Projekti on edennyt hieman.
Nyt on latauspenkkinä käytettäväksi aiottu massiivipuinen porrasjakkara kasassa ja kaikki tarpeelliset latausvälineet ja komponentit joko kotona tai matkahuollon kyydissä matkalla. Luoteja ja ruutia täytyy kuitenkin hankkia lisää koeammuntojen jälkeen jos kaikki menee toivotun kaltaisesti.
Ensi viikolla teen prässille kiinnikkeen sopivasta pätkästä kakkosvitosta ja mikäli jakkara osoittautuu mahdollisesta lisäpainostakin huolimatta huonoksi alustaksi, niin täytyy miettiä muita ratkaisuja. Kakkosvitoseen pultattu prässi kiinnitetään latauspenkkiin kahdella teräksisellä G puristimella. Prässin osalta päädyin valurautaiseen 6 kiloa painavaan Leen Breech Lock Classic Castiin. Ilmeisesti varsin pätevä entrylevel laite yksiasemaisten joukossa.
Tuotetoimituksia odottaessa olen käsitellyt hylsyjä. Aikomuksenani on valmistaa ensin yhdeksää eri vahvuudella olevaa koepatruunaa tarkoituksena varmistua siitä, että patruunan paineet ovat kunnossa ja tarkkuus vaaditulla tasolla. Koska tavoite on käyttää lataustaulukon yläpään arvoja tuotantomallissa, niin lataustaulukon alkupään reseptit ammutaan oikeastaan vain turvallisuussyistä, jolloin voidaan varmistua siitä, että paineet ovat varmasti ok. Oletan, että siviileille tarkoitettujen taulukkolatausten kanssa kaikki menee mallikkaasti, mutta aloittelijana noudatan ihan mieluusti ohjeita, vaikkakin vanha sotaratsu on mukisematta ja ilman painemerkkejä syönyt kiinalaista kk-patruunaakin, jonka oletan olevan vähintään yhtä kovapaineista kuin Vihtavuoren ilmoittamat maksimiarvot ellei kovempaakin.
Kovemmilla koelatauksilla haarukoidaan lisäksi sellaiset käyntitarkkuuden erot, jotka ovat kokonaiskuvassa merkityksellisiä.
Tavoite on patruuna, joka kykenee kulmaminuutin tarkkuuteen, omaa mahdollisimman suoran lentoradan ja mahdollisimman paljon energiaa maalissa. Tiedän kyllä, että osa ihmisistä painottaa ennenkaikkea tarkkuutta latauksissa, mutta tässä tapauksessa riittää, että tietty yleinen raja-arvo täyttyy ja sen jälkeen keskitytään nopeuteen ja voimaan.
Vihtavuori ilmoittaa N140 ruutia käytettäessä 9,7 gramman FMJBT Lock Baselle tosiaan minimilataukseksi 3,09 grammaa ja maksimiksi 3,35 grammaa.
Koesarjaksi olen ajatellut seuraavaa.
1. Erä 3 kpl 3,10 gramman latauksella
2. Erä 3 kpl 3,15 gramman latauksella
3. Erä 3 kpl 3,20 gramman latauksella
4. Erä 5 kpl 3,23 gramman latauksella
5. Erä 5 kpl 3,26 gramman latauksella
6. Erä 5 kpl 3,29 gramman latauksella
7. Erä 5 kpl 3,31 gramman latauksella
8. Erä 5 kpl 3,33 gramman lataukselle
9. Erä 5 kpl 3,35 gramman latauksella
Yhteensä siis 39 koepatruunaa. Tuohon määrään on vielä mahdollista keskittyä riittävän huolellisesti ampumaradalla ja ampua kaikki yhden käynnin aikana samoissa olosuhteissa riittävällä keskittymistarkkuudella.
Mikäli on tarpeellista, niin hieron toisen sarjan vielä pienemmillä eroilla, mutta se ei ole itsetarkoitus jos sopiva lataus löytyy jo ensimmäisestä sarjasta. Tavoite on kuitenkin melko pinkeä lataus, jotta saadaan nopeus ja iskuenergia riittävälle tasolle. Paras mahdollinen tarkkuus ei ole tavoite, kunhan käynti on riittävä.
Koska omaa työtä on kiva arvottaa jossain määrin jopa itselleen tehdessä myös harrastuksen osalta, niin kellotin paljonko nallin poisto kumivasara&piikki menetelmällä sekä kalvaminen, nallitaskun puhdistus sekä hylsyn mittaaminen vievät aikaa.
10 hylsyn kokeilussa, jossa tein kaiken tavanomaisella huolellisuudella lainkaan kiirehtimättä aikaa meni noin 17 minuuttia sisältäen työkalujen vaihtamisen. 100 hylsyn käsittely veisi siis aikaa noin 3 tuntia taukoineen.
Tämän jälkeen seuraa ultraäänipesu, kuivaus uunissa, rasvaus ja supistus puristimella, jonka jälkeen nallitus, ruuditus ja luoditus.
Kerran ammutut Sako Range hylsyt käyvät ensimmäisellä kierroksella hieman tavanomaista pidemmän käsittelyn johtuen ahtaasta liekkireiästä, josta sanoin jo aiemmin. Kalvaminen ja mittaus veivät kokeilussa aikaa 14 minuuttia /10 hylsyä. Ensimmäisellä jälleenlatauskerralla on tähän liittyen pakko käyttää käsityökaluja.
Toisella jälleenlatauskierroksella puristin hoitaa yhdellä kerralla nallinpoiston ja supistuksen, jonka jälkeen seuraa nallitaskunpuhdistus, mittaus, mahdollinen trimmaus sekä pesu ja kuivaus ennen varsinaisia lataustoimia eli ns. normaalit työvaiheet.
Lapuan uudet hylsyt maksaisivat 119€/100 kpl ja mahdollisesti näihinkin joutuisi tekemään kalvauksen ensimmäisellä käyttökerralla, vaikka liekkireiän avartamista/standardisointia ei tarvitsisikaan tehdä. Vaikka kalvaimeen ei siis ehkä tuolloin tarvitsisi koskea ja hylsyjen esikäsittelyyn kuluva aika vähenisi merkittävästi, niin jakaessa uusien hylsyjen hinta Sako hylsyjen standardisointiin käytettävällä ajalla tuntipalkaksi muodostuisi noin 40€. Lähtökohtaisesti näprään siis Sakon hylsyjen kanssa, mikäli ne toimivat hyvin huolimatta pienestä standardimittaan avartamisesta, sillä ensisijainen tarkoitus minulla on saada aikaan sopivampia ja mahdollisimman tasalaatuisia tarkkuuspatruunoita eikä massana tuotettavaa edullista tai mahdollisimman vaivattomasti saatavaa harjoituspaukkua. Tämän takia tulen käyttämään jokaisen ruutiannostelijan antaman annoksen vielä varmuuden vuoksi vaa'an kautta, vaikka se lataamista hidastaakin. Todennäköisesti tuo on tarpeetonta, mutta pieni aikavoitto latausnopeudessa ei ole yhtä merkityksellistä kuin se, että tiedän patruunan olevan varmasti tasalaatuista. Yleensäkin hylsyjen saatavuus ilman, että ostan niitä uusina tulee olemaan se mahdollinen pullonkaula tuotannossa eikä se meneekö yksittäisen patruunan osalta hieman enemmän aikaa ruudittamiseen.
.
)