Jatkosotaan liittyvää

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vonka
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Eli kyseessä oli hyökkäys, jonka tavoite oli antaa hyökkääjää kynsille? Oppiipahan? Tulee varovaiseksi? Tekee uukkarin?

N. 30 v sitten luin tästä operaatiosta ja jäin miettimään. Mietin edelleen. Oliko järkeä sulattaa hyviä pataljoonia.

Ajan voitto. Paljonko oikeasti käännettiin kelloa?
 
Eli kyseessä oli hyökkäys, jonka tavoite oli antaa hyökkääjää kynsille? Oppiipahan? Tulee varovaiseksi? Tekee uukkarin?

N. 30 v sitten luin tästä operaatiosta ja jäin miettimään. Mietin edelleen. Oliko järkeä sulattaa hyviä pataljoonia.

Ajan voitto. Paljonko oikeasti käännettiin kelloa?

Eiköhän siinä vain yritetty palauttaa menetetty puolustusasema. Kai sinne olisi lisää voimaa tuotu, mutta kun ei enää kannattanut.

Tieto kulki hitaasti eikä IV AK ollut tilanteen tasalla. Vielä hyökkäykseen lähdettäessä ei tiedetty, että myös 1./JR 53 oli jo aamupäivällä natissut liitoksissaan ja luopui Kuuterselän alalohkosta eli Sahakylästä. Illalla koko linja Kuuterselästä jonnekin Raivolaan (? missä RvPr:n vasen reuna nyt oli) asti oli tyhjä suomalaisista iltakahdeksalta, pari tuntia ennen hyökkäyshetkeä.

Irincheevin mukaan 286,D ja 72. D olivat aivan kuolemanväsyneitä 15.6. Sama varmaan koski kaikkia läpimurtojoukkoja. Niillä oli hurjat tappiot niin miehistön kuin vaunujenkin suhteen. Lisäksi RvPr:n JP 1 sai nyrkit ja pysäytti liikkeen lounaaseen Vammeljärvellä ja JP 6:n Sykiälän kaaoksesta selvinneet osat olivat jo yöllä Vammeljoen takana. 3. D järjestyi uudelleen. Tuli joukkoja varmistukseen.

Noin kaksi päivää puna-armeijalla meni ennen kuin se sai taas kunnon höyryn päälle. Samaa leipää ne syövät vaikka niitä paljon onkin. Pitää huoltaa ja järjestyä uudelleen.

Olivat ne tärkeitä päiviä. Mutta ne johtuivat useasta seikasta. JPr:n isku on yksi siinä paletissa.
 
Olof Laguksen "maailmanennätys" Liikolan tiellä tuli mahdolliseksi suomalaisen koulutuksen ja vastustajan vaunumiehistöjen väsymyksen vuoksi. Kun liike pysähtyi, vihollisen vaunumiehistö nukahti sille sijalleen. Osa oli ollut jo 12.-13.6. Kivennavalla yrittämässä päätien suunnassa eli taisteli kolmatta vuorokautta. Ei niillä riittänyt aivo eikä reagointi.

Niitä oli vain liikaa.
 
Viimeksi muokattu:
Miten eri pikakiväärimallien jako päätettiin jatkosodan alussa? Millä perusteella päätettiin, kelle jaettiin Lahti-Saloranta ja kelle Emma? Muistaakseni jotkut onnettomat saivat Chauchatitkin. Onko jossain listaa rykmenteistä/divisioonista/pataljoonista kalustoineen? Perustamisluettelot oletettavasti olivat olemassa, onko niitä julkaistu?

Miten ottoajoneuvojen jako joukoille tapahtui? Standardisoitiinko ajoneuvomallien jako yksikön perusteella, Fordit yhdelle, Citroenit toiselle, Ferrarit kolmannelle?
 
