Jatkosotaan liittyvää

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vonka
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Harmillisesti maksumuurin takana. Onkohan tuolla ennen julkaisematonta kuvamateriaalia?

Käkelän Rynnäkkötykit -kirjassa on muistaakseni muutama venäläinenkin kuva juurikin Kuuterselästä.

www.is.fi

Kuuterselän taistelukentälle jäi lohduton näky – katso venäläisten ottamat kuvat

IS EXTRA | Karjalankannaksella käytiin kesäkuussa 1944 valtava panssaritaistelu, jossa suomalaisten rynnäkkötykit iskivät päin venäläisten panssaririvistöä. Helvetillinen taistelu riehui läpi yön. Venäläisten ottamat kuvat näyttävät tuhon jäljet.
www.is.fi www.is.fi
 
Laitetaan kopiona. HS:n artikkeli, vaatimuksista rajan takaa.

Venäjä vaatii tunnustusta suomalaisten tekemästä kansanmurhasta: ”Melkein itkettää, kun kaava on aina samanlainen”, sanoo historioitsija​

Itä-Karjala|Toistaiseksi ei ole selvää, liittyykö venäläissyyttäjien vaatimus Venäjän korkeimman rikostutkintaviranomaisen vuonna 2020 aloittamaan rikostutkintaan suomalaisjoukkojen tekemästä kansanmurhasta Itä-Karjalassa.


Vankeja ratatöissä Äänislinnassa eli Petroskoissa lokakuussa 1941.

Vankeja ratatöissä Äänislinnassa eli Petroskoissa lokakuussa 1941. KUVA: O. HYTÖNEN / SA-KUVA
Kuuntele juttu
Vilma Aholuoto HS

27.6. 20:48
Lue tiivistelmä

Venäjän syyttäjät pyytävät tuomioistuinta tunnustamaan suomalaisten tekemän kansanmurhan Itä-Karjalassa jatkosodan aikana.
Syyttäjien mukaan yli 8 000 siviiliä ja 18 000 neuvostoliittolaista sotavankia sai surmansa suomalaismiehittäjien vankileireillä.
Näytä lisää
VENÄLÄISET syyttäjät ilmoittivat torstaina, että he ovat pyytäneet tuomioistuinta tunnustamaan suomalaisten tekemän kansanmurhan Itä-Karjalassa jatkosodan aikana.

Hakemuksen tuomioistuimelle lähetti Karjalan syyttäjänvirasto Venäjän valtakunnansyyttäjä Igor Krasnovin toimeksiannosta, kerrotaan tiedotteessa.

Valtakunnansyyttäjän toimiston mukaan arkistodokumentit ja todistajanlausunnot osoittavat, että yli 8 000 siviiliä ja 18 000 neuvostoliittolaista sotavankia sai surmansa yli sadalla vankileirillä, jotka rakennettiin suomalaisen miehityksen alla Itä-Karjalaan vuosina 1941–1944.

”Suomen miehityksen aikana pelkästään Petroskoin keskitysleireillä kuoli yli 7 000 vankia”, todetaan valtakunnansyyttäjän tiedotteessa.

Suomalaisten syytetään lisäksi tuhonneen kaupunkeja, kyliä, teollisuutta ja maatiloja nykyrahassa 20 biljoonan ruplan edestä, eli noin 215 miljardin euron verran.

Syyttäjien mukaan kansanmurhaan johtaneisiin rikoksiin syyllistyi suomalaisjoukkojen lisäksi liittolainen Natsi-Saksa. Syyttäjät puhuvat ”fasistimiehittäjistä”.

HISTORIOITSIJA Antti Laine ei näe venäläissyyttäjien esityksessä mitään uutta.

”Melkein itkettää, kun kaava on aina samanlainen”, toteaa Itä-Suomen yliopistosta eläkkeelle jäänyt Laine.

Hän näkee asian esiintuomisen olevan osa Venäjän halua korostaa ”Suurta isänmaallista sotaa”, jolla maa viittaa toiseen maailmansotaan. Venäjä on esimerkiksi perustellut hyökkäyssotaa Ukrainassa sillä, että maassa olisi vallassa venäjänkielisiä sortava natsihallinto.

Laine huomauttaa, että leirit ovat tapahtunut tosiasia, joilla kuoli suurissa määrin neuvostokansalaisia. Niille lukittiin alueen asukkaita, jotka eivät olleet syntyperältään suomensukuisia. Leirien olosuhteet olivat epäinhimillisiä, ja ihmisiä kuoli paljon muun muassa nälkään, kylmään ja sairauksiin, mutta myös ampumisiin.

