Jälleenlataus


Teoriassa pieni liekkireikä suuntaa sytytyksen paremmin kuin iso liekkireikä. Käytännössä homma riippuu ruudista ja sen laadusta. Iso liekkireikä, isolla nallilla on normi. Sen jälkeen riippuu paljon nallista ja ruudista miten ne syttyvät. Mielenkiintoinen yllätys kuitenkin oli pieni nalli, isolla reijällä, antaen parhaan kasan testauksessa.
 
Viimeksi muokattu:
Ketjun aiheeseen sopien, mitä käytätte mahdollisesti aliäänilatauksissanne pitääksenne ruudin patruunan pohjalla? Asianmukainen tapahan on toki säilyttää patruunat luoti ylöspäin, mutta olen kuullut ainakin joidenkin laittavan täyteaineeksi sillaa, jotta ruuti ei pääsisi hölskymään niin paljon. Miten tällainen sillatäyttö pitäisi toteuttaa, ja muuttaako se latausarvoja jotenkin?
Riistamaa myy aliäänilataukseen tarkoitettuja hylsyjä, joissa ruutitilavuutta on rajoitettu hylsyn rakenteellisilla muutoksilla.

 
Projekti on edennyt hieman.

Nyt on latauspenkkinä käytettäväksi aiottu massiivipuinen porrasjakkara kasassa ja kaikki tarpeelliset latausvälineet ja komponentit joko kotona tai matkahuollon kyydissä matkalla. Luoteja ja ruutia täytyy kuitenkin hankkia lisää koeammuntojen jälkeen jos kaikki menee toivotun kaltaisesti.

Ensi viikolla teen prässille kiinnikkeen sopivasta pätkästä kakkosvitosta ja mikäli jakkara osoittautuu mahdollisesta lisäpainostakin huolimatta huonoksi alustaksi, niin täytyy miettiä muita ratkaisuja. Kakkosvitoseen pultattu prässi kiinnitetään latauspenkkiin kahdella teräksisellä G puristimella. Prässin osalta päädyin valurautaiseen 6 kiloa painavaan Leen Breech Lock Classic Castiin. Ilmeisesti varsin pätevä entrylevel laite yksiasemaisten joukossa.

Tuotetoimituksia odottaessa olen käsitellyt hylsyjä. Aikomuksenani on valmistaa ensin yhdeksää eri vahvuudella olevaa koepatruunaa tarkoituksena varmistua siitä, että patruunan paineet ovat kunnossa ja tarkkuus vaaditulla tasolla. Koska tavoite on käyttää lataustaulukon yläpään arvoja tuotantomallissa, niin lataustaulukon alkupään reseptit ammutaan oikeastaan vain turvallisuussyistä, jolloin voidaan varmistua siitä, että paineet ovat varmasti ok. Oletan, että siviileille tarkoitettujen taulukkolatausten kanssa kaikki menee mallikkaasti, mutta aloittelijana noudatan ihan mieluusti ohjeita, vaikkakin vanha sotaratsu on mukisematta ja ilman painemerkkejä syönyt kiinalaista kk-patruunaakin, jonka oletan olevan vähintään yhtä kovapaineista kuin Vihtavuoren ilmoittamat maksimiarvot ellei kovempaakin.

Kovemmilla koelatauksilla haarukoidaan lisäksi sellaiset käyntitarkkuuden erot, jotka ovat kokonaiskuvassa merkityksellisiä.
Tavoite on patruuna, joka kykenee kulmaminuutin tarkkuuteen, omaa mahdollisimman suoran lentoradan ja mahdollisimman paljon energiaa maalissa. Tiedän kyllä, että osa ihmisistä painottaa ennenkaikkea tarkkuutta latauksissa, mutta tässä tapauksessa riittää, että tietty yleinen raja-arvo täyttyy ja sen jälkeen keskitytään nopeuteen ja voimaan.

Vihtavuori ilmoittaa N140 ruutia käytettäessä 9,7 gramman FMJBT Lock Baselle tosiaan minimilataukseksi 3,09 grammaa ja maksimiksi 3,35 grammaa.

Koesarjaksi olen ajatellut seuraavaa.

1. Erä 3 kpl 3,10 gramman latauksella
2. Erä 3 kpl 3,15 gramman latauksella
3. Erä 3 kpl 3,20 gramman latauksella
4. Erä 5 kpl 3,23 gramman latauksella
5. Erä 5 kpl 3,26 gramman latauksella
6. Erä 5 kpl 3,29 gramman latauksella
7. Erä 5 kpl 3,31 gramman latauksella
8. Erä 5 kpl 3,33 gramman lataukselle
9. Erä 5 kpl 3,35 gramman latauksella

Yhteensä siis 39 koepatruunaa. Tuohon määrään on vielä mahdollista keskittyä riittävän huolellisesti ampumaradalla ja ampua kaikki yhden käynnin aikana samoissa olosuhteissa riittävällä keskittymistarkkuudella.

