Jalkaväen hyökkäys paksussa hangessa

Second kirjoitti:
Toinen merkittävä ero on epäsuoran tulen ja savutuksen puuttuminen. Kasilla ja toki Tasillakin voidaan kyllä mallintaa epäsuora tulen aiheuttamat tappiot, mutta psykologisia vaikutuksia sillä ei ole. Luulen että ylipäätään nykyaikana Taseista ja Kaseista huolimatta, tai ehkä niistä johtuen, epäsuoraa ei ainakaan kuraportaassa osata arvostaa riittävästi.

Edelliisen kerran (2008) kun käytin Kasi-varustusta, simulaattoriupseeri kertoi suoraan kysyttäessä simulaation tarkkuudesta että harjoituskäytössä epäsuoran tulen tehoa oli jouduttu pudottamaan, kun osumien jälkeen ei "jäänyt" enää tarpeeksi vahvuudessa olevia (varus)miehiä koulutettavaksi. Lieko sitten totta vai huhupuhetta...
 
@Second

Kyllähän siinä niitä peliliikkeitä käy läpi, ja on sitä tullut +10v splatteria/kuulaa pelattua ja sen pari kk ylimääräistä tetsattua kh:ssa. Se on vaan kun ne kaikki tarvitsitsivat sen liikkeen ja se jää siinä umpihangessa pois. Hiihtää kuin mummo lumessa on se vertaus.
Kesällä on helppo sitoa ja tuhota kun voi käyttää sitä liikettä. Mutta jos talvella koko ryhmä on vartin jälkeen poikki ja happea ottamassa niin... kaipa ne suojat painaa muillakin eikä vaan minusta tunnu siltä.. :)
 
Anti-Panzer kirjoitti:
Edelliisen kerran (2008) kun käytin Kasi-varustusta, simulaattoriupseeri kertoi suoraan kysyttäessä simulaation tarkkuudesta että harjoituskäytössä epäsuoran tulen tehoa oli jouduttu pudottamaan, kun osumien jälkeen ei "jäänyt" enää tarpeeksi vahvuudessa olevia (varus)miehiä koulutettavaksi. Lieko sitten totta vai huhupuhetta...

Luultavasti puolet ja puolet :)

Se epäsuoran teho siihen pystyssä olevaan porukkaan on todellakin aika iso noissa simuissa. Mutta parempi isompi kuin pienempi. Se ottaa asennon missä olit, makuullaan saa olla aika lähelläkin.
Enemmän minä löisin näitä "taikatikkuja" (ensiapu ok, taistelija paranee) ja niiden käyttäjiä kehiin. Saisivat kaikki kuunnella "osuma, vakava, rinta" ja hoitaa niitä ja saada välitön palaute ensiavustaan. Olkoonko mennyt vaikka kuinka vituiksi, treenamassa ollaan ja se on se oikea paikka harjoitella.
 
Anti-Panzer kirjoitti:
Second kirjoitti:
Toinen merkittävä ero on epäsuoran tulen ja savutuksen puuttuminen. Kasilla ja toki Tasillakin voidaan kyllä mallintaa epäsuora tulen aiheuttamat tappiot, mutta psykologisia vaikutuksia sillä ei ole. Luulen että ylipäätään nykyaikana Taseista ja Kaseista huolimatta, tai ehkä niistä johtuen, epäsuoraa ei ainakaan kuraportaassa osata arvostaa riittävästi.

Edelliisen kerran (2008) kun käytin Kasi-varustusta, simulaattoriupseeri kertoi suoraan kysyttäessä simulaation tarkkuudesta että harjoituskäytössä epäsuoran tulen tehoa oli jouduttu pudottamaan, kun osumien jälkeen ei "jäänyt" enää tarpeeksi vahvuudessa olevia (varus)miehiä koulutettavaksi. Lieko sitten totta vai huhupuhetta...

Tuo on kyllä mielenkiintoinen juttu.

Esim joiden ylemmän tason sotilaskäyttöön suunniteltujen sotapelien suhteen olen kuullut spekulaatioita että Suomen oloihin ne eivät sovellu täysin sellaisenaan, vaan matemaattista mallinnusta joudutaan muokkaamaan olosuhteisiin sopivaksi. Juuri tulivoima on se ongelmakohta tässä asiassa, suomen peitteinen maasto vähentää ilmeisesti tehoa selvästi alhaisemmaksi kuin miten se tuohon simulaatioon on mallinnettu. En tiedä voiko tätä verrata Kasiin.

