Jalkaväkikomppania puolustuksessa

CV9030FIN

Kenraali
Millähän krediiteillä @Wnaheck heittelee näitä arvioitaan? Ennen kaikkea kertoo tietävänsä mitkä ovat näitä taistelukentän itsestäänselvyyksiä jotka kaikkien tulee hallita...on nimittäin herran omissakin teksteissä sen sortin yleistyksiä ja epätarkkuuksia että en paljoa muille huutelisi.

Pointti ei ole haukkua @Wnaheckiä vaan todeta että joskohan ressut pysyisitte vaan sillä ydinosaamisalueillanne...luulisi riittävän haastetta ryhmän ja joukkue tasan asioissakin! Miksiköhän mm. KRIHA-tehtävissä ei ole enää JJOHT:t eikä pääosin myöskään edes RJ:t reserviläisiä...? Onneksi SA-joukoissa (pl. paikallisjoukot, joiden käyttöarvo muutenkin nyt on mitä on) reserviläiset Kpääl tasalla alkavat olla menneen talven lumia...

Edit: ja taas saa ihan vapaasti suuttua ja haukkua minut p*skaksi ja vaikka sitten trolliksi niin kuin täällä on tapana. Saattaa helpottaa kun avaa silmät itsekin toteaa, että totuus nyt vaan on aika karu. Olisiko aika herätä?

Edit2: pehmennetty turhaniki jyrkkiä sanamuotoja.
 
Viimeksi muokattu:

Raveni

Ylipäällikkö
Joo kohta on sen verta vähän porukkaa rivissä että voidaan laittaa kenraali joukkueen johtajaksi ja joku ylimääräinen eversti ryhmän johtajaksi ;) mulle riittää että tiedän itse mitä teen jos pilliin vihelletään... Toisaalta alkaa ikääkin olemaan sen verran että kaipa sitä jotain muuta tekemistä löytyy kuin niissä operatiivisissa hilluminen...
 

SJ

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Suurin osa komppanian tulivoimasta jää käyttämättä ja irtautumisen suojaaminen pelkällä suora-ammuntatulella (heikolla sellaisella) tuottaa ongelmia.
Suunnitelmaa voi sitten muokata ja epäsuora varataan vetäytymistä varten.

Kiinteästi asennettu kranaatti vaatii sen, että joku tulee vierelle odottelemaan räjäyttämistään. Mitä sitten tehdään, jos ketään ei tule? Tykistön käytössä olevan kranaatin voi ampua sinne, missä sitä tarvitaan. Lisäksi komppanialla on käytössä 50 kiloa räjähdysainetta. Voisiko sitä käyttää?
Tämä nähdäkseni on ikuisuusongelma tienvarsipommeissa ja miinoissa. Mutta tehtävän kannalta tässä ei liene mitään vikaa, jos vihollinen ei tulekkaan tai tulee hyvin hitaasti tai rupeaa rypemään metsien kautta. Tämä eka väijytys jouduttaisiin jättämään, mutta minkäs teet. Noista irtoräjähteistä suurin osa menee sen rumpuputken räjäyttämiseen ja noita räjäytettäviä kohtia taisi alueella olla useampikin, joten kotitekoisia sirpalepommeja ei juuri pääse tekemään, joten suosisin tykistön kranaatteja tässä yhteydessä.

Jos taistelupanssarivaunuja käytettäisiin tiedustelujoukkueen mukana, niin ne eivät olisi yksin eivätkä varsinkaan kärjessä. TSTPSV kärjessä ei tuota mitään erityistä hyötyä ja se on aivan liian alttiina tuhoutumiselle.
OK.

Ei. Eihän ryhmäkään etene tunnustelijoiden selässä kiinni. Etäisyys lienee 200-300 metriä tai näköetäisyys. Lyhimmillään 50 metriä. Tiedustelujoukkueen kärkivaunun tuhoutuessa muut pyrkivät todennäköisesti mahdollisimman nopeasti suojaan sivuille ja taakse samalla savuttaen ja ehkä ampuen. Kärkivaunua ei kuitenkaan voi auttaa taistelun aikana mitenkään ja jos sieltä joku on tulossa pois, niin se pääsee jalan paljon paremmin.
No, broblem. Kunhan eivät jää sinne suoran päähän kaikki katsomaan, että miten sille kärkivaunulle käy, kun se etenee risteyksen lähelle kurkkaamaan mestaa. Ojalan ladon nurkka käy ihan hyvin kurkkimiseen ja sieltä on vieläpä parempi näköala tuohon pelloille.