Kiväärijoukkueeseen kuului 4 samanlaista ryhmää a 1 + 8, joissa aseistuksena oli 1 pistooli, 6 kivääriä, I pk. ja 1 kp. Lahti-Saloranta (1 kpl) jaettiin, mutta jotkut saivat sotasaalis-Emmoja ja jopa Lewisiä. Millä perustein?

Pääesikunnan Aseosasto johti. Myöhemmin se käytti raportteja divisioonien asevarustuksesta. Ensirivin divisioonat, erityisesti painopistealueilla, saivat parhaat aseet.

Tämä on vähän arvaus, mutta ehkä yksiköt, joiden henkilöstö osasi käyttää tiettyä asetyyppiä, oli myös syy priorisoitiin. Yksiköt, joilla sitten oli suurimmat tappiot tai vajaukset, varmaan myös täydennettiin ensin.

Kansallisarkistosta pitäisi pöyhiä Pääesikunnan Aseosaston asiakirjat erityisesti sarjat “Ase- ja ampumatarvikeosasto”, “Sotasaaliskeskusvarikko” ja “Asevarikot”.



Kalevi Keskinen, Kari Stenman & Klaus Niska: Suomen asevoimien kalusto 1918–1995 on kattava kirja kaluston hankinnasta, sotasaalisaseista ja jakopolitiikasta.

Finna.fi: Asevarikko 1:n luettelot ja jakomääräykset

Autoista sen verran, että puolustusministeriön Moottoriajoneuvo-osasto (tai sen alainen huolto-osasto) järjesti rekisteröinnin ja oton, sotilaspiirit ja autokomppaniat huolehtivat paikallisesti siitä, että autot kerättiin ja toimitettiin edelleen joukoille.

Autovarikkokeskus vastasi tarkastuksesta, huollosta ja jakamisesta eri rintama- tai huoltomuodostelmille. Kevyet henkilöautot annettiin esikunnille, viestijoukoille ja lääkintäosastoille; raskaammat kuorma-autot huolto- ja kuljetusjoukoille.

Hyväkuntoiset ja maasto-ominaisuuksiltaan hyvät autot menivät etulinjan yksiköille; huonokuntoisemmat jäivät koulutus- tai kotirintamakäyttöön. Autoja pyrittiin ottamaan ja käyttämään lähialueilla, jotta siirtomatka olisi mahdollisimman vähäinen.

Ferrarit ovat vielä jakamatta.


 
Viimeksi muokattu:
Miten eri pikakiväärimallien jako päätettiin jatkosodan alussa? Millä perusteella päätettiin, kelle jaettiin Lahti-Saloranta ja kelle Emma? Muistaakseni jotkut onnettomat saivat Chauchatitkin.
Ainakin kaliiperiltaan poikkeavat aseet pyrittiin keskittämään tietyille joukoille. Siksi kai rannikkojoukot käyttivät ruotsalaista 6,5 mm kivääriä ja pikakivääriä. Konekiväärinä niillä oli 8 mm saksalainen mg 08. Tuota mg 08:aa käyttivät myös jotkut linnoitusjoukot, ja niitä ostettiin jatkosodan aikana useita satoja lähinnä kai Salpalinjan bunkkereita varten.
 
Viimeksi muokattu:
Ainakin kaliiperiltaan poikkeavat aseet pyrittiin keskitettämään tietyille joukoille. Siksi kai rannikkojoukot käyttivät ruotsalaista 6,5 mm kivääriä ja pikakivääriä. Konekiväärinä niillä oli 8 mm saksalainen mg 08. Tuota mg 08:aa käyttivät myös jotkut linnoitusjoukot, ja niitä ostettiin jatkosodan aikana useita satoja lähinnä kai Salpalinjan bunkkereita varten.
Huollolliset perusteet.
 
Kiväärijoukkueeseen kuului 4 samanlaista ryhmää a 1 + 8, joissa aseistuksena oli 1 pistooli, 6 kivääriä, I pk. ja 1 kp. Lahti-Saloranta (1 kpl) jaettiin, mutta jotkut saivat sotasaalis-Emmoja ja jopa Lewisiä. Millä perustein?