Erityisesti nälkätalvena 1941–42 kuolleisuus oli suurta, ja leirien huollon pettäminen on yksi Suomen historian häpeäpisteistä.

”Kyllähän suomalaiset olivat rasisteja, mutta eivät fasisteja”, Laine sanoo.

Hän ei myöskään usko, että ”kansanmurhan” tunnustaminen vaikuttaisi Suomen ja Venäjän jo ennestään jääkylmiin väleihin.

Venäläisnaisia aamiaisella vankileirillä Äänislinnassa eli Petroskoissa huhtikuussa 1942.

Venäläisnaisia aamiaisella vankileirillä Äänislinnassa eli Petroskoissa huhtikuussa 1942. KUVA: AAVIKKO / SA-KUVA
LEIRIT eivät ole olleet mikään salaisuus, vaan ne käsiteltiin jo Pariisin rauhansopimuksessa vuonna 1947. Ne otettiin myös huomioon sotakorvauksia laskiessa, eikä Neuvostoliitto esittänyt asiasta sen jälkeen vaatimuksia. Asiasta on lisäksi tehty laajasti tutkimusta, jota valtio on tukenut.

Suomalaismiehittäjien Karjalassa tekemiksi väitetyt julmuudet nousivat Venäjällä laajaan julkisuuteen vuonna 2019, kun turvallisuuspalvelu FSB julkaisi tapahtumia koskevia venäläisiä asiakirjoja.

Vuonna 2020 Venäjän korkein rikostutkintaviranomainen eli liittovaltion tutkintakomitea ilmoitti aloittaneensa rikostutkinnan suomalaisjoukkojen tekemästä kansanmurhasta Itä-Karjalassa. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole selvää, liittyykö venäläissyyttäjien tuore vaatimus tähän tutkintaan.

SUOMI miehitti Karjalan pääkaupunki Petroskoin lokakuussa 1941 Neuvostoliitolta. Kaupungin nimi muutettiin Äänislinnaksi.

Perjantaina tulee kuluneeksi 80 vuotta siitä, kun Neuvostoliitto valtasi Petroskoin takaisin itselleen 28. kesäkuuta 1944.
 
Jatkosodasta on jäänyt vaivaamaan 2 asiaa.

1. Miksi Viipurin edustaa ei miinoitettu raskaasti kun siihen oli 2 vuotta aikaa ja miehet veistelivät puhdetöitä ?

2. Miksi saksasta saadut panssarinyrkit varastoitiin Poriin eikä edes käyttöohjeita suomennettu ?
 
sinko kirjoitti:
Jatkosodasta on jäänyt vaivaamaan 2 asiaa.

1. Miksi Viipurin edustaa ei miinoitettu raskaasti kun siihen oli 2 vuotta aikaa ja miehet veistelivät puhdetöitä ?

2. Miksi saksasta saadut panssarinyrkit varastoitiin Poriin eikä edes käyttöohjeita suomennettu ?
Klikkaa laajentaaksesi...
1. Melkoinen osa siviiliväestöstä palasi takaisin Kannakselle(kin) hyökkäysvaiheen jälkeen. Lisäksi sotahan oli jo voitettu (tai siis Saksan piti voittaa), joten miksi olisi tarvinnut? - Paitsi että ei sitten vissiin ollutkaan.

2. Uudet aseet haluttiin salata viholliselta jostain käsittämättömästä syystä, vaikka ne olivat viholliselle tuttuja jo aikaa sitten itärintamalta. Mitään järkevää syytä tuolle ei ole.
 
Museo Militariassa pidetään 12.9. luento Viipurin menetyksestä ja etenkin tykistön ammustilanteesta. Mainoksessa väittävät kumoavansa aikaisemman käsityksen tapahtumista. Kuulostaa mielenkiinoiselta.
 

Liitteet

  • 1209 luento.webp
    1209 luento.webp
    47.2 KB · Luettu: 22
sinko kirjoitti:
Jatkosodasta on jäänyt vaivaamaan 2 asiaa.

1. Miksi Viipurin edustaa ei miinoitettu raskaasti kun siihen oli 2 vuotta aikaa ja miehet veistelivät puhdetöitä ?
Klikkaa laajentaaksesi...

