Jääkäriprikaati-90 -organisaatio?

Alkuperäisessä jääkäriprikaatissa oli siis:

6800 miestä
300 Pasia tai 250 tekaa ( prujuissa ajoneuvovaihtoehtona oli myös MT-LB jonka kaavailtua määrää en muista )

24 kenttätykkiä ( 12 155K + 12 122H )
24 raskasta heitintä

12 pst-ohjusta m82
36 raskasta sinkoa

20 it-ohjusta ( 78/86?)
18 Sergeitä

Noin 1991 kokoonpanoa kevennettiin:

5300 miestä
200 Pasia tai 250 tekaa

36 kenttätykkiä ( 18 152H + 18 122H )
36 raskasta heitintä

6 pst-ohjusta m83
16 pst-ohjusta m82

20 it-ohjusta ( 86/86M ? )
18 Sergeitä

Suurimmat muutokset kokoonpanossa olivat neljänsien jääkärikomppanioiden ja pst-komppanioiden poistuminen pataljoonista. Pataljoonien esikuntakomppaniaan lisättiin samalla pst-ohjusjoukkue ja kertasinkojoukkue. Paljon muutakin varmaan muuttui mutta nuo edellä listatut on helpoin bongata kaavioista.
 
Viimeksi muokattu:
Totta. Tuskin panssarikalusto niin tulee hyötyyn urbaanissa ympäristössä kun vertaa jalkaväkitoimintaan, jossa liikutaan rakennuksista toisiin nopeasti ja käytetään enemmän väijytyksiä taktiikkana.

Eihän tavallisessa jääkäriprikaatissakaan ole (ollut) varsinaista panssarikalustoa? Panssaroituja ajoneuvoja kuten Paseja toki käytetään myös pääkaupunkiseudulla.
 
Eihän tavallisessa jääkäriprikaatissakaan ole (ollut) varsinaista panssarikalustoa? Panssaroituja ajoneuvoja kuten Paseja toki käytetään myös pääkaupunkiseudulla.

Erilliset psv-pataljoonat oli kaiketi tarkoitettu käytettäväksi esimerkiksi jääkäriprikaatien vahvennuksina. Sen lähempänä prikaatin kokoonpanoa ei panssarivaunuja ollut. MT-LB -kaavailujen toteutuessa olisi siellä tietysti ollut (kuljetus)panssarivaunuja.
 
Wikipedia mainitsee, että jotkut JPR:t olisivat kulkeneet Paseilla.

Mitä MT-LB-kaavailuja oltiin tekemässä?

Pv:n koulutuspapereissa oli siis 80-luvun jälkipuoliskolla 3 erilaista JPr-mallia. Yhdellä oli Pasi ja toisella teka. Kolmannen kohdalla oli MT-LB:n kuva. En tiedä miksi moinen on papereihin painettu mutta tuollainenkin vaihtoehto on varmaan ollut kaavailuissa mukana kun se kerran siellä oli. Taloudellisesti tietenkin täysin epärealistinen ajatus kun tarve olisi ollut jossain 300 kpl per prikaati -luokassa. Eipä koko 10-11 jääkäriprikaatin varusteluhankekaan tietysti kovin realistinen ollut.

Pasihan on luokiteltu kuljetuspanssariajoneuvoksi joten se ei täyttäne tuota @PH :n määrettä "varsinainen panssarikalusto". Arvaan että tuossa on mietitty tst- ja ryntövaunuja.
 
Keräilin lehtileikekokoelmasta muutamia jääkäriprikaatia kokoonpanojen eri vaiheissa käsitteleviä juttuja. Noista käy hyvin esiin tuo aiemmin esittämäni kaksivaiheinen kehitys.
 

Liitteet

  • JPr.pdf
    1.1 MB · Luettu: 448
Keräilin lehtileikekokoelmasta muutamia jääkäriprikaatia kokoonpanojen eri vaiheissa käsitteleviä juttuja. Noista käy hyvin esiin tuo aiemmin esittämäni kaksivaiheinen kehitys.