Tosin varmasti jo pelkän yksilön koulutuksen ja turhautumien ehkäisemiseksi epäsuoran tulen tehoa on hyvä vähentää. vaikka mallinnus itsessään olisikin kohdillaan. Varmaan motivoi suuresti se asia että joukkueesta on enää 5 ukkoa jäljellä kun vastustajan TJ saa toimitettua iskun kohdilleen. :D

Lunni: Tässä mielessä juuri sukset on hyvä väline, niillä voidaan edetä nopeasti ja suhteelllisen vaivattomasti satoja metrejä syöksyen ja miehet ovat vielä aika lailla täydessä taisteluvalmiudessa tämä suorituksen jälkeen. Tämä on meikäläisen kokemus suksilla syöksymisestä syvässä lumessa. Noissa olosuhteissa eteneminen jalan oli todella tuskaista ja hankalaa.

Itsekin olen joskus metrisessä lumessa splätännyt ja airsoftannut ilman suksia ja niitä lepotaukoja saa kyllä pitää jatkuvasti, käytännössä jonkin muutaman kymmenen metriä jaksaa puskea eteenpäin ja sitten pitää pitää taukoa ja tasata hengitystä. Tositilanteessa varmasti tehoja puristetaan entistä raaemmin ja uupumus tulee nopeammin ja kovempana, kannettava varustuskin on raskaampaa.

Toki on niin että syvässä lumessa tapahtuva hyökkäys on joka tapauksessa vaativa suoritus. Jalan liikkuminen on käytännössä mahdotonta ja suksilla taistelukaan ei ole mitenkään yksinkertainen toimenpide. Lainaan joukkueen Opasta:

Talvella lumen määrä ja laatu sekä maasto ovat keskeisiä tekijöitä arvioitaessa etenemismahdollisuuksia sekä ajoneuvojen ja suksien käyttöä. Kun lunta on vähän ja liikkuminen vielä helpohkoa, hyökätään jalan. Komppanian päällikkö käskee ajoneuvojen ja suksien käytön.

Lähtöalueella lastataan sukset ajoneuvojen katolle ryhmäkohtaisissa nipuissa. Haavoittuneiden evakuointiin varataan vähintään yksi tyhjä ahkio. Joukkueen muihin ahkioihin pakataan taisteluväline- ja muuta materiaalia. Joukkueen moottorikelkkoja käytetään laduntamiseen, materiaalin kuljettamiseen ja haavoittuneiden evakuointiin.

Joukkue etenee aluksi ryhmäjonossa ja ryhmittyy viimeistään taistelukoske tuksen saatuaan ryhmäriviin. Siirtymisessä voidaan käyttää myös hiihtohinausta. Tulitaistelun alkaessa irrotetaan sukset ja jatketaan hyökkäystä jalan. Mikäli lunta on niin paljon, että se ei mahdollista etenemistä jalan on hyökkäys suoritettava kokonaan suksin. Hyökkäys suksin on pyrittävä harjoittelemaan etukäteen.
 
Jepjep..eihän se helppoa ole syvässä lumessa hyökkäystaistelua toteuttaa, mutta minkäs sille sitten teet? Taistelua ei voiteta puolustamalla, vaan voittaminen vaatii aina hyökkäyksellisiä toimia..aktiivinen puolustaminen tukikohdan/puolustusalueen sisällä edellyttää sekin liikkumista ja hyökkäyksellisiä toimia partioiden, ryhmien ja puolijoukkueiden näkökulmasta jne.
Kyllähän se lumi ja muut talviset olosuhteet hankaloittaa joitakin asioita, mutta eipä se yhtään sen helpommaksi hommaa tee vastustajallekaan. Se taistelee täsmälleen samoissa olosuhteissa ja painii samojen tai osaltaan vieläkin suurempien, olosuhteiden aiheuttamien ongelmien ja haasteiden kanssa.

