Black Bart
Luutnantti
Paljonko se Scenar on irti rihloista?
Jälleenlataus
- Viestiketjun aloittaja pstsika
- Aloitus PVM
pstsika
Haukka
En tiedä. Täytyy mittailla ennenkuin nostan latauspituutta yli CIP maksimin.
Black Bart
Luutnantti
Tuo on se ykköstieto, jos yritetään kaikki tarkkuuspotentiaali mitata ulos. Asiaa helpottaa huomattavasti ogive-holkki (koska reikäpääluotien kärjet on mitä sattuu). Eli tälläinen
https://www.brownells.fi/SINCLAIR-B...dy-SINCLAIR-INTERNATIONAL-Universal-749002552
Plus
Lisäksi allaolevat helpottavat edelleen, tosin ilmankin pärjää
HORNADY LATAUSPITUUDEN MITTALAITE Lock-N-Load OAL Gauge (Straight) - Brownells Finland
Eri luotien latauspituuden määrittämiseen tarkoitettu mittalaite.
HORNADY LATAUSPITUUDEN MITTALAITE Lock-N-Load OAL Gauge (Straight) - Brownells Finland
Eri luotien latauspituuden määrittämiseen tarkoitettu mittalaite.
Edit.
Minä siis mittaan aina ensiksi rihlakosketuspituuden luodille ja sitten päätän paljonko lyhyemmän latauspituuden haluan. Muistaakseni meillä Scenar-L:t ovat yleensä tykänneet vähän pitemmästä hypystä kuin jenkkiluodit, eli jotain 0,3-0,5mm irti rihloista. Olisiko neljän 30cal aseen otannalla...
Viimeksi muokattu:
pstsika
Haukka
Täytyy tutkailla näitä. Kiitos vinkistä. Missä vaiheessa, minkä verran ja miten latauspituuden jatkaminen vaikuttaa nopeuksiin ja paineisiin?Tuo on se ykköstieto, jos yritetään kaikki tarkkuuspotentiaali mitata ulos. Asiaa helpottaa huomattavasti ogive-holkki (koska reikäpääluotien kärjet on mitä sattuu). Eli tälläinen
https://www.brownells.fi/SINCLAIR-B...dy-SINCLAIR-INTERNATIONAL-Universal-749002552
Plus
Lisäksi allaolevat helpottavat edelleen, tosin ilmankin pärjää
PlusHORNADY LATAUSPITUUDEN MITTALAITE Lock-N-Load OAL Gauge (Straight) - Brownells Finland
Eri luotien latauspituuden määrittämiseen tarkoitettu mittalaite.www.brownells.fi
HORNADY LATAUSPITUUDEN MITTALAITE Lock-N-Load OAL Gauge (Straight) - Brownells Finland
Eri luotien latauspituuden määrittämiseen tarkoitettu mittalaite.
Edit.
Minä siis mittaan aina ensiksi rihlakosketuspituuden luodille ja sitten päätän paljonko lyhyemmän latauspituuden haluan. Muistaakseni meillä Scenar-L:t ovat yleensä tykänneet vähän pitemmästä hypystä kuin jenkkiluodit, eli jotain 0,3-0,5mm irti rihloista. Olisiko neljän 30cal aseen otannalla...
Täytyy käydä koittamassa noita kohtuullisen käynnin antaneita latauksia vielä pidemmällä ametilla ennekuin alan muuttamaan pituutta. Ehkä mä teen itse siinä jonkun virheen tähtäämisessä ja pitää ampua vaikka ristinmalliseen maaliin, kun nyt tähtäsin 16 mm paikkalappuihin.
Black Bart
Luutnantti
Paineet laskevat, sitä en osaa sanoa että minkä verran (ei ole mittauskalustoa paineisiin). Nopeuksiinkaan ei uskalla sanoa mitään, kun olen täällä naisen luona ja oma läppäri on 300km päässä
Löysin silti jotain mitä olin lähettänyt veljelle spostilla, eli 300winmag ja 175gr ScenarL. Siinä 0,3mm lisäys latauspituuteen vaikutti toisella ruutiannoksella 8m/s ja toisella 0,2m/s.
MeriTJ
Ylipäällikkö
Sellainen juttu tuli mieleen mikäli joku on latausuransa alkutaipaleleella: Jos käytät tuota itseladattua patruunaa metsästykseen jollekin mikä voi olla vaarallinen päälle tullessaan niin kannattaa vähän uhrata maksimaalista tarkkuutta jos (kun) se yleensä syntyy "ylipitkillä" patruunoilla. Tämä ihan siksi että kiväärin mekanismin syöttö ei vaarannut jos ensimmäinen laukaus ei tuottanutkaan haluttua pysäyttävää vaikutusta. Huomasin omissa pulttilukoissa että alkoi takellella makasiinista syöttö pitkillä nuolilla joten metsälle latasin ihan taulukkomittaisia (joiden käynti on erittäin tyydyttävä silti).
Black Bart
Luutnantti
Joo, siis todellakin näin. Mitään edes teoriassa ei vaarallista ei jahdata sellaisilla itselatauksilla, joita on optimoitu vain tarkkuuslähtökohdista.
Kyrätulli
Majuri
Rihlakosketusta oon haarukoinu RUUDITTOMAN pitkäksi asetetun luoti & hylsy- kombinaation luodin kylkeen tussaamalla pitkittäin viirun, asettamalla sen käsin patruunapesään ja sulkemalla lukon. Lukon, sulun, pitäisi mennä kiinni ilman väkivaltaa jottei luoti tartu ja jää rihloihin. Sitten kahtelemaan jälkiä tussiraidasta, mittailemaan tönärillä ja säätämään luodinasetusholkkia.
Latauspituus on luoti- ja asekohtainen, muistutuksena totean aloittelijoille.
Latauspituus on luoti- ja asekohtainen, muistutuksena totean aloittelijoille.
pstsika
Haukka
Mittailin rihlakosketusta ruuditon/nalliton inertillä. Tein ihan reilun pituisen eli 74,80, joka mahtui vielä CTRn lippaaseen. Patruuna syöttyi pesään, mutta lukko takerteli suljettaessa.
Otin mötikän ulos ja luoti oli painunut syvemmälle ja pituus 74,5.
Tussatussa luodissa oli rihlapalkkien jättämät selvät jäljet. Tussattu uusiksi ja kokeiltu. Pituus pysyi samana ja rihlanjäljet taas nähtävissä. Lukko takertaa hieman suljettaessa, mutta ei vaadi voimaa.
Tässä siis ilmeisesti tämän aseen rihlakosketus ja siitä pitäisi lyhentää se 1-1,2 millin verran, niin ollaan tarkkuuden lähteillä? Olenko oikeilla jäljillä @Black Bart?
No mietiskelin mittaillessa, että onko se kuitenkaan kokonaisuuden osalta tarpeen. Tämä ei ole mikään kasa-ammuntakivääri ja tarkkuuspatruunan ajatuksena on ennenkaikkea sotilaallishenkinen pitkän matkan ammunta ilman, että tingitään kenttäkelpoisuudesta.
Inertti kyllä syöttyy hyvin ja mahtuu lippaaseen, kun käytössä on tämä kivääri, mutta entäs jos onkin toinen aseyksil?
Sitä silmällä pitäen olisi hyvä jos patruunat olisivat CIP normin mukaisia, jolloin niitä voisi tarvittaessa käyttää kaikilla saman kaliiperin aseilla eikä tarvitsi ajatella rihlakosketusta, painemuutoksia tai lippaan/makasiinin toimintaa.
Tästä kenttäkelpoisuus-syystä teen täyssupistuksen kaikkiin kiväärin hylsyihin, jotta ne toimivat varmasti ristiin eikä ole mitään asekohtaisia patruunoita. Kenttäkelpoisuus versus tarkkuus.
Ehkäpä pitää vaan tyytyä siihen mitä saadaan irti taulukon puitteissa.
Täytyy ladata tuota 155 gr ScenarL luotia lisää ja poissulkea oma virhe sekä ladata myös tuota 155 gr Sierra TMK luotia rinnalle. Eipä se ero alkuperäisen 0,5 MOA tavoitteen ja vaikkapa 0,7 MOA toteutuneen käynnin osalta ole mikään kynnyskysymys jos sen hintana muodostuu vain yhdessä tietyssä aseessa käyttöturvallisia ja kenttäkelpoisia patruunoita.
Otin mötikän ulos ja luoti oli painunut syvemmälle ja pituus 74,5.
Tussatussa luodissa oli rihlapalkkien jättämät selvät jäljet. Tussattu uusiksi ja kokeiltu. Pituus pysyi samana ja rihlanjäljet taas nähtävissä. Lukko takertaa hieman suljettaessa, mutta ei vaadi voimaa.
Tässä siis ilmeisesti tämän aseen rihlakosketus ja siitä pitäisi lyhentää se 1-1,2 millin verran, niin ollaan tarkkuuden lähteillä? Olenko oikeilla jäljillä @Black Bart?
No mietiskelin mittaillessa, että onko se kuitenkaan kokonaisuuden osalta tarpeen. Tämä ei ole mikään kasa-ammuntakivääri ja tarkkuuspatruunan ajatuksena on ennenkaikkea sotilaallishenkinen pitkän matkan ammunta ilman, että tingitään kenttäkelpoisuudesta.
Inertti kyllä syöttyy hyvin ja mahtuu lippaaseen, kun käytössä on tämä kivääri, mutta entäs jos onkin toinen aseyksil?
Sitä silmällä pitäen olisi hyvä jos patruunat olisivat CIP normin mukaisia, jolloin niitä voisi tarvittaessa käyttää kaikilla saman kaliiperin aseilla eikä tarvitsi ajatella rihlakosketusta, painemuutoksia tai lippaan/makasiinin toimintaa.
Tästä kenttäkelpoisuus-syystä teen täyssupistuksen kaikkiin kiväärin hylsyihin, jotta ne toimivat varmasti ristiin eikä ole mitään asekohtaisia patruunoita. Kenttäkelpoisuus versus tarkkuus.
Ehkäpä pitää vaan tyytyä siihen mitä saadaan irti taulukon puitteissa.
Täytyy ladata tuota 155 gr ScenarL luotia lisää ja poissulkea oma virhe sekä ladata myös tuota 155 gr Sierra TMK luotia rinnalle. Eipä se ero alkuperäisen 0,5 MOA tavoitteen ja vaikkapa 0,7 MOA toteutuneen käynnin osalta ole mikään kynnyskysymys jos sen hintana muodostuu vain yhdessä tietyssä aseessa käyttöturvallisia ja kenttäkelpoisia patruunoita.
Black Bart
Luutnantti
Koko homman pointti on venyttää sitä suorituskykyä tietyn ase-lataus -yhdistelmän osalta bulkkilatauksien ulottumattomiin. Noita latauksia EI ammuta summassa muilla aseilla ilman mittauksia.
Jos tavoitteena on hyvä yleispatruuna kaikkiin sen kaliiberin aseisiin, niin silloin kannattaa operoida ihan latausoppaiden opeilla
Jos tavoitteena on hyvä yleispatruuna kaikkiin sen kaliiberin aseisiin, niin silloin kannattaa operoida ihan latausoppaiden opeilla
Black Bart
Luutnantti
Ja tuon mittauksen teen lyhentämällä tuollaista luoditettua hylsyä luodinasetusholkilla hyvin, hyvin vähän kerrallaan, kunnes lukko sulkeutuu ja luotiin jää vain aivan minimaaliset jäljet rihloista. En siis paina voimalla luotia rihloja vasten lukon kammella.
Tai tein ennen tuota aikaisemmassa viestissä olleen hornadyn härvelin ostoa.
Tai tein ennen tuota aikaisemmassa viestissä olleen hornadyn härvelin ostoa.
pstsika
Haukka
Nyt on lintupyssyllekin kehitetty ja otettu tuotantoon itseladattu patruuna, vaikka noin vuosi sitten kaikki lähti liikkeelle siitä, että halusin x54R kivääriin parempia patruunoita kuin Suomessa on saatavilla. Homma on laajentunut siihen pisteeseen, että nyt lataan kaikkiin keskisytytteistä käyttäviin aseisiin, joita voi mielekkäästi käyttää metsästyksessä ja tulevaisuudessa kaiketi lataan itse ainakin osan kaikkiin ml. urheiluaseet keskisytytteistä ampuviin aseisiin.
Lintukiväärin osalta haasteeksi muodostui se, että ase on ohutpiippuinen kipplauf. Joka ikinen kerta asetta ladatessa joutuu rikkomaan hyvän asennon ja aseessa on ohut piippu. Muutenkaan parin sadan euroruplan venäläinen kivääri ei varsinaisesti ole mikään rata-ase ja vaikka sen laukaisua onkin omatoimisesti paranneltu kohtuulliseksi, niin ei se mitään herkistimellä varustettua länsiasetta sentään vastaa. Kolme laukausta saa kyllä ammuttua 5,7 lintupyssylle riittävään kasaan useilla patruunoilla eli max 1 MOA kuvioon eli varsinaisen raudan osalta aseessa ei ole moitittavaa. Ne aseet, joilla ammutaan teeri 400 metristä ovat monessa suhteessa vähän toisenlaisia ja ampujatkin minua parempia.
Tehdaspatruunoita käyttäessä Sako Range 50 gr, Lapua 55 gr FMJ, GGG 55 gr ja S&B 52 gr Match ampuvat kukin säännöllisiä ja toistettavia 0,7-1 MOA kasoja per 3 lks riippumatta siitä kuka perän takana on, mutta iskemäkuvioita tarkastellessa kuitenkin kolmas laukaus eroaa merkittävästi kahden ensimmäisen iskemistä. Kahden laukauksen kasaa ei voi pitää vakiintuneiden käsitysten mukaan kasana ja siksi koesarjatkin ammuttiin 3 laukauksen nippuihin. Tavoitteena oli, että itseladatussa käynti on vähintään sitä mitä tarkimmassa tehdaspatruunassa eli Lapuan veroista eli 0,7 MOA /3 lks. Lopputulos oli 0,6 MOA eli tyydyttävä sekä tarkkuuden, että patruunan hinnan osalta, sillä Lapuan 55 gr FMJ on varsin hintava tavanomaisella FMJ luodilla varustetuksi tehdaspatruunaksi ja hinta pyörii noin 1,70-2€ per pala eikä saatavuus ole kaksinen. Itseladatussa paukussa käytetyt komponentit olivat GGG hylsy, N135 ruuti, CCI 400 nalli ja Lapuan S569 luoti. Näillä komponenteilla valmiin patruunan hinta on 40 senttiä per laaki. Suurin piirtein samanhintaisia kuin halvin 223 bulkki siis.
Monessa tapauksessa varmasti riittäisi, että ase kohdistetaan siten, että iskemäkeskeispiste on tähtäyspisteessä, mutta minua häiritsi tuo kolmannen laukauksen säännönmukainen poikkeama ja kohdistuksen määritys iskemäkeskeispisteellä, joka vääristäisi kahden ensimmäisen erinomaista osuntaa.
Koska kaikilla patruunoilla ilman pidempää jäähdyttelyä kolmas laukaus siirtyi kahden ensimmäisen osuman luota jopa liki sentin, niin päätin, että aseen erityispiirteet ja todellinen käyttötarkoitus rata-ammunnan sijaan huomioidaan ja se kohdistetaan normaalin kolmen tai viiden patruunan sijasta kahdella patruunalla siten, että molemmat ovat 100 metriltä paikkalapussa. Siinä on riistalaukaus ja mahdollisesti tarvittava paikkolaukaus. Enempää ei taittuvapiippuisella ehdi mitenkään.
Patruuna itsessään oli jo todettu latauskokeilujen yhteydessä riittävän tasalaatuiseksi ja tarkaksi siihen, että sillä voi kylmällä piipulla ampua kaksi reikää toisiinsa kiinni. Kääntelin siis torneja 2 laukauksen iskemien mukaan siten, että kaksi laukausta osuu juuri kohdalleen ja sen jälkeen kokeilin miten paljon Sako Range ja S&B Match paukkujen kahden laukauksen osumakuvio poikkeaa itseladatun kohdistuksesta ja epäortodoksisesti mittasin kahden laukauksen osalta k-k "kasan". Lapuan paukkua ei ollut ammuttavana, vaikka se on tehdaspatruunoista ollut tarkin tuossa aseessa. Alla kuvassa vasemmalta alkaen itseladattu, Sako Range ja S&B Match.
Käytännön tasolla näyttää siltä, että aika huoletta voisi käyttää noita ristiin, mutta eihän ne aivan kohdallaan ole. Tein vastaavat kokeilut myös Sakon ja PPUn 55 gr puolivaipoilla ja Sako käy mielestäni riittävän liki huomioiden puolivaipalla ammuttavan maalin koko. Tästäkin alla kuva ja järjestys alkaen vasemmalta itseladattu lintupaukku, Sako 55 gr Gamehead ja PPU 55 gr SP.
Seuraavaksi projektisi tämän kivääri+patruunayhdistelmän osalta tulee kauris- ja susipaukun kehittäminen siten, että se vastaa käynniltä lintupaukkua ja molemmilla saa sen 2 laukausta samaan paikkalappuun.
Lintukiväärin osalta haasteeksi muodostui se, että ase on ohutpiippuinen kipplauf. Joka ikinen kerta asetta ladatessa joutuu rikkomaan hyvän asennon ja aseessa on ohut piippu. Muutenkaan parin sadan euroruplan venäläinen kivääri ei varsinaisesti ole mikään rata-ase ja vaikka sen laukaisua onkin omatoimisesti paranneltu kohtuulliseksi, niin ei se mitään herkistimellä varustettua länsiasetta sentään vastaa. Kolme laukausta saa kyllä ammuttua 5,7 lintupyssylle riittävään kasaan useilla patruunoilla eli max 1 MOA kuvioon eli varsinaisen raudan osalta aseessa ei ole moitittavaa. Ne aseet, joilla ammutaan teeri 400 metristä ovat monessa suhteessa vähän toisenlaisia ja ampujatkin minua parempia.
Tehdaspatruunoita käyttäessä Sako Range 50 gr, Lapua 55 gr FMJ, GGG 55 gr ja S&B 52 gr Match ampuvat kukin säännöllisiä ja toistettavia 0,7-1 MOA kasoja per 3 lks riippumatta siitä kuka perän takana on, mutta iskemäkuvioita tarkastellessa kuitenkin kolmas laukaus eroaa merkittävästi kahden ensimmäisen iskemistä. Kahden laukauksen kasaa ei voi pitää vakiintuneiden käsitysten mukaan kasana ja siksi koesarjatkin ammuttiin 3 laukauksen nippuihin. Tavoitteena oli, että itseladatussa käynti on vähintään sitä mitä tarkimmassa tehdaspatruunassa eli Lapuan veroista eli 0,7 MOA /3 lks. Lopputulos oli 0,6 MOA eli tyydyttävä sekä tarkkuuden, että patruunan hinnan osalta, sillä Lapuan 55 gr FMJ on varsin hintava tavanomaisella FMJ luodilla varustetuksi tehdaspatruunaksi ja hinta pyörii noin 1,70-2€ per pala eikä saatavuus ole kaksinen. Itseladatussa paukussa käytetyt komponentit olivat GGG hylsy, N135 ruuti, CCI 400 nalli ja Lapuan S569 luoti. Näillä komponenteilla valmiin patruunan hinta on 40 senttiä per laaki. Suurin piirtein samanhintaisia kuin halvin 223 bulkki siis.
Monessa tapauksessa varmasti riittäisi, että ase kohdistetaan siten, että iskemäkeskeispiste on tähtäyspisteessä, mutta minua häiritsi tuo kolmannen laukauksen säännönmukainen poikkeama ja kohdistuksen määritys iskemäkeskeispisteellä, joka vääristäisi kahden ensimmäisen erinomaista osuntaa.
Koska kaikilla patruunoilla ilman pidempää jäähdyttelyä kolmas laukaus siirtyi kahden ensimmäisen osuman luota jopa liki sentin, niin päätin, että aseen erityispiirteet ja todellinen käyttötarkoitus rata-ammunnan sijaan huomioidaan ja se kohdistetaan normaalin kolmen tai viiden patruunan sijasta kahdella patruunalla siten, että molemmat ovat 100 metriltä paikkalapussa. Siinä on riistalaukaus ja mahdollisesti tarvittava paikkolaukaus. Enempää ei taittuvapiippuisella ehdi mitenkään.
Patruuna itsessään oli jo todettu latauskokeilujen yhteydessä riittävän tasalaatuiseksi ja tarkaksi siihen, että sillä voi kylmällä piipulla ampua kaksi reikää toisiinsa kiinni. Kääntelin siis torneja 2 laukauksen iskemien mukaan siten, että kaksi laukausta osuu juuri kohdalleen ja sen jälkeen kokeilin miten paljon Sako Range ja S&B Match paukkujen kahden laukauksen osumakuvio poikkeaa itseladatun kohdistuksesta ja epäortodoksisesti mittasin kahden laukauksen osalta k-k "kasan". Lapuan paukkua ei ollut ammuttavana, vaikka se on tehdaspatruunoista ollut tarkin tuossa aseessa. Alla kuvassa vasemmalta alkaen itseladattu, Sako Range ja S&B Match.
Käytännön tasolla näyttää siltä, että aika huoletta voisi käyttää noita ristiin, mutta eihän ne aivan kohdallaan ole. Tein vastaavat kokeilut myös Sakon ja PPUn 55 gr puolivaipoilla ja Sako käy mielestäni riittävän liki huomioiden puolivaipalla ammuttavan maalin koko. Tästäkin alla kuva ja järjestys alkaen vasemmalta itseladattu lintupaukku, Sako 55 gr Gamehead ja PPU 55 gr SP.
Seuraavaksi projektisi tämän kivääri+patruunayhdistelmän osalta tulee kauris- ja susipaukun kehittäminen siten, että se vastaa käynniltä lintupaukkua ja molemmilla saa sen 2 laukausta samaan paikkalappuun.
pstsika
Haukka
En onnistunut saamaan kaurispaukkua käymään samaan kuin lintupaukku, mutta nyt on lintupyssyyn puolivaipalle myös resepti, joka toimii riittävän hyvin lintupaukun kohdistuksella.
Taulukoiden puitteissa N135 ruudilla Lapuan E539 luodin ja S569 luodin iskemäkeskeispistettä en saanut millään kanssa millään kokeilemallani latauksella yhteneviksi, joten hylkäsin vaatimuksen siitä, että ne toimisivat juuri samaan kohtaan ja päätin lisätä löylyä, koska osumat olivat kuitenkin riittävän liki ja kun tarkka osuminen juuri haluttuun kohtaan joka tapauksessa edellyttää torneihin koskemista. Lyhyeltä matkalta voi toki ampua vaikka samalla kohdistuksella ja lopputulos on ihan sama, sillä kyllähän suuri osa kauriista nytkin ammutaan mies+ase+patruunayhdistelmillä, joiden kokonaishajonta on enemmän kuin tämän kiväärin iskemäkeskeispisteen muutos olipa käytössä täysvaippa tai puolivaippa. Tuollainen riittävän hyvä ei vaan ole kovin helppo hyväksyä, kun välillä huomaan lataushommiin liittyvän liki autistisia piirteitä...
Lopputuloksena on 0,8 grainin päässä taulukkomaksimista oleva paukku, joka käy 3 cm yli lintupaukun kohdistuksen, mutta sivusuunnassa ei tarvitse korjausta. Tähän voi olla ihan tyytyväinen ja kyllä se kauriille riittää.
Tilasin tässä holkit kaliiperille, jolla tähän asti on puhkottu vain pahvia urheilumielessä ja aikomuksenani on ladata lisää riistaluokka 2 vaatimukset täyttäviä patruunoita kauriille.
Asealustana on 7.62x39 kaliiperin AK sukuinen "reserviläiskivääri". Ei suinkaan tarkin tai muutenkaan paras vaihtoehto metsätysaseeksi, mutta täysin kurantti pienelle sorkkaeläimelle.
Otaksun, että erilaisten EU direktiivien ja muiden tarkoituksena on yksinomaan lopettaa ensivaiheessa toiminnalliset ampumaurheilulajit ja käyttää sitä keppihevosena lupien peruutuksellle "tarpeettomina", joten kaikelle mahdolliselle pitää löytää rinnakkainen käyttötarkoitus eli tässä tapauksessa metsästys.
Jotta TT3 Kalashnikovilla saa metsästää asetusten mukaan, niin pitää huomioida lipasrajoitukset. Minulla on yksi käytännössä täysin turhaksi osoittautunut teräksinen 5 patruunan lyhyt lipas, jonka rajoitin kahdella 9,3x62 hylsyllä 2 patruunan vetoiseksi. Sitä käyttäen siis saa ampua kaikkea jäniksestä suteen ja ilvekseen. Asentelin ratakäynnin yhteydessä ylimääräiseen pikajalkaan ylimääräisen kiikaritähtäimen ja kohdistin sen tulevia latauskokeiluja varten siten, että reiät tulevat suurin piirtein keskelle pahvia.
Lyhyt 2 patruunan lipas riittäisi kyllä pesässä olevan patruunan lisäksi hyvin kaikkeen ja jos laki sallisi, niin eipä pelottaisi lähteä tuon kanssa isommankin eläimen perään. Mainittakoon, että nopeasti muun ampumisen ja parin eri aseen latauskokeilujen hieromisen ohessa tehty pikakohdistus siirtämällä ristikko Aimpoint Micron täpän kohdalle tuotti kolmella patruunalla kahdessa sekunnissa kolme ysiä eli uskaltaisin tälläisellä aseella ampua vaikka hyökkäävää karhua kohtuullisen varmana siitä, että en ole joutumassa hampaisiin.
Karhuasetta tästä ei luonnollisesti tule mutta, pitäähän se nyt lipastuki halutessaan saada ja se ei onnistu lyhyellä lippaalla.
Hallussani on yksi lievästi lommoutunut ja maalipinnaltaan kulunut kotimainen rynnäkkökiväärin teräslipas, joka koki reinkarnaation kaurislailliseksi (3 patruunaa) rajoitettuna ihan koska mä voin, vaikka ulkomitoiltaan täysikokoista rynnäkkökiväärin lipasta vastaava ratkaisu saattaa aiheuttaa parranpärinää jossain piireissä. Harkitsen lippaan maalaamista esimerkiksi pinkillä, jotta se luo kontrastin muuten mustaan kivääriin ja ei elämän ja kuoleman hetkinä sekoitu normaaleihin lippaisiin.
Lippaiden rajoitukset on mahdollista purkaa lipashuollon yhteydessä eikä ulospäin näy esimerkiksi pultin kantaa tms.
Lintukivääriksi tämän AK sukuisen aseen tarkkuus ei riitä, vaikka kymppirinkiin sillä ampuu 10 laukausta 100 metriltä. Metsästyslain edellyttämä ampumakoe on kuitenkin helppo nakki tällä kiväärillä ja vaikka ampumakoe onkin voimassa, niin voisi olla mukavan provosoivaa käydä ampumassa kauriskoe kahdella tuplalaukaukauksella...
Seuraava latausprojekti on ladata x39 puolivaippaa käymään samalla kohdistuksella täysvaipan kanssa, jotta sekä taulua, että eläintä voi ampua Aimpointilla.
Aionko ikinä edes käyttää tätä ratkaisua kaurisjahdissa on epäselvää, mutta nyt se muuttuu urheiluaseesta metsätysaseeksi...
Taulukoiden puitteissa N135 ruudilla Lapuan E539 luodin ja S569 luodin iskemäkeskeispistettä en saanut millään kanssa millään kokeilemallani latauksella yhteneviksi, joten hylkäsin vaatimuksen siitä, että ne toimisivat juuri samaan kohtaan ja päätin lisätä löylyä, koska osumat olivat kuitenkin riittävän liki ja kun tarkka osuminen juuri haluttuun kohtaan joka tapauksessa edellyttää torneihin koskemista. Lyhyeltä matkalta voi toki ampua vaikka samalla kohdistuksella ja lopputulos on ihan sama, sillä kyllähän suuri osa kauriista nytkin ammutaan mies+ase+patruunayhdistelmillä, joiden kokonaishajonta on enemmän kuin tämän kiväärin iskemäkeskeispisteen muutos olipa käytössä täysvaippa tai puolivaippa. Tuollainen riittävän hyvä ei vaan ole kovin helppo hyväksyä, kun välillä huomaan lataushommiin liittyvän liki autistisia piirteitä...
Lopputuloksena on 0,8 grainin päässä taulukkomaksimista oleva paukku, joka käy 3 cm yli lintupaukun kohdistuksen, mutta sivusuunnassa ei tarvitse korjausta. Tähän voi olla ihan tyytyväinen ja kyllä se kauriille riittää.
Tilasin tässä holkit kaliiperille, jolla tähän asti on puhkottu vain pahvia urheilumielessä ja aikomuksenani on ladata lisää riistaluokka 2 vaatimukset täyttäviä patruunoita kauriille.
Asealustana on 7.62x39 kaliiperin AK sukuinen "reserviläiskivääri". Ei suinkaan tarkin tai muutenkaan paras vaihtoehto metsätysaseeksi, mutta täysin kurantti pienelle sorkkaeläimelle.
Otaksun, että erilaisten EU direktiivien ja muiden tarkoituksena on yksinomaan lopettaa ensivaiheessa toiminnalliset ampumaurheilulajit ja käyttää sitä keppihevosena lupien peruutuksellle "tarpeettomina", joten kaikelle mahdolliselle pitää löytää rinnakkainen käyttötarkoitus eli tässä tapauksessa metsästys.
Jotta TT3 Kalashnikovilla saa metsästää asetusten mukaan, niin pitää huomioida lipasrajoitukset. Minulla on yksi käytännössä täysin turhaksi osoittautunut teräksinen 5 patruunan lyhyt lipas, jonka rajoitin kahdella 9,3x62 hylsyllä 2 patruunan vetoiseksi. Sitä käyttäen siis saa ampua kaikkea jäniksestä suteen ja ilvekseen. Asentelin ratakäynnin yhteydessä ylimääräiseen pikajalkaan ylimääräisen kiikaritähtäimen ja kohdistin sen tulevia latauskokeiluja varten siten, että reiät tulevat suurin piirtein keskelle pahvia.
Lyhyt 2 patruunan lipas riittäisi kyllä pesässä olevan patruunan lisäksi hyvin kaikkeen ja jos laki sallisi, niin eipä pelottaisi lähteä tuon kanssa isommankin eläimen perään. Mainittakoon, että nopeasti muun ampumisen ja parin eri aseen latauskokeilujen hieromisen ohessa tehty pikakohdistus siirtämällä ristikko Aimpoint Micron täpän kohdalle tuotti kolmella patruunalla kahdessa sekunnissa kolme ysiä eli uskaltaisin tälläisellä aseella ampua vaikka hyökkäävää karhua kohtuullisen varmana siitä, että en ole joutumassa hampaisiin.
Karhuasetta tästä ei luonnollisesti tule mutta, pitäähän se nyt lipastuki halutessaan saada ja se ei onnistu lyhyellä lippaalla.
Hallussani on yksi lievästi lommoutunut ja maalipinnaltaan kulunut kotimainen rynnäkkökiväärin teräslipas, joka koki reinkarnaation kaurislailliseksi (3 patruunaa) rajoitettuna ihan koska mä voin, vaikka ulkomitoiltaan täysikokoista rynnäkkökiväärin lipasta vastaava ratkaisu saattaa aiheuttaa parranpärinää jossain piireissä. Harkitsen lippaan maalaamista esimerkiksi pinkillä, jotta se luo kontrastin muuten mustaan kivääriin ja ei elämän ja kuoleman hetkinä sekoitu normaaleihin lippaisiin.
Lippaiden rajoitukset on mahdollista purkaa lipashuollon yhteydessä eikä ulospäin näy esimerkiksi pultin kantaa tms.
Lintukivääriksi tämän AK sukuisen aseen tarkkuus ei riitä, vaikka kymppirinkiin sillä ampuu 10 laukausta 100 metriltä. Metsästyslain edellyttämä ampumakoe on kuitenkin helppo nakki tällä kiväärillä ja vaikka ampumakoe onkin voimassa, niin voisi olla mukavan provosoivaa käydä ampumassa kauriskoe kahdella tuplalaukaukauksella...
Seuraava latausprojekti on ladata x39 puolivaippaa käymään samalla kohdistuksella täysvaipan kanssa, jotta sekä taulua, että eläintä voi ampua Aimpointilla.
Aionko ikinä edes käyttää tätä ratkaisua kaurisjahdissa on epäselvää, mutta nyt se muuttuu urheiluaseesta metsätysaseeksi...
Viimeksi muokattu:
pstsika
Haukka
Latailin tuossa kokeeksi 8 grammaista Sako 134A puolivaippaluotia sotilaskiväärien appeeksi. Osin siksi, että halusin yhden vaihtoehtoisen reseptin vihkoon vastaisen varalle, osin kevyemmän rekyylin takia kauris- ja peurapaukuksi ja osin edullisen ja jenkkien paukkuhamstrauksesta riippumatta hyvällä saatavuudella olevan luodin takia.
Ajoaineena N135 ruutia, S&B hylsy, CCI nalli ja lopputulos alla. Tuurikasa eikä aseen vakiokäyntiä, mutta hyvin näyttää pelittävän yhteen. Lopputuotteen hinta ilman omaa työtä 60 senttiä per patruuna.
7.62 sotilaskiväärien osalta pitäisi vielä kehittää lisää erilaisia latauksia ja nyt pähkäilen niiden osalta ennen kaikkea avotähtäimiin liittyviä kysymyksiä. Kiikaritähtäimellä varustettuun kivääriinhän on paljon helpompi ladata, kun ei tarvitse huomioida sitä miten patruuna vastaa rautatähtäimiin.
Eli tietääkö kukaan millaiselle patruunalle suomalaisten kiväärien M/91, M/91-24, M/27 ja M/28 metrinen takatähtäimen asteikko suunniteltu?
Otaksuisin aikakausi huomioiden, että suomalaiselle S-08/24 tai S-1 luotia käyttäneelle, koska alkuperäiset arsinoissa olleet mittaasteikot ylihakattiin metrisillä merkinnöillä ja tehtiin uusia lovia asteikolle.
Venäläiset tähtäimet olivat lähtökohtaisesti vuonna 1908 käyttöön otetulle Spizer malliselle L-luodille paino 9,61 g, pituus 28,5 mm ja G1 BC 0,338. Lähtöjä joidenkin lähteiden mukaan 820 ms ja toisten 850 ms.
Myöhemmin Neuvostoliitossa käyttöön otettu 9,7 gramman FMJBT luodilla oleva patruuna eli LPS omasi lähtönopeutta eri lähteiden mukaan 914-928 ms, mutta sen käyttöönotto tapahtui vasta niin paljon myöhemmin, että sen mukaan tähtäimiä ei ole voitu suunnitella.
Koska suunnitelmissa on tähtäimiä vastaava reprolataus ja ihan nollasta ei huvittaisi lähteä liikkeelle, niin kysynkin seuraavaksi, että tietääkö kukaan millaisella nopeudella aikanaan on mahdettu ladata 9,6 gramman S-luodit eli S-08/22 ja S-1? Samaa luokkaa kuin tsaarin aikainen venäläinen vai nopeampi?
Saatavilla olevat komponentit mahdollistaisivat reprolatauksen kehittelyn 311 väljyisillä 150 gr Sierra Pro Hunter spizer soft point luodilla (BC G1 0,344, pituus 26,0 mm) tai 150 gr PPU FMJBT luodilla (BC G1 0,330 ja keskimääräinen pituus noin 28,8 mm). Olen kallistumassa PPUn luotiin, vaikka Sierra onkin tarkempi. Reprolatauksen tulee mielestäni olla myös ulkoisesti uskollinen esikuvalleen.
Nyt tiedossa olevien seikkojen perusteella siis PPU luoti ja N135 ruutia sen verran, että saadaan paras käynti nopeusalueella 820-850 ms eli aloitus jossain 2,9 gramman tuntumassa. Sovellan suoraan Vihtavuoren taulukon alapäästä 9,7 gramman Lockbasen x53R arvoja ruudin osalta, mutta latauspituudeksi ajattelin 76 mm. Lockbaselle VV antaa minimiksi x53R kaliiperissa 73,0 ja Sierra taas omalle 150 gr FMJBT luodilleen 2,900 tuumaa. Suunniteltu LP ei siis ainakaan ole liian lyhyt. LPS patruunat ovat 76-77 millin pituisia, mutta toki lataukseltaan melkoisesti pinkeämpiä. PPU luodilla tehdyssä inertissä 76 mm latauspituus vaikuttaa hyvältä ja on otaksumani mukaan lähempänä alkuperäistä.
Entä mille patruunalle M28-30 takatähtäin on suunniteltu? M/39 kiväärin takatähtäin on tunnetusti 13 gramman D166 luodille ja tämän osalta latausprojekti on paljon simppelimpi tiedossa olevien faktojen johdosta.
Ajoaineena N135 ruutia, S&B hylsy, CCI nalli ja lopputulos alla. Tuurikasa eikä aseen vakiokäyntiä, mutta hyvin näyttää pelittävän yhteen. Lopputuotteen hinta ilman omaa työtä 60 senttiä per patruuna.
7.62 sotilaskiväärien osalta pitäisi vielä kehittää lisää erilaisia latauksia ja nyt pähkäilen niiden osalta ennen kaikkea avotähtäimiin liittyviä kysymyksiä. Kiikaritähtäimellä varustettuun kivääriinhän on paljon helpompi ladata, kun ei tarvitse huomioida sitä miten patruuna vastaa rautatähtäimiin.
