Perusyksiköt taisivat olla EK, 1.-3.JK, KRHK, HK, TJ- ja VPTRI
Jääkäriprikaati-90 -organisaatio?
- Viestiketjun aloittaja Protheon_93
- Aloitus PVM
Perusyksiköt taisivat olla EK, 1.-3.JK, KRHK, HK, TJ- ja VPTRI
vastarannankiiski
Kenraali
Vai oliko esikunta ja huolto koottu omaksi komppaniaksi, EHK:ksi? Muistanko ihan väärin?
Oliko jäkärikomppanioilla 81 mm kranaatinheittimet.
Ja minkä kokoisia nuo porukat oli
Tää oli jošsain kaaviossa jossa oli kolme eri ajoneuvoa. Pasi, Teka ja Älli-Tälli
Usko pois, ei ollut ällejä. Oli BTR-60:t yhdellä ja ainoalla joukko-osastolla, nimittäin Savon Jääkäriprikaatilla jonka perusti vähemmän yllättäen Savon Prikaati.
KRHJ:t jotka olivat Pr80 organisaatiossa jäivät pois Pr90:sta aiemmin selittämistäni syistä. Jalkaväkiprikaateihin ne jäivät ja palasivat sittemmin nykyisiin kokoonpanoihin, kiitos luojan!
Ei ollut Ällejä ei. Mutta jotain tuon suuntaisia kaavailuja lienee ollut kun tuollainen prikaatin kokoonpano on joukkueen/ryhmän tarkkuudella suunniteltu ja Pv:n koulutuksessa Pasi/tekaversioiden rinnalla varusmiehillekin opetettu. Varma havainto on vuodelta 1987. Tuo oli ilmeisesti ennen kuin joku laski rahat
Mulla on ollut joskus kädessäni kaavio, jossa ällejä on mietitty noihin.
Mikähän lie tekan ja ällin erotus hinnassa
Vai oliko esikunta ja huolto koottu omaksi komppaniaksi, EHK:ksi? Muistanko ihan väärin?
Ite muistelen intissä nähneeni kahta eri kaaviota. Ja tämä lienee se vähiten nähty
JR49
Respected Leader
Ketjun aiheeseen jjoht-koulutuksen aikanaan saaneena, niin olihan se älytöntä, että komppanialla oli omaa orgaanista raskasta pelkästään it-kookoot. Kiinnostanut aina, miten kauan tätä vaihetta kesti, ennenkuin krh-joukkue palasi?
Itkoilla sitten murtokohtaan se viimeinen 50-100 metriä, käskettiin, tai kuten meillä Savon Prikaatissa, niin olisi pitänyt neuvotella BTR sellaiseen kohtaan että sillä sitten. Ei muuten mene metsässä kovin ketterästi ainakaan rauhanajan varovaisuudella... Kaikkea tätä osasi jo varusmieskin hieman epäillä, että mitenköhän toimisi tositilanteessa.
Kyllähän jälkikäteen ajatellen nämä JPr-suunnitelmat olivat yliammuttuja, vaikka hyvä taloustilanne olisikin jatkunut. Silloinhan ei ollut edes mitään tietoa Itä-Saksan romahtamisesta tai NATO:n alennusmyynneistä vaan kaikki kalusto oli lähtökohtaisesti tarkoitus ostaa ihan kelpo markkinahintaan. Vahvan nojatuoliasiantuntemuksen perusteella realistisempi tavoite 1980-luvulla olisi voinut olla esim. yksi panssariprikaati (PsPr:n kouluttamana) ja kolme jääkäriprikaatia (Yksi tekakalustolla JPr:n, PohPr:n ja KaiPr:n kouluttamana, yksi SavPr:n kouluttamana BTR:n ja yksi PorPr:n kouluttama Pasein), kussakin kolme jääkäripataljoonaa ja psv-pataljoona, oikeasti vahva ilmatorjuntapatteristo ja KTR. Yhteensä 3 JP (teka), 6 JP (Ps), 3 PsP, 3 PsvP. Sen verran olisi voinut ehkä realistisesti varustaakin 1980-luvun korkeasuhdanteella. Loppuvahvuus sitten ziljoona jalkaväkiprikaatia ja mitä erilaisimpia muita joukkoja.
Sama korkealentoisuushan näkyi sitten valmiusprikaatien kanssa, esiteltiin ja haaveiltiin kolmesta prikaatista kun muutama taisteluosasto olisi ollut realistisempi ambitiotaso.