Epäsuorastatulesta sen verran, että turha sitä on (taas) lähteä jumaloimaan ja kuvittelemaan ettei ilman sitä voi ylipäätään toimia/ sillä tuhotaan kaikki kaikkialla ja aina. Joskus siitä on kiistatta dramaattisen suuri hyöty jalkaväelle, joskus ilman sitä ei kertakaikkiaan kannata jalkaväen hyökätä..joskus siitä taas on silkkaa haittaa jalkaväelle ja sen toiminnalle ja sen vuoksi joissain tilanteissa jalkaväen on selvästi parempi ja tehokkaampaa hyökätä ilman epäsuoraatulta. Ei näistä asioista voi vetää mitään yksiselitteisiä, kaikkialla ja kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa päteviä johtopäätöksiä. Joskus epäsuoratuli on kova juttu - joskus siitä on silkkaa haittaa ja harmia omalle toiminnalle - useimmite jotakin siltä väliltä. Lisäksi pitää muistaa koko ajan se, että meikäläinen epäsuoratuli on eri asia kuin vastuatajan epäsuoratuli ja asia vääristyy todella paljon jos tuota eroa ei ymmärrä/ osaa ottaa arvioissaan huomioon.
 
Niin kyllä se hanki pitelee kaveriakin.

Tuossa eilen mietin yhtä hyökkäysharjoitusta ammoin niin se toteutettiin siten, että mentiin hiihtimillä iltapimeässä puolustajan sivuun ja sitten siitä....tämä on vain tietty yksi esimerkki, mutta tahdon sanoa, että jos hanki rajoittaakin lujasti liikettä jossain mielessä niin toisaalta mahdollinen kaveri se vasta onkin sidottu hankeen. Meidän joukoilla on edelleen kyky hiihtää ja etsiä ja kopeloida sopiva paikka joustavasti liikkuen. Menikö vaikeaksi? Eli kaverin hankihankaluudet ovat lähtökohtaisesti todennäköisesti VIELÄ PAHEMMAT. Meidän on kyettävä käyttämään hiihtimien ja ko. taidon tuomaa etua ja jotenkin luulen, että se osataan edelleen.
 
baikal kirjoitti:
Eli kaverin hankihankaluudet ovat lähtökohtaisesti todennäköisesti VIELÄ PAHEMMAT.

Sehän on juuri noin!

Meitä Suomalaisia vaivaa sellainen kansallinen syndrooma, että uskottelemme itsellemme olevamme huonompia, heikompia ja osaamattomampia kuin ulkomaalaiset ihmiset ovat. Uskottelemme tuota itsellemme niin kauan, että alamme uskoa siihen..ja sen seurauksena se asia myös alkaa pikkuhiljaa toteuttamaan itseään käytännössä.

Kilpaurheilussa tuon näkee hyvin konkreettisesti. Lähes aina Suomalainen huippu-urheilija on kansainvälisissä mittelöissä kuin kusi sukassa ja kokee olevansa "täysin väärässä paikassa, väärään aikaan ja väärässä seurassa" vaikka hän tosiasiassa olisi alallaan kovempi kaveri kuin yksikään muunmaalaisista kilpakumppaneistaan. Jääkiekossa meiltä kesti ties kuinka kauan ymmärtää, että Suomalaiset pelaajat ovat oikeasti kovia jätkiä..kun se viimein ymmärrettiin ja saatiin taottua pelaajien päähän siten että he alkoivat siihen uskoa, päätyi Suomi saman tien jääkiekon huipulle..missä onkin sitten yhtäjaksoisesti siitä lähtien ollut, nyt jo aika pitkään.

Sotilaiden ei pidä sortua tähän samaan. Olosuhteet eivät ole yhtään sen helpompia vastustajalle. Sen sotilaat kärsivät mm. talviolosuhteista vähintään yhtä paljon kuin meikäläiset sotilaat. Vastustajan kalusto ja aseet ovat kaikkea muuta kuin immuuneja vaikeille sääolosuhteille. Kun taistellaan Suomen rajojen sisäpuolella, taistellaan "meidän pihallamme" ja sitä pihaa ei kukaan muu tunne yhtä hyvin kuin me itse...ei edes aidan takana asuva naapuri. Se pitää muistaa aina näissä asioissa.
 
Tulipahan mieleen, että tuollaisessa hyökkäyksessä tai oikeastaan sitä suunnitellessa, kannattaisi varmaan koettaa tiedustella, jokin vihollisen asemiin johtava polku tai muu ura, jossa lumi on tallattua tai ajoneuvolla pakattua, ja koettaa hiippailla kimppuun tälläistä reittiä. Tälläisiä uria vääjäämättä on ympäriinsä kun sotajoukkoja häärii ympäriinsa, joten ainakin siihen asti kunnes vihollinen oppii varomaan noita temppuja, niin siihen asti tuota varmaan kannattaisi yrittää. Tämä on siis vain yksi keino, jota voisi kokeilla, varmaan muitakin on olemassa.
 