Mikäli on tarpeellista, niin hieron toisen sarjan vielä pienemmillä eroilla, mutta se ei ole itsetarkoitus jos sopiva lataus löytyy jo ensimmäisestä sarjasta. Tavoite on kuitenkin melko pinkeä lataus, jotta saadaan nopeus ja iskuenergia riittävälle tasolle. Paras mahdollinen tarkkuus ei ole tavoite, kunhan käynti on riittävä.

Koska omaa työtä on kiva arvottaa jossain määrin jopa itselleen tehdessä myös harrastuksen osalta, niin kellotin paljonko nallin poisto kumivasara&piikki menetelmällä sekä kalvaminen, nallitaskun puhdistus sekä hylsyn mittaaminen vievät aikaa.

10 hylsyn kokeilussa, jossa tein kaiken tavanomaisella huolellisuudella lainkaan kiirehtimättä aikaa meni noin 17 minuuttia sisältäen työkalujen vaihtamisen. 100 hylsyn käsittely veisi siis aikaa noin 3 tuntia taukoineen.

Tämän jälkeen seuraa ultraäänipesu, kuivaus uunissa, rasvaus ja supistus puristimella, jonka jälkeen nallitus, ruuditus ja luoditus.

Kerran ammutut Sako Range hylsyt käyvät ensimmäisellä kierroksella hieman tavanomaista pidemmän käsittelyn johtuen ahtaasta liekkireiästä, josta sanoin jo aiemmin. Kalvaminen ja mittaus veivät kokeilussa aikaa 14 minuuttia /10 hylsyä. Ensimmäisellä jälleenlatauskerralla on tähän liittyen pakko käyttää käsityökaluja.

Toisella jälleenlatauskierroksella puristin hoitaa yhdellä kerralla nallinpoiston ja supistuksen, jonka jälkeen seuraa nallitaskunpuhdistus, mittaus, mahdollinen trimmaus sekä pesu ja kuivaus ennen varsinaisia lataustoimia eli ns. normaalit työvaiheet.

Lapuan uudet hylsyt maksaisivat 119€/100 kpl ja mahdollisesti näihinkin joutuisi tekemään kalvauksen ensimmäisellä käyttökerralla, vaikka liekkireiän avartamista/standardisointia ei tarvitsisikaan tehdä. Vaikka kalvaimeen ei siis ehkä tuolloin tarvitsisi koskea ja hylsyjen esikäsittelyyn kuluva aika vähenisi merkittävästi, niin jakaessa uusien hylsyjen hinta Sako hylsyjen standardisointiin käytettävällä ajalla tuntipalkaksi muodostuisi noin 40€. Lähtökohtaisesti näprään siis Sakon hylsyjen kanssa, mikäli ne toimivat hyvin huolimatta pienestä standardimittaan avartamisesta, sillä ensisijainen tarkoitus minulla on saada aikaan sopivampia ja mahdollisimman tasalaatuisia tarkkuuspatruunoita eikä massana tuotettavaa edullista tai mahdollisimman vaivattomasti saatavaa harjoituspaukkua. Tämän takia tulen käyttämään jokaisen ruutiannostelijan antaman annoksen vielä varmuuden vuoksi vaa'an kautta, vaikka se lataamista hidastaakin. Todennäköisesti tuo on tarpeetonta, mutta pieni aikavoitto latausnopeudessa ei ole yhtä merkityksellistä kuin se, että tiedän patruunan olevan varmasti tasalaatuista. Yleensäkin hylsyjen saatavuus ilman, että ostan niitä uusina tulee olemaan se mahdollinen pullonkaula tuotannossa eikä se meneekö yksittäisen patruunan osalta hieman enemmän aikaa ruudittamiseen.
 
Projekti on edennyt hieman.

Nyt on latauspenkkinä käytettäväksi aiottu massiivipuinen porrasjakkara kasassa ja kaikki tarpeelliset latausvälineet ja komponentit joko kotona tai matkahuollon kyydissä matkalla. Luoteja ja ruutia täytyy kuitenkin hankkia lisää koeammuntojen jälkeen jos kaikki menee toivotun kaltaisesti.

