Silloin kun kaikki sujuu kuin strömssöössä, niin kalut riittävät. Sotakitka, henkilöstön väsyminen, virheet, rikkoutumiset, odottelut, aikataulujen repeäminen, poikkeustarpeet, päähänpistot, tappiin viritetyt kuormat, harhailut, piittaamattomuus, pimeä, kurja sää, tappiot, intin omat normitouhut, ristiriitaiset ohjeet tai ja käskyt, tietokatkot....en ole huollon spesialisti, mutta tulihan näitä nähtyä monta kertaa.
Paraskaan wordille tusattu aikataulutus ja ohjelma ei kestä tuntiakaan ehjänä, kun ruuti alkaa palaa.
Otetaan nyt vaikka ns. alueellinen tst-osasto. On tykkiä ja jalkaväkeä kystaa kyllin, osa ajoista on pakko ajaa teitä, jotka ovat melkein pelkästään mielikuvia tiestä. Tykistölle on tulitehtäviä taatusti sen verran, kun vaan ammuttavaa ehditään kelkkoa asemiin, tykit hajallaan mikä missäkin kannon kolossa tai vaaran kupeessa, heitinkalustoa, ilmatorjuntaa.... Taisteleva jv samoin: hajallaan kuin mikä, siihen joku kämänen sissipataljoona vielä jollain sivulla huollettavana, heti taustalla paikallisjoukkojen osia.....ajotarpeita on helvetisti ja ihan mihin tahansa kuormia ei voida heittää......
No, tuo jäsen
@Old Boy jo aiemmin totesikin, että jalkaväellä on joku fiksaatio siitä, miten kaukana tiestä sitä voidaankaan huuhailla.....ja niinhän se vähän on.
En tiedä milloin oikein livenä on SA viimeksi harjoitellut siten, että -oikea tonnimäärä- on kumipyörillä ja lempattu ihan oikeasti pari vuorokautta todenmukaisuutta edes etäisesti tavoitellen materiaalia, tehty sitä putkeen se pari vrk ja käytetty yötkin tarkoin hyväksi, mallinnettu vihollistoimintaa jne. Logistiikkaohjelmistoilla on helppo pelata ja tehdä malleja, visualisoida ja stimuloida. No, ehkä nyt viime vuosina on nämä ensimmäisen lähdön joukot testattu aasta ööhön, kuten kuuluukin.