Jälleenlataus

pstsika

Haukka
Koepatruunat puristettu kasaan. Jätin lataamatta kaksi kovinta suunniteltua panosta osin aseen säästämiseksi ja osin siksi että, että ei minulla ole mikään pakko hakea suorituskykyä aivan ylärajoilta. Olettaisin, että 3,31 grammaa on ihan riittävän pinkeä suunniteltuihin 3,33 ja 3,35 maksimiin nähden ja mahdolliset erot kaiketi hukkuvat taustakohinaan. Joskus alkoholin kanssakin on viisainta jättää kaksi vikaa juomatta. Ja voihan kovempia kokeilla myöhemmin niin halutessaan jos näiden kanssa kaikki menee hyvin.

Vaa'an mukaan lataukset ovat ruudin osalta keskenään yhtäläisiä gramman sadasosan ja grainin kymmenyksen tarkkuudella, kun tarkastelin noita mittayksiköitä vaihdellen. Grainin kymmenyksen osalta saa jo melkein laskea ruudin jyvän tarkkuudella sirottimella käytettäessä N140 ruutia. Vaikka grammoja on helpompi käsitellä pään sisällä, niin alan hiljalleen ymmärtää miksi ruuti monesti mitataan graineissa. Muunsin suunnitellut lataukset graineihin ja se tuli vahingossa merkittyä minigrippusseihin ensimmäiseksi arvoksi ja grammat vasta sen jälkeen. Suurta lukua on helppo käsitellä vaa'alla, vaikka aivot ovatkin metriset.

En ole vielä säätänyt ruutiannostelijaa, kun en tiedä lopullisen panoksen kokoa ennen koeammuntaa enkä koesarjan latauksen jälkeen edes tiedä onko se tarpeellinen näiden patruunoiden osalta jos ruudin kanssa pelataan näin tarkasti käyttäen jokainen annos kuitenkin vaa'alla. Hyvin se onnistui ruutikauhalla ja sirottimellakin.

COL vaihtelee hylsyn pituudesta riippuen 0,05 millin sisällä siten, että yksikään ei ole alle 73,00 millin eikä yksikään yli 73,05 millin. Uudella tai täsmällisesti trimmatulla hylsyllä hajontaa saisi varmaan vielä pienemmäksi, mutta katsotaan nyt ensin miten näillä toleranssilla tulee reikiä pahviin.

Olisin varmasti saanut holkkia jatkuvasti säätämällä hajonnan entistä pienemmäksi, mutta vaikka tekisin miten tarkkaa työtä, niin minä itse aiheutan myös hajontaa ja kiväärikään ei ole mikään alle 0,5 MOA kasa-ammuntakivääri. Radalla sitten näkyy onko toleranssit sopivat.

Koepatruunoiksi tuli 5 kpl kullakin ruutimäärällä
3,10
3,15
3,20
3,23
3,25
3,27
3,29
3,31
 

pstsika

Haukka
Koepatruunat ammuttu ja vituiksi meni.

Lock Base ei syystä tai toisesta vakautunut millään kokeillulla latauksella enkä tiedä johtuuko se rihlannoususta vaiko lähtönopeudesta. Positivista oli toki se, että ylipaineenmerkkejä ei ilmaantunut eli turvallisuus oli kunnossa, vaikka sisäballistiikka ei ollutkaan. Miedoimmat lataukset iskivät ihan väärään suuntaan taululla, mutta panoksen kasvaessa avaimenperät siirtyvät tiiviimmäksi ryhmäksi lähemmäs tähtäyspistettä. Lisäpaine siis muutti luodin käytöstä ja mielenkiinnosta voisin ottaa vielä lataustaulukon jäljellä olevan 0,04 grammaa käyttöön ja katsoa vakautuuko se kuitenkin. Jos ei vakaudu, niin loppurasia voidaan syöttää M39 tarkkuuslatauksen kehittelyssä.

Onneksi radalla oli mukana tehdaspatruunaa, jota sitten pistin menemään. Vaikka olkapäässä tuntuukin 150 ammuttua kiväärinpatruunaa, niin paha mieli epäonnistuneen, vaikkakin tärkeimmän eli turvallisen koeammunnan jäljiltä parani hieman, koska Sako Rangella osunta oli kohdallaan. Vika ei siis ole minun ampumataidossani eikä kiväärissä. Kivääri ja suunniteltu luoti eivät vain kohdanneet toisiaan eli yksi komponentti lähtee vaihtoon ja sitten kokeillaan uudestaan.