Kapiainen kirjoitti:
Ei näistä asioista voi vetää mitään yksiselitteisiä, kaikkialla ja kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa päteviä johtopäätöksiä. Joskus epäsuoratuli on kova juttu - joskus siitä on silkkaa haittaa ja harmia omalle toiminnalle - useimmite jotakin siltä väliltä. Lisäksi pitää muistaa koko ajan se, että meikäläinen epäsuoratuli on eri asia kuin vastuatajan epäsuoratuli ja asia vääristyy todella paljon jos tuota eroa ei ymmärrä/ osaa ottaa arvioissaan huomioon.

Itse uskoisin että 81mm heittimistön isku ei ole koskaan haitaksi, vaan sitä kannattaa aina käyttää kun se saatavilla on, syynä lyhyet varmuusetäisyydet eli omat joukot joka tapauksessa pystyvät hivuttautumaan varsin lähelle. Toki varmaan tässäkin on poikkeuksia etenkin jos omat joukot kykenevät soluttautumaan vihollisen asemien sisäpuolelle ilman hälyytystä.

Raskaampi epäsuoratuli ja etenkin laakana ammuttu tykkituli on sitten varmasti ihan toisen luokan kysymys, varoetäisyydet alkaa olemaan sitä luokkaa että sen käyttäminen alkaa vähentää jo selkeästi jalkaväen toimintaa.

No nämä on tälläisiä amatöörin ajatuksia. Koskaanhan en ole tulta johtanut enkä ryhmää isompaa joukkoa johtanut joten ne käytännön ongelmat ovat meikäläsielle tuntemattomia. Sen mitä joskus jonkinlaisilla tietokone peleissä olen hommaa johtanut osana isoa hyökkäävää jalkaväen joukkoa, toki kernaasti tunnustan että en tätä "tietotaitoa" kovinkaan kovassa kurssissa pidä... No mutta koitetaas nyt jotakin: Eli kun jalkaväen eteneminen pitää nivellyttää vaikkapa heittimistön tulen siirtoihin niin omien jalkaväkijoukkojen liike saattaa muuttua liian jäykäksi ja kaavamaiseksi, etenkin ratkaisuvaiheessa taisteluteknisen tason taistelutoiminta on käsittääkseni hyvinkin aktiivista ja nopea tempoista eikä siinä ole hyvä jäädä munimaan ja odottelemaan. Ja tämä siis tilanteessa jossa minulla on täysi kontrolli koko ajan taistelun jokaisena sekunttina jokaisen komppanian ryhmän ja puoliryhmän toiminnasta ja epäsuorantulen järjestelyistä, ilman minkäänlaista häiriötä johtamisprosesseissa ja informaation kulussa (koska ne kaikki on minun hallussa). Oikeilla ihmisllä oikeassa tilanteessa homma on raakasti monimutkaisempaa ja hitaampaa sekä alttiimpaa häiriöille.

Että semmoista... No nytpä on itsensä taas häpäissyt. :a-grin:
 
Second kirjoitti:
Itse uskoisin että 81mm heittimistön isku ei ole koskaan haitaksi, vaan sitä kannattaa aina käyttää kun se saatavilla on, syynä lyhyet varmuusetäisyydet eli omat joukot joka tapauksessa pystyvät hivuttautumaan varsin lähelle. Toki varmaan tässäkin on poikkeuksia etenkin jos omat joukot kykenevät soluttautumaan vihollisen asemien sisäpuolelle ilman hälyytystä.

Raskaampi epäsuoratuli ja etenkin laakana ammuttu tykkituli on sitten varmasti ihan toisen luokan kysymys, varoetäisyydet alkaa olemaan sitä luokkaa että sen käyttäminen alkaa vähentää jo selkeästi jalkaväen toimintaa.

Ihan totta, kunhan sillä jääkärijoukkueella olisi enemmän tulivoimaa kuin kolme KvKK:ta. Nykytilanteessa pidän kaikkea epäsuoraa varsin tervetulleena. Heittimillä käytännössä voidaan ampua kaikkea näköpiirissä olevaa, jos ei kyetä niin käytetään pistimiä ja kenttälapioita
 
Kapiainen kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Eli kaverin hankihankaluudet ovat lähtökohtaisesti todennäköisesti VIELÄ PAHEMMAT.

