Jalkaväentaistelijan lajianalyysi.

Vonka

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 3.0

Lajikunto taas on monen muun yhdistelmän summa. Karkeasti tekniikkaan, kestävyysominaisuuksiin ja voimaominaisuuksiin sekä toki liikkuvuuteen. Aivan täysin eri asiasta siis on kyse kuin kestävyyskunnosta!
Tässä juuri tiivistät sanomani.

Ymmärsit kyllä. Jos maileri, maratoonari ja tavallinen työmies lähtevät vaeltamaan painavan kuorman kanssa, kyse on eri lajista ja puhutaan mielestäni enemmän lajikunnosta.

Ottelussa tottunut kilpailija passaa otteilla ja säästää voimia ja energiaa. Juoksija voi selvitä kaikista muista harjoitteista mutta randorissa, jos yrittää tosissaan, uuvuttaa itsensä nopeammin kuin erä kestää.

Juoksija voi luonnolisesti oppia lajin harjoittelemalla ja olla lahjakas monialainen ottelija. Kyllä joka lajissa huipulla ollaan myös fyysisessä huippukunnossa. Muuten tulee äitiä ikävä.

Aukesiko?
 

Vonka

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 3.0
JK

Triathlon olisi hyvä sotilaslaji. Toisaalta viimeisin sijoitukseni vaati muitakin kvaliteetteja. Ja nyt minusta on hyvää vauhtia tulossa pelkkä nettiperuna.
 

Second

Eversti
Triathlonhan, ja nimenomaan Havajin Ironman-kisa, on sotilasperäinen laji. Ameriikkalaiset upeerit kulemma aikanaan istuneet pöydän ääreen ja pohtineet tätä asiaa. Toki väittäisin että "lievästi" kestävyyspuolelle ovat upseerit olleet kallellaan kaikki ja käytännössä on mietitty sotilaalle hyviä kestävyysomianisuuksia, ei niinkään hyviä yleisominaisuuksia.

Tässä juuri tiivistät sanomani.

Ymmärsit kyllä. Jos maileri, maratoonari ja tavallinen työmies lähtevät vaeltamaan painavan kuorman kanssa, kyse on eri lajista ja puhutaan mielestäni enemmän lajikunnosta.

Ottelussa tottunut kilpailija passaa otteilla ja säästää voimia ja energiaa. Juoksija voi selvitä kaikista muista harjoitteista mutta randorissa, jos yrittää tosissaan, uuvuttaa itsensä nopeammin kuin erä kestää.

Juoksija voi luonnolisesti oppia lajin harjoittelemalla ja olla lahjakas monialainen ottelija. Kyllä joka lajissa huipulla ollaan myös fyysisessä huippukunnossa. Muuten tulee äitiä ikävä.

Aukesiko?
Juu no nyt aukesi! Eli että Tetran kokemus kehittyneestä kunnosta on nimenomaan kehittynyttä lajikuntoa, eli tekniikka tms. Ei välttämättä niinkään kestävyyttä.

Täytyy myöntää sellainen inhimillinen heikkous omalta kohdalta että Juoksufoorumia ja bodaukseen/voimailuun painottuvaa Pakkotoistoa molempia seuranneena (molemmat harrastaryhmät kun ovat toistensa kurkussa, niin sanotusti) tahdon liian helposti tarttua tuohon maratoonari sanaan. Vähän samaa ongelmaa bodari-sanan kohdalla.
 

miheikki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Laitetaas tännekkin lukemista.

http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/93387/SK1590_Salonen_JO.pdf?sequence=2
Yleisimpien evakuointisuoritusten vaatimukset fyysiselle suorituskyvylle jääkärikomppanian hyökkäystaistelussa

Sotatieteiden kandidaattiopiskelijan tutkielma
Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos
2013-03
Avainsanat: jääkärikomppania, hyökkäys, energia-aineenvaihdunta, fyysinen suorituskyky, siirtotekniikka,evakuointi
Tiivistelmä:
Varusmieskoulutus tähtää yksilöiden toimintakyvyn kehittämiseen ja sitä kautta suorituskykyisten
sodan ajan joukkojen tuottamiseen. Haavoittuneiden evakuointi on merkittävä huoltotoimenpide,
jolla ylläpidetään joukon taistelukelpoisuutta. Se on yksi yleisimmistä ja kuormittavimmista
sotilastehtävistä. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, mitkä ovat yleisimmät
evakuointisuoritukset ja miten elimistö tuottaa niissä energiaa. Lisäksi pyrittiin määrittämään,
mitkä kestävyys- ja voimaominaisuudet ovat yhteydessä yleisimpiin evakuointisuorituksiin.

