Järjestäytynyt rikollisuus Suomessa
- Viestiketjun aloittaja Tähystäjä
- Aloitus PVM
Tämä raskaan liikenteen kuorman sitomis -gate on saanut ihan käsittämättömät mittasuhteet; ei varmasti vähiten sen takia miten tapauksesta uutisoitiin. On ihan normaalia että osa poliisin sakoista ja jopa tuomioistuimen tuomioista kaatuu Hovissa tai KKO:ssa. Jos näin ei ikinä kävisi, niin SE olisi huolestuttavaa.
”Nacci” nuolaisi ennen kuin tipahtaa: Näin rajusti Tranberg lällätteli poliisille matkan varrella – ”Soitin suoraan tutkinnanjohtajan numeroon”
Keskusrikospoliisi sai viimeisen sanan Janne Tranbergin etsinnöissä. Rikollinen kertoo pakoilustaan taannoisessa kirjassa.
www.iltalehti.fi
En lähtisi vertaamaan Suomen poliisia Venäjän miliisiin, vaikka tapaus Aarnio on vahingollinen ollutkin. Vai kyykkääkö esimerkiksi koko puolustusvoimen maine ja uskottavuus Lemmenjoen tapahtumien takia? Tai Tor-verkossa armeijan ammuksia ja TNT-räjähteitä kaupittelevan Merisotakoulun yliluutnantin takia? Ei vissiin sentään?
Nhhk
Kenraali
Niin olisihan se kovin huolestuttavaa jos se koulutettu virkamies edes suunnilleen osaisi asian mistä on kirjoittamassa sakkoja.
Ja en edes niin kauheasti syytä kyseistä poliisia kun ei tiennyt asiasta, mutta on se nyt saatanan ja vitun typerää mennä johonkin korkeimpaan tai hoviin toteamaan että kaikki oli alun alkaeinkin ok.
Suorastaan velvollisuus, tässä tapauksessa.
Nhhk
Kenraali
Tottakai on. Mutta mielestäni näin selvässä asiassa ei tarvitsisi mennä hoviin asti.
Nhhk
Kenraali
Konstaapeli sanoi toimineensa poliisin ohjeiden mukaisesti ja kertoi myös muiden poliisien olleen asiasta samaa mieltä.
Tuossa on se kohta minkä takia kannatan poliiseille enemmän valvontaa.
Kyllä vissiin. Jokainen organisaatio määritellään parrasvaloissa keikaroivien keulakoristeiden kautta joten ennen pitkään päädytään käsitykseen, että jos ei halua kaivaa verta nenästä niin silloin kannattaa pitää etäisyyttä virkavaltaan vaikka ei olisi syyllistynyt mihinkään. Tavallisen tallaajan ensireaktio on tietenkin, että organisaatioon täytyy ujuttaa lisää valvontaa ja koulutusta jotta toiminta oikenee. Noh, ylimääräistä rahaa ei ole koskaan ja, kaikkein tärkeimpänä, organisaatio alkaa kääntymään omia vastaan joten tälläiset aloitteet torppaantuvat yleensä "sisäisen byrokratian" ansiosta. Eivät nämä laitokset kokonaisuudessan ole (vielä) vauhkoontuneita kaakkeja, mutta kuten sanoin niin ei se tarvitse olla kuin yksi mätä omena nenän edessä niin kaviota tulee purukalustoon. Ehkä tässä on tälläinen vastaavan tyylinen lähestymistapa kuin näiden moniosaajien yksittäistapaukset, tiedä häntä...
Kannattaa ehkä miettiä mikä on se rajapyykki milloin voi itse todeta organisaation tavoitteet ovat kääntyneet päälaelleen niin aika monesti ei siihen tarvita kuin yksi tai kaksi omakohtaista kokemusta niin soon sillä selvä ja takaisin ei ole enää menemistä. Kuten @YJT tuossa pisti vastapallona syyksi asiakkaan huonolle asiakaskokemukselle sen että jotain skismaa oli jo ensi metreiltä ilmassa ja vasta hovioikeudessa saatiin oikeaoppinen tulkinta, vaikka tuo olisi ollut peruskauraa rahtareita kyttäävälle poliisille, niin eiköhän kyseinen rahtari lähesty hiukan eri tavalla seuraavaan "asiakastapaamiseen" jos poliisin mielestä kuormaliinat eivät ole tarpeeksi hyvin sidottu. Occamin partahöylää käyttäen, tukeudun edelleen tuohon esittämääni puolittaiseen anekdoottiin.