Ensi viikolla teen prässille kiinnikkeen sopivasta pätkästä kakkosvitosta ja mikäli jakkara osoittautuu mahdollisesta lisäpainostakin huolimatta huonoksi alustaksi, niin täytyy miettiä muita ratkaisuja. Kakkosvitoseen pultattu prässi kiinnitetään latauspenkkiin kahdella teräksisellä G puristimella. Prässin osalta päädyin valurautaiseen 6 kiloa painavaan Leen Breech Lock Classic Castiin. Ilmeisesti varsin pätevä entrylevel laite yksiasemaisten joukossa.

Tuotetoimituksia odottaessa olen käsitellyt hylsyjä. Aikomuksenani on valmistaa ensin yhdeksää eri vahvuudella olevaa koepatruunaa tarkoituksena varmistua siitä, että patruunan paineet ovat kunnossa ja tarkkuus vaaditulla tasolla. Koska tavoite on käyttää lataustaulukon yläpään arvoja tuotantomallissa, niin lataustaulukon alkupään reseptit ammutaan oikeastaan vain turvallisuussyistä, jolloin voidaan varmistua siitä, että paineet ovat varmasti ok. Oletan, että siviileille tarkoitettujen taulukkolatausten kanssa kaikki menee mallikkaasti, mutta aloittelijana noudatan ihan mieluusti ohjeita, vaikkakin vanha sotaratsu on mukisematta ja ilman painemerkkejä syönyt kiinalaista kk-patruunaakin, jonka oletan olevan vähintään yhtä kovapaineista kuin Vihtavuoren ilmoittamat maksimiarvot ellei kovempaakin.

Kovemmilla koelatauksilla haarukoidaan lisäksi sellaiset käyntitarkkuuden erot, jotka ovat kokonaiskuvassa merkityksellisiä.
Tavoite on patruuna, joka kykenee kulmaminuutin tarkkuuteen, omaa mahdollisimman suoran lentoradan ja mahdollisimman paljon energiaa maalissa. Tiedän kyllä, että osa ihmisistä painottaa ennenkaikkea tarkkuutta latauksissa, mutta tässä tapauksessa riittää, että tietty yleinen raja-arvo täyttyy ja sen jälkeen keskitytään nopeuteen ja voimaan.

Vihtavuori ilmoittaa N140 ruutia käytettäessä 9,7 gramman FMJBT Lock Baselle tosiaan minimilataukseksi 3,09 grammaa ja maksimiksi 3,35 grammaa.

Koesarjaksi olen ajatellut seuraavaa.

1. Erä 3 kpl 3,10 gramman latauksella
2. Erä 3 kpl 3,15 gramman latauksella
3. Erä 3 kpl 3,20 gramman latauksella
4. Erä 5 kpl 3,23 gramman latauksella
5. Erä 5 kpl 3,26 gramman latauksella
6. Erä 5 kpl 3,29 gramman latauksella
7. Erä 5 kpl 3,31 gramman latauksella
8. Erä 5 kpl 3,33 gramman lataukselle
9. Erä 5 kpl 3,35 gramman latauksella

Yhteensä siis 39 koepatruunaa. Tuohon määrään on vielä mahdollista keskittyä riittävän huolellisesti ampumaradalla ja ampua kaikki yhden käynnin aikana samoissa olosuhteissa riittävällä keskittymistarkkuudella.

Mikäli on tarpeellista, niin hieron toisen sarjan vielä pienemmillä eroilla, mutta se ei ole itsetarkoitus jos sopiva lataus löytyy jo ensimmäisestä sarjasta. Tavoite on kuitenkin melko pinkeä lataus, jotta saadaan nopeus ja iskuenergia riittävälle tasolle. Paras mahdollinen tarkkuus ei ole tavoite, kunhan käynti on riittävä.

Koska omaa työtä on kiva arvottaa jossain määrin jopa itselleen tehdessä myös harrastuksen osalta, niin kellotin paljonko nallin poisto kumivasara&piikki menetelmällä sekä kalvaminen, nallitaskun puhdistus sekä hylsyn mittaaminen vievät aikaa.

10 hylsyn kokeilussa, jossa tein kaiken tavanomaisella huolellisuudella lainkaan kiirehtimättä aikaa meni noin 17 minuuttia sisältäen työkalujen vaihtamisen. 100 hylsyn käsittely veisi siis aikaa noin 3 tuntia taukoineen.

Tämän jälkeen seuraa ultraäänipesu, kuivaus uunissa, rasvaus ja supistus puristimella, jonka jälkeen nallitus, ruuditus ja luoditus.