Tutkielma on laadullinen kirjallisuuskatsaus. Aineisto koostuu puolustusvoimien lähteistä,
liikuntatieteellisestä kirjallisuudesta sekä pelastus-, poliisi-, ja sotilasalan lähteistä. Aiemmin
tehdyn kokeellisen tutkimuksen tieto luokiteltiin ja analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä,
joka eteni yksittäisistä tutkimustuloksista yleiseen teoriaan. Tutkielman tulokset sidottiin
tutkimuksen viitekehykseen eli jääkärikomppanian hyökkäystaisteluun sekä liikuntatieteelliseen
teoriaan energia-aineenvaihdunnasta, kestävyydestä ja voimasta.

Analyysiin otettiin 17 tutkimusta. Aineistosta löydettiin neljä yleisintä evakuointisuoritusta:
(1) yksi auttaja raahaa potilasta, (2) yksi auttaja kantaa potilasta palomiehenotteella, (3) kaksi
auttajaa vetää potilasta ahkiolla ja (4) kaksi auttajaa kantaa potilasta paareilla. Evakuointimatka
suorituksissa oli keskimäärin 30–230 metriä, ja niihin kului aikaa keskimäärin 60–185
sekuntia. Suoritusten keston avulla arvioitiin energia-aineenvaihduntaa niissä. Evakuointisuorituksessa
1 korostui anaerobinen kapasiteetti. Maksimipuristusvoima oli tärkeää evakuointisuorituksissa
1, 3 ja 4, minkä lisäksi aerobinen kapasiteetti, kyynärvarren koukistajalihasten
kesto- ja maksimivoimat, rintalihasten voima sekä yläselän lihasten kesto- ja maksimivoimat
korostuivat. Jalkojen anaerobinen kapasiteetti, vatsa- ja selkälihasten sekä jalkojen ojentajalihasten
maksimivoimat olivat tärkeitä evakuointisuorituksessa 2.

Yleisimmät evakuointisuoritukset toteutetaan selvästi raahaamalla tai paareilla. Palomiehenote
ei sovellu vakavasti haavoittuneen evakuoimiseen. Energiantuotto suorituksissa oli
keston perusteella pääosin anaerobista, mutta aerobinen kapasiteetti korostunee todellisessa
evakuointitehtävässä taistelukentällä. Anaerobisen kapasiteetin merkitystä pitäisi tutkia simuloidussa
taistelutilanteessa. Maksimipuristusvoima oli tärkeää useissa suorituksissa. Heikko
puristusvoima voi rajoittaa haavoittuneen evakuoinnin suorittamista. Evakuoinnin apuvälineiden,
kuten sulkurenkaiden tai valjaiden, käyttökelpoisuutta puristusvoiman merkityksen
vähentäjänä kannattaisi selvittää. Kyynärvarren koukistajalihakset sekä rinta- ja yläselän lihakset
tukevat keskeisesti ylävartaloa yleisimmissä evakuointisuorituksissa.
 

Second

Eversti
Puristusvoima on muuten saatanallisen oleellinen juttu joka helposti jää paitsioon ja ihan hyvä että sitä nykyään mitataan, sääli vaan että se korvasi leuanvedon... Suoritteen joka on yksi monipuolisimpia yläkropan lihaskunnon mittareita. Molemmat kuitenkin ovat sotilaana toimimisen kannalta aika olelllisia.