Nyt kun noista ajoista on kulunut kolmisenkymmentä vuotta, lienee syytä ottaa esille historiallinen tilanne ja käsitellä sitä realistisesti. Jääkäriprikaatit vastasivat suorituskyvyltään ja varustukseltaan määrävahvuisina (joita ne eivät koskaan olleet) läntisten NATO-maiden selustan suojeluun tarkoitettuja joukkoja.

Erona oli toki lyhyempi varusmiespalvelus, vähäisemmät kertausharjoitukset ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen puute. Suomi oli Itävallan ja Irlannin ohella (lähes) aseettomaan puoluettomuuteen päätynyt valtio kylmän sodan Euroopassa, 1980-lukua lukuun ottamatta. Sotilaallinen nöösipoika, joka kopioi epätoivoisesti Ruotsista mitä kykeni. On sinänsä ironista, miten asiat ovat muuttuneet.

Yllä kirjoitettu ei ole tarkoitettu loukkaamaan silloisen upseerikunnan ammatitaitoa - he tekivät hyvää työtä resursseihin nähden, eikä suinkaan sen ajan varusmiehiä ja reserviläisiä. Kuitenkin kaksi historiallista myyttiä on puolustusvoimien kehityksen kannalta vaarallista:

1.) Talvisodan varustamaton armeija - todellisuudessa Suomi käytti rahaa enemmän maanpuolustukseen kuin useimmat Euroopan pienet maat, kaikkialla oli malli Cajander joukkoja. Suomen joukot olivat todennäköisesti jos ei parhaiten niin lähes parhaiten koulutettuja maailmassa. Useat osakokonaisuudet, kuten vaikkapa talvitoimintakyky, olivat absoluuttista huippua.

2.) Kylmän sodan vahvat puolustusvoimat jota on heikennetty - todellisuudessa Suomi ei osallistunut kylmän sodan varustelukilpailuun ja oli Irlannin ja Itävallan tapaan maa, jonka aseellinen puolustuskyky oli hyvin heikko.

Miksi nämä myytit ovat vaarallisia? Ykkösmyytin väärinymmärrys johtaa tilanteeseen, jossa puolustusvoimien varustelutasolla ei ole väliä, myyttinen suomalaisuus pelastaa aina. Hyvä myytti eläteltäväksi jos joudutaan sotaan, huono myytti kun pitäisi määrärahojakin saada sotaan varustautumiseksi,

Myytti Kaksi on vaarallinen sen vuoksi, että syntyy väärinymmärrys jonka mukaan aiemmin oli kaikki paremmin ja nyt tuhlataan rahaa vaan johonkin ihmevehkeisiin. Suomen suureen miesmäärään perustuva puolustus syntyi sen vuoksi ettei juuri mitään muuta ollut tarjolla kun reserviläisiä.

Toki jos haluaa spekuloida jälkiviisaudella, niin voi spekuloida oliko koko JPr-projekti Valmiusprikaati 2005 -touhotuksen tapaan ylimitoitettua haihattelua? Olisiko Suomen 1980-1990 -luvun resursseilla ja tuon ajan kehittymättömät täsmaseet huomioiden kannattanut panostaa enemmänkin linnoittamiseen ja kenttätykistöön, esim. kotimaisiin ja neuvostoliittolaisiin kanuunoihin, tela/psh -kalusto mukaan lukien, sekä raketinheittimistöön ja ilmatorjuntaan? Suomella ei ollut kylmän sodan aikanakaan, edes 1980-luvun isoissa harjoituksissa, mahdollisuutta harjoitella edes armeijakuntakokoonpanossa ja näillä olisi pitänyt sitten tehdä mitä erilaisimpia operatiivisia peliliikkeitä.