Pääesikunnan Aseosasto johti. Myöhemmin se käytti raportteja divisioonien asevarustuksesta. Ensirivin divisioonat, erityisesti painopistealueilla, saivat parhaat aseet.

Tämä on vähän arvaus, mutta ehkä yksiköt, joiden henkilöstö osasi käyttää tiettyä asetyyppiä, oli myös syy priorisoitiin. Yksiköt, joilla sitten oli suurimmat tappiot tai vajaukset, varmaan myös täydennettiin ensin.

Kansallisarkistosta pitäisi pöyhiä Pääesikunnan Aseosaston asiakirjat erityisesti sarjat “Ase- ja ampumatarvikeosasto”, “Sotasaaliskeskusvarikko” ja “Asevarikot”.



Kalevi Keskinen, Kari Stenman & Klaus Niska: Suomen asevoimien kalusto 1918–1995 on kattava kirja kaluston hankinnasta, sotasaalisaseista ja jakopolitiikasta.

Finna.fi: Asevarikko 1:n luettelot ja jakomääräykset

Autoista sen verran, että puolustusministeriön Moottoriajoneuvo-osasto (tai sen alainen huolto-osasto) järjesti rekisteröinnin ja oton, sotilaspiirit ja autokomppaniat huolehtivat paikallisesti siitä, että autot kerättiin ja toimitettiin edelleen joukoille.

Autovarikkokeskus vastasi tarkastuksesta, huollosta ja jakamisesta eri rintama- tai huoltomuodostelmille. Kevyet henkilöautot annettiin esikunnille, viestijoukoille ja lääkintäosastoille; raskaammat kuorma-autot huolto- ja kuljetusjoukoille.

Hyväkuntoiset ja maasto-ominaisuuksiltaan hyvät autot menivät etulinjan yksiköille; huonokuntoisemmat jäivät koulutus- tai kotirintamakäyttöön. Autoja pyrittiin ottamaan ja käyttämään lähialueilla, jotta siirtomatka olisi mahdollisimman vähäinen.

Ferrarit ovat vielä jakamatta.


Polkupyörät piti rekisteröidä ainakin vielä 1930-luvun alussa, syynä juurikin puolustusvoimien tarve. Joskus selaisin Kannaksen nimismiesten arkistoja, joissa oli pyörärekistereitä. Nyt en muista, oliko Mikkelissä vai Viipurissa.

Sitä en osaa (valehtelematta) sanoa, oliko rekisteri käytössä enää YH:n alkaessa.
 
Huollolliset perusteet.
Muistaakseni @Tvälups aikonaan laskeskeli, että haluttaessa sotasaaliskonepistooleilla (jotka ampuivat 7,62×25 mm Tokarev -patruunaa) olisi voitu varustaa yksi armeijakunta kesään 1944 mennessä. Ei pitänyt patruunahuoltoa ongelmana, oliko sotasaaliin takia vai oliko tehtailla latausta kyseiselle patruunalle muutenkin - en muista. Tällöin muille armeijakunnille olisi voitu sitten jakaa enemmän Suomi-konepistooleita ja muita 9-millimetrin patruunaa ampuvia konepistooleita.
 
Muistaakseni @Tvälups aikonaan laskeskeli, että haluttaessa sotasaaliskonepistooleilla (jotka ampuivat 7,62×25 mm Tokarev -patruunaa) olisi voitu varustaa yksi armeijakunta kesään 1944 mennessä. Ei pitänyt patruunahuoltoa ongelmana, oliko sotasaaliin takia vai oliko tehtailla latausta kyseiselle patruunalle muutenkin - en muista. Tällöin muille armeijakunnille olisi voitu sitten jakaa enemmän Suomi-konepistooleita ja muita 9-millimetrin patruunaa ampuvia konepistooleita.
Tvälups tiesi, että niitä oli paljon. Sotasaalistavaraa sai myös saksalaisilta. Hän voimallisesti kritikoi sitä, että yli 4000 sotasaaliskonepistoolia makasi varikoilla ja varastoissa.