Eihän se tietenkään toimi! Eikä pyöräajoneuvon taisteluarvo ole pelkästään sen liikkuvuudesta kiinni. Epäsuoraa niskaan niin sen jälkeen ei ole enää renkaita alla. Ja ison vaihtopyörämäärän pitäminen joukon mukana on logistinen mahdottomuus. Tämä hyökkäyscase ei tietenkään ole pahin tilanne ilman krh:ta sillä siihen oli kuitenkin ajateltu löytyvän tulenjohtajan kautta prikaatin/patl:n muuta epäsuoraa tulta. Mutta meidän periaatteiden mukaisesti on epiksemme keskitetty tärkeimpään paikkaan ja muut suunnat sai tällä Jpr-versiolla tulla toimeen pelkän kk- ja sinkotulen voimin.
Täällä on kyselty, miksi tällaisia epärealistisiksi osoittautuneita kokoonpanoja sitten ylipäänsä laadittiin? Tähän voi vastata, että kyllä ne oli SKK:n käyneiden ihan vakavissaan suunnittelemia, jotka sitten toiset SKK:n edellisellä vuosikymmenellä käyneet hyväksyi. Eli takana paras tietämys ja osaaminen mitä meillä oli. Tarkoituksena tietysti luoda väline, jolla pystytään vastahyökkäyksessä lyömään vastustaja 10-20 vuoden kuluttua. Eli vihollisenkin kyvykkyys laskettiin kasvavan, kuten se oli tehnyt aikaisemmat vuosikymmenet. Todellisuudessa tämä kyky laski kun lehmän häntä, mutta sitähän ei silloin tiedetty.
Syyt miksi meidän JPr-konseptimme koki ensin voimakkaan supistumisen ja sekin tingitty versio jäi suurimmaksi osaksi toteutumatta ovat pääosin PV:sta riippumattomia. Nämä alkukaavailut laadittiin kahden reunaehdon varaan:
1. Ilmavoimien lentsikat saavat erillisrahoituksen (kuulostaako tutulta?)
2. 1980-luvun talouskasvu jatkuu jos nyt ei ihan samanlaisena nousukiitona mutta kuitenkin hyvällä kasvu-uralla.
Kohdasta 1 kannattaa muistaa, että maavoimien 100 miljardia oli silloinkin ilmavoimille miljardi. Eli pienikin erillisrahoitus olisi näkynyt nopeasti JPr varustuksessa, jos varat olisi siihen ohjattu. Kohdan 2 talouskasvun vaikutus taas aina unohdetaan kun näistä hankinnoista puhutaan. Puolustusmenothan ovat prosenttia bkt:stä, joka luku kertautuu joka budjettiin ja on 10 v päästä ihan muuta kun on kuviteltu jos talous lähteekin miinukselle.
PV:n omia syitä on osoitettavissa ehkä kaksi:
1. Meillä oli silloin vielä tarkastajavetoinen organisaatio hankinnoissa ja suunnittelussa. Eli asiat valmisteltiin tarkastajakunnan johdolla ja päätettiin isoissa suunnittelukokouksissa, jossa puhetta johti tehtävään
valjastettu ao tarkastaja. Ihmisiä hekin ovat ja haluavat esittää jos ei parasta niin ainakin mielestään riittävän hyvää.
2. Hornet-hankinnassa pieleen meni asia, joka olisi voitu ennakoida paremmin. Koneiden hankinnan poliittinen päätös ajettiin läpi ilman aseistusta. Loppusumma näyttää tietysti osissa pienemmältä. Elinkaarikustannuksista ei silloin tiedetty mitään vaikka sekin olisi ollut ennakoitavissa. Ne nyt kohdistuivatkin seuraavan suunnittelukauden budjetteihin.
Hyvä ja mielenkiintoinen postaus!
Lähinnä pohdituttaa onko tästä ja epäonnistuneesta valmiusprikaatihankkeesta otettu opiksi, vai maalaillaanko edelleen pilvilinnoja? Yleinen byrokratian laki on, että kaluston hinta nousee ja määrärahat laskevat. Jos onnenkantamoisia tai budjettilisäyksiä tulee, hyvä niin. Tämänkin asian vuoksi olisi hyvää ja toivottavaa että Puolustusvoimissa panostettaisiin myös lähihistorian historiantutkimukseen, voitaisiin ottaa menneestä opiksi.