Ykisttäisen taistelijan kantaminen paareilla JSP:lle neljään mieheen on jo raskas suorite. En ole itse ollut kantamssa mutta kokemuksia kuullut niin kovaa on touhu toki silloin matka taisi olla selvästi pidempi kuin tuo 230 metriä, lähemmäs 500 metriä metsämaastossa. Enkä ihmettele: 30 kiloa per käsi on painoa joten jos ote ei ole kunnossa niin alkaa painamaan vaikka kättä voisi välillä vaihtaakin, vielä kun paarien kantokahvat on ne mitä ne on, paksuja ja kohtuu epäergonimisia. Sitä tosin ihmittelen että paareihin ei ole suunniteltu mitään ns nostoremmejä jotka helpottaa otetta todella paljon. Voiman hankinnassa nostoremmit pitää työntää sinne minne aurinko ei paista juuri siksi että näppien voimat kasvaa, mutta tst-kenttä on vähän toinen juttu. Mutta eipä tehdä tästä välinekeskustelua.

Mutta ok, alun perin yhdeksi taistelukentällä suoritettavaksi toimeksi nimesin juuri ns palomiesotteen, ilmeisesti kyseinen evakuointitapa on pääosin tarpeeton.
 

commando

Kenraali
Paarien kantaminen kuitenkin mittaa enemmän pitkäkestoista puristusvoimaa kuin maksimivoimaa jota taas se mittari mittaa? Ei sillä etteikö molempia tarvittaisi. Puristusvoimaa ei enää mitata, jossain vaiheessa se oli mukana kyllä. Pääasiassahan leuanveto suosii kevyempiä kavereita ja puristusvoima taas ladon kokoisilla kämmenillä varustettuja vaikka yhtään leukaa ei edes menisi. Puristusvoimasta on kyllä hyötyä kaikessa toiminnassa, ihan pistooliampumisesta alkaen joka on jokaisen sotilaan perustaito käyttää henkilökohtaista hätävarjeluasetta.

Mutta ok, alun perin yhdeksi taistelukentällä suoritettavaksi toimeksi nimesin juuri ns palomiesotteen, ilmeisesti kyseinen evakuointitapa on pääosin tarpeeton.
Nykyisin tunnutaan enemmän opetettavan muita tapoja.
 

Second

Eversti
Lihaskestävyyden suhteen maksimivoima on aika oleellinen tekijä. Voima on tiettyyn määrään asti kestävyyttä, silloin kun lihaskunnosta puhutaan. Toki jos otteen kestävyyttä erikseen haluttaan mitata niin sitten tuo ei ole paras mittari, mutta maksimivoiman mittaaminen on kohtuu pätevä lihaskunnon yleismittari. Vähän niinkuin cooper, ei joka tapaukseen paras mittari, mutta kohtuu yleispätevä.

Mutta juu minulla näköjään on vanhetunutta tietoa noiden puristusvoimatestien suhteen.
 

late347

Kapteeni
Paarien kantaminen kuitenkin mittaa enemmän pitkäkestoista puristusvoimaa kuin maksimivoimaa jota taas se mittari mittaa? Ei sillä etteikö molempia tarvittaisi. Puristusvoimaa ei enää mitata, jossain vaiheessa se oli mukana kyllä. Pääasiassahan leuanveto suosii kevyempiä kavereita ja puristusvoima taas ladon kokoisilla kämmenillä varustettuja vaikka yhtään leukaa ei edes menisi. Puristusvoimasta on kyllä hyötyä kaikessa toiminnassa, ihan pistooliampumisesta alkaen joka on jokaisen sotilaan perustaito käyttää henkilökohtaista hätävarjeluasetta.



Nykyisin tunnutaan enemmän opetettavan muita tapoja.
Kyllä tuota opetetaan vieläkin. Mutta opetustilanteessa sanottin ettei se ole niin hyvä tapa koska tulee pian luotia selkään jos rupeat pystyjuoksulla viemään jotain ukkoa harteillasi.