Ammuin 5 laukauksen sarjoja, mutta yhden sarjan lopetin 3 laukauksen jälkeen ihan vain, koska se näytti menevän poikkeuksellisen tiukaksi ja halusin mitata sen sellaisena ilman, että "pilaan" poikkeuksellisen tiukkaa nippua kahdella vikalla lippaassa olevalla patruunalla. Tiukin nippu, minkä muistan tuolla aseella ampuneeni, vaikka onkin ammuttu kolmella patruunalla eikä normaalilla viidellä. Toisaalta eikös kasa edellytä minimissään vain kolmea patruunaa, vaikka viiden hajonta antaakin todennäköisemmän kuvan ainakin toistettavuutta ajatellen. Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että ei jokainen kasa sentään ollut sub-MOA, mutta hyvin osunta tuntui pysyvän pääpiirteittäin tuossa noin 1-1,2 kulmaminuuttissa.

1.jpg2.jpg

Kiväärin tarkkuudessa ei siis ole vikaa, ainakaan Sako 120A luodilla, vaikka kalliit tarkkuusluodit olivatkin poikittain taulussa. Luoti siis lähtee vaihtoon.

X54R surplussa on muistikuvani mukaan vakautunut moitteettomasti, vaikka käynti ei ole ollut Sako Rangen veroista. Syy on varmasti toleranssit, koska kyse on kaiketi kk-patruunasta.

Seuraavaan kokeiluun lähtee PPU:n 9,7 g FMJBT. BC on toki heikompi kuin Lock Basen, mutta jos nuo saisi lentämään suoraan. PPU:n luoti on painoltaan sama surplussakuulan kanssa ja mielestäni luodin profiili on hyvin samankaltainen ja eroaa melkoisesti esimerkiksi Lock Basesta.

PPU:n luodille ei tahdo löytyä latausdataa, joten ajattelin lähteä liikkeelle samasta kuin samanpainoisen Lock Basen kanssa ja edetä minimipanoksesta hiljalleen eteenpäin N140 ruudilla.
 

Black Bart

Kersantti
Kolmen laukauksen kasa ei kerro paljon mitään, vähintään viisi kannattaa ampua. Oon ampunut joskus 2mm kasan kolmella laukauksella, joka sitten viidellä levisi yli 30mm:iin.

PPU:n luoteja ei oikein vois suositella kuin lähisomoon. Kokeile Sierran .311 174gr Matchking'ia ennemmin.
 

Mili

Majuri
Muistelen jossain mainitun että lockbase on hankala saada käymään kunnolla. Itse valitsisin varmaan Scenarin.

Miten noi Lapuan valmiit hylsyt, tarvitseeko muuta kuin nallin, ruudin ja luodin? Valmiiksi supistettu ja trimmattu pituuteen?
 

pstsika

Haukka
Kolmen laukauksen kasa ei kerro paljon mitään, vähintään viisi kannattaa ampua. Oon ampunut joskus 2mm kasan kolmella laukauksella, joka sitten viidellä levisi yli 30mm:iin.

PPU:n luoteja ei oikein vois suositella kuin lähisomoon. Kokeile Sierran .311 174gr Matchking'ia ennemmin.
147 graininen x54R surplus on arkistojen mukaan käynyt aikanaan tälläistä käyntiä ennenkuin joutui pitkäaikaisvarastoitavaksi.

001 (4).JPG

Luodit ovat vakautuneet, kuten pitääkin, mutta 150 gr Lock Basella oli ongelmia, vaikka kevyempi 123 graininen toimi moitteetta.

Voidaan siis kaiketi päätellä, että 9,7 gramman luoti ei ole liian painava aseen rihlannousulle, mutta Lock Basen pituus tai profiili ei ole jostain syystä sopiva tai luoti ei saa tarpeeksi nopeutta pyöriäkseen riittävän nopeasti.

Koska luodin pituus tai profiili on oletettavasti syyllinen epästabiiliin lentoon, niin tulee harkita erilaisen profiilin omaavaa luotia, vaikka painoluokka saakin aiempien kokemusten perusteella olla tuo 147-150 grainia.