Eräässä keskustelussa hän kommentoi näin:

"Kyllä siinä taas kerran niin kävi. Aseet makasivat varastoituna ja ukot mennä jelkkasi m/1891 kiväärin kanssa. Samoin Sako valmisti uuden uutukaisia m/39 Ukko-Pekkoja, jotka luovutettiin kotijoukoille korvauksena Talvisotaan luovuttamistaan kiväärinrähjistä."
 
Muistaakseni @Tvälups aikonaan laskeskeli, että haluttaessa sotasaaliskonepistooleilla (jotka ampuivat 7,62×25 mm Tokarev -patruunaa) olisi voitu varustaa yksi armeijakunta kesään 1944 mennessä. Ei pitänyt patruunahuoltoa ongelmana, oliko sotasaaliin takia vai oliko tehtailla latausta kyseiselle patruunalle muutenkin - en muista. Tällöin muille armeijakunnille olisi voitu sitten jakaa enemmän Suomi-konepistooleita ja muita 9-millimetrin patruunaa ampuvia konepistooleita.
Belgiasta FN:lta hankittiin miljoona tai kaksi niihin sopivaa patruunaa välirauhan aikana. Tarve osattiin ennakoida, ei meidän muutama sata Ukko-Mauser pistooli tuommoisia ammusmääriä tarvinneet.
 
Belgiasta FN:lta hankittiin miljoona tai kaksi niihin sopivaa patruunaa välirauhan aikana. Tarve osattiin ennakoida, ei meidän muutama sata Ukko-Mauser pistooli tuommoisia ammusmääriä tarvinneet.
Eikä Ukko-Mauserilla edes olisi saanut ampua Tokarevin patruunaa. Se kun on lataukseltaan voimakkaampi, ja moni Mauser rikottiinkin niitä ampumalla. Sama juttu kuin 9mm konepistoolinpatruunat Parabellum- ja Lahti- pistoolien kanssa.
 
Käsittääkseni 7.62x25 tai 7.63x25 patruunoita ei ladattu Suomessa. Sotien aikana ei muuten eroteltu 7.62mm tai 7.63mm kaliibereita vaan niitä käsiteltiin 7.63mm kaliiberisina aseina. Jos sotasaalis koopeet olisi otettu laajempaan käyttöön olisi niitä varten varmaankin pitänyt alkaa lataamaan myös patruunoita. Otetaan yksinkertainen laskelma ja jos vaikka kaikki 4000 asetta ampuisi maltilliset kolme rumpulippaallista(á 70 patr.) päivässä niin se olisi 840 000 patruunan päiväkulutus kaikkiaan. Ei siinä sotasaalispatruunat kauaa kestä. Eipä ihme jos sotasaaliskonepistooleita suunniteltiin muutettavaksi 9mm patruunaa ampuviksi. 7.62/7.63mm patruunan lataamisen aloittaminen varmaankin onnistuisi mutta aloittaminen kestäisi jonkin aikaa kun pitäisi ensin rakentaa latauskoneet/linjasto.

Lisäksi jos sotasaalis koopeet olisi otettu laajemmin käyttöön niin niille olisi pitänyt varaosahuolto järjestää. Myös lippaita olisi varmaankin pitänyt alkaa valmistamaan kun ne kuluvat, niitä menetetään taistelussa yms.

Taisi olla loppupeleissä niin, että ennen kesän 1944 taisteluita PPS-41 konepistoolien määrä oli sen verran vähäinen ettei niiden jakelua kannattanut suunnitella mm. em. mainittujen seikkojen vuoksi.

