Jatkosotaan liittyvää

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vonka
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Aa, OK. Parempi että pysyn vaan niissä majoneesitykeissä.
No älä nyt. Oppia ikä kaikki.

Kaliipereista puhuttuessa tarkoitetaan piipun suun halkaisijaa. Luodin halkaisija on hyvin lähellä samaa mittaa ja tuo kanta on yleensä jonkin verran leveämpi jotta ylosvetäjä saa siitä kiinni ja viskattua ulos aseesta seuraavan tieltä.
 
Tuo hylsyhän ei voi olla ysimillinen kun hylsy on tuollainen pullohartiainen, ysin hylsy on suora. Tuo hylsyn malli sopisi venäläisten 7.62x25 Tokareviin tai vaikka pistooli m/23:n 7.65x21 Paraan. Tuo kannan kuvan mittanauha ei taida vaan olla ihan kannan tasalla, vai onko kanta tosiaan vain 7 mm. Noissa edellä mainitsemieni kaliperin hylsyjen kanta kun on hieman yli 9 mm. Noin 7 millin kanta voisi olla 25 ACP:ssa (6.35x16), mutta senkin hylsy on taas suora, ei harteikas...

 
7,63 Mauser ja 7,62 Tokarev ovat identtiset kaksoset. 7,63 Ukko-Mausereita rikottiin ampumalla niillä venäläistä kp-patruunaa, joka oli liian voimakas pistoolin lukolle. Ihan samoin kävi myös 9mm kp-patruunoiden kanssa niin 9mm Mausereille, Lahti-pistooleille kuin Parabellumeillekin.
 


Laskuvarjojääkärikillan moottoripyöräkerho (Airborne Rangers MCC) järjestää ensi kesäkuussa Partisaanien siviiliuhrien muistoajon. Mukaan on kutsuttu myös muita sotilastaustaisia moottoripyöräkerhoja. Partisaanien iskut pieniä rajakyliämme vastaan olivat raukkamaisia sotarikoksia, joissa murhattiin 150 – 170 siviiliä riippuen siitä, miten käsitteet siviili ja murha määritellään. Pääosa murhatuista oli naisia, lapsia ja vanhuksia. Vierailemme ajon aikana muutamassa kylässä. Yksittäisten tapahtumien hahmottamiseksi on hyvä perehtyä kokonaisuuteen, venäläiseen partisaaniliikkeeseen Karjalan rintaman alueella vuosina 1941 – 1944.
 
Sotakirjailija Esa Anttalasta eli kaukopartiomies Urpo Lempiäisestä pitkä artikkeli Hesarissa. Maksumuurin takana, tosin.

 
Muistoja Syvärin rintamalta jatkosodassa. Lainaus on omasta tekstistäni:

Rajajääkäripataljoona 4 perustettiin

RjP 4 eli Rajajääkäripataljoona 4 oli Suomen maavoimien rajamiehistä koottu pataljoona jatkosodassa. Pataljoona kunnostautui varsinkin viivytys- ja torjuntataistelussa vetäytymisvaiheen aikana.

VI Armeijakunta Itä-Karjalassa antoi 21.11.1941 käskyn Rajajääkäripataljoona 4:n perustamisesta. Se toteutui Syvärillä. Pataljoonaan määrätyt kolme joukko-osastoa, 44. Rajajääkärikomppania, 14. Rajajääkärikomppania ja 53. Rajajääkärikomppania, olivat siihen mennessä kulkeneet pitkän ja monivaiheisen taistelujen tien. Lisäksi mukaan tuli uutena konekiväärikomppania. Niistä 14. RjK liittyi pataljoonaan vasta helmikuuna alussa 1942. Uudelleen organisointia kiirehti Syväri-joen takaisessa sillanpäässä vallinnut jatkuva rauhattomuus.

Goran suurhyökkäyksen torjuntataistelut (mukana RjP 4)

Neuvostojoukot aloittivat suurhyökkäyksen Goran kylän maastossa 14.12.1941. Suomalaiset vetäytyivät Gorasta 19.12. saarrostusuhan alaisina. Suomalaisten vastahyökkäys epäonnistui. Taisteluja käytiin erittäin ankarissa olosuhteissa: pakkasta oli ajoittain jopa -40 astetta. Tilanteen uhkaavuuden takia alueelle keskitettiin lisää suomalaisia joukkoja. Suomalaisten vastahyökkäys alkoi 27.12. ja Goran kylä saatiin vallattua kiivaiden taistelujen jälkeen 10.1.1942.

Suomalaisjoukot torjuivat lähinnä eversti Antero Svenssonin komentaman 7.D:n voimin neuvostojoukkojen hyökkäykset Goran taisteluissa joulukuusta 1941 tammikuuhun 1942.

Vihollisen tappiot olivat noin 2 500 kaatunutta. Suomalaisten tappiot kaatuneina, haavoittuneina, kadonneina ja paleltuneina oli 1007 miestä eli noin 22% alueella olevien joukkojen kokonaisvahvuudesta. Rajajääkäripataljoona 4 tappiot Goran taistelussa oli 319 miestä eli 56% lähtövahvuudesta, joka oli 576 rajajääkäriä. Goran taistelu oli yksi jatkosodan ankarimmista taisteluista.
 
Eräänä päivänä mietiskelin, että kk-ryhmän johtajalla on ollut kyllä aika kova vastuu. Niille joille asia on epäselvä, selitettäköön pintapuolisesti, että suomalaisessa pataljoonassa oli kolme kiväärikomppaniaa ("normaaleja" jv-komppanioita) ja yksi kk-komppania. Konekiväärikomppanian joukkueet sitten yleensä jaettiin komppanioille, eli joukkue/kiväärikomppania ja niissä taas sitten ryhmä (kk)/kiväärijoukkue. Tietysti muutkin kombot olivat mahdollisia, mutta tuo oli aika perussetti. Vaikka tuo periaate kuvataankin esim. Linnan Tuntemattomassa sotilaassa, siinä oletetaan tavan olevan lukijalla tiedossa ja tämän vuoksi osalla lukijoista asia jää (etenkin nykyään) vähän epäselväksi.

