ja arkku sinetöitiin. Kuusi sveitsiläistä upseeria kantoi arkun autoon. Oli hiirenhiljaista, koko kaupunki oli vaiennut vaikka kansa oli ulkona. Sikäläinen aliupseerikoulu oli tehnyt kunniakujan, kun Marsalkka lähti Lausannen sairaalasta lentokentälle. Kansaa oli katuvierillä ja pitkin Geneven järven rantaa, kaikki paljastivat päänsä. Moottoripyöräeskortit vaihtuivat kantonin rajalla. Kenraalit ja sveitsiläiset nostivat ja Maunula ja Siirala ottivat arkun vastaan.
Välilasku oli nyt Malmössä ja siellä uudet seremoniat. Koska siellä vietettiin yö, kaikille saattajille (ruotsalaisia oli nyt apuna) tuli kaksi 2,5 tunnin vartiovuoroa arkun luona. Kustaa Tapola oli alkuillasta kahdeksaan ja yöllä klo 1.00-3.30. Hän kirjoitti muistiin: "Vähän kuin Suomen Marsalkan kanssa kenttävartiossa."
1.2. klo 12.13 tultiin Suomen ilmatilaan ja Suomen kamaralle Helsinki-Malmille laskeuduttiin klo 14. Se oli sovittu aika, joten vartti kaarreltiin kauempana pilvirajassa (13.45) odotellen.
(kertonut Päivi Tapola)