PPS-41 konepistooleita on voinut olla hyvinkin varastossa 4000 kpl jatkosodan lopussa mutta varmaankin melkoinen, jos ei pääosa, niistä on saatu sotasaaliiksi vasta kesällä 1944. Ensimmäinen saatiin sotasaaliiksi vasta vuoden 1942 alussa. Vuodet 1942-1943 olivat asemasotaa niin kovin suuria määriä ei liene kerralla saatu saaliiksi. Vaikka puroista kertyy virta niin tuskin PPS-41 konepistooleja oli kovin merkittäviä määriä(=lue useita tuhansia) että niiden jakelua olisi kovin vakavasti kannattanut suunnitella esimerkiksi v. 1943 joulukuussa.

Aseet olisi kuitenkin olla jaettuna, patruunahuolto järjestettynä ja lipas- ja varaosatuotanto kunnossa hyvissä ajoin ennen kesän 1944 taisteluita, että siitä mitään hyötyä olisi ollut. Voi myös miettiä minkälainen härdelli olisi ollut korvata yhden armeijakunnan 9mm konepistoolit 7.62mm konepistooleilla. Etulinjan divisioona ei varmaan taisteluiden keskellä mitään vaihda. Levossa ehkä voisi. Jos armeijakunta vaihtaisi aseistusta divisioona kerrallaan niin aikaa menisi kuukausitolkulla.

PPD konepistooleja oli kolmea eri mallia ja niitä ei tainnut jäädä sotasaaliiksi kuin joitakin satoja mallia kohti. Sekalaisena aseistuksena niillä ei ollut isompaa merkitystä taisteluväline tilanteeseen sotien aikana.

Ehkä sotasaaliskonepistooleilla olisi voitu joku armeijakunta varustaa, mutta olisi saanut olla tosi pieni armeijakunta että hommassa olisi ollut järkeä.
 
Saksan käsiin taisi päätyä paljon venäläisiä konepistooleja? Latasiko saksa niihin käypää patruunaa?
 
Wikipedian 7.63x25 Mauser -artikkelissa käsitellään Mauser- ja Tokarev-patruunoiden historiaa ja vaihtokelpoisuutta. Poimintana, että saksalaiset käyttivät sotasaaliiksi saaduissa Tokarev-aseissaan Mauser-patruunaa. Tieto Suomen miljoonan Mauser-patruunan tilauksesta FN:lta näyttää olevan peräisin jaegerplatoon.net -sivustolta (viite [6]). Jossain taisi olla maininta, että tilaus FN:lta tehtiin välirauhan aikana. Jaegerplatoonissa ajankohdaksi kerrotaan Talvisodan aikana ("During Winter War"). Välirauhan aikanakin on tietysti mahdollista, mutta Talvisota päättyi maaliskuussa 1940 ja Saksa miehitti Belgian pari kuukautta myöhemmin toukokuussa 1940, minkä jälkeen normaali asiointi FN:n kanssa ei ehkä onnistunut.

7.63x25 Mauser -lainaus (muutin kappalejakoa):

"Several Soviet pistol and submachine gun developments of the late 1920s were designed to use the 7.63mm Mauser cartridge. The Mauser cartridge thus became the basis for the 7.62mm Tokarev as officially adopted by the Soviet Union.

Although the case dimensions of the two cartridges are nearly identical, the 7.62mm Tokarev has a stronger powder charge and is generally not suited for use in Mauser C96 pistols or other firearms chambered for 7.63mm Mauser. However, the slightly less powerful 7.63mm Mauser could be used safely in firearms chambered for the more powerful 7.62mm Tokarev.[4] This became important later during World War II on the Eastern Front when the Germans began using captured 7.62×25mm weapons, notably the PPSh-41 and PPS, and fed them with 7.63mm Mauser rounds.[5]

During the Finnish-Soviet Winter War and World War II, the cartridge was issued by Finnish and German forces for use in captured Soviet submachine guns, due to its inherent substitutability for the Soviet 7.62×25mm round.