Sehän on juuri noin!

Meitä Suomalaisia vaivaa sellainen kansallinen syndrooma, että uskottelemme itsellemme olevamme huonompia, heikompia ja osaamattomampia kuin ulkomaalaiset ihmiset ovat. Uskottelemme tuota itsellemme niin kauan, että alamme uskoa siihen..ja sen seurauksena se asia myös alkaa pikkuhiljaa toteuttamaan itseään käytännössä.

Kilpaurheilussa tuon näkee hyvin konkreettisesti. Lähes aina Suomalainen huippu-urheilija on kansainvälisissä mittelöissä kuin kusi sukassa ja kokee olevansa "täysin väärässä paikassa, väärään aikaan ja väärässä seurassa" vaikka hän tosiasiassa olisi alallaan kovempi kaveri kuin yksikään muunmaalaisista kilpakumppaneistaan. Jääkiekossa meiltä kesti ties kuinka kauan ymmärtää, että Suomalaiset pelaajat ovat oikeasti kovia jätkiä..kun se viimein ymmärrettiin ja saatiin taottua pelaajien päähän siten että he alkoivat siihen uskoa, päätyi Suomi saman tien jääkiekon huipulle..missä onkin sitten yhtäjaksoisesti siitä lähtien ollut, nyt jo aika pitkään.

Sotilaiden ei pidä sortua tähän samaan. Olosuhteet eivät ole yhtään sen helpompia vastustajalle. Sen sotilaat kärsivät mm. talviolosuhteista vähintään yhtä paljon kuin meikäläiset sotilaat. Vastustajan kalusto ja aseet ovat kaikkea muuta kuin immuuneja vaikeille sääolosuhteille. Kun taistellaan Suomen rajojen sisäpuolella, taistellaan "meidän pihallamme" ja sitä pihaa ei kukaan muu tunne yhtä hyvin kuin me itse...ei edes aidan takana asuva naapuri. Se pitää muistaa aina näissä asioissa.

God damn right! Se on just noin! Mistä saadaan se usko itseensä, voitontahto ja rohkeus jota iso-isillä oli alivoimaisina, ali-aseistettuina ja varustettuina "malli-Cajanderilla", jotka pistivät venäläisiä päihin 70 v. sitten niin että syntyi legenda koko maailman tietoisuuteen?

Aina itketään että kun ei ole sitä ja tätä ja tota ja kun jotain uutta varustetta tai asetta tuodaan jakoon niin taas itketään jotain muuta!

Ei noilla uusimmillakaan vempaimilla tee yhtikäs mitään on niitä sitten kuinka paljon hyvänsä jos miehillä ei ole tahtoa ja sisua taistella sekä uskoa itseensä tai tovereihinsa.

Kehnommillakin kamoilla pärjää jos on tahtoa ja taitoa, ei hyväkään kalusto yksin kaikkea korvaa. Me ollaan pieni maa- ja kansa ja pysytään sellaisina. Kautta historian olemme taistelleet aina suurempaa ja vahvempaa vastaan ja pärjätty loistavasti. Ei sen tarvitse muuttua nykyaikanakaan.

"Ei ne ole ihmistä kummempia, terästä ne tottelee niinkuin muutkin" sanoi Koskelakin tuntemattomassa...
 
Toisaalta, paksussa lumihangessa omien joukkojemme heikko mekanisointi korostuu 100-0 vastustajaan nähden.
 
hessukessu kirjoitti:
Toisaalta, paksussa lumihangessa omien joukkojemme heikko mekanisointi korostuu 100-0 vastustajaan nähden.

Posi- vai negatiivisessa mielessä? :)
 
Riippunee lumen määrästä. Luulisi riemun ratkeavan siinä vaiheessa, kun lunta on niin paljon että vaunuilla ajelu onnistuu vain asvaltoiduilla teillä. Paljonkohan siihen tarvittaisiin, varmaan lähemmäs metrisiä nietoksia?
 
akealik kirjoitti:
Riippunee lumen määrästä. Luulisi riemun ratkeavan siinä vaiheessa, kun lunta on niin paljon että vaunuilla ajelu onnistuu vain asvaltoiduilla teillä. Paljonkohan siihen tarvittaisiin, varmaan lähemmäs metrisiä nietoksia?