Ajattelin, että kokeilua voisi jatkaa seuraavilla luodeilla

Sierra GameKing .308 150 gr FMJBT
Sierra MatchKing .308 150 gr HPBT

Näiden kahden luodin profiili eroaa merkittävästi Lock Basesta ja muistuttaa enemmänkin tuota surplussaa. Latauksen pohjana toimisi suuntaa antavina arvoina Lock Baselle määritetyt arvot ainakin GameKingin FMJBT luodilla, mutta näitä täyttyy vielä miettiä tarkemmin ja kahlata sitten tikapuutestillä läpi ylipaineenmerkkejä seuraten. 308 Win kaliiperissa samanpainoisen HPBT:n ja FMJBT:n minimit ja maksimit eroavat ja antavat jotain karkeaa suuntaa kenties.

Meneekö ihan metsään?

Muistelen jossain mainitun että lockbase on hankala saada käymään kunnolla. Itse valitsisin varmaan Scenarin.

Miten noi Lapuan valmiit hylsyt, tarvitseeko muuta kuin nallin, ruudin ja luodin? Valmiiksi supistettu ja trimmattu pituuteen?

10 g Scenar voisi olla myös mielenkiintoinen kokeiltava, mutta valmistus on loppunut ja siksi se on lähtökohtaisesti poissuljettu vaihtoehto.
 
D

Deleted member 2762

Guest
308:a en oikeastaan viitsi alkaa lataamaan. Ostosista löytyy useampi niin hyvä sopuhintaan että niillä pärjää. Tuo 222 näyttää vaativan hieromista itse että saa parhaan tuloksen.
Sen verran noita latausrojuja kuitenkin on jäänyt nurkkiin, että näytti olevan tallessa RCBS:n vaaka ja uniflow-annostelija. Jossain pitäs olla vielä nallitinkin:unsure:
Lupasin joskus vaimolle että en pidä lataamoa kotona, mutta nythän on onneksi kyseessä vain vasaralataussarja :D
 

pstsika

Haukka
Jos sulla on piipun isokaliberi ryssäkokoa, niin tuo .311 174gr Matchking, jos taas .308 kokoa, niin 10g Scenar-L. Pääset helpommalla.
Ei ole tulkattu. Tuolla on varmaan aikojen saatossa puskettu metsästyskiväärin roolissa vähän sitä sun tätä piipusta läpi.

Kyljessä lukee, että kaliiperi on 7.62x53R ja piippu on joskus sotien jälkeen vaihdettu eikä ole D merkitty eikä valmistajasta ole varmuutta, vaikka aseessa toki onkin nelinumeroinen sarjanumero. En tiedä sporterisoinnin ajankohtaa, mutta ilmeisesti silloin, kun kaupasta sai vielä vanhoja Optilockin jalustoja ja renkaita. Sporterisoidussa ex-tukissa oli sirppi ja vasara.

Itse olen pääasiassa ampunut Sako Rangella, jossa on 308 luoti ja koska sen tarkkuus on riittävä ja 308 luotien valikoima on niin paljon parempi kuin paksumpien, niin että se houkuttaa, vaikka sen hintana olisi se, että ase ei pysty parhaaseen mahdolliseen käyntiin. 1 MOA tosiaan riittää ja se onnistuu nykyisellä tehdaspatruunalla. Itseladatulta haluan saman tarkkuuden ja enemmän voimaa maalissa sekä suoremman lentoradan. En parasta mahdollista tarkkuutta, joka aseesta olisi ulosmitattavissa, kunhan 1 MOA täyttyy. Jos tarkkuutta on enemmän, niin hienoa, mutta se ei ole ensisijaisesti tavoite.

Lee Modern Reloading 2nd Edition opas antoi selkeitä vastauksia koskien eri luoteja. 7.62x54R:n osalta opas käsittelee luoteja yleisesti "jacketed bullet" termillä jaotellen vaipalla olevat ts. ylivoimaisen enemmistön luodeista, painonsa mukaan, mutta erottelematta onko luoti FMJ tai FMJBT tai JHP. Scenar on toki HPBT, mutta vaipalla eli sitä voisi kutsua myös JHPBT luodiksi.

Jos päädyn kokeilemaan 10,0 g Lapua Scenar L GB552 luotia ja Sierra MatchKing 308 150 gr HPBT luotia, niin voin ilmeisen huolettomasti katsoa minimi- ja maksimi panokset sekä minimi OAL:n Leen kattavasta latausoppaasta luotien painon mukaan erottelematta vaippaluoteja enempää. Käytännönläheisesti siellä ei ole suosituksia yksittäisten luotien tarkkuuslatauksiin, koska aseet ovat aina yksiköitä.