According to Finnish military archives, the Finnish Army ordered one million rounds of 7.63mm Mauser from FN for this purpose.[6]"



jaegerplatoon.net lainaus:

"One can only question how reliably these weapons functioned use of Finnish Coastal troops and home front troops. There is good reason to believe that these units received mostly 7.63 mm x 25 Mauser ammunition (which was milder load than Soviet 7.62 mm x 25 Tokarev) for Soviet submachine guns issued to them. During World War 2 Finnish Armed Forces did not list 7.62 mm x 25 Tokarev and 7.63 mm x 25 Mauser ammunition separately, but named and treated them like they were the same. For notable reasons the quantity of captured 7.62 mm x 25 Tokarev cartridges Finnish frontline troops sent forward probably was not very large. During Winter War Finnish military bought one million rounds of 7.63 mm x 25 Mauser from FN. Using this kind amount of ammunition only with less than 400 Mauser M/96 pistols issued to home front troops simply does not make any sense. The conclusion if pretty obvious - the 7.63 mm x 25 Mauser cartridges were issued also to units using captured Soviet weaponry in 7.62 mm x 25 Tokarev calibre."

 
Saksan käsiin taisi päätyä paljon venäläisiä konepistooleja? Latasiko saksa niihin käypää patruunaa?
En yhtään ihmettelisi jos olisivat ladanneet, tehtaita oli kuitenkin ympäri Eurooppaa. Alla tuotantolukuja vuodelta 1943:

What Armaments Report 6 Feb 1945 BA-MA R3/1729 is suggesting during that year 1943 are these figures of Wehrmacht production of ammunition:

Rifle and pistol ammo: 3,174,800,000
Other infantry weapons: 118,440,000 (like what? Mortar shells? Mines? Or perhaps HE shells for AT/AA guns)
Light AA and AT ammo: 196,332,000 (bulk of it light AA ammo)

 
Saksalaiset on kuitenkin ladanneet 7.62 Mauseria, olihan Ukko-Mauseri heillä käytössä, vaikkakin pienissä määrin. Kaipa sitä on samoin tein voitu tehdä vähän enemmänkin konepistooleita varten.

Tvälups tiesi, että niitä oli paljon. Sotasaalistavaraa sai myös saksalaisilta. Hän voimallisesti kritikoi sitä, että yli 4000 sotasaaliskonepistoolia makasi varikoilla ja varastoissa.

Eräässä keskustelussa hän kommentoi näin:

"Kyllä siinä taas kerran niin kävi. Aseet makasivat varastoituna ja ukot mennä jelkkasi m/1891 kiväärin kanssa. Samoin Sako valmisti uuden uutukaisia m/39 Ukko-Pekkoja, jotka luovutettiin kotijoukoille korvauksena Talvisotaan luovuttamistaan kiväärinrähjistä."

Ymmärsin että tätä asiantilaa pidettiin vähän kiusallisena jo sodan aikana. Konepistooleista oli puute vuoteen 1945 asti, ja tuhansia kelvollisia aseita makasi varastossa. Varmaan katsottiin että turha alkaa patruunahuoltoa järjestämään, kun 'kohta' ne muutetaan kaikki ysiin.

Sotasaaliskonepistooleita oli sodan jälkeen varastoissa vajaa viisi tuhatta, joista puolet oli PPSh-41:iä. 1944 saatiin melko runsaasti myös PPS-43:ia (Ilomantsista?).

Triviana mainittakoon ettei kaikkia sotasaaliskp:tä myyty Interarmcolle, vaan noin 1000 pidettiin varastoissa 70-luvun alkuun asti, ilmeisesti lähinnä lahjaesinekäyttöön. Muutakin käyttöä on voitu miettiä.

Jaegerplatoonin sivulla erikoinen kuva, kahdella sotilaalla PPD-34, ja yhdellä jonkunmoinen Mauseri. Ilmeisesti v. 1942, missähän tämä on otettu. Jotain rannikkojoukkoja?

kp_PPD3438_1.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top