YliKoo
Greatest Leader
Kommentoin sen verran, että tuo skisma lukee ihan asiasta uutisoivassa lehtijutussa, ja on käsittääkseni rahtarin itsensä kertomana.
Edelleen, se että konstaapeli sakotti asiasta josta ei olisi pitänyt sakottaa on virhe, ja vielä suurempi virhe on että henkilökemiat johtavat siihen että asiaa ei saa selvitettyä paikan päällä (jos näin on käynyt). Kuitenkin, kaikkein suurin virhe on se, että käräjäoikeus on tuominnut vastaajan tappioksi vaikka ei ole ollut selvää, että rikosta on ylipäätään tapahtunut. Mutta lehtiä kiinnostaa vain se, että "rekkakuski voitti poliisin 6-0".
Immu oli liivijengin jäsen ja raaka portsari: ”Jos asiakas oli oikein innokas, häneltä kuristettiin äly pois...”
Mika ”Immu” Ilmén on entinen Cannonballin jäsen, joka paljastaa nyt, millaista elämä liivijengissä oikeasti on.
www.iltalehti.fi
Se että näissä (pienissä sekä erityisesti sakko-)tapauksissa jutut tuomitaan syyttäjän ja poliisin esittämällä tavalla on tietyt (suomalaiseen)oikeuspolitiikkaan liittyvät syynsä. Todennäköisesti näin on myös monissa muissa maissa. Toisaalta tavallisen tallaajan ei edes kannata viedä asiaansa oikeuden käsiteltäväksi ilman osaavaa ja kyseisen toimialan (siis rikosasioissa rikospuolen ja esim. talousasioissa talousjutut osaava) oikeuskäytäntöä/-prosessia hyvin tuntevaa asianajajaa. (ammattimies on ammattimies joka hommassa)
- tämä kyseinen asia olisi todennäköisesti saanut täysin toisenlaisen käsittelyn jos jo alkuvaiheissa olisi selvitelty juttu asianajajan sekä syyttäjän kanssa.
- suoraan sanoen en usko (kokemustakin on) että syyttäjä lähtisi viemään oikeuteen juttuja jotka voidaan jo lähtökohdiltaan nähdä/todeta aiheettomiksi.
- lisäksi normaalitapauksissa myös poliisi korjaa mielellään tekemiään virheitä kun asiat tuodaan esille ja käsitellään asianmukaisella tavalla.
- missään tapauksessa (edes yksittäinen)poliisi ei halua mittasuhteiltaan täysin mitättömään asiaan tällaista käsittelyä, lopputuloksesta puhumattakaan.
Mutta jotainhan tässä on mennyt väärin (todennäköisesti jo alkuvaiheissa) ja prosessi on päässyt karkaamaan ns. käsistä. Todennäisesti useammassakin vaiheessa.
Pihatonttu
Respected Leader
Avoimen demokraattisen oikeusvaltion dilemma.
Yhteiskunta voi olla avoin demokraattinen oikeusvaltio vain jos se sallii jossain määrin myös avoimuutta, demokraattisuutta ja oikeusvaltioperiaatetta vastaan suuntautuvaa toimintaa. Ongelmallinen kysymys on se, että paljonko ja millaista pitää sallia sekä millä perusteilla.
Järjestäytynyt rikollisuus on nykyisin erittäin taitavaa käyttämään omia lakisääteisiä oikeuksiaan muiden ihmisten lakisääteisten oikeuksien kaventamiseen. Tämän seurauksena ollaan tilanteessa jossa toimijat ja näiden toiminta voi olla aika yleisessä tiedossa, mutta näyttöä ei ole mahdollista saada kasaan. Jos saadaan, niin se pysähtyy kilpimiesten rintamaan.