Mutta se pointti oli, että vaikka varmaankin kiväärijoukkueenjohtajille kk:n taktiset käyttöperiaatteet opetettiinkin, näissäkin lienee ollut eroja. Lisäksi "omalle porukalle" alistettu "vieras" ryhmä on aina vähän lapsipuolen asemassa. Kun kk-joukkueessakin joukkueenjohtajia oli vain yksi, tämän oli haastavaa johtaa kaikkia konekivääreitään. Näinpä sille ryhmänjohtajalle on jäänyt melkoisen suuri vastuu sen oman konekiväärin johtamisessa. Samaisesta Tuntemattomasta voinee tähän ottaa pari esimerkkiä, kuten hyökkäysvaiheessa se Koskelan (kk-joukkueenjohtaja) mieltymys lähteä Kariluodon (kiväärijoukkueenjohtaja) joukkueen mukaan (koska joku joukkue kuitenkin piti valita, niin mennään sitten kaverin mukaan) tai sitten se Goran taisteluiden aikaan tapahtuva Lahtisen viimeinen taistelu, jossa Lahtinen valitsee kk:lleen aseman ja kiväärijoukkueenjohtaja vain hyväksyy ratkaisun. Hyvä esimerkki toisella tapaa päättyvästä ratkaisusta on tietenkin sitten se Lehdon ja Riitaojan kaatumiseen päättyvä onneton reissu, jossa Lehdon kk etsii tuettavaa joukkuetta öisessä metsässä.

Eikä tarkoitus ole vähätellä mitään tehtävää tai koulutushaaraa. Tulipahan vain mieleen. Noita kk-ryhmiä on nimittäin ollut aika paljon.
 
Eräänä päivänä mietiskelin, että kk-ryhmän johtajalla on ollut kyllä aika kova vastuu

Liikkuvissa sotatoimissa Maxim ammuksineen jne. on ollut kyllä muutenkin mielenkiintoinen peli. Voin kuvitella, että silloin tällöin on käyty varsin kovaa sanailua siitä, mihin ylipäätään ase on mahdollista sijoittaa. Jalkaväki on halunnut aseen varmasti monta kertaa paikkaan, johon kk-ryhmä ei ole halunnut sitä viedä tai ole voinut edes viedä. Kk:n ominaisuus vetää tulta puoleensa on varmasti ollut myös tekijä, jonka kk-miehistö on tuntenut, mutta jv- ei niinkään.

Käsittääkseni jo Talvisodassa konekivääreitä siirrettiin yksittäisiin asemiin mm. mottien vartiointiin ja sulkemiseen. Kun sulkemiseen ei ollut tarpeeksi miesvoimaa, oli pakko luottaa staattiseen kk-tulivoimaan.
 
Liikkuvissa sotatoimissa Maxim ammuksineen jne. on ollut kyllä muutenkin mielenkiintoinen peli. Voin kuvitella, että silloin tällöin on käyty varsin kovaa sanailua siitä, mihin ylipäätään ase on mahdollista sijoittaa. Jalkaväki on halunnut aseen varmasti monta kertaa paikkaan, johon kk-ryhmä ei ole halunnut sitä viedä tai ole voinut edes viedä. Kk:n ominaisuus vetää tulta puoleensa on varmasti ollut myös tekijä, jonka kk-miehistö on tuntenut, mutta jv- ei niinkään.

Käsittääkseni jo Talvisodassa konekivääreitä siirrettiin yksittäisiin asemiin mm. mottien vartiointiin ja sulkemiseen. Kun sulkemiseen ei ollut tarpeeksi miesvoimaa, oli pakko luottaa staattiseen kk-tulivoimaan.

Epäilemättä näin.

Appiukko oli panssaridivisioonassa PST-tykillä. Harjoittelu tehtiin pääasiassa piiskoilla mutta rintamalle 1944 mentiin Pak-40 kanssa. Oli kuulemma hiukan raskaampi vekotin siirtää puskassa varsinkin kun naapuri kolkutti ovea ja kyseli kuulumisia:).

Siihen ominaisuuteen hänen sotansa NL.ää vastaan loppuikin. Eivät ehtineet siirtää tykkiä ja vaunun kranaatti räjähti puussa yläpuolella.
 
Käsittääkseni jo Talvisodassa konekivääreitä siirrettiin yksittäisiin asemiin mm. mottien vartiointiin ja sulkemiseen. Kun sulkemiseen ei ollut tarpeeksi miesvoimaa, oli pakko luottaa staattiseen kk-tulivoimaan.

Ääääh, mitä ihmettä, minne jäi viestin loppuosa???? Niin, oma seikkailunsa se on ollut, kun on yksittäisiä aseita levitetty pitkin mäkiä ja ainoa viestiväline on ollut lähetti. Aika paljon siinä on ollut pakko luottaa siihen, että mm. kk-ryhmät ovat vieneet aseen hyvään mestaan ja myös pitäneet asemansa, jos päälle on tultu.
 
suomalaisessa pataljoonassa oli kolme kiväärikomppaniaa ("normaaleja" jv-komppanioita) ja yksi kk-komppania. Konekiväärikomppanian joukkueet sitten yleensä jaettiin komppanioille
Kk- komppanian päällikkö ei näin ollen koskaan johtanut joukkoaan taistelussa, ja hänen toimenkuvaansa kuuluikin toimia johtajareservinä.
 
Back
Top