Eli tietääkö kukaan millaiselle patruunalle suomalaisten kiväärien M/91, M/91-24, M/27 ja M/28 metrinen takatähtäimen asteikko suunniteltu?
Otaksuisin aikakausi huomioiden, että suomalaiselle S-08/24 tai S-1 luotia käyttäneelle, koska alkuperäiset arsinoissa olleet mittaasteikot ylihakattiin metrisillä merkinnöillä ja tehtiin uusia lovia asteikolle.
Venäläiset tähtäimet olivat lähtökohtaisesti vuonna 1908 käyttöön otetulle Spizer malliselle L-luodille paino 9,61 g, pituus 28,5 mm ja G1 BC 0,338. Lähtöjä joidenkin lähteiden mukaan 820 ms ja toisten 850 ms.
Myöhemmin Neuvostoliitossa käyttöön otettu 9,7 gramman FMJBT luodilla oleva patruuna eli LPS omasi lähtönopeutta eri lähteiden mukaan 914-928 ms, mutta sen käyttöönotto tapahtui vasta niin paljon myöhemmin, että sen mukaan tähtäimiä ei ole voitu suunnitella.
Koska suunnitelmissa on tähtäimiä vastaava reprolataus ja ihan nollasta ei huvittaisi lähteä liikkeelle, niin kysynkin seuraavaksi, että tietääkö kukaan millaisella nopeudella aikanaan on mahdettu ladata 9,6 gramman S-luodit eli S-08/22 ja S-1? Samaa luokkaa kuin tsaarin aikainen venäläinen vai nopeampi?
Saatavilla olevat komponentit mahdollistaisivat reprolatauksen kehittelyn 311 väljyisillä 150 gr Sierra Pro Hunter spizer soft point luodilla (BC G1 0,344, pituus 26,0 mm) tai 150 gr PPU FMJBT luodilla (BC G1 0,330 ja keskimääräinen pituus noin 28,8 mm). Olen kallistumassa PPUn luotiin, vaikka Sierra onkin tarkempi. Reprolatauksen tulee mielestäni olla myös ulkoisesti uskollinen esikuvalleen.
Nyt tiedossa olevien seikkojen perusteella siis PPU luoti ja N135 ruutia sen verran, että saadaan paras käynti nopeusalueella 820-850 ms eli aloitus jossain 2,9 gramman tuntumassa. Sovellan suoraan Vihtavuoren taulukon alapäästä 9,7 gramman Lockbasen x53R arvoja ruudin osalta, mutta latauspituudeksi ajattelin 76 mm. Lockbaselle VV antaa minimiksi x53R kaliiperissa 73,0 ja Sierra taas omalle 150 gr FMJBT luodilleen 2,900 tuumaa. Suunniteltu LP ei siis ainakaan ole liian lyhyt. LPS patruunat ovat 76-77 millin pituisia, mutta toki lataukseltaan melkoisesti pinkeämpiä. PPU luodilla tehdyssä inertissä 76 mm latauspituus vaikuttaa hyvältä ja on otaksumani mukaan lähempänä alkuperäistä.
Entä mille patruunalle M28-30 takatähtäin on suunniteltu? M/39 kiväärin takatähtäin on tunnetusti 13 gramman D166 luodille ja tämän osalta latausprojekti on paljon simppelimpi tiedossa olevien faktojen johdosta.
pstsika
Haukka
Latausketju nähtävästi jää minun henkilökohtaiseksi päiväkirjakseni, mutta ei se haittaa.
Sotilaskiväärien osalta olen toistaiseksi haudannut vanhan S-luodilla varustetun reprolatauksen kehityksen, mutta saatan palata siihen myöhemmin.
D166 luodilla taas löytyi haluttu lataus helposti ja siitä ei ole paljon kerrottavaa, sillä niin yleinen latauksen kohde se on, kun halutaan kuitenkin lähinnä mallintaa JVA0221 patruunaa. Siirryin siis projektiin "Kalashnikovin syklaava vaimenninpatruuna".
Latausoppaissa ei käsitellä juurikaan kiväärien vaimenninpatruunoita yleensäkään ja Sierran, Paanasen, Lymanin tai Leen latausoppaissa ei ole edes vaimenninpatruunaan sopivan luodin supersonisia arvoja 7.62x39 kaliiperille. Vihtavuori ainoana minun saatavilla olevista antaa 13 gramman vaippaluodille supersoniset arvot.
Minusta sopivin luoti on ilman vaippaa oleva ladattavan kaliiperin tavanomaista luotia painavampi lyijyluoti. Osin terminaaliballistiikan takia ja osin siksi, että se menee helpommalla piipun läpi kuin vaippaluoti.
Lapuahan on joskus muinoin ladannut 7.62x39 kaliiperissa Kalashnikov subsonicpatruunaa ja siinä oletettavasti on ollut Vihtavuoren ruutia ja varmasti 13 gramman vaippaluoti. Päädyin osin internetkeskustelujen ja osin Vihtavuoren oppaan 7.62x39 ja 300 AAC Blackout kaliiperien ohjeiden sovellettuun käyttöön.
Komponentteina radalta kerätty Gecon messinkihylsy, N120 ruuti, CCI 200 nalli ja 12,6 grammainen Ares luoti .311 väljyisenä. Latauspituus 56,0 mm eli menee tavalliseen AK lippaaseen ja lisäksi niippaus. Ei mitään höttöä täyttämään hylsyn ruutitilaa, mutta vakioitu ja purseista vapaa liekkireikä, jotta ruutii syttyy mahdollisimman hyvin ja tasaisesti perusnallilla.
Lähdin pudottamaan panoskokoa 0,88 grammasta. Ammuin ensimmäisessä testissä pieneneviä latauksia ja pääsin nollakelissä aliääniselle alueelle. Kaikki syklasivat moitteetta, luodit tekivät siistejä pyöreitä reikiä pahviin, hylsyt lensivät nätisti reilun metrin päähän ja aseen rekyyli oli todella mieto. Aseessa ei ole bufferia ja rekyylijousi on vakio.
Koska tuolloin saavutettu nopeus kuitenkin saattaisi olla Strelokin mukaan kesähelteillä yliääninen, niin jatkoin tuotekehittelyä tavoitteena ottaa vielä vähän vauhtia alemmas. Ammuin kutakin latausta taas 5 patruunaa varmistaakseni, että ase syklaa varmasti ja sain kaikista nopeudet. Jätin korkeimman ja alimman huomiotta ja laskin keskiarvon jäljelle jääneistä kolmesta. Ballistiikkaohjelman mukaan tuon pitäisi olla supu myös suomalaisessa kesässä.