Kerran ammutut Sako Range hylsyt käyvät ensimmäisellä kierroksella hieman tavanomaista pidemmän käsittelyn johtuen ahtaasta liekkireiästä, josta sanoin jo aiemmin. Kalvaminen ja mittaus veivät kokeilussa aikaa 14 minuuttia /10 hylsyä. Ensimmäisellä jälleenlatauskerralla on tähän liittyen pakko käyttää käsityökaluja.

Toisella jälleenlatauskierroksella puristin hoitaa yhdellä kerralla nallinpoiston ja supistuksen, jonka jälkeen seuraa nallitaskunpuhdistus, mittaus, mahdollinen trimmaus sekä pesu ja kuivaus ennen varsinaisia lataustoimia eli ns. normaalit työvaiheet.

Lapuan uudet hylsyt maksaisivat 119€/100 kpl ja mahdollisesti näihinkin joutuisi tekemään kalvauksen ensimmäisellä käyttökerralla, vaikka liekkireiän avartamista/standardisointia ei tarvitsisikaan tehdä. Vaikka kalvaimeen ei siis ehkä tuolloin tarvitsisi koskea ja hylsyjen esikäsittelyyn kuluva aika vähenisi merkittävästi, niin jakaessa uusien hylsyjen hinta Sako hylsyjen standardisointiin käytettävällä ajalla tuntipalkaksi muodostuisi noin 40€. Lähtökohtaisesti näprään siis Sakon hylsyjen kanssa, mikäli ne toimivat hyvin huolimatta pienestä standardimittaan avartamisesta, sillä ensisijainen tarkoitus minulla on saada aikaan sopivampia ja mahdollisimman tasalaatuisia tarkkuuspatruunoita eikä massana tuotettavaa edullista tai mahdollisimman vaivattomasti saatavaa harjoituspaukkua. Tämän takia tulen käyttämään jokaisen ruutiannostelijan antaman annoksen vielä varmuuden vuoksi vaa'an kautta, vaikka se lataamista hidastaakin. Todennäköisesti tuo on tarpeetonta, mutta pieni aikavoitto latausnopeudessa ei ole yhtä merkityksellistä kuin se, että tiedän patruunan olevan varmasti tasalaatuista. Yleensäkin hylsyjen saatavuus ilman, että ostan niitä uusina tulee olemaan se mahdollinen pullonkaula tuotannossa eikä se meneekö yksittäisen patruunan osalta hieman enemmän aikaa ruudittamiseen.
Ultraäänipesulle on useita eri pesuneste-sekoituksia tyyliin puolet akkuvettä ja puolet etikkaa plus pari korkillista pesuainetta jne. Jos löydät hyvän seoksen niin laita tänne viestiä...
 
Ultraäänipesulle on useita eri pesuneste-sekoituksia tyyliin puolet akkuvettä ja puolet etikkaa plus pari korkillista pesuainetta jne. Jos löydät hyvän seoksen niin laita tänne viestiä...
Laitan jos joku erityisen hyvä löytyy. Onko jotain suosituksia juuri messingin puhdistamiseen palojätteistä ym? Etikkaa, suolaa ja fairya? Joku valmis lantrattava tiiviste?
 
Tuolla on ainakin jotakin asiastta.

Hylsyjen puhdistus













”Lidlin ultraäänipesuriin vesihauteeseen jugurttipurkki, jossa on 223 hylsyt pystyasennossa ja vettä täynnä. Lisätään Cillit bangiä pari-kolme suihkausta ja hyvin tehokkasti alkaa vesi mustumaan. Parasta jälkeä mitä olen UÄ-pesurilla tehnyt. Vaatii runsaan huuhtelun ja jälkikäsittelyn pesurilla puhtaalla vedelllä.
Kerran tein vahingossa 2x10 min pesut ja lopputuloksessa oli hylsyissä jo kupariin vivahtavat sävyt.
Tietenkään ei kehtaa ämpäritolkulla putsata hylsyjä jugurttipurkkitekniikalla, mutta kun tulee radalta 50 kostean hylsyn kanssa, niin helppo on putsata noin ja laittaa kuivamaan leivinuunin päälle. ”