Äkkiseltään kuvittelisi lumen aiheuttavan ongelmia myös maaston peittymisen seurauksena. Vieraassa maastossa luulisi sattuvan havereita, kun ei tiedä mitä lumen alta löytyy.
 
Niinhän se on, että äkkinäinen ajattelee ettei panssari-/mekanisoitua joukkoa lumi, pakkanen ja muut (ääri)talviset olosuhteet haittaa. Mutta uskokaa pois vain - KYLLÄ HAITTAA! Ei se ole sen kaluston kanssa helppoa se touhu kovassa talvessa, ei alkuunkaan. Talvikelit haittaavat jo ihan sitä perusajamista ja - toimintaa, mutta kahta kauheammin siellä törmätään hankaluuksiin jos jonkinmoisissa ylläpitoon, huoltoon jne liittyviin hankaluuksiin. Monet niistä ovat sinänsä jopa ihan pieneltä ja harmittomalta tuntuvia hankaluuksia, mutta kun niitä on monen monta niitä pieniä pikkuongelmia, niin kohta se onkin sitten jo yksi iso ongelma.
Jos kuka on yhtään käryllä mm. siitä miten esimerkiksi Venäläiset panssarivaunukanuunoiden ampumatarvikkeet on käsitelty ja pakattu ja yhdistää sen siihen miten ampumatarviketäyttö käytännössä tehdään, niin ei tosiaan ole herkkua esimerkiksi näissä keleissä.. Näitä samanlaisia pikkuongelmia on tuhoton määrä muitakin ja se tarkoittaa käytännössä sitä että yhdessä ne ovat iso ongelma.

Väitänkin, että useimmiten erilaisissa ääriolosuhteissa meikäläistyylinen suht kevyen tekniikan joukko on huomattavasti pienemmissä ongelmissa kuin teknisellä kalustolla varustettu ja siitä täysin riippuvainen joukko (kuten ps- tai mek-joukko) on.

Kuten on jo useasti todettu: meikäläinen kenttäarmeija ei (kaikilta osin) ole mikään moderni panssariarmeija, mutta sen varustus, taistelutekniikka, taktiikka, organisaatio ym. ym. on sovitettu nimenomaan sen joukon kannalta tarkoituksenmukaiseksi. Näin lopputulos onkin omassa tehtävässään erittäin tehokas ja taistelukykyinen joukko.
 
Viime aikoina on tullut kiinnitettyä huomiota autojen perään nousevaan lumipilveen. Onko jollain kokemusta/ dataa missä määrin moinen haittaa lämpökameroita, jos moinen pilvi osuu kohteen ja tähystäjän väliin? Entä sakea lumipyry? Äkkiseltään kuvittelisi, että voisi olla tehokaskin este, koska lumi yleensä on hyvä lämmöneriste ja lämpimän pisteenja kameran väliin jäisi siis itsessän jo kylmä eriste.
 
Kapiainen kirjoitti:
Niinhän se on, että äkkinäinen ajattelee ettei panssari-/mekanisoitua joukkoa lumi, pakkanen ja muut (ääri)talviset olosuhteet haittaa. Mutta uskokaa pois vain - KYLLÄ HAITTAA! Ei se ole sen kaluston kanssa helppoa se touhu kovassa talvessa, ei alkuunkaan. Talvikelit haittaavat jo ihan sitä perusajamista ja - toimintaa, mutta kahta kauheammin siellä törmätään hankaluuksiin jos jonkinmoisissa ylläpitoon, huoltoon jne liittyviin hankaluuksiin. Monet niistä ovat sinänsä jopa ihan pieneltä ja harmittomalta tuntuvia hankaluuksia, mutta kun niitä on monen monta niitä pieniä pikkuongelmia, niin kohta se onkin sitten jo yksi iso ongelma.
Jos kuka on yhtään käryllä mm. siitä miten esimerkiksi Venäläiset panssarivaunukanuunoiden ampumatarvikkeet on käsitelty ja pakattu ja yhdistää sen siihen miten ampumatarviketäyttö käytännössä tehdään, niin ei tosiaan ole herkkua esimerkiksi näissä keleissä.. Näitä samanlaisia pikkuongelmia on tuhoton määrä muitakin ja se tarkoittaa käytännössä sitä että yhdessä ne ovat iso ongelma.