Alla kuva tuotantoon tulevasta paukusta, joka selvästi erottuu tavanomaisista patruunoista. Ihan hyvä, sillä onhan tämä tavallaan erikoispatruuna.
Sotilaskiväärien osalta olen toistaiseksi haudannut vanhan S-luodilla varustetun reprolatauksen kehityksen, mutta saatan palata siihen myöhemmin.
D166 luodilla taas löytyi haluttu lataus helposti ja siitä ei ole paljon kerrottavaa, sillä niin yleinen latauksen kohde se on, kun halutaan kuitenkin lähinnä mallintaa JVA0221 patruunaa. Siirryin siis projektiin "Kalashnikovin syklaava vaimenninpatruuna".
Latausoppaissa ei käsitellä juurikaan kiväärien vaimenninpatruunoita yleensäkään ja Sierran, Paanasen, Lymanin tai Leen latausoppaissa ei ole edes vaimenninpatruunaan sopivan luodin supersonisia arvoja 7.62x39 kaliiperille. Vihtavuori ainoana minun saatavilla olevista antaa 13 gramman vaippaluodille supersoniset arvot.
Minusta sopivin luoti on ilman vaippaa oleva ladattavan kaliiperin tavanomaista luotia painavampi lyijyluoti. Osin terminaaliballistiikan takia ja osin siksi, että se menee helpommalla piipun läpi kuin vaippaluoti.
Lapuahan on joskus muinoin ladannut 7.62x39 kaliiperissa Kalashnikov subsonicpatruunaa ja siinä oletettavasti on ollut Vihtavuoren ruutia ja varmasti 13 gramman vaippaluoti. Päädyin osin internetkeskustelujen ja osin Vihtavuoren oppaan 7.62x39 ja 300 AAC Blackout kaliiperien ohjeiden sovellettuun käyttöön.
Komponentteina radalta kerätty Gecon messinkihylsy, N120 ruuti, CCI 200 nalli ja 12,6 grammainen Ares luoti .311 väljyisenä. Latauspituus 56,0 mm eli menee tavalliseen AK lippaaseen ja lisäksi niippaus. Ei mitään höttöä täyttämään hylsyn ruutitilaa, mutta vakioitu ja purseista vapaa liekkireikä, jotta ruutii syttyy mahdollisimman hyvin ja tasaisesti perusnallilla.
Lähdin pudottamaan panoskokoa 0,88 grammasta. Ammuin ensimmäisessä testissä pieneneviä latauksia ja pääsin nollakelissä aliääniselle alueelle. Kaikki syklasivat moitteetta, luodit tekivät siistejä pyöreitä reikiä pahviin, hylsyt lensivät nätisti reilun metrin päähän ja aseen rekyyli oli todella mieto. Aseessa ei ole bufferia ja rekyylijousi on vakio.
Koska tuolloin saavutettu nopeus kuitenkin saattaisi olla Strelokin mukaan kesähelteillä yliääninen, niin jatkoin tuotekehittelyä tavoitteena ottaa vielä vähän vauhtia alemmas. Ammuin kutakin latausta taas 5 patruunaa varmistaakseni, että ase syklaa varmasti ja sain kaikista nopeudet. Jätin korkeimman ja alimman huomiotta ja laskin keskiarvon jäljelle jääneistä kolmesta. Ballistiikkaohjelman mukaan tuon pitäisi olla supu myös suomalaisessa kesässä.
Alla kuva tuotantoon tulevasta paukusta, joka selvästi erottuu tavanomaisista patruunoista. Ihan hyvä, sillä onhan tämä tavallaan erikoispatruuna.
Kyrätulli
Majuri
Härskin näköisiä patruunoita, vihreä luoti jotenkin korostaa "ympäristöystävällisyyttä". Subsoonisuus ja syklaaminen, samanaikaisesti, on kyllä haasteiden haaste. Itsellä tuo subsoonisuuden saavuttaminen on pulttilukkoisella bläkkärillä ollut muutamaa kertaluokkaa helpompaa. Ja jotenkin tuo pienitilavuuksinen hylsy on lataus- ja kokeilumielessä vienyt minut mukanaan; siinä yhdistyy subsooninen pihakäyttö sekä hirvi-& peuralaillisuuden ultimaattinen tavoittelu.
pstsika
Haukka
Vaikka 300 AAC Blackout onkin melkoinen monitoimikaliiperi, niin myös 7.62x39 kaliiperissa on aivan helvetin paljon potentiaalia, jota ei ole syystä tai toisesta haluttu tehdaspatruunoissa mitata ulos.
Pitkäpiippuisessa pulttilukossa se saadaan itselataamalla hirvilailliseksi ja tehdaspatruunoista Sellier & Bellotin puolivaippa on peuralaillinen. Se on mahdollista ladata kunnolliseksi supuksi ilman, että energiat ovat .22LR luokkaa ja bulkkipatruuna ei ole kohtuuttoman kallista.
Saisipa 9,7 gramman LockBasea nykyistä paksumpana versiona, sillä oman Kalashnikovini piippu on luonnollisesti alkuperäisellä venäläisellä mitoituksella. Siinä olisi ballistiikkaohjelman mukaan herkullinen lähtökohta AKn match patruunalle vrt tavanomainen 8 gramman FMJ.
Alla vähän ballistiikkakäppyröiden vertailua. Saattaa olla, että pitää jossain vaiheessa kokeilla tuota, vaikka luoti onkin alikokoinen.
Pitkäpiippuisessa pulttilukossa se saadaan itselataamalla hirvilailliseksi ja tehdaspatruunoista Sellier & Bellotin puolivaippa on peuralaillinen. Se on mahdollista ladata kunnolliseksi supuksi ilman, että energiat ovat .22LR luokkaa ja bulkkipatruuna ei ole kohtuuttoman kallista.
Saisipa 9,7 gramman LockBasea nykyistä paksumpana versiona, sillä oman Kalashnikovini piippu on luonnollisesti alkuperäisellä venäläisellä mitoituksella. Siinä olisi ballistiikkaohjelman mukaan herkullinen lähtökohta AKn match patruunalle vrt tavanomainen 8 gramman FMJ.
Alla vähän ballistiikkakäppyröiden vertailua. Saattaa olla, että pitää jossain vaiheessa kokeilla tuota, vaikka luoti onkin alikokoinen.