1722277626974.webp


Harva nykyään ymmärtää kuinka lähellä kannaksen rintama oli Leningradia, Valkeasaaren lohkolta pääpuolustuslinjan Suomenlahden reunasta oli Pietarin keskustaan vain 25 kilometriä. Etäisyys Viipuriin rintamalta oli 95 kilometriä. Viipuri oli niin kaukana, että kaupungin miinoittamista tuskin edes ajateltiin, ainakaan sitä ei suunniteltu. Päätarkoitus oli estää neuvostoliitoa valtaamasta maata, puolustuksella oli syvyyttä neljän pääpuolustuslinjan verran joista kaksi olivat kesällä 1944 hyvässä kunnossa, pääpuolustuslinja ja salpalinja.


Kun jatkosodan hyökkäysvaihe pysähtyi antoi Mannerheim jo 6.11.1941 käskyn rakentaa toinen linja päälinjan taakse. VT linjaa rakennettiin yleisreservin voimin 1942-43, mutta koska Saksan voitto oli lähellä ei rakentamiseen käytetty läheskään tarvittavia resursseja. Sen sijaan miljoonia työtunteja puhdetöitä käytettiin talojen rakentamiseen Kannakselle. Tilanteen huonontuessa merkittävästi alkuvuodesta 44 rakennustöihin siirrettiin lisäksi ritamalta 3. ja 8. divisioona. Linja ei ollut valmis hyökkäyksen tullessa, mutta sen verran oli panostettu että molempien asemien ei uskottu murtuvan nopeasti. VT Linjan Raivolan lohkolta etäisyys Viipuriin oli edelleen 70 km. Kyseessä oli siviilejä täynnä oleva kaupunki, minkä sataman, rautateiden ja maanteiden kautta kuljetttiin valtaosa materialista rintamalle, joten miinoittaminen oli järjetöntä ja haitallista.

Vaikka Suomi valmisti itse panssarimiina m39:iä ja muutamia jalkaväkimiinoja, ei näitä ollut käytettävissä sellaisia määriä, että rintaman taakse voitaisiin niitä varuiksi laittaa. Miina- ja sulutussuunnittelu (mm. miinakartat) olivat vasta kehittymässä ja miinojen tekninen ikä maastossa ei ollut merkittävän pitkä. Miinojen käytön ensisijainen tarkoitus oli pääpuolustuslinjan tukeminen ja pääsuuntien panssarisuluttaminen.

tapahtumien aikajana:

Päälinja murtui 9.6 ja vetäytymiskäsky VT linjalle annettiin samana päivänä
VT linja murtui viikkoa myöhemmin 15.6 ja vetäytymiskäsky VKT linjalle annettiin 16.6.
Viipurin siviiliväestön evakuointikäsky annettiin 15.6 ja kaupunki oli tyhjä siviileistä 18.6 aamuun mennessä.
Viipurin puolustuksesta vastaava 20. prikaati saapuu kaupunkiin 18-19.6
Viipurin taistelu oli vain 4 päivää VKT linjan murtumisen ja 2 päivää siviilien evakuoinnin jälkeen 20.6.

Neuvostojoukot etenivät reilun 100 kilometrin matkan Valkeasaaresta Viipurin lähes keskeytyksettä kymmenessä päivässä pääosin Vammelsuu-Viipuri maantietä ja Terijoki-Viipuri rautatietä pitkin noin 10–20 kilometrin päivävauhtia.

Aikaa miinoittamiseen jäi lopulta vain muutama päivä, samalla kun 80.000 sotilasta ja kaksinkertainen määrä siviilejä vetäytyivät alueelta sekasorrossa. Tekemätön paikka.






Tässä vielä Tiede ja Ase lehden artikkelista kopioitua tekstiä, koko artikkeli on sitten 40 sivua jos haluaa kaikki yksityiskohdat.


Jatkosodassa miinoittaminen keskittyi puolustusasemien etuosiin. Esimerkiksi Karjalan kannakselle asetettiin yli 100 000 jalkaväki- ja panssarimiinaa 1942-1944. Talvisin rakennettiin laajoja jäämiinakenttiä Laatokalle ja Suomenlahdelle. Jatkuvien vanginsieppausten estämiseksi antoi KanR:n komentaja 15. 2. 43 käskyn yhtenäisen jalkaväkimiinoitteen rakentamisesta etulinjan eteen koko Kannaksen poikki. Tämä toteutettiin verrattain lyhyessä ajassa keväällä 43.