Jos haluaa taas spekuloida nykyisyyteen, niin voi kysyä, jos PV puhuu prikaateista niin pitäisikö pikemminkin puhua pataljoonista ja komppanioista - sopeutua siihen, että me olemme pieni maa, jolla on pienet puolustusvoimat sen sijaan että esitellään tiedotusvälineille, reserviläisille ja ehkä myös kantahenkilökunnalle paperitiikereitä joita ei ole oikeasti olemassa... (duck for cover!)
 
Viimeksi muokattu:
Nyt kun noista ajoista on kulunut kolmisenkymmentä vuotta, lienee syytä ottaa esille historiallinen tilanne ja käsitellä sitä realistisesti. Jääkäriprikaatit vastasivat suorituskyvyltään ja varustukseltaan määrävahvuisina (joita ne eivät koskaan olleet) läntisten NATO-maiden selustan suojeluun tarkoitettuja joukkoja.

Erona oli toki lyhyempi varusmiespalvelus, vähäisemmät kertausharjoitukset ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen puute. Suomi oli Itävallan ja Irlannin ohella (lähes) aseettomaan puoluettomuuteen päätynyt valtio kylmän sodan Euroopassa, 1980-lukua lukuun ottamatta. Sotilaallinen nöösipoika, joka kopioi epätoivoisesti Ruotsista mitä kykeni. On sinänsä ironista, miten asiat ovat muuttuneet.

Yllä kirjoitettu ei ole tarkoitettu loukkaamaan silloisen upseerikunnan ammatitaitoa - he tekivät hyvää työtä resursseihin nähden, eikä suinkaan sen ajan varusmiehiä ja reserviläisiä. Kuitenkin kaksi historiallista myyttiä on puolustusvoimien kehityksen kannalta vaarallista:

1.) Talvisodan varustamaton armeija - todellisuudessa Suomi käytti rahaa enemmän maanpuolustukseen kuin useimmat Euroopan pienet maat, kaikkialla oli malli Cajander joukkoja. Suomen joukot olivat todennäköisesti jos ei parhaiten niin lähes parhaiten koulutettuja maailmassa. Useat osakokonaisuudet, kuten vaikkapa talvitoimintakyky, olivat absoluuttista huippua.

2.) Kylmän sodan vahvat puolustusvoimat jota on heikennetty - todellisuudessa Suomi ei osallistunut kylmän sodan varustelukilpailuun ja oli Irlannin ja Itävallan tapaan maa, jonka aseellinen puolustuskyky oli hyvin heikko.

Miksi nämä myytit ovat vaarallisia? Ykkösmyytin väärinymmärrys johtaa tilanteeseen, jossa puolustusvoimien varustelutasolla ei ole väliä, myyttinen suomalaisuus pelastaa aina. Hyvä myytti eläteltäväksi jos joudutaan sotaan, huono myytti kun pitäisi määrärahojakin saada sotaan varustautumiseksi,

Myytti Kaksi on vaarallinen sen vuoksi, että syntyy väärinymmärrys jonka mukaan aiemmin oli kaikki paremmin ja nyt tuhlataan rahaa vaan johonkin ihmevehkeisiin. Suomen suureen miesmäärään perustuva puolustus syntyi sen vuoksi ettei juuri mitään muuta ollut tarjolla kun reserviläisiä.

Toki jos haluaa spekuloida jälkiviisaudella, niin voi spekuloida oliko koko JPr-projekti Valmiusprikaati 2005 -touhotuksen tapaan ylimitoitettua haihattelua? Olisiko Suomen 1980-1990 -luvun resursseilla ja tuon ajan kehittymättömät täsmaseet huomioiden kannattanut panostaa enemmänkin linnoittamiseen ja kenttätykistöön, esim. kotimaisiin ja neuvostoliittolaisiin kanuunoihin, tela/psh -kalusto mukaan lukien, sekä raketinheittimistöön ja ilmatorjuntaan? Suomella ei ollut kylmän sodan aikanakaan, edes 1980-luvun isoissa harjoituksissa, mahdollisuutta harjoitella edes armeijakuntakokoonpanossa ja näillä olisi pitänyt sitten tehdä mitä erilaisimpia operatiivisia peliliikkeitä.