Suora lainaus toiselta foorumilta

"Muoviastia,vettä ja fairia tilkkanen, noin minuutin pyörittely hylsyjä käsin
ja nosto toiseen astiaan jossa puhdasvesi välihuuhtelua varten. Hetki siellä
ja nosto kolmanteen astiaan jossa sadevettä tai tislattua jos on kalkkipitoinen vesijohtovesi. Pikkuhuuhtelu ja nosto piikkimattoon joka on valmistettu neljäntuuman nauloista ,308 hylsyjä varten. Jos on kiire niin tukankuivaaja pyörimään ja puhallus hylsyjä päin. Ei enää myllytystä eikä
ultraäänipesua, tulos tällä konstin nopeaa, puhdasta ja taloudellista.
Tämä teille jotka ette ole vielä sitä käyttäneet !! Muoviastiat saa talouteen tulevista kaupan jauheliha, kyljys ja ym. astioista joissa lihatarvikkeita myydään. Pesemällä ne saadaan uusiokäyttöön hyviä hylsynsäilytysastioita
myös. Kokeilkaa niin huomaatte kuinka hylsyt kiiltää komeasti käsittelyn jälkeen. ”







Hylsyt saa puhtaaksi ja kiiltäviksi helposti ja halvalla ilman sitruunahappoakin..
Tarvikkeet:
- Tyhjä ruutitonkka WV 0.5kg. ( mehutonkka käy myös.)
- Väkiviini etikkaa
- Ruokasoodaa.
Laitetaan hylsyjä esim 9mm n: 150-200kpl eli purkki puolilleen. Sitten sinne lämmintä vettä ja Fairya.
Lorautetaan n: 1 desi etikkaa ja hiukan mukaan ruokasoodaa 2 tl ja korkki kiinni.
Sheikataan kunnolla silloin tällöin että hylsyjen ropina kuuluu.
15- 20min jälkeen avataan purkki ja kaadetaan hylsyt siivilään ja huuhdellaan vedellä.
Annetaan kuivua paperilla.
Lopputuloksena kiiltäviä hylsyjä jotka ovat puhdistuneet sisältäkin
 
Ketjun aiheeseen sopien, mitä käytätte mahdollisesti aliäänilatauksissanne pitääksenne ruudin patruunan pohjalla? Asianmukainen tapahan on toki säilyttää patruunat luoti ylöspäin, mutta olen kuullut ainakin joidenkin laittavan täyteaineeksi sillaa, jotta ruuti ei pääsisi hölskymään niin paljon. Miten tällainen sillatäyttö pitäisi toteuttaa, ja muuttaako se latausarvoja jotenkin?

Valitsen sellaisen ruudin jota saa laittaa lähes kannun täyteen. Ja en pelleile millään kallistuksilla.
 
Kaiken maaliman täyteaine/ vajaalatauksilla saattaa manata esiin peljätyn alilatausdetonaation...
Vieläkös sitä VV:n tin staria tehään?
 
Kaiken maaliman täyteaine/ vajaalatauksilla saattaa manata esiin peljätyn alilatausdetonaation...
Vieläkös sitä VV:n tin staria tehään?
Alilatausdetonaatiohan on seurausta siitä, että ruuti on väärässä osassa hylsyä, eikä syty niin kuin sen pitäisi, vaan viipeisesti ja yhtäkkiä kaikkialla hylsyssä.

Valitsen sellaisen ruudin jota saa laittaa lähes kannun täyteen. Ja en pelleile millään kallistuksilla.
Tämä ei ole itselataavissa laisinkaan niin helppoa.

Pointtini oli lähinnä kotimaiselle rynnäkkökiväärille kelpaava 0,8-0,9 grammaa N120:tä ja luotina D166, mikä on pätevä ja myös aseen syklaava aliäänilataus. Se kuitenkin jättää hylsyn selkeästi vajaaksi.
 
Alilatausdetonaatiohan on seurausta siitä, että ruuti on väärässä osassa hylsyä, eikä syty niin kuin sen pitäisi, vaan viipeisesti ja yhtäkkiä kaikkialla hylsyssä.


Tämä ei ole itselataavissa laisinkaan niin helppoa.

Pointtini oli lähinnä kotimaiselle rynnäkkökiväärille kelpaava 0,8-0,9 grammaa N120:tä ja luotina D166, mikä on pätevä ja myös aseen syklaava aliäänilataus. Se kuitenkin jättää hylsyn selkeästi vajaaksi.

Joo no toi itselataavuus puuttuu mun aliäänivirityksistä. En taida edes yrittää kun aliäänisissä riittää suoravetolukko. Jos lataa aliäänisenä, niin kolina on kuitenkin kova ak:ssa. Itse olen värkännyt .308 winsua aliäänisenä. Olen käyttänyt sitä kyllä itselataavissakin, kaasuportti kiinni. .39:ssä taitaa olla helpompi tehdä aliäänisiä kuon normaalikokoisella kiväärin patruunalla.
 
Minulla näkyy olevan .308 winchesteriin aliäänilatauksena seuraavaa:
Lapuan ja Sakon hylsyjä. Luotina H&N TC HS 10,7 grammaa kuparivahainen lyijymötikkä. Ruutina Vihtavuoren N32C Tinstar, 0,535 grammaa. Latauspituus 69,7 mm. Lähtöjä en näe täältä. Ne pitäis katsoa muualla olevasta kirjanpidosta. Aliääninen kuitenkin. Omalla vastuulla jos joku innostuu kokeilemaan.
 
Prässi kiinnitetty ja jokunen hylsy supistettu kokeilumielessä laitteeseen tutustuessa. Hyvin toimii ja voimaa ei tarvita niin paljon etteikö porrasjakkarasta muutettu latauspenkki olisi riittävän tukeva tämän perusteella. Ihan siis ilman lisäpainoakin.

Tein "koehylsystä" nallittoman ja ruudittoman harjoituskappaleen ihan vain, jotta saan rauhassa säätää holkkeja eikä tarvitse purkaa kovaa patruunaa. Nallittomana ja ruudittomana sitä on turvallinen käyttää patruunapesässäkin ihan kerrostaloasunnossa. Harjoituskappalekin tarvitsi vain kaksi kertaa purkuvasaraa. Ihan ok huomioiden, että ensimmäistä kertaa käytin latauslaitteistoa.

Luodinasetusholkin kanssa sormisäätö on melko tarkkaa hommaa varsinkin loppupuolella. Onnistuin kuitenkin säätämään luodin asetusholkin siten, että valmiin harjoituskappaleen COL on 73,01 mm, kun Vihtavuoren latausopas sanoo COL:n olevan 73,0 mm. Millin sadasosan heitto lienee sallittu, sillä en millään saa sitä sormisäädöllä tasan 73,00 milliin.

Syötin harjoituskappaleen kiväärin patruunapesään ja se pesittyi hyvin sekä lukko toimi normaalisti. Puristin liipaisimesta ja vedin lukon auki antaen harjotuskappaleen lentää vapaasti ulos kuin hylsyn. Toistin tuon pari kertaa ja mittasin harjotuskappaleen uudestaan ja pituus sama eikä luodissa ole rihlanjälkiä tai muuta.

Loppuviikon mökkeily sotkee hyvin käytäntöön siirtyneen projektin, mutta toivottavasti ensi viikon viikonloppuna ehdin lataamaan oikeat koepatruunat ampumaradalle. Niippausholkki pitää vielä myös säätää, mutta se odottakoon siihen asti, että kaksi lisäkappaletta Eliminator rinkuloita saapuu, jotta saan senkin kerralla pikakiinnitteiseksi, kuten myös trimmausholkin. Nallinpoisto/supistusholkin ja luoditusholkin osalta säädöt ovat kuitenkin nyt kunnossa. Toki vielä pitää kalibroida ruutikauhat N140 ruudilla sekä säätää ruutiannostelija, mutta kohta ladataan jo kovia patruunoita.

762x53RCOL.jpg
 
Viimeksi muokattu:
.... Niippausholkki pitää vielä myös säätää, ...
Käsittääkseni pulttilukkoon tehtyihin paukkuihin ei tarvitse niippausta? Liikkeet senverran hitaita ja helliä että luoti pysyy paikallaan pelkällä supistuksella.
 
Käsittääkseni pulttilukkoon tehtyihin paukkuihin ei tarvitse niippausta? Liikkeet senverran hitaita ja helliä että luoti pysyy paikallaan pelkällä supistuksella.
Näin olen myös ymmärtänyt, mutta niippaus ei kuitenkaan ilmeisesti aiheuta myöskään mitään haittaa ja jos se on kerran helposti tehtävissä, niin miksi en tekisi patruunoista sellaisia, joita voi niin halutessaan syöttää myös itselataavaan kivääriin tai vaikka konekivääriin... Lähtökohtaisesti tarkoitus on toki tehdä nämä paukut juuri yhdelle tietylle pulttilukkoiselle aseelle, mutta on tietysti etu jos nämä toimivat missä tahansa 7.62x53R aseessa. Tuosta syystä teen myös täyssupistuksen enkä kaulasupistusta.
 
Näin olen myös ymmärtänyt, mutta niippaus ei kuitenkaan ilmeisesti aiheuta myöskään mitään haittaa ja jos se on kerran helposti tehtävissä,

”Ylimääräinen muokkaus” hylsyn suussa aiheuttaa hylsyn pituuden kasvun.
Samalla suun muokkaus kovettaa hylsyä → hylsyn suu halkeaa.
( ellei pehmeäksi hehkutusta suoriteta)

Eli haittana on, hylsyn ”käyttöiän” lyheneminen:unsure:.
(muuta haitta siitä ei ole (y) )
 
Mikäli joku muu kerros- tai rivitaloasukki haluaa harrastetilan puutteen takia väsätä samanlaisen helposti purettavan ja siirrettävän latauspisteen, niin minä tein sen seuraavilla osilla.

IKEA Bekväm porrasjakkara, haapaa
Pätkä kakkosvitosta
3x 8x80 kuusiopultti
3x 8 mm aluslevy
3x 8 mm lukkomutteri
G puristimet

Penkille tuli kokonaisuudessaan hintaa kiinnikkeiden kanssa noin 25€. Pulttien osalta kannattaa mitata tietysti itse prässin reiät ja prässin jalan paksuus, mutta Lee Breech Lock Classic Castiin nuo olivat juuri sopivat. Loput tarvittavat vehkeet eivät vaadi kiinnityksiä, joten niitä voi käyttää tavallisen työpöydän tai ruokapöydän päältä. Puristinpenkin työkorkeus on ok ainakin, kun istuu ruokapöydän ääressä tuolilla. Ei ehkä ihan paras mahdollinen, mutta ok.
 
Omat hylsyt tuli kiillotettua ihan telkkua katsellessa rätin ja autosolin kanssa. Sitten fairypesu ja huuhtelu lämpimällä vedellä. Onnistui ihan hyvin pienellä hylsymäärällä. Eli hylsymylly ei ole pakollinen.

Eilen sain koeammuntoja varten ensimmäisen 50 hylsyn erän käsiteltyä loppuun. Kerran ammuttu Sako Range menetti vanhan nallin enemmän tai vähemmän väkivaltaisesti vasaralataussarjan avulla, jonka jälkeen liekkireikä avarrettiin standardin mukaiseksi ja nallitasku puhdistettiin sekä nallitaskuun standardisoinnin aikana tullut viiste poistettiin. Tuon jälkeen hylsyt rasvattiin ja supistettiin, jonka jälkeen ne menivät uä-pesuriin, johon laitoin pesunesteeksi vettä ja etikkaa 1:1 suhteella sekä vähän fairya. 16 minuutin pesu ja uuniin kuivumaan. Kuivat hylsyt kiillotin yksi kerrallaan Autosolin kromitahnalla ja lopputulos on mielestäni hyvä. Hylsyt ovat sisäpuolta myöten puhtaita silmämääräisesti tarkasteltuna eikä esimerkiksi topspuikkoon tartu likaa. Kiilto on ainakin yhtä hyvä kuin tehdaspatruunassa. Puhdasta sekä kirkasta hylsyä on mukava käsitellä ja siitä erottuisi helposti mahdolliset naarmut tai muut vauriot. Hidas, mutta täysin toimiva menetelmä. Ainakin toistaiseksi mennään tuolla.

Jos ladattavia kaliipereja tulee lisää ja tuotantovolyymi nousee niiden osalta suuremmaksi kuin mahdollisten erityisatarvikkeiden kohtuullinen määrä, niin katsotaan sitten viitsiikö kaikkea tehdä käsin vai tuleeko hankkia laitteita.

Muutaman kymmenen hylsyn kiillottaminen yhdeltä istumalta menee kivasti, mutta siinä on tietysti melkoinen ero käsitelläänkö 50 vai 500 hylsyä illassa. Nyt tuo hidaskin vaihtoehto on joka tapauksessa riittävä.
 
Sisäinen autistini meinasi lähteä ihan laukalle tuossa hylsyjä lajitellessa. Täällä on nimittäin yötä myöten pesty ja supistettu hylsyjä, jotta projekti pääsee siirtymään hylsyjen käsittelystä itse lataamisvaiheeseen ja ampumiseen. Nyt nallitusta vailla olevia hylsyjä on laatikollinen tulevaa tarvetta varten ja huomenna otetaan esille nallit, ruuti ja luodit. Penkki on osoittautunut toimivaksi.

Kiillotin tuossa tosiaan käsipelissä uunipellillisen hylsyjä kuin kiinalainen lapsi. Homman yksitoikkoisuutta helpotti esikoinen, joka välillä katsoi vieressä ja välillä istui sylissä seuraten yllättävän tarkasti kuinka laatikko hiljalleen täyttyi kirkkaista Suojeluskuntain Ase- ja Konepajan valmistamista hylsyistä.