Vetäytymisvaiheessa kesällä 1944 erityisesti panssarimiinoitteilla oli monin paikoin suuri merkitys. Merkittävä osa pääpuolustuslinjan miinotteista tuhoutui ja vaurioitui puna-armeijan valtavassa tykistökeskityksessä 9. kesäkuuta. VT-linjalla miinoittaminen oli aloitettu jo aiemmin kesällä, mutta miinakentille jääneet opasteet sekä sulutteita vahtivan jalkaväen puute mahdollistivat puna-armeijan liikkeen jatkumisen suoraan kenttien lävitse useilla linjan läpi kulkevilla maanteillä painopistealuiden sivustoilla.

Suluttamisen päämääränä kyseessä olevana ajankohtana (kevät 1944) on katsottava olleen
- lähinnä jalkaväkimiinoitteisiin perustuvan yhtenäisen miinoitevyön ylläpitäminen etulinjan edessä
- panssarimiinoitteiden rakentaminen "vetäviin" suuntiin siten, että ne pääaseman alueella olisivat valmiit (nykyinen valmiusaste I-II) ja taempana, summittaisesti Rajajoki--Raijanjoki-Viis-joki-linjalle saakka valmisteltuina (valmiusaste III);
- suluttamistiedustelujen suorittaminen V-T-linjalle saakka;
- mahdollisimman suurten sulutustarvikereservien varaaminen pioneelivälineiden täydennyspaikkoihin.

panssarimiinoja, oli koko KanR:n alueella varastoissa tammikuussa 1944 vain n 33.000 kpl. Ottaen huomioon maastoon sijoitetut n 23.000 panssarimiinaa nousi kokonaismäärä Kannaksella 56.000 kappaleeseen. Kun panssarimiinoja oli kaikkiaan PM:n varikoissa tuolloin n 200.000 kpl, voidaan todeta n neljänneksen koko määrästä olleen Karjalan kannaksella. Täydennystä varastoihin odotettiin vasta syksyksi 44.

Toukokuussa AK:n yleiskokouksessa puhuttiin miinojen välivarastoinnista VK linjan läheisyyteen. Hyviin tieyhteyksiin ja puolustuksen lujuuteen luottaen ei tässä suhteessa kuitenkaan ryhdytty toimenpiteisiin. Suurhyökkäyksen alkaessa noin puolet varastoiduista miinoista oli Pioneerivarikolla Viipurissa, 15.000 panssarimiinaa ja 5.000 jalkaväkimiinaa.

Suurhyökkäyksen alkaessa oli yhdeksän miinaa kymmenestä pääpuolustusaseman edessä. VT linjan murruttua pioneeritoimitaa ei koordinoitu yleisesikunnasta viivytyksen aiheuttamiseksi eteneville venäläisille vaan johtamisessa keskityttiin joukkojen siirtämiseen VKT-linjalle. Suluttaminen tapahtui kiireessä ja monasti tulen alla paikallisesti kädestä suuhun käytettävissä olevilla tarvikkeilla ilman suunnittelua. Välivarastoista miinojen kuljettaminen vihollisen suuntaan oli usealla tiellä ylitsepääsemättömän vaikeaa kaiken tieliikenteen kulkiessa vastakkaiseen suuntaan. Monia puolustuksellisesti erinomaisia kohtia ei täten saatu miinoitettua vaan miinoja asetettiin välivarastojen läheisyyteen ja niistä VKT-linjan suuntaan.

VKT-linjan saavuttamisen jälkeen painopistesuunnassa IV AK:n kaistalla päädyttiin siihen, että pyrkimyksenä tulee olla Viipurin ja Talin alueiden kautta kulkevien etenemisteiden sulkeminen n 20 km syvällä panssarimiinoitteella.

Viipurin-Talin edustalla, syntyi johtosuhteissa ja joukkojen käytössä sekaannuksia. Koska divisioonien ja prikaatien pioneerit olivat kiinni oman yhtymänsä viivytykseen liittyvissä tehtävissä, oli IV AK:lla aluksi vain orgaaninen pataljoonansa sijoitettavaksi aikaisemmin mainitun sulutevyöhykkeen valmisteluun. Venäläisten nopea eteneminen VT linjalta Viipuriin vain muutamassa päivässä johti siihen, ettei suluttamissuunnitelmaa ehditty toteuttamaan. Suurimpia syitä tähän ovat selkeän johtamisen puute ylhäältä, poikenneet viestintälinjat sekä kuljetuskomppanioiden sitoutuminen esikunnan määräämiin tehtäviin.

Kaikkiaan osallistui vetäytymisvaiheen aikana suoritettuun suluttamiseen 10 pioneeripataljoonaa ja 4 prikaatin pioneerikomppaniaa.