Jos haluaa taas spekuloida nykyisyyteen, niin voi kysyä, jos PV puhuu prikaateista niin pitäisikö pikemminkin puhua pataljoonista ja komppanioista - sopeutua siihen, että me olemme pieni maa, jolla on pienet puolustusvoimat sen sijaan että esitellään tiedotusvälineille, reserviläisille ja ehkä myös kantahenkilökunnalle paperitiikereitä joita ei ole oikeasti olemassa... (duck for cover!)

Allekirjoitan pitkälti täysin mitä kirjoitat.

Suomalaiset jääkärijoukot ovat oman tiukan rajaamiseni mukaan olleet ja ovat vieläkin, moottoroitua jalkaväkeä. Liikkuvat ajoneuvoilla, mutta eivät taistele niillä vaan jalan. Mekanisoitu jalkaväki liikkuu ja taistelee ajoneuvoillaan. BMP- ja CV9030 ja ehkä AMV kalustolla varustetut joukot nyt ja tulevaisuudessa ovat ainoita suomessa jotka täyttävät tämän määritelmän mielestäni. Samoin pitää huomioida, että esimerkiksi itänaapurin moottoroitu jalkaväki (motostrelki) on suurelta osin mekanisoitua jalkaväkeä todellisuudessa. Menneisyydessä, nyt ja todennäköisesti myös tulevaisuudessa.

Mitä tulee JPr90 suorituskykyihin en sinällänsä ota kantaa, mutta oman arvion mukaan monen kirjavahvuisen jääkärikomppanian ja pataljoonan taisteluvahvuus ja tulivoima on ollut aika hyvä kansainvälisellä vertailulla. Erityisesti itselleni pistää silmään heittimien määrä. Kevyet heittimet jo komppaniatasolla ja raskas komppania pataljoonatasolla, orgaanisesti. Ei paha! Myös suora-ammuntakyky on ollut ihan asiallinen. Normaalit RK:t ja KK:t ja tähän päälle puolituumaista vyösyöttöistä päälle jo joukkuetasolla. Samoin miinojen ja kertasinkojen määrä lienee meillä ollut melko suuri ainakin eurooppalaisessa katsannossa. Tältäosin en ihan suoralta kädeltä vertaisi meikäläisiä JPr90 jääkärikokoonpanoja Nato-maiden selustajoukkoihin vaan enemmänkin heidän perustasoiseen jalkaväkikokoonpanoihin. Itse vertaisin 30 vuoden takaisia jalkaväkiprikaateja sen aikaisiin Naton selustajoukkoihin ja tätä pitäisin sen ajan suomalaisen sodan aikaan mobilisoidun puolustusvoimien heikkoutena verrattuna Nato-maiden joukkoihin ja kokoonpanoihin. Meidän suhdelukumme operatiivisesti iskukykyisten jv-kokoonpanojen sekä selustan suojeluun tahi hallussapitoon tarkoitettujen joukkojen kesken on ollut varmasti heikompi kun monella Nato-maalla. Toisin sanoen, iskukykyistä ja modernilla kalustolla varustettua jalkaväkeä liian vähän ja vanhemmalla tai olemattomalla kalustolla varustettua vähän enemmälti sitten.

70- ja 80-luvun sodan ajan jalkaväkimuodostelmat. Itse olen sanonut että ne ja suomen puolustusvoimat olivat monelta osin "toisen maailmansodan ulkoilmamuseo" ja ihan hyvästä syystä. Näin voi sanoa, jos 80-luvulle saakka varausaseistuksessa on roikotettu suomi-kp:ita, stenejä, pystykorvia, emmoja, parapellumeita sekä 37-45mm pst-tykkejä. Muu tykistökalusto on myös ollut samalta aikakaudelta, "ison savotan" ajoilta peräisin.