Väitänkin, että useimmiten erilaisissa ääriolosuhteissa meikäläistyylinen suht kevyen tekniikan joukko on huomattavasti pienemmissä ongelmissa kuin teknisellä kalustolla varustettu ja siitä täysin riippuvainen joukko (kuten ps- tai mek-joukko) on.

Kuten on jo useasti todettu: meikäläinen kenttäarmeija ei (kaikilta osin) ole mikään moderni panssariarmeija, mutta sen varustus, taistelutekniikka, taktiikka, organisaatio ym. ym. on sovitettu nimenomaan sen joukon kannalta tarkoituksenmukaiseksi. Näin lopputulos onkin omassa tehtävässään erittäin tehokas ja taistelukykyinen joukko.

No, nyt kun mainitset: Ihan kaikki mahdollinen, lukuunottamatta palelemista, on jollakin tapaa vaikeampaa kylmällä ja syvässä hangessa.

En välttämättä sano, että meillä olisi valtava etu puolellamme, mutta se saattaisi olla se ratkaiseva tekijä, kun talvi panee tietyt vaatimukset logistiikalle ja samalla se myös rajoittaa ja haittaa sitä mitä voidaan kuljettaa tiettyä uraa pitkin ja millä.
 
Kapiainen kirjoitti:
Väitänkin, että useimmiten erilaisissa ääriolosuhteissa meikäläistyylinen suht kevyen tekniikan joukko on huomattavasti pienemmissä ongelmissa kuin teknisellä kalustolla varustettu ja siitä täysin riippuvainen joukko (kuten ps- tai mek-joukko) on.

Tämä on totta. Panssarijoukoilla ongelmat kärjistyvät monesti sitä kautta, että huollettavaa kalustoa on paljon ja joukkueessa / komppaniassa on vähän miehiä. Jos ajatellaan kolmen itätankin joukkuetta (9 miestä) jonka täytyy hoitaa oma vartiointinsa ja lämmittää vaunujen moottorit ennen lähtöä ja täydentää vaunuun a-tarvikkeet + mahdollisesti sulatella juomavetensä lumesta ja lämmittää muonansa keittimellä ja haalia jostain polttopuuta, niin kyllä se lepo vähiin jää. Siinä ei tarvita kummoistakaan miinavaaran, tarkka-ampujien ja sissien uhkaakaan niin pelkkä oleminen ilman taistelemistakin rupeaa käymään raskaaksi.
 
Venäläissotilaat palelevat uusissa univormuissaan

Moskova. Sadat venäläissotilaat ovat vilustuneet, koska heidän uudet univormunsa eivät suojaa pakkaselta, kertoi sanomalehti Rossiskaja Gazeta keskiviikkona.

Lehden mukaan muotisuunnittelija Valentin Judaškinin suunnittelema univormu on niin ohut, että sotilaat ovat olleet hätää kärsimässä hyisessä talvisäässä.

"Heistä tuntui kirjaimellisesti siltä, kuin he olisivat olleet ulkona alasti. Monet ovat sairastuneet, meidän poikamme sai keuhkokuumeen", kertoi erään sotilaan äiti lehdelle.

Rossiskaja Gazetan mukaan jopa 250 sotilasta on sairastunut – osa niin vakavasti, että he ovat tarvinneet sairaalahoitoa. Venäjän yleisesikunnan päällikkö Nikolai Makarov pahoitteli tilannetta.

"Tämä vaikuttaa johtuneen meidän huolimattomuudestamme", Makarov sanoi.

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Ven%C3%A4l%C3%A4issotilaat+palelevat+uusissa+univormuissaan/1135262403260

Olosuhteet kostautuvat, jos ei niihin varauduta. Taisi pojilta pitkät kalsarit unohtua. :D Turha syyttää maastopukua kerrospukeutumisen puutteista.

Eivät nämä varmasti ole helppoja asioita missään armeijassa tai organisaatiossa. Muutama lauhempi talvi tai etelän auringosta johtoon tullut heppu, niin asiat on heti viturallaan pakkastalven koittaessa. Onhan tämä helposti havaittavissa esimerkiksi VR:n tai Helsingin kaupungin toiminnasta, kun vähän sattuu lunta satamaan.
 
Back
Top