13.6 tuhoutui Viipurin ratapihan pommituksessa 2 vaunukuormaa panssarimiinoja ja yksi vaunukuorma rotulia: Kyseisen pommituksen seurauksena oli edelleen, että jälkeen saapuvat täydennysjoukot purettiin ennen Viipuria rataosuudella Luumäki-Nurmi, jolloin pitkät matkat ja heikot tiet vielä huomattavasti lisäsivät vaikeuksia. Rautateiden ylikuormittamisesta johtui lisäksi, että osa varikoiden lähetyksistä hävisi matkalla. Kaikki PM:n - varikolta lähtevät sulutustarvikkeet ohjattiin tässä vaiheessa Kannakselle ja rautatiekuljetusten hitauden vuoksi turvauduttiin 18. 6. suoriin autokuljetuksiin varikoilta. kyettiin IV AK:lle toimittamaan kyseisenä aikana kaikesta huolimatta mm n 21.000 panssarimiinaa ja n 40.000 jalkaväkimiinaa

Vetäytymisen aikana olivat sulutteista panssarimiinoitteet ja siltojen hävitykset eräissä tapauksissa ainoita panssarintorjuntakeinoja, erityisesti siihen saakka kunnes uusia lähitorjunta-aseita saatiin joukoille. Eri yhtymien ilmoitusten mukaan tuhoutui panssarisulutteisiin vetäytymisen aikana yhteensä 79 hyökkääjän panssarivaunua.


Esikuntaupseeri Hyvärinen, M. (1956). Suluttamisen merkitys oloissamme tarkasteltuna Karjalan kannaksen ja Pohjois-Suomen taistelujen taustaa vasten:

 
Viimeksi muokattu:
lsoviha kirjoitti:
VT Linjan Raivolan lohkolta etäisyys Viipuriin oli edelleen 70 km. Kyseessä oli siviilejä täynnä oleva kaupunki, minkä sataman, rautateiden ja maanteiden kautta kuljetttiin valtaosa materialista rintamalle, joten miinoittaminen oli järjetöntä ja haitallista.
Klikkaa laajentaaksesi...
Kiitokset erittäin perusteellisesta ja ansiokkaasta vastauksesta. (y)
Eikös juurikin tuon Viipurin suuren merkityksen takia se miinoitus olisi kannattanut tehdä kunnolla ?
Minavyöhykkeet vaikkapa n. 50 kilometria Viipurin eteen ja tarvittavat kulkuaukot lyöty sitten umpeen kun tilanne alkoi näyttämään
huonolta.

Nyt suomalaiset yllätettiin housut kintuissa ja vaikka Mannerheim ei halunnut toimia niin olisiko ääntä pitänyt pitää enemmän ?

Nythän Suomi on jopa luopunut pienten miinojen käytöstä ja tämä tehtiin ennenkuin Nato jäsenyydestäkään oli tietoa. . . . .
 
Elokuussa 1944 Ilomantsissa kaksi puna-armeijan divisioonaa yritti edetä Suomen VI armeijakunnan selustaan. Mottitaktiikka toimi jälleen.

areena.yle.fi

Korpisodan suurvoitto

Elokuussa 1944 käytiin ankara mottitaistelu Ilomantsissa. Tämä pitkään vaiettu viimeinen torjuntavoitto saatiin vain kuukautta ennen aselepoa.
areena.yle.fi areena.yle.fi
 
Nestehukka kirjoitti:
Elokuussa 1944 Ilomantsissa kaksi puna-armeijan divisioonaa yritti edetä Suomen VI armeijakunnan selustaan. Mottitaktiikka toimi jälleen.

areena.yle.fi

Korpisodan suurvoitto

Elokuussa 1944 käytiin ankara mottitaistelu Ilomantsissa. Tämä pitkään vaiettu viimeinen torjuntavoitto saatiin vain kuukautta ennen aselepoa.
areena.yle.fi areena.yle.fi
Klikkaa laajentaaksesi...

Raappanan esimerkkinä taisi toimia Cannaen kaksipuolinen saarrostus. Toki asiantuntija hän oli. 1920-luvulla toimi Joensuun rajavartioston päällikkönä, joten tunsi taistelualueen kuin omat taskunsa.
 
lsoviha kirjoitti:
Katso liite: 100617


Harva nykyään ymmärtää kuinka lähellä kannaksen rintama oli Leningradia, Valkeasaaren lohkolta pääpuolustuslinjan Suomenlahden reunasta oli Pietarin keskustaan vain 25 kilometriä. Etäisyys Viipuriin rintamalta oli 95 kilometriä. Viipuri oli niin kaukana, että kaupungin miinoittamista tuskin edes ajateltiin, ainakaan sitä ei suunniteltu. Päätarkoitus oli estää neuvostoliitoa valtaamasta maata, puolustuksella oli syvyyttä neljän pääpuolustuslinjan verran joista kaksi olivat kesällä 1944 hyvässä kunnossa, pääpuolustuslinja ja salpalinja.