Scenar L saisi oppaan mukaan 155 grainisena N140 ruutia minimissään 42,2 grainia ja maksimissaan 48,7 grainia minimi OAL:in ollessa tuumissa 2,972 eli 7,54888 cm. Pyöristetään se varman päälle 76 mm.

Sierra MK 150 grainin painoisena saisi N140 ruutia minimissään 40,6 grainia ja maksimissaan 48,5 grainia minimi OAL:in ollessa tuumissa 2,791 eli 7,08914. Pyöristetään sekin varman päälle 71,00 mm.

Kun verrataan Leen Modern Reloadingin antamia arvoja Vihtavuoren latausoppaasta otettuun 10 g Scenarin arvoihin, jotka N140 ruudilla ovat minimipanos 44,8 grainia N140 ruutia ja maksimipanos 49,3 grainia COL:n ollessa 75,5 mm voidaan huomata, että luvut ovat aika lähellä toisiaan. Minimissä ero on 0,6 grainia eli 0,04 grammaa ja maksimissa 0,8 grainia eli 0,05 grammaa. Molemmat lienevät täysin turvallisia lähtökohtaisesti, mutta sehän selviää sitten asekohtaisesti koeammunnoissa.
 

Black Bart

Kersantti
Sako Rangesta vielä sen verran, että kun katsoo sen luodin poikkileikkausta, niin siitä huomaa sen tyssäytyvän/laajenevan helpommin paineen vaikutuksesta "täyttämään" piipun koko sisähalkaisijan (oliko se nyt että dynaaminen paineisku laajentaa ja staattinen paine sitten työntää luodin rihlojen läpi, P.T.K:n mukaan) kuin torpedoperäiset reikäpääluodit.
 

pstsika

Haukka
Paanasen latausopas voisi olla lisäksi ihan suositeltava hankinta (y)
Timo Hyytisen Jälleenlataajan käsikirja löytyy ja on luettu, mutta ihan vastaava informaatio ja enemmänkin on löytynyt internetlähteistä. Mitä lisäarvoa tuo Paajasen paljon kehuttu teos tuo vai implikoitko, että olen perusteidenkin osalta niin hukassa, että kiväärin räjähtäminen silmille toimii hyvänä indikaattorina lukea läpi kaikki mahdolliset paperille painetut lähteet?
 

pstsika

Haukka
Vertailin tässä eri latausohjeita 7.62x53/4R patruunoille.

Vihtavuoren mukaan 13 g/200gr D166 luodille latausohje N140 ruudilla on
Minimi 36,4 gr eli 2,36 g
Maksimi 40,0 gr 2,59 g
OAL minimi 76,0 mm tai 2,992".

"Tappilataus" on Vihtavuoren mukaan tarkkuuslataus, mutta aika monessa paikkaa väitetään, että se on raakasti alakanttiin ja sotaväen D166 luodilla tulpatuiden kiväärinpatruunarasioiden etiketeistä voi lukea, että panokset samalla ruudilla ovat 2,7-3,0 gramman välissä eli 41,6-46,3 gr. Tämän ketjun viestissä #27 @J0h1F muisteli kuulleensa myös 3,05 g latauksia.

Lee antaa 200 gr eli 13 grammaa painavalle "jacketed bullet" luodille N140 ruudilla seuraavat arvot
Minimi 38,6 gr eli 2,50 g
Maksimi 45,2 gr eli 2,93 g
OAL minimi 3,035" eli 71,1 mm.

Kun otetaan 200 gr painava Sierra MatchKing HPBT ja katsotaan VV:n arvoja sille ne ovat seuraavat N140 ruudilla :

Minimi 42,0 gr eli 2,72 g
Maksimi 47,4 gr eli 3,07 g
OAL minimi 3,035" eli 71,1 mm

Vihtavuoren arvot arvot 10,0 g / 155 gr painavalle Scenarilla N140 ruutia käytettäessä ovat
Minimi 44,8 gr eli 2,90 g
Maksimi 49,3 g eli 3,19 g
OAL 2,972" eli 75,5 mm

Leen arvot 155 grainin "jacketed bulletin" osalta ovat kaikki ovat muuten Vihtavuoren ruudeilla. N140 ruudilla ne ovat seuraavat :
Minimi 42,2 gr eli 2,73 g
Maksimi 48,7 gr eli 3,15 g
OAL 2,972" eli 75,5 mm

Ja taas alemmas.