Paras tapa on raahata ukkoa, maaten etenemällä. Nyt yritän itsekin miettiä miten se onnistuisi parhaiten, varmaankin wanhan 80-luvun tetsarista ottaa hihnasta kiinni, tai takaa kiinni jostain.
 

pstsika

Haukka
Lahjoittaja
Palomiesotteesta on siirrytty muihin tekniikoihin lähinnä siksi, että meikäläinen TCCC-koulutus nojaa about 99,9% yhdysvaltalaisten kokemuksiin ja he ovat yllättäen havainneet, että edes hyväkuntoinen ammattisotilas, joka painaa 80 kiloa ja pitää päällään 30-40 kiloa varusteita ei välttämättä kykene ominpäin nostamaan ja kantamaan toista 80 kiloista sotilasta, jolla on myös 30-40 kiloa varusteita. Palomiesotteessa ei ole mitään huonoa sinällään, mutta yleisesti ottaen voidaan lähteä siitä, että varusteiden kanssa kantajan pitää olla voimakas ja fyysisesti isokokoisempi kuin evakuoitava. Jos noin ei ole, niin kannattaa keskittyä muiden tekniikoiden opetteluun.

Toki hätäsiirto tehdään tilanteen ehdoilla ja vapaalla tyylillä, joten mitään orjallista vakiotapaa ei ole. Tai sitten jätetään evakuoimatta jos tilanne on liian kuuma. Tilanteen ehdoilla. Tuota ei voi painottaa liikaa.
 

late347

Kapteeni
joo, toi nostaminen on kyllä vaikein alue tuossa, myönnetään.

Sen verran täytyy kyllä sanoa jälkikäteen että intissä painotetaan vissiin vähän liikaa tuota aerobista kuntoa lihaskunnon kustannuksella. Palomieskanto, on yksi esimerkki mikä voisi hyvinkin olla mahdollista suorittaa ihan perusjääkärin tasolla. Kukapa näitä sitten tosiasiassa tietää, joku isompi sotaherra, saunamajuri tai nojatuolikenraali varmaan on päättänyt näistäkin...?

Mitä pitäisin mahdollisena tavoitteena? Jos jääkäri Jäkittäjä pystyy perus tst varustus kannossa, nostamaan toisen ukon joka on edes jonkin verran samankokoinen, jolla on perus tst varustus itselläkin päällä.

Kypärä, suojavarusteet, juomapullo, oma ase, lippaat. Sissimuonat ja muut täyspakkauksen pyyhkeet ja varakengät ja ihanuudet jätetään kyllä tästä kuviosta...



yritän ite vaan muistella miten sitä harjoiteltiin intissä... kyllä se onnistui minulta helposti ja jaksoin juostakin (jaksoin toistaa suorituksen muutaman kerran), kun kummallakaan ei ollut tst varustusta päällä. Sun pitää melkein ryömiä ikäänkuin sen potilaan alle ja saada jalkapohjille hyvä ote maasta. Sitten kyllä onnistuu se ponnistaminen.

ite olin vissiin 88kg ei ollut kaikki ihan lihasta edes tuolloin, intti oli mulle ikäänkuin kuntokouluna. :oops: se kannettava potilas oli vähän yli 80kg

(sitä harjoiteltiin jostatin syystä ilman varrusteita pelkkä maastopuku, kengät ja m05 lippis päällä, varuskunnan piha-aluella)
 

Second

Eversti
j
Sen verran täytyy kyllä sanoa jälkikäteen että intissä painotetaan vissiin vähän liikaa tuota aerobista kuntoa lihaskunnon kustannuksella. Palomieskanto, on yksi esimerkki mikä voisi hyvinkin olla mahdollista suorittaa ihan perusjääkärin tasolla. Kukapa näitä sitten tosiasiassa tietää, joku isompi sotaherra, saunamajuri tai nojatuolikenraali varmaan on päättänyt näistäkin...?
Kouluttajathan siitä liikuntakoulutuksesta vastaa. En tiedä mitä liikuntakoulutusmääriä nykyään on, toki tasitelukoulutuksessa voidaan sykkiä ihan yhtä paljon kuin urheilukentällä, mutta kouluttajathan tästä päättää.