Kun jatkosodan hyökkäysvaihe pysähtyi antoi Mannerheim jo 6.11.1941 käskyn rakentaa toinen linja päälinjan taakse. VT linjaa rakennettiin yleisreservin voimin 1942-43, mutta koska Saksan voitto oli lähellä ei rakentamiseen käytetty läheskään tarvittavia resursseja. Sen sijaan miljoonia työtunteja puhdetöitä käytettiin talojen rakentamiseen Kannakselle. Tilanteen huonontuessa merkittävästi alkuvuodesta 44 rakennustöihin siirrettiin lisäksi ritamalta 3. ja 8. divisioona. Linja ei ollut valmis hyökkäyksen tullessa, mutta sen verran oli panostettu että molempien asemien ei uskottu murtuvan nopeasti. VT Linjan Raivolan lohkolta etäisyys Viipuriin oli edelleen 70 km. Kyseessä oli siviilejä täynnä oleva kaupunki, minkä sataman, rautateiden ja maanteiden kautta kuljetttiin valtaosa materialista rintamalle, joten miinoittaminen oli järjetöntä ja haitallista.

Vaikka Suomi valmisti itse panssarimiina m39:iä ja muutamia jalkaväkimiinoja, ei näitä ollut käytettävissä sellaisia määriä, että rintaman taakse voitaisiin niitä varuiksi laittaa. Miina- ja sulutussuunnittelu (mm. miinakartat) olivat vasta kehittymässä ja miinojen tekninen ikä maastossa ei ollut merkittävän pitkä. Miinojen käytön ensisijainen tarkoitus oli pääpuolustuslinjan tukeminen ja pääsuuntien panssarisuluttaminen.

tapahtumien aikajana:

Päälinja murtui 9.6 ja vetäytymiskäsky VT linjalle annettiin samana päivänä
VT linja murtui viikkoa myöhemmin 15.6 ja vetäytymiskäsky VKT linjalle annettiin 16.6.
Viipurin siviiliväestön evakuointikäsky annettiin 15.6 ja kaupunki oli tyhjä siviileistä 18.6 aamuun mennessä.
Viipurin puolustuksesta vastaava 20. prikaati saapuu kaupunkiin 18-19.6
Viipurin taistelu oli vain 4 päivää VKT linjan murtumisen ja 2 päivää siviilien evakuoinnin jälkeen 20.6.

Neuvostojoukot etenivät reilun 100 kilometrin matkan Valkeasaaresta Viipurin lähes keskeytyksettä kymmenessä päivässä pääosin Vammelsuu-Viipuri maantietä ja Terijoki-Viipuri rautatietä pitkin noin 10–20 kilometrin päivävauhtia.

Aikaa miinoittamiseen jäi lopulta vain muutama päivä, samalla kun 80.000 sotilasta ja kaksinkertainen määrä siviilejä vetäytyivät alueelta sekasorrossa. Tekemätön paikka.






Tässä vielä Tiede ja Ase lehden artikkelista kopioitua tekstiä, koko artikkeli on sitten 40 sivua jos haluaa kaikki yksityiskohdat.


Jatkosodassa miinoittaminen keskittyi puolustusasemien etuosiin. Esimerkiksi Karjalan kannakselle asetettiin yli 100 000 jalkaväki- ja panssarimiinaa 1942-1944. Talvisin rakennettiin laajoja jäämiinakenttiä Laatokalle ja Suomenlahdelle. Jatkuvien vanginsieppausten estämiseksi antoi KanR:n komentaja 15. 2. 43 käskyn yhtenäisen jalkaväkimiinoitteen rakentamisesta etulinjan eteen koko Kannaksen poikki. Tämä toteutettiin verrattain lyhyessä ajassa keväällä 43.

Vetäytymisvaiheessa kesällä 1944 erityisesti panssarimiinoitteilla oli monin paikoin suuri merkitys. Merkittävä osa pääpuolustuslinjan miinotteista tuhoutui ja vaurioitui puna-armeijan valtavassa tykistökeskityksessä 9. kesäkuuta. VT-linjalla miinoittaminen oli aloitettu jo aiemmin kesällä, mutta miinakentille jääneet opasteet sekä sulutteita vahtivan jalkaväen puute mahdollistivat puna-armeijan liikkeen jatkumisen suoraan kenttien lävitse useilla linjan läpi kulkevilla maanteillä painopistealuiden sivustoilla.

Suluttamisen päämääränä kyseessä olevana ajankohtana (kevät 1944) on katsottava olleen
- lähinnä jalkaväkimiinoitteisiin perustuvan yhtenäisen miinoitevyön ylläpitäminen etulinjan edessä
- panssarimiinoitteiden rakentaminen "vetäviin" suuntiin siten, että ne pääaseman alueella olisivat valmiit (nykyinen valmiusaste I-II) ja taempana, summittaisesti Rajajoki--Raijanjoki-Viis-joki-linjalle saakka valmisteltuina (valmiusaste III);
- suluttamistiedustelujen suorittaminen V-T-linjalle saakka;
- mahdollisimman suurten sulutustarvikereservien varaaminen pioneelivälineiden täydennyspaikkoihin.

panssarimiinoja, oli koko KanR:n alueella varastoissa tammikuussa 1944 vain n 33.000 kpl. Ottaen huomioon maastoon sijoitetut n 23.000 panssarimiinaa nousi kokonaismäärä Kannaksella 56.000 kappaleeseen. Kun panssarimiinoja oli kaikkiaan PM:n varikoissa tuolloin n 200.000 kpl, voidaan todeta n neljänneksen koko määrästä olleen Karjalan kannaksella. Täydennystä varastoihin odotettiin vasta syksyksi 44.

Toukokuussa AK:n yleiskokouksessa puhuttiin miinojen välivarastoinnista VK linjan läheisyyteen. Hyviin tieyhteyksiin ja puolustuksen lujuuteen luottaen ei tässä suhteessa kuitenkaan ryhdytty toimenpiteisiin. Suurhyökkäyksen alkaessa noin puolet varastoiduista miinoista oli Pioneerivarikolla Viipurissa, 15.000 panssarimiinaa ja 5.000 jalkaväkimiinaa.

Suurhyökkäyksen alkaessa oli yhdeksän miinaa kymmenestä pääpuolustusaseman edessä. VT linjan murruttua pioneeritoimitaa ei koordinoitu yleisesikunnasta viivytyksen aiheuttamiseksi eteneville venäläisille vaan johtamisessa keskityttiin joukkojen siirtämiseen VKT-linjalle. Suluttaminen tapahtui kiireessä ja monasti tulen alla paikallisesti kädestä suuhun käytettävissä olevilla tarvikkeilla ilman suunnittelua. Välivarastoista miinojen kuljettaminen vihollisen suuntaan oli usealla tiellä ylitsepääsemättömän vaikeaa kaiken tieliikenteen kulkiessa vastakkaiseen suuntaan. Monia puolustuksellisesti erinomaisia kohtia ei täten saatu miinoitettua vaan miinoja asetettiin välivarastojen läheisyyteen ja niistä VKT-linjan suuntaan.

VKT-linjan saavuttamisen jälkeen painopistesuunnassa IV AK:n kaistalla päädyttiin siihen, että pyrkimyksenä tulee olla Viipurin ja Talin alueiden kautta kulkevien etenemisteiden sulkeminen n 20 km syvällä panssarimiinoitteella.

Viipurin-Talin edustalla, syntyi johtosuhteissa ja joukkojen käytössä sekaannuksia. Koska divisioonien ja prikaatien pioneerit olivat kiinni oman yhtymänsä viivytykseen liittyvissä tehtävissä, oli IV AK:lla aluksi vain orgaaninen pataljoonansa sijoitettavaksi aikaisemmin mainitun sulutevyöhykkeen valmisteluun. Venäläisten nopea eteneminen VT linjalta Viipuriin vain muutamassa päivässä johti siihen, ettei suluttamissuunnitelmaa ehditty toteuttamaan. Suurimpia syitä tähän ovat selkeän johtamisen puute ylhäältä, poikenneet viestintälinjat sekä kuljetuskomppanioiden sitoutuminen esikunnan määräämiin tehtäviin.

Kaikkiaan osallistui vetäytymisvaiheen aikana suoritettuun suluttamiseen 10 pioneeripataljoonaa ja 4 prikaatin pioneerikomppaniaa.