Jos kyseessä on tiedustelujoukkue, jolla on taistelukosketus ja tappioita, niin se pyrkii irti. Mahdollisesti jää osillaan tähystämään jonnekin 500-1000 metrin päähän tai pyrkii saman tien toiselle reitille.
Tämä kay ihan hyvin. Kysymys vaan kuuluu, että kuinka paljon siitä tiedustelujoukkueesta oli tuossa väijytysalueella? Se mistä ne hakee sitä kiertotietä on sitten mielenkiintoisempi juttu. Koettaisiko ne vain välttää tietä, vai mennä kauempaa?

Jos tähän lähdetään, niin kaikki viholliset pitää tappaa ennen irtautumista. Vähintään kaikki vaunut. Ja tämän onnistumiseen käytännössä en usko. Yksikin rynnäkköpanssarivaunu lahtaa läjäpäin jalkaväkeä aukealle.
Tai pakottaa ne irtautumaan. 500-1000 metriä on nähdäkseni riittävä etäisyys, että me pääsemme irti (kun vihollisella ei olisi näköyhteyttä), mutta jos ne vain vetäytyvät lähimpään metsän reunaan, niin se saattaisi aiheuttaa ongelmia.

5. ja 6.) Näiden syiden takia mietin pitään tätä väijytystä ja sitä, että tehdäkö vai ei, tai ollako asemissa valmiiksi vai mennä asemiin vasta kun vihollinen on tehnyt aloitusliikkeet. Vihollinen saattaa saada asemien sijainnit selville, mutta pitäähän sitä jotakin yrittää. Mutta mitä tulee tuohon tiiviiseen ryhmitykseen, niin mielestäni sain väijytykseen ainakin jonkin verran syvyyttä, että sinne mahtuu se joukkue vaikka olisi hieman väliäkin ajoneuvojen välillä. En kuitenkaan usko, että vihollinen lähettäisi yhden vaunun kilsan verran muiden edelle, en näe siinä mitään iloa.
 

StmSvejk

Ylipäällikkö
Pointti ei ole haukkua @Wnaheckiä vaan todeta että joskohan ressut pysyisitte vaan sillä ydinosaamisalueillanne...luulisi riittävän haastetta ryhmän ja joukkue tasan asioissakin! Miksiköhän mm. KRIHA-tehtävissä ei ole enää JJOHT:t eikä pääosin myöskään edes RJ:t reserviläisiä...? Onneksi SA-joukoissa (pl. paikallisjoukot, joiden käyttöarvo muutenkin nyt on mitä on) reserviläiset Kpääl tasalla alkavat olla menneen talven lumia...
Varmasti kyselty on aiemminkin, mutta onkos nykyorganisaation operatiivisissa joukoissa kantaupseerit joukkueenjohtajina? Nykyisillä vahvuuksilla luulisi heitä siihen hommaan riittävän.
 

Iso-Mursu

Ylipäällikkö
Millähän krediiteillä @Wnaheck heittelee näitä arvioitaan? Ennen kaikkea kertoo tietävänsä mitkä ovat näitä taistelukentän itsestäänselvyyksiä jotka kaikkien tulee hallita...on nimittäin herran omissakin teksteissä sen sortin yleistyksiä ja epätarkkuuksia että en paljoa muille huutelisi.

Pointti ei ole haukkua @Wnaheckiä vaan todeta että joskohan ressut pysyisitte vaan sillä ydinosaamisalueillanne...luulisi riittävän haastetta ryhmän ja joukkue tasan asioissakin! Miksiköhän mm. KRIHA-tehtävissä ei ole enää JJOHT:t eikä pääosin myöskään edes RJ:t reserviläisiä...? Onneksi SA-joukoissa (pl. paikallisjoukot, joiden käyttöarvo muutenkin nyt on mitä on) reserviläiset Kpääl tasalla alkavat olla menneen talven lumia...

Edit: ja taas saa ihan vapaasti suuttua ja haukkua minut p*skaksi ja vaikka sitten trolliksi niin kuin täällä on tapana. Saattaa helpottaa kun avaa silmät itsekin toteaa, että totuus nyt vaan on aika karu. Olisiko aika herätä?

Edit2: pehmennetty turhaniki jyrkkiä sanamuotoja.
Vaikka itselläni -kuten tiedät- ei ole kovinkaan suurta sotilasarvoa ja ammattitaitoa, niin tulee pelailtua noita strategia pelejä. Ja siellä sentään joutuu monesti pelaamaan jopa armeijoiden tarkkuudella.

Verrattuna moneen strategiapeliin tällaiset karttaharjoitukset ovat ihan kivoja. Vaikka oma sodanajan homma olisi aivan muuta.
 

CV9030FIN

Kenraali
Varmasti kyselty on aiemminkin, mutta onkos nykyorganisaation operatiivisissa joukoissa kantaupseerit joukkueenjohtajina? Nykyisillä vahvuuksilla luulisi heitä siihen hommaan riittävän.
Osassa on osassa ei. Jos laittettaisiin kaikkiin OPJO:n kaikki tarvittavat niin ei riittäisi ALJO:n edes K-tasalle. Nyt itse asiassa SA-vahvuuden pienentyessä PP:ä on siirretty ALJO:n myös KHENK sijoituksisen osalta ja tavoite on että lähes kaikissa ALJO:ssa on jo KPÄÄL:t/vast KHENK:aa.
 

Sardaukar

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Voisiko tuosta päätellä, että reserviupseerikoulutus on sitten täysin tarpeetonta, jos heille ei löydy uudessa organisaatiossa tehtäviä... Loistava säästökohde! :D
 

CV9030FIN

Kenraali
Voisiko tuosta päätellä, että reserviupseerikoulutus on sitten täysin tarpeetonta, jos heille ei löydy uudessa organisaatiossa tehtäviä... Loistava säästökohde! :D
Edelleen JJOHT/TJA tasa on n.97%:sti reserviläisten miehittämää, kuten myös KVARAPÄÄL/KUPS/PRIUPS taso sekä pääosa esikuntaupseereista jotka ovat suunnittelu- tai tilanneupseereita/vast on edelleen reservinupseereiden tonttia myös AL&OPJO:ssa. PAIKJ:ssa ei ole edes K-tasolla yhtään ammattisotilasta.

RESUPS koulutusta on merkittävästi supistettu viime vuosina. Vrt vaikkapa RUK:n nykyisten perusyksiöiden määrää 10v takaiseen. Lisäksi lähes kaikki muut erikois-RUK:t paitsi ERIKJRUK ja PSRUK on lakkautettu. Edelleen vrt vaikkapa 10v takaiseen.

RU-koulutusta ei voitane enää tulevaisuudessa vähentää, mutta niiden RESUPS:n määrä jotka toimivat JJOHT tehtävissä määrä tullenee edelleeen vähenemään ja korvautumaan entistä enemmän RESUPS:n asiatuntijatehtävillä.
 
Viimeksi muokattu:

Laamanator

Eversti
Millähän krediiteillä @Wnaheck heittelee näitä arvioitaan? Ennen kaikkea kertoo tietävänsä mitkä ovat näitä taistelukentän itsestäänselvyyksiä jotka kaikkien tulee hallita...on nimittäin herran omissakin teksteissä sen sortin yleistyksiä ja epätarkkuuksia että en paljoa muille huutelisi.

Pointti ei ole haukkua @Wnaheckiä vaan todeta että joskohan ressut pysyisitte vaan sillä ydinosaamisalueillanne...luulisi riittävän haastetta ryhmän ja joukkue tasan asioissakin! Miksiköhän mm. KRIHA-tehtävissä ei ole enää JJOHT:t eikä pääosin myöskään edes RJ:t reserviläisiä...? Onneksi SA-joukoissa (pl. paikallisjoukot, joiden käyttöarvo muutenkin nyt on mitä on) reserviläiset Kpääl tasalla alkavat olla menneen talven lumia...

Edit: ja taas saa ihan vapaasti suuttua ja haukkua minut p*skaksi ja vaikka sitten trolliksi niin kuin täällä on tapana. Saattaa helpottaa kun avaa silmät itsekin toteaa, että totuus nyt vaan on aika karu. Olisiko aika herätä?

Edit2: pehmennetty turhaniki jyrkkiä sanamuotoja.
Mitä suotta suhtautumaan tällaisiin keskusteluihin jyrkästi tai muutenkaan millään tavalla tunnepitoisesti. Antaa nimimerkkien vaan maalailla mielikuviaan, vaikka vähän tyhmempiäkin. Ei tällaiset visioinnit ole senttiäkään kenenkään virkamiehen tilipussista pois ja pieni ajattelutyö tekee ihmisille vain hyvää.

Pienenä kevennyksenä, voihan tällaisesta olla jonain päivänä jopa jotain hyötyäkin. Viimeistään siinä vaiheessa kun kansakunnan tulevaisuus lepää yksityisin voimavaroin perustettujen vapaaehtoisjoukkojen, kuten pataljoonien Korso ja Kerava, kansankrenatööripataljoonan Kontula ja Meri-Rastilan muukalaislegioonan harteilla, joista jokainen seisoo omalla tahollaan vastassa maahan valtoimenaan vyöryvää vainolaista vahvana kuin muuri.
 

Laamanator

Eversti
Vaikka itselläni -kuten tiedät- ei ole kovinkaan suurta sotilasarvoa ja ammattitaitoa, niin tulee pelailtua noita strategia pelejä. Ja siellä sentään joutuu monesti pelaamaan jopa armeijoiden tarkkuudella.

Verrattuna moneen strategiapeliin tällaiset karttaharjoitukset ovat ihan kivoja. Vaikka oma sodanajan homma olisi aivan muuta.
Vaikka strateginen ja taktinen ajattelu sekä em. asioiden soveltamiskyky tällaisen ajanvietteen parissa varmasti kehittyykin, niin onko tämä nyt kuitenkaan ihan loppuun asti mietitty rinnastus?
 

Iso-Mursu

Ylipäällikkö
Vaikka strateginen ja taktinen ajattelu sekä em. asioiden soveltamiskyky tällaisen ajanvietteen parissa varmasti kehittyykin, niin onko tämä nyt kuitenkaan ihan loppuun asti mietitty rinnastus?
Kokeilin sanoa että täällä on kaikki alan harrastajia.

Ja että tuskin ketään haittaa että pelataan tällä porukalla läpitte vaihtelevan tasosia kartta/mielikuva
sotapelejä.

Olisi ne sitten heksapohjasia pelilaudalla, tietokoneella tai GE-karttoina.
 

Fencer

Eversti
Oppiminen näiden pelien (ei siis tietokone- tms.) kautta on siinä mielessä ongelmallista, että ns. oikeita vastauksia ei kerrota. Ts. kukaan ammattilainen ei arvostele suoritusta ja kerro mitkä asiat oli oikein ja mitkä väärin. Pahimmillaan Reijo Reserviläinen esittää ns. malliratkaisun, joka ei olekaan oikein, ja siitä syntyy väärien tietojen oppimista muillekin.
 

Raveni

Ylipäällikkö
Toisaalta noissa peleissä ei ole olemassa oikeaa vastausta... Peleissä ei voida mallintaa kaikkia muuttujia kuten vihollisen reagointia... Pelien arvon näen lähinnä siinä että yhdessä on mahdollista pureskella jotain ongelmaa ja löytää vaihtoehtoja... Se ei tarkoita että hommat menisi elävässä elämässä samoin. Todellisuudessa tulituki voi jäädä saamatta kun patteri on juuttunut lumi hankeen ja ne täytyy kaivaa sieltä pois. Viivytys puolituntia... Koko paletti menee siinävaiheessa uusiksi..
 

Fencer

Eversti
Toisaalta noissa peleissä ei ole olemassa oikeaa vastausta... Peleissä ei voida mallintaa kaikkia muuttujia kuten vihollisen reagointia... Pelien arvon näen lähinnä siinä että yhdessä on mahdollista pureskella jotain ongelmaa ja löytää vaihtoehtoja... Se ei tarkoita että hommat menisi elävässä elämässä samoin. Todellisuudessa tulituki voi jäädä saamatta kun patteri on juuttunut lumi hankeen ja ne täytyy kaivaa sieltä pois. Viivytys puolituntia... Koko paletti menee siinävaiheessa uusiksi..
Luonnollisesti saman tehtävän voi mahdollisesti toteuttaa monella tavalla, mutta nyt ne oikeat ja väärät tavat eivät nouse esiin. Ja kuten aina, suunnittelmat ovat vain suunnitelmia, vasta todellinen tilanne sanelee tekeekö suunnitelmalla mitään ja kuinka paljon pitää improvisoida. Kuten sotamarsalkka Helmuth von Moltke vanhempi asian ilmaisi: "No plan of operations extends with certainty beyond the first encounter with the enemy's main strength."
 

Raveni

Ylipäällikkö
Luonnollisesti saman tehtävän voi mahdollisesti toteuttaa monella tavalla, mutta nyt ne oikeat ja väärät tavat eivät nouse esiin. Ja kuten aina, suunnittelmat ovat vain suunnitelmia, vasta todellinen tilanne sanelee tekeekö suunnitelmalla mitään ja kuinka paljon pitää improvisoida. Kuten sotamarsalkka Helmuth von Moltke vanhempi asian ilmaisi: "No plan of operations extends with certainty beyond the first encounter with the enemy's main strength."
Kyllä, näin on. Täytyy olla jotain josta lähteä liikkeelle ja jättää tilaa improvisoinnille... Siihen on ilmeisesti mentykin uuden taistelutavan myötä... Ei jäykkää toimintaa vaan tilanteen mukaan joustavaa... Homma toimii varmasti hyvin. Mutta pelkään pahaa että hyvä homma ja idea vesitetään niin että tilannetieto ja sitä myöten tehokas johtaminen jätetään liian ylös...

Mielestäni homma ei toimi jos jonkun on juostava poteroiden välillä ilmoittamassa tilanteesta ja johtamassa... Homma olisi hoidettavissa mieskohtaisilla viestivälineillä ja ryhmä/joukkue kohtaisilla johtamisvälineillä... Tuohon toiseenkohtaanhan ilmeisesti panostuksia on tulossa jos ei rahoitus repeä mutta ensimmäisestä kohdasta en ole nähnyt mainintoja...
 

scip10

Kenraali
Luonnollisesti saman tehtävän voi mahdollisesti toteuttaa monella tavalla, mutta nyt ne oikeat ja väärät tavat eivät nouse esiin. Ja kuten aina, suunnittelmat ovat vain suunnitelmia, vasta todellinen tilanne sanelee tekeekö suunnitelmalla mitään ja kuinka paljon pitää improvisoida. Kuten sotamarsalkka Helmuth von Moltke vanhempi asian ilmaisi: "No plan of operations extends with certainty beyond the first encounter with the enemy's main strength."
Puhuiko von Moltke englantia?
 
Viimeksi muokattu:

Deeiii

Eversti
Pointti ei ole haukkua @Wnaheckiä vaan todeta että joskohan ressut pysyisitte vaan sillä ydinosaamisalueillanne...luulisi riittävän haastetta ryhmän ja joukkue tasan asioissakin!
Epäilemättä meillä yli-ikäisillä ressuilla olisi paikkaamista muissakin kuin taisteluteknisissä ja taktisissa taidoissa ja siten näiden harjoitteiden mielekkyyttä voi kyseenalaistaa jo ihan ajankäytön priorisoinnin nimissä, mutta hauska näitäkin on lämpimikseen aina joskus pohdiskella. Joten ilolla minä ainakin otan vastaan niitä ryhmän ja joukkuetason harjoitteita sikäli kun joku uhrautuu sellaisia laatimaan.