Yleispätevin määritelmä valtiolle on se, että valtio on kollektiivinen elin jolla on väkivaltamonopoli tietyllä alueella. Suomessa valtio on väärinkäsittänyt tämän määritelmän niin, että itseään, läheisiään ja oikeuksiaan itse puolustava yksilö tai ryhmä on uhka valtion väkivaltamonopolille. Seurauksena on se, että kaikki puolustavat ja vastatoimet pitää jättää valtion huoleksi - myös tilanteessa jossa valtio on haluton tai kyvytön hoitamaan omaa osaansa.
Joissain toisissa maissa - esim. USA - asia nähdään toisin. Siellä nähdään meitä useammin niin, että itseään, läheisiään ja oikeuksiaan puolustava yksilö on se yksikkö josta valtion mahdollisuudet ja mandaatti väkivaltamonopoliin nousee. Ja näinhän asian tietenkin pitäisi olla.
Ajan mittaan on sitten tultu tilanteeseen, jossa järjestäytynyt rikollisuus omaa toisinaan vaikutusvaltaa myös valtiollisen tai kunnallisen koneiston toimijoihin.
Ei liene mikään salaisuus, että prostituution asiakaskuntaan kuuluu myös poliitikkoja, virkamiehiä jne. Tätä kautta järjestäytynyt rikollisuus saa todella vahvoja painostusmahdollisuuksia.
Eikä sekään ole salaisuus, että vanginvartijoihin ja näiden perheisiin kohdistuu sekä väkivallan uhkaa että korruptiota, joilla heitä koitetaan saada toimimaan järjestäytyneen rikollisuuden sätkynukeiksi.
Sekin on julkinen salaisuus, että kaikissa poliitikkojen ja virkahenkilöiden perheissä ja suvuissa ihan kaikki eivät ole täysin lainkuuliaisia ja joku on saattanut joskus kokeilla huumeita tai jopa tulla niistä riippuvaikseksi. Perheessä oleva narkki on järjestäytyneen rikollisuuden etäpääte sen perheen sisään.
Tiedän itse erään henkilön jonka elinkeino oli aikanaan amfetamiinin myyminen. Hän möi myös bodaushormoneita, mutta ei rahan takia vaan siksi että saatuaan pari poliisia vakioasiakkaikseen hän oli suojassa tutkinnoilta ja syytteiltä. (Tässä on jättimäinen syy dopingtestata Hulk-poliiseja vähintään vuosittain ja pistää ulos hommista heti jos käry käy.)
Oma näppituntuma väittää, että poliitikkoperheeissä on yllättävän yleistä se, että rahaa ja etuuksia tulee vähän harmaallakin värillä varustettuna. Ja että sukanvarteen laittaminen tapahtuu mieluiten asunto/kiinteistösijoittamisen sekä yritystoiminnan muodossa tavoilla jotka keikkuvat vähän siinä keskiharmaan molemmin puolin. Kun tarpeeksi moni tekee näin, niin syntyy puoluerajat ylittävä yhteinen intressi aliresurssoida juuri sellaiseen kohdistuvaa tutkintaa sekä mitoittaa tutkinnan ja oikeuden soveltamisen kriteerit niin ettei oma peppu uhkaa paljastua.
Jos ja kun iso osa järjestäytyneestä rikollisuudesta käyttää nimenomaan rakennus- ja kiinteistöalaan kytkeytyviä peite- ja rahanpesuyhtiöitä sekä tekee rikollista toimintaa noilla aloilla, niin siinä syntyy hyvin nopeasti ja helposti sekä julkiseen sektoriin että poliittiseen päätöksentekoon kytkeytyviä linkkejä. Ja älykkäämpi osa järjestäytyneestä rikollisuudesta osaa kyllä hyödyntää näitä linkkejä eri tavoin.
Suurin ongelma saattaa kuitenkin nykyisin olla vaatimus tietolähteiden rekisteröimisestä. Käytännössähän se varmistaa, että kukaan joka on niin lähellä järjestäytynyttä rikollisuutta, että voisi kertoa viranomaisille jotain, ei tietenkään kerro koskaan mitään, edes sitä, että tietää jotain. Harva on niin tyhmä, että luottaa oman ja läheistensä hengen ja hyvinvoinnin sen varaan että joku rekisteri pysyy salassa. Itse asiassa on vaikea kuvitella tuolle rekisteröintivaatimukselle mitään muuta tavoitetta kuin sen varmistaminen, että järjestäytynyt rikollisuus saa toimia häiriöttä.