(Itse veikkaan Ilmavoimien maalailevan pilvilinnoja HX:n suhteen, mutta olen tuonut jo esiin sen monta kertaa niin ei tähän ketjuun...)
Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä miten JPr-konseptiin päädyttiin ja millaisia vaihtoehtoja oli tarjolla, mutta pitänee vielä odottaa parikymmentä vuotta! Näin nojatuolistrategina epäilisin vähän koulutettujen maavoimien hyötyneen enemmän panostuksesta epäsuoraan tuleen, ilmatorjuntaan ja linnoittamiseen, mutta tämä tulee toki nojatuolistrategin näkökulmasta. Linnoittamista rauhan aikanahan olisi estänyt merkittävästi Lappia lukuun ottamatta pakko sumentaa todellinen vastustaja.
Viimeksi muokattu:
Olihan valmiusprikaatihanke sentään jo huomattavasti realistisempi kuin jääkäriprikaatit 80/90-luvuilla. Lähdettiin vuosikymmenen mittaisella panostuksella rakentamaan kolmea prikaatia aiemmin rakennettua uusin hankinnoin terästäen ja päivittäen. Lisärahoitusta tietysti tarvittiin parinkin jatkotilausvaltuuden verran jotta hanke kohtuudella toteutui mutta kyllähän nälkäkin kasvoi syödessä.
Se alkuperäinen suunnitelma valmiusprikaatin kokoonpanoksi oli aikalaiskertomusten mukaan toki tuollakin kierroksella tasoa kosminen. Rahoituksen ja suorituskykyvaateiden ristiriita oli ja on räikeä. HX kertoo taas totuuden siitä miten realistista meidän on ylläpitää uskottavaa puolustusta vakiintuneella taloudellisella panostuksella.
Niin, hekot ja saattohekot pataljoonan siirtämiseksi kerrallaan, PorPr:lle pyörälliset jalkaväen taisteluajoneuvot, KarPr:lle CV-90:t, psh-psto jokaiselle, YVI-2 kaikille kolmelle...
Näinpä, toisaalta inhorealistisesti mehän olemme yksin aina Venäjää heikompia. Riippumatta taloudellisista resursseista tai liittolaissuhteista PV:n tehtävä on käyttää annettu resurssi optimaalisesti.
Toisaalta kokonaisuus toteutui osin suunniteltua laajempana. Vekaralle saatiin CV:t yhden sijasta ( laskennallisesti ) kahdelle pataljoonalle. Vekaralle saatiin myös Leopardit joita ei alkuun suunniteltu. Säkylään tuli extrana AMV:t jne. Suunnitelma jousti molempiin suuntiin. Toisaalla tietysti leikattiin ylijohdon tykistöä siirtämällä niille tilatut kanuunat uusille prikaateille panssarihaupitseja korvaamaan jne. Monimutkainen kokonaisuus.
Helikopterihanke oli lähinnä mittakaavansa takia sitä heikompaa ajattelua. Toisaalta siinä törmättiin myös Hornet-hankinnan jälkilöylyihin. Osin aiheesta ja osin ei.
80-luvun maailmasta Sodankylä ja Pohjois-Karjalan Prikaatit unohtuivat.
Kummassakin väestön ikärakenne mahdollisti prikaatit. Ja paljon puhuttu kylmä sota vaati kykyä vaikuttaa Lapin alueella
Ja Mi-8 kalusto piti kuitenkin uusia.
Siksi mainitsin tuon mittakaavan. Koptereita tarvittiin ja tarvitaan. Lähdettiinkö nyt kuitenkin haukkaamaan liian isoa palaa kun haluttiin uusinta uutta yhteispohjoismaisena hankkeena kotimaisine kokoonpanoineen jne. Mentiinkö tässä suorituskyvyn maksimointi edellä? Halvempia mutta silti riittäviä ratkaisuja olisi helppo keksiä. Sille keskustelulle löytyy kuitenkin jo pari muuta ketjua.
Tekalla liikkuvien prikaatien osalta hanke toteutui kohtuullisesti. Ilmeisesti neljälle pohjoisen jääkäriprikaatille saatiin ajoneuvot ja ohjuskalusto.
Edit
Ajoneuvoilla tarkoitetaan edellä telakuorma-autoja. Muun maastokelpoisen kaluston osalta tilanne ei välttämättä ollut aivan yhtä hyvä...
Viimeksi muokattu: