Mittasitko ihan oikeasti hylsyn kannasta?
Jatkosotaan liittyvää
- Viestiketjun aloittaja Vonka
- Aloitus PVM
Gyllis1
Respected Leader
Ei tuolla kannalla ole hyvä ystävä mitään tekemistä kaliiperin kanssa. Se luoti lähtee sieltä toisesta päästä.
Aa, OK. Parempi että pysyn vaan niissä majoneesitykeissä.
Gyllis1
Respected Leader
No älä nyt. Oppia ikä kaikki.
Kaliipereista puhuttuessa tarkoitetaan piipun suun halkaisijaa. Luodin halkaisija on hyvin lähellä samaa mittaa ja tuo kanta on yleensä jonkin verran leveämpi jotta ylosvetäjä saa siitä kiinni ja viskattua ulos aseesta seuraavan tieltä.
Sepeteus
Kapteeni
Tuo hylsyhän ei voi olla ysimillinen kun hylsy on tuollainen pullohartiainen, ysin hylsy on suora. Tuo hylsyn malli sopisi venäläisten 7.62x25 Tokareviin tai vaikka pistooli m/23:n 7.65x21 Paraan. Tuo kannan kuvan mittanauha ei taida vaan olla ihan kannan tasalla, vai onko kanta tosiaan vain 7 mm. Noissa edellä mainitsemieni kaliperin hylsyjen kanta kun on hieman yli 9 mm. Noin 7 millin kanta voisi olla 25 ACP:ssa (6.35x16), mutta senkin hylsy on taas suora, ei harteikas...
Erkki
Ylipäällikkö
7,63 Mauser ja 7,62 Tokarev ovat identtiset kaksoset. 7,63 Ukko-Mausereita rikottiin ampumalla niillä venäläistä kp-patruunaa, joka oli liian voimakas pistoolin lukolle. Ihan samoin kävi myös 9mm kp-patruunoiden kanssa niin 9mm Mausereille, Lahti-pistooleille kuin Parabellumeillekin.
miheikki
Greatest Leader
NEUVOSTOLIITON PARTISAANITOIMINTA SUOMEN RINTAMALLA JATKOSODASSA - LASKUVARJOJÄÄKÄRIKILTA RY
Teksti: Kari ”Vaiska” Vainio Laskuvarjojääkärikillan moottoripyöräkerho (Airborne Rangers MCC) järjestää ensi kesäkuussa Partisaanien siviiliuhrien muistoajon. Mukaan on kutsuttu myös muita
lsvjkilta.fi
Erkki
Ylipäällikkö
Onkohan Yön sudet kutsuttu?NEUVOSTOLIITON PARTISAANITOIMINTA SUOMEN RINTAMALLA JATKOSODASSA - LASKUVARJOJÄÄKÄRIKILTA RY
Teksti: Kari ”Vaiska” Vainio Laskuvarjojääkärikillan moottoripyöräkerho (Airborne Rangers MCC) järjestää ensi kesäkuussa Partisaanien siviiliuhrien muistoajon. Mukaan on kutsuttu myös muita
arix
Respected Leader
Taitaa yön kusilla olla pieniä viisumiongelmia, ehkäpä tekevät uhrien muistoajon Krimille...
tulikomento
Supreme Leader
Paavo Susitaival muistelee jatkosotaa.
Panssari Salama
Respected Leader
Sotakirjailija Esa Anttalasta eli kaukopartiomies Urpo Lempiäisestä pitkä artikkeli Hesarissa. Maksumuurin takana, tosin.
www.hs.fi
Historia | Kaukopartiomies ja bestseller-kirjailija – Kuka oli dramaattisen elämän elänyt Esa Anttala, jonka tarinoista Timo Koivusalo haluaa tehdä nyt elokuvan?
Esa Anttala oli kirjailija ja kaukopartiomies, jonka nimen moni tunnistaa. Mutta kuka oli tämä moneen kertaan nimeään vaihtanut sodan katkeroittama karjalaismies, joka kirjoitti bestsellereitä yksin mökillään Päijänteen saaressa?
www.hs.fi
Sotamies katosi kannaksella, kodin multiin 75 vuoden jälkeen | Verkkouutiset
Sotamies katosi kannaksella, kodin multiin 75 vuoden jälkeen | Verkkouutiset
www.verkkouutiset.fi
miheikki
Greatest Leader
Saksalaiset Hyrynsalmella – Ystäviä ja vihollisia 1941 – 1944
Itä-Suomen yliopisto Yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunta Historia- ja maantieteiden laitos Suomen historian pro gradu -tutkielma Toukokuu 2019 Tekijä: Tommi Anttalainen
Itä-Suomen yliopisto Yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunta Historia- ja maantieteiden laitos Suomen historian pro gradu -tutkielma Toukokuu 2019 Tekijä: Tommi Anttalainen
soittaja
Kapteeni
Muistoja Syvärin rintamalta jatkosodassa. Lainaus on omasta tekstistäni:
Rajajääkäripataljoona 4 perustettiin
RjP 4 eli Rajajääkäripataljoona 4 oli Suomen maavoimien rajamiehistä koottu pataljoona jatkosodassa. Pataljoona kunnostautui varsinkin viivytys- ja torjuntataistelussa vetäytymisvaiheen aikana.
VI Armeijakunta Itä-Karjalassa antoi 21.11.1941 käskyn Rajajääkäripataljoona 4:n perustamisesta. Se toteutui Syvärillä. Pataljoonaan määrätyt kolme joukko-osastoa, 44. Rajajääkärikomppania, 14. Rajajääkärikomppania ja 53. Rajajääkärikomppania, olivat siihen mennessä kulkeneet pitkän ja monivaiheisen taistelujen tien. Lisäksi mukaan tuli uutena konekiväärikomppania. Niistä 14. RjK liittyi pataljoonaan vasta helmikuuna alussa 1942. Uudelleen organisointia kiirehti Syväri-joen takaisessa sillanpäässä vallinnut jatkuva rauhattomuus.
Goran suurhyökkäyksen torjuntataistelut (mukana RjP 4)
Neuvostojoukot aloittivat suurhyökkäyksen Goran kylän maastossa 14.12.1941. Suomalaiset vetäytyivät Gorasta 19.12. saarrostusuhan alaisina. Suomalaisten vastahyökkäys epäonnistui. Taisteluja käytiin erittäin ankarissa olosuhteissa: pakkasta oli ajoittain jopa -40 astetta. Tilanteen uhkaavuuden takia alueelle keskitettiin lisää suomalaisia joukkoja. Suomalaisten vastahyökkäys alkoi 27.12. ja Goran kylä saatiin vallattua kiivaiden taistelujen jälkeen 10.1.1942.
Suomalaisjoukot torjuivat lähinnä eversti Antero Svenssonin komentaman 7.D:n voimin neuvostojoukkojen hyökkäykset Goran taisteluissa joulukuusta 1941 tammikuuhun 1942.
Vihollisen tappiot olivat noin 2 500 kaatunutta. Suomalaisten tappiot kaatuneina, haavoittuneina, kadonneina ja paleltuneina oli 1007 miestä eli noin 22% alueella olevien joukkojen kokonaisvahvuudesta. Rajajääkäripataljoona 4 tappiot Goran taistelussa oli 319 miestä eli 56% lähtövahvuudesta, joka oli 576 rajajääkäriä. Goran taistelu oli yksi jatkosodan ankarimmista taisteluista.
Rajajääkäripataljoona 4 perustettiin
RjP 4 eli Rajajääkäripataljoona 4 oli Suomen maavoimien rajamiehistä koottu pataljoona jatkosodassa. Pataljoona kunnostautui varsinkin viivytys- ja torjuntataistelussa vetäytymisvaiheen aikana.
VI Armeijakunta Itä-Karjalassa antoi 21.11.1941 käskyn Rajajääkäripataljoona 4:n perustamisesta. Se toteutui Syvärillä. Pataljoonaan määrätyt kolme joukko-osastoa, 44. Rajajääkärikomppania, 14. Rajajääkärikomppania ja 53. Rajajääkärikomppania, olivat siihen mennessä kulkeneet pitkän ja monivaiheisen taistelujen tien. Lisäksi mukaan tuli uutena konekiväärikomppania. Niistä 14. RjK liittyi pataljoonaan vasta helmikuuna alussa 1942. Uudelleen organisointia kiirehti Syväri-joen takaisessa sillanpäässä vallinnut jatkuva rauhattomuus.
Goran suurhyökkäyksen torjuntataistelut (mukana RjP 4)
Neuvostojoukot aloittivat suurhyökkäyksen Goran kylän maastossa 14.12.1941. Suomalaiset vetäytyivät Gorasta 19.12. saarrostusuhan alaisina. Suomalaisten vastahyökkäys epäonnistui. Taisteluja käytiin erittäin ankarissa olosuhteissa: pakkasta oli ajoittain jopa -40 astetta. Tilanteen uhkaavuuden takia alueelle keskitettiin lisää suomalaisia joukkoja. Suomalaisten vastahyökkäys alkoi 27.12. ja Goran kylä saatiin vallattua kiivaiden taistelujen jälkeen 10.1.1942.
Suomalaisjoukot torjuivat lähinnä eversti Antero Svenssonin komentaman 7.D:n voimin neuvostojoukkojen hyökkäykset Goran taisteluissa joulukuusta 1941 tammikuuhun 1942.
Vihollisen tappiot olivat noin 2 500 kaatunutta. Suomalaisten tappiot kaatuneina, haavoittuneina, kadonneina ja paleltuneina oli 1007 miestä eli noin 22% alueella olevien joukkojen kokonaisvahvuudesta. Rajajääkäripataljoona 4 tappiot Goran taistelussa oli 319 miestä eli 56% lähtövahvuudesta, joka oli 576 rajajääkäriä. Goran taistelu oli yksi jatkosodan ankarimmista taisteluista.
Eräänä päivänä mietiskelin, että kk-ryhmän johtajalla on ollut kyllä aika kova vastuu. Niille joille asia on epäselvä, selitettäköön pintapuolisesti, että suomalaisessa pataljoonassa oli kolme kiväärikomppaniaa ("normaaleja" jv-komppanioita) ja yksi kk-komppania. Konekiväärikomppanian joukkueet sitten yleensä jaettiin komppanioille, eli joukkue/kiväärikomppania ja niissä taas sitten ryhmä (kk)/kiväärijoukkue. Tietysti muutkin kombot olivat mahdollisia, mutta tuo oli aika perussetti. Vaikka tuo periaate kuvataankin esim. Linnan Tuntemattomassa sotilaassa, siinä oletetaan tavan olevan lukijalla tiedossa ja tämän vuoksi osalla lukijoista asia jää (etenkin nykyään) vähän epäselväksi.
Mutta se pointti oli, että vaikka varmaankin kiväärijoukkueenjohtajille kk:n taktiset käyttöperiaatteet opetettiinkin, näissäkin lienee ollut eroja. Lisäksi "omalle porukalle" alistettu "vieras" ryhmä on aina vähän lapsipuolen asemassa. Kun kk-joukkueessakin joukkueenjohtajia oli vain yksi, tämän oli haastavaa johtaa kaikkia konekivääreitään. Näinpä sille ryhmänjohtajalle on jäänyt melkoisen suuri vastuu sen oman konekiväärin johtamisessa. Samaisesta Tuntemattomasta voinee tähän ottaa pari esimerkkiä, kuten hyökkäysvaiheessa se Koskelan (kk-joukkueenjohtaja) mieltymys lähteä Kariluodon (kiväärijoukkueenjohtaja) joukkueen mukaan (koska joku joukkue kuitenkin piti valita, niin mennään sitten kaverin mukaan) tai sitten se Goran taisteluiden aikaan tapahtuva Lahtisen viimeinen taistelu, jossa Lahtinen valitsee kk:lleen aseman ja kiväärijoukkueenjohtaja vain hyväksyy ratkaisun. Hyvä esimerkki toisella tapaa päättyvästä ratkaisusta on tietenkin sitten se Lehdon ja Riitaojan kaatumiseen päättyvä onneton reissu, jossa Lehdon kk etsii tuettavaa joukkuetta öisessä metsässä.
Eikä tarkoitus ole vähätellä mitään tehtävää tai koulutushaaraa. Tulipahan vain mieleen. Noita kk-ryhmiä on nimittäin ollut aika paljon.
Mutta se pointti oli, että vaikka varmaankin kiväärijoukkueenjohtajille kk:n taktiset käyttöperiaatteet opetettiinkin, näissäkin lienee ollut eroja. Lisäksi "omalle porukalle" alistettu "vieras" ryhmä on aina vähän lapsipuolen asemassa. Kun kk-joukkueessakin joukkueenjohtajia oli vain yksi, tämän oli haastavaa johtaa kaikkia konekivääreitään. Näinpä sille ryhmänjohtajalle on jäänyt melkoisen suuri vastuu sen oman konekiväärin johtamisessa. Samaisesta Tuntemattomasta voinee tähän ottaa pari esimerkkiä, kuten hyökkäysvaiheessa se Koskelan (kk-joukkueenjohtaja) mieltymys lähteä Kariluodon (kiväärijoukkueenjohtaja) joukkueen mukaan (koska joku joukkue kuitenkin piti valita, niin mennään sitten kaverin mukaan) tai sitten se Goran taisteluiden aikaan tapahtuva Lahtisen viimeinen taistelu, jossa Lahtinen valitsee kk:lleen aseman ja kiväärijoukkueenjohtaja vain hyväksyy ratkaisun. Hyvä esimerkki toisella tapaa päättyvästä ratkaisusta on tietenkin sitten se Lehdon ja Riitaojan kaatumiseen päättyvä onneton reissu, jossa Lehdon kk etsii tuettavaa joukkuetta öisessä metsässä.
Eikä tarkoitus ole vähätellä mitään tehtävää tai koulutushaaraa. Tulipahan vain mieleen. Noita kk-ryhmiä on nimittäin ollut aika paljon.
Liikkuvissa sotatoimissa Maxim ammuksineen jne. on ollut kyllä muutenkin mielenkiintoinen peli. Voin kuvitella, että silloin tällöin on käyty varsin kovaa sanailua siitä, mihin ylipäätään ase on mahdollista sijoittaa. Jalkaväki on halunnut aseen varmasti monta kertaa paikkaan, johon kk-ryhmä ei ole halunnut sitä viedä tai ole voinut edes viedä. Kk:n ominaisuus vetää tulta puoleensa on varmasti ollut myös tekijä, jonka kk-miehistö on tuntenut, mutta jv- ei niinkään.
Käsittääkseni jo Talvisodassa konekivääreitä siirrettiin yksittäisiin asemiin mm. mottien vartiointiin ja sulkemiseen. Kun sulkemiseen ei ollut tarpeeksi miesvoimaa, oli pakko luottaa staattiseen kk-tulivoimaan.
Epäilemättä näin.
Appiukko oli panssaridivisioonassa PST-tykillä. Harjoittelu tehtiin pääasiassa piiskoilla mutta rintamalle 1944 mentiin Pak-40 kanssa. Oli kuulemma hiukan raskaampi vekotin siirtää puskassa varsinkin kun naapuri kolkutti ovea ja kyseli kuulumisia
.Siihen ominaisuuteen hänen sotansa NL.ää vastaan loppuikin. Eivät ehtineet siirtää tykkiä ja vaunun kranaatti räjähti puussa yläpuolella.
Ääääh, mitä ihmettä, minne jäi viestin loppuosa???? Niin, oma seikkailunsa se on ollut, kun on yksittäisiä aseita levitetty pitkin mäkiä ja ainoa viestiväline on ollut lähetti. Aika paljon siinä on ollut pakko luottaa siihen, että mm. kk-ryhmät ovat vieneet aseen hyvään mestaan ja myös pitäneet asemansa, jos päälle on tultu.
Erkki
Ylipäällikkö
Kk- komppanian päällikkö ei näin ollen koskaan johtanut joukkoaan taistelussa, ja hänen toimenkuvaansa kuuluikin toimia johtajareservinä.
tulikomento
Supreme Leader
Mitä ulkomaalaiset meistä ajattelee.