Tämä luonnehdinta siitä että meillä ei aikanaan ollut muuta kun miehiä, lienee valitettavan tosi. Sama toisinto lienee osin totta kyllä nykyäänkin ja osasyynä sodan ajan joukkojen supistamisen taustalla. Tiputetaan vahvuuksista ne surkeimmat paperitiikerit pois.

Ja jos tänä päivänäkin puhuttaisiin pv:n sodanajan suorituskyvyistä, niin samat lainalaisuudet pätevät tänäänkin mitä tekstissäsi mainitsit. Enemmän pitäisi huolehtia riittävästä sodan ajan varustuksesta ja laajan reservin kouluttamisesta kertausharjoituksilla. Vähemmän sitä sota-paatosta ja mielikuvien luomista ja toisen maailmansodan sankarimyyttiin tukeutumista.

Ainoa mistä olen hieman eri mieltä, on tämä "ihmevehkeisiin tuhlaaminen". Kyllä niitä ihmevehkeitäkin tarvitaan se on selvä. Mutta silti kokonaisuudessa ei pitäisi päästä unohtumaan perustavanlaatuisen jalkaväen taistelumateriaalin määrä. Rohkenen väittää, että patruunoita, käsikranaatteja, kertasinkoja, heittimen ja tykistön ampumatarvikkeita ei koskaan voi olla liikaa varastoituna eikä koskaan liikaa taisteleville joukoille varattuna. Eikä myöskään viesti- ja tähystysvälineitä tietysti. Ihmevehkeitä tarvitaan, mutta sellaista vinoutumaa ei saisi päästä syntymään että fokus siirtyy niihin liikaa ja tämmöinen "perinteisempi" varautuminen jää siinä sivussa hieman lapsipuolen asemaan.
 
Viimeksi muokattu:
Mitä tulee JPr90 suorituskykyihin en sinällänsä ota kantaa, mutta oman arvion mukaan monen kirjavahvuisen jääkärikomppanian ja pataljoonan taisteluvahvuus ja tulivoima on ollut aika hyvä kansainvälisellä vertailulla. Erityisesti itselleni pistää silmään heittimien määrä. Kevyet heittimet jo komppaniatasolla ja raskas komppania pataljoonatasolla, orgaanisesti. Ei paha! Myös suora-ammuntakyky on ollut ihan asiallinen. Normaalit RK:t ja KK:t ja tähän päälle puolituumaista vyösyöttöistä päälle jo joukkuetasolla. Samoin miinojen ja kertasinkojen määrä lienee meillä ollut melko suuri ainakin eurooppalaisessa katsannossa. Tältäosin en ihan suoralta kädeltä vertaisi meikäläisiä JPr90 jääkärikokoonpanoja Nato-maiden selustajoukkoihin vaan enemmänkin heidän perustasoiseen jalkaväkikokoonpanoihin.

NATO:n etulinjan jalkaväkikokoonpanot olivat sellaisia, joita meikäläisittäin kutsuttiin panssariprikaateiksi, henkilöstön puolesta sellaisia mitä nykyisin kutsuttaisiin valmiusyksiköiksi. Saxoneilla, Fuchseilla sun muilla liikkuvat olivat selustakokoonpanoja. Suomalaisilla joukoilla oli näihin selustajoukkoihin verrattuna hiukan vahvempi epäsuora, toisaalta ilmatuki puuttui. Kertasinkoja ym. oli kylmän sodan kaikissa kokoonpanoissa paljon, NATO-joukoilla paljon myös pst-ohjuksia ja vanhempia ps-vaunuja selustassakin.

Ainoa poikkeus olivat arktiset joukot, pankuilla nekin liikkuivat, mutta suomalaisilla kokoonpanoilla oli heikompi epäsuora (kaluston puolesta) ja it pohjoismaisiin verrokkeihin verrattuna.
 