Kiväärin patruunoiden lataamisen tylsin työvaihe on oikein suunnattuna mainiota isä&poika aikaa, kun näpräämiseen yhdistetään vielä reippaat ja miehekkäät marssilaulut.

Marssilaulujen laulamisessa on selkeä tavoite. Lapsi oppii lauluja muualtakin toiston kautta, joten miksi Jääkärimarssi olisi sen vaikeampaa. Isänä ymmärrän varhaiskasvatuksen siten, että asioita opitaan ja omaksutaan kehitysvaiheiden ja iän myötä sopivasti. Nyt on sopiva aika oppia lauluja. Myöhemmin on sopiva aika oppia turvallinen aseen käsittely ja ampumisen alkeet. Realistinen tavoite voisi olla se, että poika osaa purkaa Kalashnikovin ennenkuin oppii lukemaan, mutta olen kyllä tyytyväinen siihenkin, että tuo tapahtuu ala-asteikäisenä.

Minun varhaiskasvatussuunnitelmani mahdollisesti poikkeaa joidenkin yksityiskohtien osalta tarhatätien yms. näkemyksistä, mutta en aio antaa heille mahdollisuutta kasvattaa pojasta naismaista luovuttajaa ja identiteettinsä kanssa myöhemmin kriiseilevää mielenterveyspotilasta ja päihteiden suurkuluttajaa tai jopa nistiä, joka ei pärjää kovassa maailmassa, vaikka joutuisi seisomaan sitä vastaan ypöyksin.

Lauluissa tietysti toistuu tietty nationalistishenkinen teema nykyisen vallalla olevan internationalismin sijaan ja kuvaannollisesti ilmaistu rajan vetäminen miekalla Vienanlahdesta Laatokkaan on hyvä selittää lapselle siten, että laulun sanat eivät tarkoita viivan vetämistä miekalla karttalehdelle samalla tapaa kuin kynällä. Koska tarinoiden kertominen ja kuuntelu on ikäkaudesta ja kehitysvaiheesta riippumatta mielekästä niin lapsilla kuin aikuisillakin, niin muumitarinan sijaan olikin luontevaa, että tuon laulun jälkeen aihe polveili Suur-Suomen luonnollisiin rajoihin ja vapautta vaalineen valitun kansamme aiempien sukupolvien työhön ja uhrauksiin muiden laulujen kanssa, sillä onhan joissakin tapauksissa todellakin laulujen aihetta lapsenlapsille ja myöhemmillekin sukupolville. Viimeisen hylsyn päätyessä odottamaan mittausta ja kvalifiointia totesinkin laulun sanoin pikkuapulaiselle, että kivääri on turvamme ja luonto leijonan ennekuin hätistin pojan omiin leikkeihinsä ja tartuin työntömittaan

Ajattelin jakavani supistetut, pestyt ja kiillotetut hylsyt ulkotarkastuksen ja mittauksen jälkeen millin kymmenesosan mukaisiin pituusryhmiin, jotka ladattaisiin sitten omina erinään. Mielessä kävi myös luotien punnitseminen, mittaus ja lajittelu gramman sadasosan tarkkuudella. Tietysti kyseenalaistin mielessäni lisäksi ruutivaa'an tarkkuuden ja sen onko gramman sadasosa riittävän tarkka vai tulisiko kuitenkin pyrkiä gramman tuhannesosan tarkkuuteen. Tasalaatuisuuden voi näköjään ymmärtää liiankin perusteellisesti, kun oikein paneutuu.

Onneksi tehtävä palasi kirkkaana mieleen sisäballistiikan teorian keskeltä ja hylsyt jaotellaan simppelisti seuraaviin ryhmiin:
1. Käyttövalmiit, pituus alle 53,5 mm
2. Trimmattavat, pituus yli 53,5 mm
3. Hylättävät

Ruuti menee 0,01 gramman tarkkuudella ja Lapuan luodit ovat varmasti hyviä suoraan askista otettuna. Tavoite on edelleen 1 MOA käynti ja mahdollisimman paljon voimaa latausoppaan puitteissa turvallisesti eikä sisäballistiikan teoreettiset kokeilut ulkoradalla, jossa muuttujina on joka ikinen kerta ainakin lämpötila, valaistus ja tuuli ihan jo 100 metrin kohdistusetäisyydellä. Itselataus on vaarallinen aihe, koska täydellisyys houkuttelee aina, mutta käytännön syistä pitää asettaa realistiset suorituskykyvaatimukset, kun käytettävä asekaan ei ole mikään kasa-ammuntakivääri eikä tarve ole kasa-ammuntapatruuna. Hyvä on parhaan pahin vihollinen jne.
 
Back
Top