Vihtavuoren ilmoittamat arvot 9,7 g / 150 gr FMJBT luodille, tässä tapauksessa Lock Baselle, ovat N140 ruudilla seuraavat
Minimi 47,7 gr eli 3,09 g
Maksimi 51,7 gr eli 3,35 g
OAL minimi 2,874" eli 73,0 mm

Leen arvot 150 grainislle "jacketed bulletile" samalla ruudilla ovat
Minimi 40,6 gr eli 2,63 g
Maksimi 48,5 gr eli 3,14 g
OAL 2,791" eli 70,9 mm

Mitä tässä nyt pitäisi uskoa? Vihtavuoren arvot ovat korkeampia ainakin 155 ja 150 grainin luodeissa. Toisaalta 200 grainin luodeissa Vihtavuoren arvot ovat todella epäloogiset, kun luodit ovat kuitenkin samanpainoisia, vaikka toinen on FMJBT ja toinen HPBT.

155 gr Scenarilla lähden kaiketi VV:n datasta liikkeelle.

Entäs 150 gr Sierra MatchKingin kanssa?

Vertailun vuoksi Vihtavuoren latausoppaasta 150 grainisen Lock Basen ja 150 grainisen MatchKingin latausohje N140 ruudilla kaliiperissa .308 Win.

Lock Base
Minimi 42,4 gr eli 2,75 g
Maksimi 44,7 gr eli 2,90 g, merkitty F eli hylsy tulee täyteen
OAL Min 70,0 mm

MatchKing
Minimi 40,4 gr eli 2,62 g
Maksimi 47,3 gr eli 3,06 g
OAL Min 71,0 mm

Sama ruuti ja sama kaliiperi. Toinen on FMJBT ja toinen HPBT. Lock Basen pituus 1.102" ja MatchKingin 1.110".

Lee antaa 150 gr luodille .308 Win kaliiperissa N140 ruudilla seuraavaan ohjeen:
Minimi 32,2 gr eli 2,09 g
Maksimi 40,8 gr eli 2,64 g
OAL minimi 2,795" eli 71,0 mm

Leen maksimi on siis käytännössä nippanappa VV:n minimi. Palataan taas 7.62x53R:n pariin.

Koska en saa mistään latausdataa 150 gr painoisille 308 Sierra MK HPBT ja 311 PPU FMJBT luodeille, niin voisin lähteä liikkeelle 43 tai 44 grainista N140 ruutia ja jatkaa siitä ylöspäin kenties 49 tai 50 grainiin. Täytyy tuumailla vielä lisää... Latauspituus olisi ehkä 73,0 mm.

Mikäli veneperäiset SMK ja Scenar L 308 luodit eivät vakaudu, mutta veneperäinen halpis 311 vakautuu, niin täytyy ottaa kokeiluun vielä tuo 311 174 gr Sierra MK ja toivoa, että se on painostaan huolimatta sopiva rihlannousulle. M39 tosin tykkää siitä varmaan kaikesta huolimatta eli hukkaan se ei mene.

Onko @Black Bart illa suositusta 174 gr SMK:n reseptiksi?

Mielessä kävi aloittaminen 44 grainnilla N140 ruutia, joka olisi 168 gr SMK:n ja 170 gr Lock Basen minimien välistä ja siitä pikkuhiljaa eteenpäin kuitenkaan menemättä yli 46,3 grainin, jolloin oltaisiin noiden kahden maksimin välissä. Käynnin haarukointi siis 0,15 gramman sisällä ylipainemerkkejä tarkasti seuraten. Tämän osalta täyttyy jokatapauksessa tehdä ajatustyötä lisää, mutta noin alustavana ajatuksena siis.
 
D

Deleted member 2762

Guest
Mulle on jäänyt sellainen kuva noista Leen arvoista, että ne ovat todella varovaisia. Liekö syynä sitten jenkkien tuotevastuut?
 

Black Bart

Kersantti
Luodin rakenne ja vaippamateriaali vaikuttaa myös paineisiin, ei pelkkä luodinpaino. Vihtavuoren ruudeilla jos lataat niin Vihtavuoren Reloading Data on ihan jees reseptien lähde.

174gr SMK ja N140, niin latauspituudeksi joku 75mm ja lähtisin myös jostain 43,5-44gr tienoilta. 0,5gr hyppäyksin ylöspäin ja seuraat nopeuksia ja niiden kehittymistä vs. latausoppaiden arvot + painemerkkejä (kampi+nalli). Jossain kohtaa nopeudet ei enää tahdo nousta samaa tahtia ruutimäärän lisäyksen kanssa, se on usein ensimerkki siitä, että aletaan olla siellä yläpäässä (jos ei taulukkomaksimi tule siis ensin vastaan).