Ja pirun hankalaahan se kouluttajien kannalta on, vastuulla on parikymmentä ukkoa hyvin monenlaisella fyysisellä kunnolla varustettuna, palautejärjestelmät ei mitenkään kovin hyviä (jotkut varusmiehet valittaa kaikesta ja toisaalta jotkut eivät toisaalta puhu vaikka oikeasti olisi syytä). Seurantajärjestelmäkin on mitä on, palveluksen alussa yksi ja palveluksen lopussa yksi cooperin testi, toki eihän mikään estä kouluttajaa teettämästä jotakin kympin testijuoksua vaikka E-kauden puolessa välissä. Porukka on kirjavaa: Yksi on niin hyvässä kunnossa että koulutus ei saa mitään kehitystä aikaan ja pitää treenata vapaa-ajalla jos viitsii. Toinen on niin huonossa kunnossa että ei jaksa pakollistakaan koulutusta ja lopun viimein koulutus polttaa kaverin loppuun. Ei välttämättä mitenkään helppo nakki edes liikuntalan ammattilaiselle saati sitten ammattisotilaalle jonka oma liikuntakoulutus voi olla aika heppoisella pohjalla ja joka ei välttämättä jaksa koko aiheeseen kovin vakavasti edes paneutua. Personal trainerit yleensä tuntuu täytättävän aika laajoja kyselylomakkeita joissa käydään läpi paljon juttuja ja harjoitus- ja ravinto-ohjelmat sorvataan noihin päivittäin tai viikottain käydään hommaa läpi ja arvioidaan homman toimivuutta (eikä edes personal trainerit aina mitään kovin päteviä ole tässä suhteessa). PV:n kouluttajalle, joka kuitenkin on ennenkaikkea sotilaskouluttaja, lihaskuntotestin ja cooperin testin tulos sekä lääkärin lausunto ja turpavärkki on se alkukysely jolla lähdetään. Ja kun tietää miten vähän kouluttajat itse koulutuksessa ovat mukana koska koulutusta delegoidaan apukouluttajielle niin... Mistään kovin läheisestä valmennussuhteesta ei siis voi puhua, tai valmennussuhteesta ylipäätään. Apukouluttajien liikuntalantuntemus kun on sitten lähes samaa kuin alaisillaan eli liki nolla.

Toki yleensä varusmiesmassassa on se homma että lihaskunto on helposti hyvä mutta cooper vain tyydyttävä, tässä mielessä ymmärtää miksi satsataan aerobiseen kuntoon. Molemmissa jos on tavoitteena 'hyvä'-arvosana tai mieluusti 'erinomainen'. Toki kuten aiemmin on tullut jaariteltua niin lihaskunto nousee kuitenkin aika helpolla ja etenkään voimakestävyystreeni ei syö aerobisen kunnon kehitystä. Eikä se itsessään polta hermostoa loppuun kovinkaan helposti, eli kohtuu paskakuntoisetkin voi tuota tehdä ilman pelkoa että elimistö tekee kesken palveluksen stopin (ainakaan tuosta syystä). Maksimivoiman treenaaminen on sitten toinen juttu kun siihen yhdistetään rankahko kestävyysharjoittelu, mutta tuota ei kouluttajien ammattitaidon tietäen ja varusmiesten tyhmyyden tietäen voi oikein suositella: Takakyykky + maastaveto = välilevyt turshatelee seinille, penkissä kiertäjäkalvosimet ja olkapäät kirjoittelee varhaiseläkehakemuksia. Kehonpainoliikkeillä ei tapaturmia juurikaan pääse sattumaan... Tai no kunhan ei mihinkään telinevoimistelurutiineihin mennä. :cool:
 

miheikki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Vieläkö "ravirinki" löytyy kuntokoulutuksessa missään kasarmissa. Omalle saapumiserälle sitä ei ollut, mutta II/94 saapumiserässä alle 2600m cooperissa juosseet käskettiin palveluksen päätyttyä juoksulenkille.
 