Niin pitkään kuin tietolähteiden rekisteröintivaatimus on voimassa, ei järjestäytyneen rikollisuuden pysäyttämiseen tai edes jarruttamiseen ole kuin kaksi keinoa.
1. Odottaa että ylimielisyyttään ja sekopäisyyttään mokaavat eli valvonta ilman sen suurempaa aikaansaamista. Johtaa siihen, että ajan mittaan mokailijat vaihtuvat
2. Lain ottaminen omiin käsiin. Käytännössä lähes aina mahdotonta ja kannattamatonta.
Kyse on siis siitä, että eduskunta on tehnyt kaikkensa maksimoidakseen järjestäytyneen rikollisuuden toimintamahdollisuudet ja myös onnistunut tuossa pyrkimyksessä.
Toivottavasti joku kaivaa joskus esille sen, että ketkä kansanedustajat ja mistä puolueista ovat äänestäneet järjestäytyneen rikollisuuden immuniteetin eli tietolähteiden rekisteröinnin puolesta ja ketkä virkamiehet ja oikeuspolitiikan toimijat ovat ajaneet voimakkaimmin sitä että kaikki pitää rekisteröidä.
Itse en pidä mahdollisena sitä, etteivät kansanedustajat ja virkamiehet olisi ymmärtäneet mihin rekisteröintivaatimus johtaa - etenkään kun poliisi käytti silloin asian parissa aika paksua rautalankaa.
Lisähaittana on sekin, että rekisteröintivaatimuksen ollessa voimassa mahdollisiin aarniokeisseihin puuttuminen tietolähteenä olisi varmaan lähinnä tavallista eksoottisempi itsemurhan muoto.
Tuo Janne Huuskosen ja Mikko Gustafssonin Kultainen Vasikka kirja muuten kertoo aika hyvin järjestäyneestä rikollisuudesta Suomessa, vaikka siinä on omasta mielestä häiritsevän turhan paljon Aarnio asiaa. Suosittelen lukemaan.
Jos ei ole Aarniosta aiemmin lukenut, niin ehkä kannattaa lukea ja siitäkin on oma kirjansa, Keisari Aarnio, Susanna Reinboth ja Minna Passi sen tehneet.
Ennen näitä kannattaa kuitenkin lukea Mika Mölsän Prosenttijengit kirja. Siinä avataan aika paljon moottoripyöräkerhojen taustoista Suomessa. Bandidos ja Helvetin Enkelit olivat 90-luvulla sodassa keskenään esimerkiksi.
Bandidos toimii nykyisinkin aktiivisesti ja aika hyvin esillä esimerkiksi täällä Pirkanmaalla.
Saas nähdä vaikuttaako Outlawsin tulo mitenkä tuohon jengiskeneen.
Jos ei ole Aarniosta aiemmin lukenut, niin ehkä kannattaa lukea ja siitäkin on oma kirjansa, Keisari Aarnio, Susanna Reinboth ja Minna Passi sen tehneet.
Ennen näitä kannattaa kuitenkin lukea Mika Mölsän Prosenttijengit kirja. Siinä avataan aika paljon moottoripyöräkerhojen taustoista Suomessa. Bandidos ja Helvetin Enkelit olivat 90-luvulla sodassa keskenään esimerkiksi.
Bandidos toimii nykyisinkin aktiivisesti ja aika hyvin esillä esimerkiksi täällä Pirkanmaalla.
Saas nähdä vaikuttaako Outlawsin tulo mitenkä tuohon jengiskeneen.
Janne Ranisen ja Anders Adalin kirjat muuten avaavat myös vähän sitä maailmankuvaa ruotsalaisten ja suomalaisten yhteistyöstä ja siitä millaista se järjestäytynyt rikollisuus on niiden välillä.