Mitä tulee JPr90 suorituskykyihin en sinällänsä ota kantaa, mutta oman arvion mukaan monen kirjavahvuisen jääkärikomppanian ja pataljoonan taisteluvahvuus ja tulivoima on ollut aika hyvä kansainvälisellä vertailulla. Erityisesti itselleni pistää silmään heittimien määrä. Kevyet heittimet jo komppaniatasolla ja raskas komppania pataljoonatasolla, orgaanisesti. Ei paha!

Oliko kuitenkin niin ettei jääkärikomppanioilla tuossa kokoonpanossa ollut lainkaan kevyitä heittimiä? Muistaakseni ne poistettiin samalla kun pataljoonan krh-komppaniaa kasvatettiin. Tämä todettiin virheeksi ja ainakin osin korjattiin Pr2005-kokoonpanossa.
 
Oliko kuitenkin niin ettei jääkärikomppanioilla tuossa kokoonpanossa ollut lainkaan kevyitä heittimiä? Muistaakseni ne poistettiin samalla kun pataljoonan krh-komppaniaa kasvatettiin. Tämä todettiin virheeksi ja ainakin osin korjattiin Pr2005-kokoonpanossa.

Minut on koulutettu JPr90 kokoonpanoon vuosituhannen vaihteessa ja komppaniassamme oli 2kpl 81krh71:tä ja koko komppanian väki opetettiin vielä ampumaan niillä suoratähysteisesti.
 
Minut on koulutettu JPr90 kokoonpanoon vuosituhannen vaihteessa ja komppaniassamme oli 2kpl 81krh71:tä ja koko komppanian väki opetettiin vielä ampumaan niillä suoratähysteisesti.

Ok. Minähän olen liikkeellä ihan kirjallisuuden varassa joten tuo kevyen krh:n poisto on sitten pikaisesti korjattu. Hyvä niin.
 
NATO:n etulinjan jalkaväkikokoonpanot olivat sellaisia, joita meikäläisittäin kutsuttiin panssariprikaateiksi, henkilöstön puolesta sellaisia mitä nykyisin kutsuttaisiin valmiusyksiköiksi. Saxoneilla, Fuchseilla sun muilla liikkuvat olivat selustakokoonpanoja. Suomalaisilla joukoilla oli näihin selustajoukkoihin verrattuna hiukan vahvempi epäsuora, toisaalta ilmatuki puuttui. Kertasinkoja ym. oli kylmän sodan kaikissa kokoonpanoissa paljon, NATO-joukoilla paljon myös pst-ohjuksia ja vanhempia ps-vaunuja selustassakin.

Samaa mieltä mekanisoinnista Nato-yhtymissä.

Mitä noihin kertasinkoihin tulee niin lähinnä tarkoitin sitä että meillä niiden suhteen tilanne ei ollut huono Nato-verrokkeihin nähden joskaan ei välttämättä parempi. Niitä hankittiin aikaan suuria määriä ja toivottavasti tästä on pidetty kiinni.

En tiedä mistä tämä ajatus suurista kertasinkomääristä on kummunnut, mutta väistämättä amatööristrategina mieleen tulevat mahdollisesti kesän -44 kokemukset kannaksen torjuntataisteluista. Suomellahan on monesta muusta maasta poiketen omakohtaista kokemusta siitä, kuinka tärkeässä osassa lähitorjunta-aseet ovat kevyellä tai moottoroidulla jalkaväellä heidän taistellessaan vahvasti mekanisoitua vihollista vastaan. En usko tämän lainalaisuuden edelleenkään muuksi muuttuneen vaikka kannaksen päivistä on kohta 80 vuotta aikaa ja "vettä on Vuoksessa melkoisesti virranut" niistä päivistä.