proileri

Eversti
Ykisttäisen taistelijan kantaminen paareilla JSP:lle neljään mieheen on jo raskas suorite. En ole itse ollut kantamssa mutta kokemuksia kuullut niin kovaa on touhu toki silloin matka taisi olla selvästi pidempi kuin tuo 230 metriä, lähemmäs 500 metriä metsämaastossa. Enkä ihmettele: 30 kiloa per käsi on painoa joten jos ote ei ole kunnossa niin alkaa painamaan vaikka kättä voisi välillä vaihtaakin, vielä kun paarien kantokahvat on ne mitä ne on, paksuja ja kohtuu epäergonimisia. Sitä tosin ihmittelen että paareihin ei ole suunniteltu mitään ns nostoremmejä jotka helpottaa otetta todella paljon.
Lääkintäleirillä meillä oli 24h suunnistuksen viimeisenä rastina reilun kilometrin paarinkanto neljään mieheen, ja se on tosiaan melko vittumaista puuhaa. Ovelasti vaan tehtävää ihmetellessä keksimme että perkele, vedetään nahkaremmillä tetsareihin paarilenkki - nahkainen irtohihna juuri ja juuri kesti sen n. 30kg rasituksen. Tällä kokoonpanolla sitten päästiin etenemään jopa puolijuoksua ilman taukoja, ohitettiin vissiin kaksi ryhmää kyseisellä pätkällä. Nahkaremmeille saatiinkin paras mahdollinen vertaispalaute, eli "vittu tuo on huijausta" :D

Olenkin ihmetellyt että eikö nykyisissä taisteluliiveissä vieläkään ole mitään kunnon tavarankantolenkkejä, eikö se ole aika normaalia että sotilas joutuu siirtämään useamman kymmenen kilon edestä ylimääräistä sälää paikasta A paikkaan B? Evakuointikäyttöön sentään on kai liivissä niskalenkki, ja jossain vaiheessa jopa suunniteltiin kai 'hirvenvetopressua' eli kahvallista muovimattoa, joka helpottaisi maata pitkin raahaamista. En ole tosin ihan varma mitä kyseiselle hitechille tapahtui?

Mutta aiheessa pysyäkseni, yhdyn näkemykseen että tärkein (reservin) taistelijalle on hyvä yleiskunto ja vasta sen jälkeen kannattaa miettiä muita osa-alueita. Jos harjoittelua miettii tästä näkökulmasta, niin varmaan lähtisin harjoittamaan aerobista kuntoa parhaiten itselle maistuvassa muodossa muutaman tunnin viikossa, ja vasta tuon treenimäärän täyttyessä sitten miettimään tarkempaa harjoittelun kohdistamista. Liikunta on muutenkin aika vahvasti motivaatiokysymys; varusveijareillekin kannattaisi pyrkiä miettimään ovelia keinoja, jolla saadaan porukka liikkumaan käskemättä - vaikkapa jonkin joukkuepelin prikaatinmestaruuskisojen muodossa.
 
Viimeksi muokattu:

Alphyddans Finest

Alikersantti
Aika kattavia ja hyviä pohdintoja. Itselläni treeniviikko koostuu seuraavasta:

Ma 20-30 min uinti
Ti bodypump
Ke kävelyä 30min
To juoksulenkki 1h
Pe kuntopiiri 20min
La juoksulenkki 1h
Su kävelyä 30-60min

Perheen, työn yms yhteensovittaminen haasteellista. Siksi tuollaisia täsmäjuttuja sullottua superkiireiseen elämään. Ideologiana: parempi tehdä edes jotain joka päivä, kun ei mitään. Ehkä sitten eläkkeellä kerkeää..
 

Vonka

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 3.0
Aika kattavia ja hyviä pohdintoja. Itselläni treeniviikko koostuu seuraavasta:

Ma 20-30 min uinti
Ti bodypump
Ke kävelyä 30min
To juoksulenkki 1h
Pe kuntopiiri 20min
La juoksulenkki 1h
Su kävelyä 30-60min

Perheen, työn yms yhteensovittaminen haasteellista. Siksi tuollaisia täsmäjuttuja sullottua superkiireiseen elämään. Ideologiana: parempi tehdä edes jotain joka päivä, kun ei mitään. Ehkä sitten eläkkeellä kerkeää..
Tällaista se on. Mutta elämän ruuhkavuosistakin selviää hyväkuntoisena paremmin. Hermot kestävät vähän hyörinää, pyörinää, niukkaa unta ja stressiä.