Edit. Ylläoleva siis ilman niippausta. Oon niipannut niin vähän kiväärinpatruunoita, etten ota kantaa niippauslatauksiin.
 
Viimeksi muokattu:

pstsika

Haukka
Mitäs näkemyksiä seuraavan kaltaiset ajatukset latauksista herättävät. Uskaltaako näitä lähteä koittamaan?

Ajattelin seuraavaa 150 gr .311 PPU FMJBT ja 150 gr .308 SMK HPBT luodeille.

45,0 gr
45,5 gr
46,0 gr
46,5 gr
47,0 gr
47,5 gr
48,0 gr
48,5 gr
49,0 gr
49,5 gr

Molemmilla luodeilla siis samat panokset kokeiluun ja molempiin latauspituudeksi 73,0.

Reseptin suuntia antavana pohjana VV oppaan lataus samanpainoiselle Megalle eli N140 ruutia käytettäessä 44,1 gr minimilataus ja 49,2 gr maksimi ja COL 70,9.

Toisena suuntaa antavana arvona on VV:n arvot 150 gr Lock Baselle, jonka taulukkomaksimi on 51,7 gr. Tuon luodin minimilataus on N140 ruudilla 47,7 gr ja COL 73,0.

155 grainisen Scenar L:n kanssa menen lataustaulukon mukaisesti eli minimi 44,8 gr ja maksimi 49,3 gr. Lataukset 0,5 grainin hypyin ja COL 75,5 mm.

174 grainiselle Sierra MatchKing HPBT luodille ajattelin latauspituudeksi 75,5 mm ja panokset seuraavasti N140 ruudilla:
43,5 gr
44,0 gr
44,5 gr
45,0 gr
45,5 gr
46,0 gr

Nuo luvut perustuvat vertailuun neljästä VV:n seuraavista reseptistä, joista pyrin löytämään turvallisten toleranssien rajoja.

1. 168 gr SMK HPBT luodille, jonka minimi 45,4 gr ja maksimi 49,1 gr, COL 75,6
2. 170 gr Naturalis luodille, jonka minimi 42,9 gr ja maksimi 46,9 gr, COL 72,0
3. 170 gr Lock Base luodille, jonka minimi 43,5 gr ja maksimi 46,9 gr, COL 73
4. 180 gr Naturalis luodille, jonka minimi 43,2 gr ja maksimi 47,4 gr, COL 72,5

Toki painemerkkejä ja lähtönopeuksia seuraillen jokainen ja mikäli toimivat turvallisesti ja vakautuvat oikein, niin myöhemmin voidaan haarukoida tarkkuutta esimerkiksi 0,2 grainin hypyin. Seuraavissa koeammunnoissa riittää, että luodit lentävät suoraan ja selviää liikutaanko turvallisilla vesillä, joiden sisällä on mahdollista hieroa tarkempaa tutkimusta.
 

pstsika

Haukka
Millä sä mittaat nopeutta?

Lähtönopeusmittarilla.

Oikeastaan sitä tarvitaan vasta siinä vaiheessa, kun aletaan laatimaan kortteja tuotantomallin paukulle, mutta ei suinkaan haittaa tietää missä nopeuksissa liikutaan eri vahvuisilla ruutiannoksilla.
 
GGG .30 147gr fmj on hyvä ja huokea luoti.
Hornady 3037 .30 150gr fmjbt myös hyvä, mutta nykyään hinta ja saatavuus =?.
N140 48gr lp73,0 on tuon painoluokan luotien luottolatinki perinnekivääriin m39. Vaikea sanoa, että riittääkö kyvyt optiikan kanssa halutulle tasolle. Minun tapauksessa hinta-laatu on riittävä.

S&B .30 147gr fmj ei toiminut. PPU tuotteet ovat olleet myös ajan ja latauskomponenttien haaskuuta latauksesta, pyssystä ja kaliiperista riippumatta.

Hylsyn suun sisäreuna kannattaa viistää, jottei terävä reuna vuole lastua luodin perästä. En huomannut tästä mainintaa.
Ruutiannostimesta kannattanee punnita useampaa annosta kerralla, mihin vain vaaka venyy. Esim. kahdella kolmella annoksella virhe korostuu sitten kaksin kolminkertaiseksi, eli helpommin näkyväksi. Lataus sitten vain yhdellä annoksella.
 
Top