Anders Adali oli ennen pankkiryöstäjä. Nykyisin tunnettu mediapersoona ja yrittäjä Ruotsissa. Jannehan on edelleen vankilassa toisesta palkkamurhastaan, mutta vapautunee parin vuoden päästä. Päässyt uutisiin lähinnä siitä että seurustelee tunnetun räppäri Mercedes-Bentson kanssa. Jannella on kyllä käynyt siinä mielessä parempi tuuri kuin monella suomalaisella duunaripojalla, kun saanut näyttävän mimmin tyttöystäväksi ja ilmeisesti heillä on yhteinen lapsikin jo.
Anders Adali oli ennen pankkiryöstäjä. Nykyisin tunnettu mediapersoona ja yrittäjä Ruotsissa. Jannehan on edelleen vankilassa toisesta palkkamurhastaan, mutta vapautunee parin vuoden päästä. Päässyt uutisiin lähinnä siitä että seurustelee tunnetun räppäri Mercedes-Bentson kanssa. Jannella on kyllä käynyt siinä mielessä parempi tuuri kuin monella suomalaisella duunaripojalla, kun saanut näyttävän mimmin tyttöystäväksi ja ilmeisesti heillä on yhteinen lapsikin jo.
Aarniostahan on (ainakin) kolme kirjaa: Keisari Aarnio (Reinboth & Passi), Myrkky (Hänninen & Aarnio), sekä Totuus tapaus Aarniosta (Tamminen). Kaksi ensimmäistä olen lukenut, kolmas on varauksessa kirjastosta.
Kaksi ensimmäistä kirjaa kannattaa lukea rinnakkain, niin saa kaksi näkökulmaa asiaan. Ajatteli Aarnion tapauksesta mitä tahansa, niin Myrkyssä esitetään mm valokuvatodisteita jotka ovat (kirjan kertoman mukaan) otettu esitutkintamateriaalista, ja jotka puhuvat lavastamisen puolesta. Muuten se ei kovin kummoinen kirjana ole. Mielenkiinnolla odotan, minkälaisen näkökulman Totuus ottaa asiaan.
Mä olen jo täysin kyllästynyt tuohon Aarniosta jauhamiseen. Olen melko varma siitä että kyseinen henkilö on sotkeutunut näihin huumausainerikoksiin ja sitten siihen palkkamurha juttuun mikä tapahtui Vuosaaressa 2000-luvun alussa. Mielestäni sille Aarniolle ja sen rikoskumppanille, Vilhuselle joka oli hyvin todennäköisesti sotkeutunut siihen palkkamurha juttuun niin kuuluisi elinkautiset tuomiot.
Tämä ei sitten muuten ole mitään vihapuhetta vaan ihan sellainen oma tuumaus kun asiaa käsitellään.
Vilhunen muuten kusetti siinä ihan kaikkia. Se ehti oleen monta vuotta vasikkana ja samalla jengin johtohahmona. Ei taida olla helppoa nyt kun jäi kiinni.
Pihatonttu
Respected Leader
Noin teoriassahan Aarniokeississä nousee helposti esiin kolme eri vaihtoehtoa joista kaksi on joskus keskusteluissa esillä.
1. Aarnio on syyllinen. Yleisin näkemys jota kannattaa käsitellä virallisen totuuden valossa.
2. Aarnio on syytön kaikkiin tai osaan niistä asioista joista on saanut tuomion. Lavastettu ja lavastajina viranomaisia. Tämä on ollut jonkin verran esillä ja siihen voi uskoa lähinnä vain siinä tapauksessa että lavastaneet viranomaiset olisivat itse syypäitä vastaavantyyppisiin tekoihin.
3. Aarnio on syytön kaikkiin tai osaan niistä mistä on tuomittu. Lavastettu ja lavastajina kostonhimoinen rikollinen välikäsineen. Tästä mahdollisuudesta en ole nähnyt julkista keskustelua. Enkä pitäisi järkevänä tai turvallisena heittää ilmaan ajatuksia siitä, että kuka ja miksi voisi tehdä jotain sen tyyppistä.
Varmaa tietoa noista asioista ei varmaan ole kuin asianomaisiilla ja niilläkin lähinnä omalta kohdaltaan.