Ja enivei, jos nykypäivänä isoon pilliin puhallettaisiin ja löytäisin itseni kirjavahvuisesta JPr90 kokoonpanosta niin en tuntisi oloani huonoksi. :)
 
Täytyy muistaa että kyse on ollut vain yhdestä jääkärikomppaniasta koulutuskokoonpanona ja mahdollisesti jonkinlaisesta anomaliasta. Tällä varauksella. :)

Korjaus se on yhdenkin komppanian päivittäminen. Tuo kevyiden heittimien poistaminen lie ollut toimenpide joka tekijöiden parissa tiedettiin jo lähdössä virheeksi mutta kustannussäästöjen paineessa tehtiin silti.
 
Korjaus se on yhdenkin komppanian päivittäminen. Tuo kevyiden heittimien poistaminen lie ollut toimenpide joka tekijöiden parissa tiedettiin jo lähdössä virheeksi mutta kustannussäästöjen paineessa tehtiin silti.

Kyllä. Sen sanoo järkikin ja reserviläisen "spelöga", että jalkaväkikomppanian oma orgaaninen heitinjoukkue kahdella tai kolmella putkella on erinomainen juttu. Omat joukkueet ja tiedustelupartiot voivat käyttää tulta epäsuorasti tai vaikka työntää heittimet eteen ampumaan suoratähysteisesti jos niikseen tulee.
 
70- ja 80-luvun sodan ajan jalkaväkimuodostelmat. Itse olen sanonut että ne ja suomen puolustusvoimat olivat monelta osin "toisen maailmansodan ulkoilmamuseo" ja ihan hyvästä syystä. Näin voi sanoa, jos 80-luvulle saakka varausaseistuksessa on roikotettu suomi-kp:ita, stenejä, pystykorvia, emmoja, parapellumeita sekä 37-45mm pst-tykkejä. Muu tykistökalusto on myös ollut samalta aikakaudelta, "ison savotan" ajoilta peräisin.

PV:n materiaalinen kehittäminen laiminlyötiin kaksi vuosikymmentä ison rähinän jälkeen. Tsekkoslovakian miehityksen aikaan valmiutta kohotettaessa(1968!) arusmiehille jaettiin venäläisia AKM:ia mutta mosureita ei oltu koulutettu niiden käyttöön. Laajamittaisemmat hankintaohjelmat aloitettiin 70-luvulla, mutta lieneekö yhtäkään niistä viety loppuun asti, maito ja hunaja virtasi aina neukkulan kaatumiseen asti ja visiot olivat aika hurjia. 90-luvun lama, hävittäjähannnat ja Kopteri-Kustaan täysi kädettömyys hallinnassa ja suunnittelussa teki maavoimista selvää jälkeä kymmeneksi vuodeksi.

2000 luvulla heitettinkin sitten jo herjaa: "Lainaa satanen, maksan takaisin sitten kun alueelliset joukot varustetaan."
 
Täytyy muistaa konteksti. Suomella oli YYA-sopimus Neuvostoliiton kanssa, vasemmisto oli vahva ja täällä enemmänkin haluttiin takoa aseet auroiksi. Hävittäjätkin hankittiin siten että puolet Drakeneita, puolet Migejä. Ei sillä että siinä olisi maanpuolustuksellista järkeä, vaan ihan politiikan takia.
 
Täytyy muistaa konteksti. Suomella oli YYA-sopimus Neuvostoliiton kanssa, vasemmisto oli vahva ja täällä enemmänkin haluttiin takoa aseet auroiksi. Hävittäjätkin hankittiin siten että puolet Drakeneita, puolet Migejä. Ei sillä että siinä olisi maanpuolustuksellista järkeä, vaan ihan politiikan takia.

Suomessa taottiin miekat auroiksi, puolustusbudjetti oli prosentuaalisesti pieni muihin verrattuna 1980-luvulle asti. 1980-luvulla alettiin haaveilemaan ikuisesta nousukaudesta niin maa- meri- kuin ilmavoimien osalta ja maavoimien osalta mopo keuli pahasti resursseihin nähden - tai maavoimat jäi orpopojan asemaan hankintarytmissä, näkökulmasta riippue.
 
Back
Top