Jos kaljaholisoituu, maha kasvaa ja mieli alkaa painua, kaikenlainen suorituskyky lusahtaa.

Itse olen sanonut, että koskaan ei ole liian myöhäistä. Jo parissa viikossa alkaa tulla tuloksia, kun vain aloittaa eikä odota niitä tuloksia ja palkintoa samaan iltaan mennessä..
 

Pseeri

Kersantti
http://www.marsmars.fi

Siitä kolmen kuukauden harjoitusohjelma. On juoksua, intervallia, palauttelua, venyttelyä, salitreeniä, kuntopiiriä, pyöräilyä jne. Aika samat suoritteet kuin aloittajan Äiti-painoitteisessa tekstissä.

Itse noudattanut tuota varusmiehille suunnattua ohjelmaa kärkitaistelija-tasolla ja on kyllä kunto kohta taas muutaman vuoden takaisella 3k cooper-tasolla.

Ps. Itellä oli kyllä kurja nuoruus jos muiden äidit olivat tuollaisia, vaikka kuulunkin tähän pirtelö-sukupolveen.
 

vezuri

Kersantti

Kiitos! Kaikki tutkimustieto rikastuttaa tätä palstaa!

Täytyy lukea itsse tutkimus, sillä referoidussa osuudessa oli mielenkiintoinen hypoteesi "todellisessa taistelutilanteessa aerobinen kestävyys korostunee, toisinkuin harjoittelutilanteessa, jossa anaerobinen merkitsi enemmän". Ei se noin sanasta sanaan mennyt, sillä en saa kännykällä kopioitus sitä.

Minä olisin olettanut, että harjoitustilanteessa vedetään hitaammin ja kauemmin kun taas tuli perseessä mennään niin kovaa kuin vain sydän jaksaa laulaa. Tutkija epäilee toisin. Mielenkiintoista.
 

vezuri

Kersantti
Siksi tuollaisia täsmäjuttuja sullottua superkiireiseen elämään.
Oikein!

Ihan mielenkiinnosta: Kun aika monena päivänä ehdit tekemään vain 20-30min niin miten teet sen, eli uinti ja kuntopiiri, vedätkö aivan sikahien ja tosikovana vai jotain muuta? Kävelyt lienevät ripeää kävelyä ilman lisäpainoja eli puhtaasti palauttelua?

Ajattelin niin, että jos nuo juoksulenkit ovat ikäänkuin pk:ta, kun ovat pidempiä, niin tekisitkö nuo lyhyemmät sitten sydämmen kuritustreeninä.
 

Alphyddans Finest

Alikersantti
Oikein!

Ihan mielenkiinnosta: Kun aika monena päivänä ehdit tekemään vain 20-30min niin miten teet sen, eli uinti ja kuntopiiri, vedätkö aivan sikahien ja tosikovana vai jotain muuta? Kävelyt lienevät ripeää kävelyä ilman lisäpainoja eli puhtaasti palauttelua?

Ajattelin niin, että jos nuo juoksulenkit ovat ikäänkuin pk:ta, kun ovat pidempiä, niin tekisitkö nuo lyhyemmät sitten sydämmen kuritustreeninä.
Uinti "täysillä", sykkeitä en ole mittaillut. Juoksut jossain pk:n ka vk:n välimaastossa. Kuntopiiri ihan vain ylläpitävässä mielessä, eli peruspunnerrukset ja vatsalihashommat.
 

Alphyddans Finest

Alikersantti
Tossa bodypumpissa on nyt tullut käytyä muutama kuukausi kerran-pari viikossa.

Tämähän sopii äärimmäisen hyvin sotilaalle. Voisi hyvin kuulua intissäkin kerran viikossa toteutettavaksi. Kasvattaa ennenkaikkea lihaskestävyyttä, joka tukee sotiaallista toimintaa hirvittävän hyvin.
 
Top