Jos en muuta oppinut tästä niin ainakin (taas) sen, että jätän nämä isommat asiat tositilanteessa isomman palkkaluokan miesten pohdittavaksi ja menen vaan sinne, minne käsketään :D.
 

Laamanator

Eversti
Kokeilin sanoa että täällä on kaikki alan harrastajia.

Ja että tuskin ketään haittaa että pelataan tällä porukalla läpitte vaihtelevan tasosia kartta/mielikuva
sotapelejä.

Olisi ne sitten heksapohjasia pelilaudalla, tietokoneella tai GE-karttoina.
Tarkoitukseni ei ollut väittää, etteivätkö tietokonepelit ja -simulaattorit olisi ihan kelvollisia välineitä erilaisten asioiden harjoitteluun. Jos tietokone- tai lautapeli on edes suurin piirtein oikealla tavalla ja realistisesti mallinnettu, niin siitä saa oikein hyödynnettynä sen lisäarvon, mitä peleistä nyt ylipäätään voi saada. Se lisäarvo kannattaa siitä myös ottaa.

Erittäin rajallisella tietokonepelien kokemuksella näkisin sotapelien ja -simulaattorien suurimpana hyötynä sen, että niiden avulla "harjoitustilanteeseen" saa runsaasti dynaamisuutta, sillä pelien tilanteet elävät koko ajan. Pelaajan on sitten pystyttävä luomaan itselleen oikea tilannekuva sekä tilanteenmukaisesti tekemään oikeat ratkaisut ja päätökset, jonka jälkeen tietokone kertoo välittömänä palautteena lopputuloksen. Samalla ennenkaikkea ajattelukyky ja näkemys kehittyvät, minkä lisäksi tietokoneen avulla pystyy vaivattomasti tuottamaan suuren määrän erilaisia skenarioita sekä toistoja.

Eräs sotapelien suurimmista ongelmista on kuitenkin usein niiden tekijöiden sotilasalan substanssikompetenssin vajaavaisuus. Useimmilla pelintekijöillä kun ei yleensä ole minkäänlaista sotilastaustaa ja pelien mallinnuskin saattaa perustua ties mihin. Oikeasti hyvät on varmasti yhden käden sormilla laskettavissa, mutta ei niitä tusinoittain tarvitakaan.

Oppiminen näiden pelien (ei siis tietokone- tms.) kautta on siinä mielessä ongelmallista, että ns. oikeita vastauksia ei kerrota. Ts. kukaan ammattilainen ei arvostele suoritusta ja kerro mitkä asiat oli oikein ja mitkä väärin. Pahimmillaan Reijo Reserviläinen esittää ns. malliratkaisun, joka ei olekaan oikein, ja siitä syntyy väärien tietojen oppimista muillekin.
Niin. Mikä sitten on se oikea vastaus ja mikä on väärä vastaus? Onko olemassa vain yksi oikea vastaus ja kuka sen oikeellisuuden päättää? Jos jossain vaiheessa henkilö päätyy soveltamalla johonkin malliratkaisuun, jonka lopputulemana on halutun tavoitteen saavuttaminen, niin silloin se on oikeansuuntainen ja toimiva ratkaisu. Siitäkin huolimatta, että se ei ole täsmällisesti jonkin normin (ohjesäännöt ja oppaat) tai varomääräyksen liitteen malliesimerkin mukainen ratkaisu. Käsittääkseni tietokone pystyy suoritustehonsa avulla antamaan välittömän palautteen eri ratkaisujen toimivuudesta. Se on vähän niin kuin kaiken tietokoneavusteisen ja simulaattoriharjoituksen keskeisin idea. Edellyttäen tietysti, että mallinnus on tehty oikein.

Joskus taistelussa menestyminen vaatii luovuutta ja kykyä tilanteenmukaiseen toimintaan, eikä luovaa ajattelua kannata tukahduttaa perinteiseen ohjesääntö- ja normihelvettiin, mitä sotaväessä toisinaan tahattomastikin tapahtuu. Luovuus, joustavuus ja soveltamiskyky ovat aina olleet suomalaisen sotataidon vahvuus, ja niihin kannattaa ihmisiä rohkaista jatkossakin.
 
Viimeksi muokattu:
Top