Omasta varusmiesajasta voin kertoa kuinka eri tavalla urheilijoihin suhtauduttiin eri joukko-osastoissa.
A. joukko-osastossa urheilijoita pidettiin sotilaina. He saivat vapaata säännöllisesti harjoituksiin. Muistaakseni kyseisessä saapumiserässä oli viisi "urheilijaa" kolme niistä ammattimaista ja kaksi muuta SM-tasolla kilpailevia. Sotilaina noista kaksi oli aivan normaaleja, yksi täysi lintsari (mm. palasi välillä "harjoituksista" päihtyneinä), yksi taas oli niin vaivainen ettei sotilashommat onnistuneet (oli kahdessa leikkauksessa) ja yksi lopetti palveluksen kesken.Kaikki palvelivat miehistössä. Näitä urheilijoita kohdeltiin kuin muitakin varusmiehiä.
B. joukko-osastossa taas tuli "urheilumies" rykmentin komentajaksi. Urheilijat siirrettiin omaan tupaansa, heille tehtiin oma koulutusohjelma ja tavallisessa koulutuksessa heitä ei juuri näkynyt. Urheilijoita ei myöskään koskenut normaalit säännöt pukeutumisessa ja miehet elvistelivät verkkareissa pitkin kasarmia. Miesten ei myöskään tarvinnut tervehtiä (ei kurinpitotoimenpiteitä varusmiesjohtajien tervehtimättä jättämisestä - "harjoittelivat"). Ohittivat myös lomajärjestelyissä muut varusmiehet. Urheilijoiden oma tupa sijaitsi alueella jolle varusmiehillä ei ollut asiaa. Näiden johtajiksi sitten tuli käsinvalittu koksu ja alikki. Käytännössä elivät kuin pellossa - tupa siivoamatta, omat stereot, videot ja tv:t tuvassa ja luonnollisesti miehet läträsivät omassa tuvassa viinan kanssa. Heräämisaika oli myöhemmin kuin muilla varusmiehillä jne.. Sotilaallinen osaaminen ja toiminta aivan perseestä- johtui kuulemma harjoittelun aiheuttamasta väsymyksestä???
Joukko-osaston A:n urheilijat kotiutuivat tykkimiehinä ja he olivat toimiva osa jaostaan. Joukko-osasto B:n urheilijat kotiutuivat kaikki korpraaleina ja rykmentin komentaja kehui lehdessä kuinka erinomaisia sotilaita nämä urheilijat olivat ja kuinka heitä ei ikävä kyllä voitu ylentää alikersanteiksi!
A. joukko-osastossa urheilijoita pidettiin sotilaina. He saivat vapaata säännöllisesti harjoituksiin. Muistaakseni kyseisessä saapumiserässä oli viisi "urheilijaa" kolme niistä ammattimaista ja kaksi muuta SM-tasolla kilpailevia. Sotilaina noista kaksi oli aivan normaaleja, yksi täysi lintsari (mm. palasi välillä "harjoituksista" päihtyneinä), yksi taas oli niin vaivainen ettei sotilashommat onnistuneet (oli kahdessa leikkauksessa) ja yksi lopetti palveluksen kesken.Kaikki palvelivat miehistössä. Näitä urheilijoita kohdeltiin kuin muitakin varusmiehiä.
B. joukko-osastossa taas tuli "urheilumies" rykmentin komentajaksi. Urheilijat siirrettiin omaan tupaansa, heille tehtiin oma koulutusohjelma ja tavallisessa koulutuksessa heitä ei juuri näkynyt. Urheilijoita ei myöskään koskenut normaalit säännöt pukeutumisessa ja miehet elvistelivät verkkareissa pitkin kasarmia. Miesten ei myöskään tarvinnut tervehtiä (ei kurinpitotoimenpiteitä varusmiesjohtajien tervehtimättä jättämisestä - "harjoittelivat"). Ohittivat myös lomajärjestelyissä muut varusmiehet. Urheilijoiden oma tupa sijaitsi alueella jolle varusmiehillä ei ollut asiaa. Näiden johtajiksi sitten tuli käsinvalittu koksu ja alikki. Käytännössä elivät kuin pellossa - tupa siivoamatta, omat stereot, videot ja tv:t tuvassa ja luonnollisesti miehet läträsivät omassa tuvassa viinan kanssa. Heräämisaika oli myöhemmin kuin muilla varusmiehillä jne.. Sotilaallinen osaaminen ja toiminta aivan perseestä- johtui kuulemma harjoittelun aiheuttamasta väsymyksestä???
Joukko-osaston A:n urheilijat kotiutuivat tykkimiehinä ja he olivat toimiva osa jaostaan. Joukko-osasto B:n urheilijat kotiutuivat kaikki korpraaleina ja rykmentin komentaja kehui lehdessä kuinka erinomaisia sotilaita nämä urheilijat olivat ja kuinka heitä ei ikävä kyllä voitu ylentää alikersanteiksi!