13.6 tuhoutui Viipurin ratapihan pommituksessa 2 vaunukuormaa panssarimiinoja ja yksi vaunukuorma rotulia: Kyseisen pommituksen seurauksena oli edelleen, että jälkeen saapuvat täydennysjoukot purettiin ennen Viipuria rataosuudella Luumäki-Nurmi, jolloin pitkät matkat ja heikot tiet vielä huomattavasti lisäsivät vaikeuksia. Rautateiden ylikuormittamisesta johtui lisäksi, että osa varikoiden lähetyksistä hävisi matkalla. Kaikki PM:n - varikolta lähtevät sulutustarvikkeet ohjattiin tässä vaiheessa Kannakselle ja rautatiekuljetusten hitauden vuoksi turvauduttiin 18. 6. suoriin autokuljetuksiin varikoilta. kyettiin IV AK:lle toimittamaan kyseisenä aikana kaikesta huolimatta mm n 21.000 panssarimiinaa ja n 40.000 jalkaväkimiinaa

Vetäytymisen aikana olivat sulutteista panssarimiinoitteet ja siltojen hävitykset eräissä tapauksissa ainoita panssarintorjuntakeinoja, erityisesti siihen saakka kunnes uusia lähitorjunta-aseita saatiin joukoille. Eri yhtymien ilmoitusten mukaan tuhoutui panssarisulutteisiin vetäytymisen aikana yhteensä 79 hyökkääjän panssarivaunua.


Esikuntaupseeri Hyvärinen, M. (1956). Suluttamisen merkitys oloissamme tarkasteltuna Karjalan kannaksen ja Pohjois-Suomen taistelujen taustaa vasten:

Klikkaa laajentaaksesi...
Miinoilla on. Suuri vaikutus siihen kuinka nopeasti vastapuoli juoksee - Suomen Miina rajoitus on tyhmä
 
tulikomento kirjoitti:
Simo Liikanen tarinoi panssarintorjunnasta.

yle.fi

Panssaritorjunta pysäytti puna-armeijan 80 vuotta sitten – Suomella on valmius torjua sama uhka uudestaan

Talvi- ja jatkosodan tapaan panssarintorjunta on edelleen ratkaiseva tekijä, jos maahan tunkeutuva vihollinen halutaan pysäyttää, sanoo tietokirjailija Simo Liikanen.
yle.fi yle.fi
Klikkaa laajentaaksesi...
Ärsyttävää on muuten se, että meiltä puuttuu edelleen kunnollinen kirja jopa sotiemme panssarintorjunnasta teknisestä näkökulmasta. Esimerkiksi nuo Liikasen kirjat ovat hyvin pinnallisia. Käkelän kirjat ovat enemmän kronikoita ja "hallintopuolelta". Palokankaan kirja Jalkaväen raskaista aseista on todella surkea, kun siinä ei käytännössä ole edes kunnollisia läpäisytaulukoita.
 
Sigma957 kirjoitti:
Ärsyttävää on muuten se, että meiltä puuttuu edelleen kunnollinen kirja jopa sotiemme panssarintorjunnasta teknisestä näkökulmasta. Esimerkiksi nuo Liikasen kirjat ovat hyvin pinnallisia. Käkelän kirjat ovat enemmän kronikoita ja "hallintopuolelta". Palokankaan kirja Jalkaväen raskaista aseista on todella surkea, kun siinä ei käytännössä ole edes kunnollisia läpäisytaulukoita.
Klikkaa laajentaaksesi...

Täytyy sanoa että olen samoilla linjoilla. Liikasen pst-kirjat ovat Kansa taisteli -miehet kertovat -tyyliä. Käkelän puolestaan enempi organisaatiohistorioita. Palokankaan kirjassa muistaakseni Apilas esiteltiin kevyenä sinkona.
 
Suomen Sotilas mainostaa, että nyt on uutta tietoa Viipurista ja kesästä 1944.

suomensotilas.fi

Viipurin katastrofista uutta käänteentekevää tietoa

Teksti: Arto Ojanen ja Kari Kuusela Viipurin menettäminen 80 vuotta sitten lähes ilman taistelua on luonut hyllymetreittäin kirjoja sekä salaliittoteorioitakin. Uudet arkistolöydöt kumoavat kirjasta ja tutkimuksesta toiseen periytyneet ”tiedot” taisteluja tukeneen kenttätykistön jäämisestä...
suomensotilas.fi suomensotilas.fi

Museo Militariassa on 12.9. aihetta käsittelevä luento.

Ajankohtaista | Museo Militaria | Sotahistoriamuseo, nähtävää Hämeenlinnassa, retkikohde Hämeenlinna

www.museomilitaria.fi www.museomilitaria.fi
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top